Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Vaarojen Maraton 8-9.10.2011


Recommended Posts

Nyt kun on kisa juostu, pitäisi tehdä muutamia muutoksia soundtrackiin. Ensinnäkin ottaisin vähintään puolet kipubiiseistä pois, sillä mitään mainittavia kipuja ei juostessa ollut. Ne voisi siirtää vaikka soundtrackin jatko-osaan (Days in the DOMS). Tilalle psykedeliaa, paljon. Esim. tämä levy kokonaan: Päähän tuolla nimittäin oli eniten pöllyissä sen jälkeen kun varastoidut sokerit oli poltettu.

Link to post
Share on other sites
  • Replies 352
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Kolilta päästy kotisohvalle. Kaikinpuolin onnistunut reissu, tulipahan tehtyä ajallisesti elämäni pisin juoksusuoritus.

Lähtö sujui mainiosti jossain porukan jälkipuolella, ja tarkoitus oli mennä tasan sitä vauhtia mikä tuntuu hyvälle, ylämäet kävellen. Puolen tunnin välein geelejä jotta energiat eivät menisi liian alas. Kiviniemen tilalle matka meni mukavasti, reitti oli hyvin merkitty eikä eksymisen vaaraa ollut. Vesipisteellä vesipullojen täyttö, suklaata ja salamia suuhun ja matka jatkui. Vaatetuksena oli trikoot, pitkähihainen paita ja windstopper-liivi, joka oli juostessa juuri hyvä, mutta tauoilla tuli nopeasti kylmä, juostessa sain kuitenkin pian lämmöt päälle. Tähän asti keli ollut hyvä, mutta sitten alkoi ensin tihuuttamaan, kunnes muuttui ihan oikeaksi sateeksi. Jonkin aikaa kärvisteltyni päätin kaivaa repusta takin ylle, pikainen lannoitussessio kuusen juurelle ja samalla takki päälle, mikä osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, koska sadetta riitti vielä jonkin aikaa.

Olin aikaisemmin juossut Kiviniemen tilalta Kolille, mutta Ryläyksellä en ollut ennen käynyt. Kapuaminen sinne meni kuitenkin ihan kohtalaisesti, eikä ollut tämän reitin haastavin kohta. Metsästä päästyä tielläjuoksu oli helppoa, tosin perin tylsää, ja olikin itselleni henkisesti raskaampaa. Kolmenkympin vesipisteellä pullot täyteen, ja takaisin tielle. Rantatie oli taas puuduttavaa, ja sieltä katselin vasemmalle ylös Kolille päin ja totesin että onhan se aika korkealle. Sama tunne jatkui kun nousin ensimmäistä kertaa Koliin puoleenväliin, ja kun satamasta haettiin vauhtia uuteen nousuun, ajattelin ilmoittaa nousut Amnestylle. Kyllä siinä pientä ihmistä kiusattiin.

Vaihtoon kuuden tunnin jälkeen, ja tiesin että toinen kierros tulee kestämään vielä kauemmin. Etukäteen olin katsonut edellisen vuoden väliaikoja, ja huomannut suuren eron 1. ja 2. kierroksen, nyt tiedän minkä takia. Huollossa keitto maistui hyvälle, puoli litraa kokista, sämpylä ja vettä ja kuiva paita päälle ja menoksi. Aikaa meni reilu vartti.

Tauon jälkeen juoksu tuntui kohtalaiselta, mutta vauhti oli hidastunut selvästi. Tässä vaiheessa energiaa puolen tunnin välein suunnitelma oli syystä tai toisesta unohtunut, ja jostain syystä en malttanut hidastaa vauhtia ja kaivaa repusta suklaata ja salamia, ihan kuin sillä muka olisi ollut hidastavaa vaikutusta kokonaisaikaan. Matkasta Kiviniemelle tuli pitkä, olin päättänyt pistää pöydän koreaksi vesipisteellä, vaikka se olisi pitänyt tehdä jo jonkin aikaa sitten. Jotain järjenjuoksun tasosta kertoo kun venematkan jälkeen ihmettelin risteyskohtaan ilmestynyttä VIVI-kylttiä (VM-opas). Sitten vähän mutaluistelua ja oltiinkin vesitynnyrin äärellä.

Vesipisteellä vähän pidempi tauko, ja tankkasin rauhassa geeliä, suklaata ja salamia. Sain myös seuraa kahdesta Endurancelaisesta, ja kolmistaan lähdetiin jatkamaan matkaa. Vaikka opasteet olivat koko ajan hyviä, niin kyllä tuolla pystyy halutessaan eksymään. Virolainen kaveri juoksi tyynesti kyltin ohi jossa kehotettiin menemään metsään, huudettiin kaverin perään ja saatiin hänet oikealle reitille. Ja taas mentiin kohti Ryläystä, jalat olivat väsyneet, mutta edelleen pystyi juoksemaan, eikä pahimpien paikkojen alastulo tuntunut kovinkaan paljoa pahemmalta kuin ensimmäisellä kierroksella.

Ryläykseltä päästiin pois valoisaan aikaan, ja pimeys laskeutui aika tarkkaan seitsemältä. Vesipisteeltä taas vettä mukaan ja menoksi. Välillä saatiin pidettyä jopa vauhtia yllä, ja rantatiellä laskevat mäet tultiin juoksemalla. Loppunousut olivat odotetun hauskoja, ja lopuksi pistettiin juoksuksi aplodien saattamana. Matolle tultiin yhtäaikaa.

Maalissa energiat vähissä, aikamoinen horkka eikä energiat oikein uponneet. Taistelin kuitenkin osan keitosta ja kahvit alas, ja sitten saunaan mars. Saunan jälkeen tunnin torkut, sitten vähän mässyä, pari buranaa ja takaisin unten maille. Yö meni hikoillessa ja uni oli katkonaisesta, mutta kuuden aikoihin hereillä ollessani oli jo fiilis että eiköhän tänne tulla ensi vuonna uudestaan. Sen jälkeen olikin hyvä vaipua parin tunnin levolliseen uneen

Vermeet toimivat hyvin, muutama normirakko varpaisiin, pieni mustelma polvessa, mutta ei muita jälkiä. Energiat imeytyivät hyvin, ja sitä kului mittarin mukaan n. 9700 kcal. Sen korvaamiseksi ei tarvitse kuin syödä n. 32 Maximin 100 g geelitötsää. Nam.

Link to post
Share on other sites

Meidän perheeltä kisa myös onnistuneesti takana. Pyryltä hieno suoritus 1.32.31, 15 km matkalla. Ikää tuli 12 v täyteen vasta viikko sitten. Outikin selvisi kunnialla maaliin, nuoresta iästään huolimatta. Sampon kanssa edettiin varsin hyvällä vauhdinjaolla ja hienosti maaliin 5.40.21 ajassa. Lähdettiin matkaan noin klo. 10.14. Murphyn laki iski heti aamulla, kun kello pysähtyi aikaan 8.36. En tiedä loppuiko patteri, mutta YK-englanniksi: the fucking fuck just didn´t fuck. Ehkä se oli vaan hyvä, että ei tiedetty väliaikoja. Olisin saattanut kirittää liikaa, jos olisin seurannut kelloa koko ajan. Nyt katsoin vaan pari kertaa kännykkää, kun sekin oli vähän hankalasti pakattu muovipussiin sateen varalta.

Hirviniemen talolle saavuttiin melko tasan 2 tunnissa, 20 km väliaika 2.30, 30 km kohdalla aikaa oli kulunut 4.10, 40 km kohdalla 5.21, ja lopun mäki noin 19 min. Täytyy myöntää, että vähän pelotti Ryläyksen molemmin puolin, että jaksaako Sampo maaliin, kun askel alkoi painaa ja matkaa oli vielä runsaasti jäljellä. Yritin ajatella miltä Sampolla tuntui, koska oma meno oli luonnollisesti helppoa ja mielellään olisin edennyt kovempaa ja juossut enemmän. Toisaalta ajattelin, että kun takaa ei tule ketään ohi, niin kyllä me varmaan ihan sopivaa vauhtia mennään ja kyllä se kaikilla muillakin 5-6 h lopputulokseen tähtäävillä on siis yhtä vaikeaa tällä kohtaa. Ryläyksen huipulla pidettiin muutaman minuutin tauko, jolloin Sampo joi varsin paljon, syötiin myös sopivasti suolaa ja energiapatukat. Sen jälkeen Sampoa pisti noin kilometrin, mutta onneksi mentiin alamäkeen. Meillä oli aika vahvat maltot aamulla lähtiessä ja viimeisellä huoltopisteellä laitettiin vielä pussillinen hart-sporttia veden sekaan. Viimeisellä pätkällä yritin jo vähän patistella, että kun ollaan näin hyvin edetty tähän asti, niin ei nyt enää anneta periksi, vaan juostaan kaikki tiepätkät ja kävellään sitten kun polku nousee rinteille. Tiesin kyllä, että jos patistelen liikaan, niin siitä voi tulla enempi hylkimisreaktio, joten parempi vaikka kävellä maaliin, kuin keskeyttää. Hyvin kuitenkin meni suunnitelmien mukaan ja lopun polkupätkillä juostiin aina kun oli vähän loivempaa. Sampo on suunnistajana minua parempi juoksemaan alamäkipolkuja, mutta kyllä se askeleen painaminen teki selvää varovaisuutta niihin Ryläyksen alamäkiin, joten tällä kertaa en pelännyt omia nilkkoja vaan Sampon nilkkoja. Eipä noita maisemia paljon viime vuotta paremmin ehtinyt katselemaan, mutta nyt ei tarvinnut juosta niin riskillä, joten omassa juoksussa oli paljon turvallisempi olo, vaikka reitti olikin huonommassa kunnossa. Outi kehui, että oli tosi hyvä, kun Ryläyksellä oli niitä ensiapupartioita kyselemässä vointia. Meinasin sanoa, että mä oon tehny ton basson. Kiitos toki kuuluu kokonaan järjestäjille, mutta annoin viime vuonna palautetta, että ensiapupartio Ryläyksellä toisi turvallisuuden tunnetta kun askel painaa ja reitti on vaikeimmillaan. Joten kannattaa antaa palautetta, kyllä se otetaan vastaan. Mielestäni tuo väliaikalähtö oli ihan hyvä ratkaisu. Aika paljon kyllä ohitettiin letkoja ensimmäisellä 17 kilometrillä, mutta ei se menoa hidastanut. Voi olla, että lähdetään ensi vuonna Sampon kanssa parantelemaan maratontulosta. Sampo kehittyy nopeasti ja minä taannun hitaasti, mutta varmasti. Janat kohtaavat noin 4.30 kohdalla, vuonna X, mutta minulla onkin jo escape plan, silloin pitää olla huoltamassa Pyryä maratonilla. Kiitoksia järjestäjille ja kannustajille, sekä onnitteluja onnistujille ja uutta matoa koukkuun, jos homma jäi tänä vuonna kesken.

Link to post
Share on other sites

Toisella kierroksella piti jo ohitella väsyneitä miehiä, vaikka omakin meno oli lähinnä jonkinlaista murtomaa-kilpakävelyä.

kattelin jälkipelejä, ja luulenpa et pyyhälsit hyvää vauhtia ohitseni viimeisessä laskussa tietä kohti! poloveeni koski niin prk....ssti että homma ei oikein meinannut edetä. yritin kuitenkin lähteä sun peesiin ensin yhdellä jalalla kinkkaamalla(raskasta) ja sitten takaperin kävelemällä(ei näe eteen).kumpikin tapa osoittautuikin yhtä huonoiksi, ja valosi hävisi yhtä nopeasti kuin se ilmestyikin pimeydestä.

upea päivä!hauskaa riitti. kiitokset kaikille! :114:

Link to post
Share on other sites

Tarkennetaan vielä sen verran, että tämä huoltaminen oli pelkkää henkistä tukea. Sampo kyllä kantoi kaikki omat eväät itse. Minulla oli itseasiassa vähemmän painoa kannettavana kuin Sampolla, koska kuljetin vain 6 dl juomapulloa. Hyvin tuo 0,6 l riitti tuossa kelissä, mutta täydessä vauhdissa litra olisi ollut parempi Hirviniemen ja viimeisen vesipisteen välillä.

Link to post
Share on other sites

Jälkimmäinen lenkki sujui vaikeuksitta, hyvin varustettuna ja ilman pienintäkään ongelmaa. Mutta silti mitä tahansa olisi voinut tapahtua ja nyt vuorokautta myöhemmin ymmärrän tehneeni virhearvioinnin.

Nämä ovat aina vaikeita kysymyksiä. Ulkopuolinen ja "ulkopuolinen" ovat eri asioita. Ekalla E24:llä paikalla ollut lääkäri olisi liputtanut yhden juoksijan ulos, mutta kielsin häntä. Hän yllättäen totteli.

Vastaavasti Bodominjärven Ultrailntervallilla kielsin Mikkoa päästämästä yhtä juoksijaa baanalle. Hän vähän kakisteli ja onneksi määräystäni ei tarvinut noudattaa, koska juoksija itsekin tilanteen ymmärsi.

Muokattu
Link to post
Share on other sites

Eipä ollu helppoa ei. Parinkympin kohdalla vasen polvi lopetti yhteistyön aivan täysin, ja sen jälkeen varsinkin alamäet oli aivan hirvittävää tuskaa. Olisin heittänyt homman kesken, ellei eräs kohtalotoveri olisi sattunut paikalle muassaan särkylääkettä. Nilkutettiin sitten loppumatka maaliin. Masentaahan tämä lopputulos nyt suunnattomasti, vaan tulipahan tehtyä. Reitti oli liejuineen ja kivikkoineen ehkä vieläkin hankalampi mitä kuvittelin. Ei tuollaisiin voi näillä lakeuksilla mitenkään treenata. Nöyräksi vetää. Ja pakko nostaa hattua ultraajille, kovia ootte.

Eipä silti, ensi vuonna pakko lähteä uudestaan. Sen verran jäi kiukuttamaan tämä tulos. Niin, ja olihan tapahtuma puitteiltaan aivan loistava, kiitokset järjestäjille!

Link to post
Share on other sites

Nämä mun sepustukseni on nyt tietysti aivan väärässä ketjussakin kun lyllersin vain yhden kierroksen, mutta on pakko mainita etten ikinä minkään temmellysteni jälkeen ole ollut näin kipeä. Siis mulla ei ole yhtään lihasta, joka ei olisi täysin jäykkä, varsinkin selkä ja kaatuminenkin alkaa vähän jo tuntumaan kun käsivarressa on kosketusarkoja lihasryhmiä - sen verran tärähti mukavasti. Nilkassakin on jotain outoa...

Kaikista pahinta tässä on se, että meiltä lähti just äsken KAHDEN KIERROKSEN mies polkupyörällä reippaana töihin... :)

Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikille hyvän tunnelman luomisesta! Reittimerkinnät maastosta lähes kokonaan raivattu, siivous ja bajamajojen palautus jää huomiselle.

Kun tämän vuoden lähtöjärjestelmää suunniteltiin, yritettiin hakea eri näkökulmia ja tehdä vähiten huono kompromissi. Mielessä oli seuraavia:

- Porukkaa enemmän kuin aiemmin >> mahdollisuus ruuhkautumiseen vesistönylityksessä 43 km sarjassa >> Porrastusta tehtävä

- Moni osallistujista haluaa juosta vaimonsa/miehensä kanssa yhdessä >> lähdön porrastuksessa ratkaisevaa ei enää sukupuoli vaan tavoiteaika.

- Kärkisijoja tavoittelevien oletetaan lähtevän ensimmäisessä ryhmässä. Jos tavoittelee alle 5 tunnin aikaa, starttaa juoksija ensimmäisessä ryhmässä aikavälillä 10.00-10.10 >> ei tarvitse ohitella hitaampia niin paljon ja vähentää reilusti riskiä joutua odottamaan ruuhkassa vesistönylityksessä.

- Osallistujilla oltava etukäteen tiedossa mahdollisuus, että ensimmäisenä maaliin tuleva ei välttämättä ole voittaja >> voittoa tavoitteleva juoksija joutuu juoksemaan "soolojuoksun" samalla tavalla kuin vaikka hiihdon väliaikalähdössä. Silloin kun tämä periaate on kaikkien tiedossa, voi kukin päättää itselleen sopivan lähtö- ja juoksustrategian oman ryhmänsä aikaikkunan rajoissa.

Naisten 43 km sarjassa sekä voittaja että kakkonen olivat samassa lähtöryhmässä kuten kuuluikin olla. Voittaja vain lähti pari minuuttia myöhemmin kuin toiseksi sijoittunut mutta ensimmäisenä maaliin saapunut.

Tästä lähtörytmityksen mallista ja jonottamisista - kuten tietty muutenkin - toivomme palautetta karsu@karsu.fi

Porrastus oli ihan ok ja pääosin muutkin järjestelyt. Fiilishän tuolla on aina aivan mahtava ja kun tietää minkä verran talkoilla teette hommia, niin hatunnoston arvoinen suoritus. Aina löytyy kuitenkin jotakin skarpattavaa ja tässä muutama ehdotus:

- pitkospuut pitäisi jo muutenkin suositulla ja paljon markkinoidulla reitillä saada kuntoon. Lahonneet ja irronneet pitkokset oli joissakin paikoissa (mm. Ryläyksen puronylityksessä) suorastaan vaarallisia

- kaipaan edelleen jonkinlaista muistoa tapahtumasta. Mitali, paita tai vaikkapa jonkinlainen diplomi läpijuoksusta (kustannus muutama kymmenen senttiä = tulostuskulu). Nyt ei jäänyt käteen kuin reittikartta ja numerolappu. Viime vuonna sai sentään buffin joka on ollut ahkerassa käytössä

Tekemisen meininki tuolla on kuitenkin tosi hienoa ja tällaista tsemppaamista mitä Vaarojen maralla näkee, saa muualta Suomesta hakea.

Toipuminen käynnissä. Lääkäriltä haettiin varalta antibioottikuuri kun nuo varpaat ei oo kovin kaunista katseltavaa :)

Link to post
Share on other sites

Kiitos karsulaisille hienosta tapahtumasta! Kaikki järjestelyt toimivat mainiosti. Erityisen lämpimät kiitokset haluan osoittaa Karsun soutujaoston naisille, jotka hyväntuulisina palvelivat meitä juoksijoita :)

Perusmatkan (43k) lenkki sujui yllättävän hyvin, ja aika parani viime vuodesta noin 32 minuuttia. Loppunousun viimeiset 200 erityisen jyrkkää metriä ottivat miehestä mittaa, mutta haasteesta selvittiin. Jalat olivat maalissa ehkä "aavistuksen verran" hapoilla.

Vaarojen maraton antaa mukavasti potkua syksyn lenkeille. Ikimuistoinen keikka mukavassa seurassa!

Tapahtuma on hyvä tällaisena, ilman erityisiä lisäkilkkeitä. Toisaalta miksipä ei lisämaksusta voisi olla tarjolla tapahtuman t-paitoja, mitaleita ja diplomeita sellaisia haluaville.

PS. Kiitos Elwoodille kuvista.

Link to post
Share on other sites

Hyvin järkätty kisa hienolla reitillä, missä juoksua voi jo kutsua maastojuoksuksi ilman suurempaa liioittelua (paitsi ne pari tieosuutta). Tuli mieleen kun se loppunousu on nyt niin helppokulkuinen, eikä sitä kukaan juokse kuitenkaan, että reittihän pitäisi siirtää siihen jyrkimpään laskettelurinteeseen. Märällä kelillä, ja kuivalla kelillä lumitykeillä rinne kastelemalla, siitä tulisi todellinen loppuhaaste.

Link to post
Share on other sites

Hyvin järkätty kisa hienolla reitillä, missä juoksua voi jo kutsua maastojuoksuksi ilman suurempaa liioittelua (paitsi ne pari tieosuutta). Tuli mieleen kun se loppunousu on nyt niin helppokulkuinen, eikä sitä kukaan juokse kuitenkaan, että reittihän pitäisi siirtää siihen jyrkimpään laskettelurinteeseen. Märällä kelillä, ja kuivalla kelillä lumitykeillä rinne kastelemalla, siitä tulisi todellinen loppuhaaste.

Mä kun olin siinä ennen satamaa olevan harjoittelunousun (jokuhan kutsuisi niin helppoa nousua myös lasten nousuksi) jälkeisessä alamäessä valokuvaamassa, niin kyllä siinä aika moni kirosi jo nyt niitä nousuja, vaikkeivät niin juurakkoisia siinä lopussa enää olekaan. Saattoipa siinä kuvauskohdalla jokunen kirota myös laskujakin :P (he eivät kyllä sitten olleet mihinkään tyytyväisiä).

Minulla on tosin silti pieni aavistus sen loppunousun olevan kaikessa helppokulkuisuudessaan silti tarpeeksi vaativa varsin vakuuttavan nousukulmansa ansiosta...

Link to post
Share on other sites

Mä kun olin siinä ennen satamaa olevan harjoittelunousun (jokuhan kutsuisi niin helppoa nousua myös lasten nousuksi) jälkeisessä alamäessä valokuvaamassa, niin kyllä siinä aika moni kirosi jo nyt niitä nousuja, vaikkeivät niin juurakkoisia siinä lopussa enää olekaan. Saattoipa siinä kuvauskohdalla jokunen kirota myös laskujakin :P (he eivät kyllä sitten olleet mihinkään tyytyväisiä).

Minulla on tosin silti pieni aavistus sen loppunousun olevan kaikessa helppokulkuisuudessaan silti tarpeeksi vaativa varsin vakuuttavan nousukulmansa ansiosta...

Ai sie se olit. Kiitos, että kerroit paljon oli eroa edellä olevaan selkään. Antoi lisäpotkua siihen viimeiseen pikkupenkkaan. :) Tuleekos kuvia mahdollisesti nähtäville johonkin?

Link to post
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

Voit nyt heti vastata ketjuun ja rekisteröityä myöhemmin. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy