Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Rohkeus


Charlie
 Share

Recommended Posts

Mitäs foorumilaisten mielestä on rohkeus? Tai kuka on rohkea tai mikä on rohkea teko.

Jokunen aika sitten TV:ssä oli ajankohtaisohjelma, missä arkkipiispa määritteli rohkeuden: "Se on pelkuruuden ja uhkarohkeuden välissä". Mielestäni hieno määritelmä.

Mannerheim oli mielestäni rohkea. Samoin Lauri Törni. Nykyisistä yritysjohtajista Jouko Karvinen on rohkea.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Jonkin verran on tullut tuota mietittyä, mutta tyhjentävää vastausta tuohon ei ehkä ole olemassakaan. Rohkeus on mielestäni sitä, että ei luovuta vaikka tuntisi kuinka paljon pelkoa tahansa. Rohkea ihminen uskaltaa myös kohdata omia sisäisiä pelkojaan ja tehdä työtä voittaakseen ne. Hän uskaltaa myös mennä kohti hyviä tavoitteita ja kohdata ulkopuolelta tulevia haasteita ja vastarintaa. Myönteinen rohkeus on sellaista johon liittyy jokin hyvä tavoite.

Rohkeita minusta ovat mm. Sauli Niinistö ja rohkeuden esikuva Nelson Mandela.

Link to comment
Share on other sites

Minusta rohkeuden ilmentymä numero uno on, tai oli, Ardnt Pekurinen. Mies toimi loppuun asti vakaumuksensa mukaisesti, vaikka alusta asti oli varsin selvää, että vaikeuksia on tiedossa. Äijä oli siis 1905-1941 elänyt pasifisti, jonka uran varrelle mahtui vuodesta 1929 alkaen useita vankeusrangaistuksia, Lapuan liikkeen muilutus ja viimein teloitus rintamalla ilman oikeudenkäyntiä, kun hän edelleenkään ei suostunut koskemaan aseeseen. Aiheesta on kirjoittanut hienon kirjan Erno Paasilinna, ja kirjan nimi on luonnollisesti Rohkeus - Ardnt Pekurisen elämä ja kuolema.

Toisena rohkeana suomalaisena kaverina pidän SDP:n puheenjohtajaa ja kansanedustajaa Matti Paasivuorta, joka kieltäytyi osallistumasta väkivaltaisuuksiin vuoden 1918 tapahtumien aikana. Hän oli sisällissodan jälkeen ainoa vasemmiston kansanedustaja, joka päästettiin osallistumaan tynkäeduskunnan toimintaan. Siellä hän teki uutterasti välikysymyksiä punavankien oloihin liittyen, mutta tuomitsi kaiken väkivallan yleisemminkin.

Näiden esimerkkien perusteella on kai pääteltävä, että pidän rohkeutena erityisesti sitä, että uskaltaa toimia eettisesti oikein silloinkin, kun se on hankalaa tai lähes mahdotonta.

Link to comment
Share on other sites

Nostan ketjuun Väinö Tannerin, koska presidenttipeli on näköjään alkanut. Kovin vastustaja löytyy tuolta, mies kuin savolainen:

Jonkin verran on tullut tuota mietittyä, mutta tyhjentävää vastausta tuohon ei ehkä ole olemassakaan. Rohkeus on mielestäni sitä, että ei luovuta vaikka tuntisi kuinka paljon pelkoa tahansa. Rohkea ihminen uskaltaa myös kohdata omia sisäisiä pelkojaan ja tehdä työtä voittaakseen ne. Hän uskaltaa myös mennä kohti hyviä tavoitteita ja kohdata ulkopuolelta tulevia haasteita ja vastarintaa. Myönteinen rohkeus on sellaista johon liittyy jokin hyvä tavoite.

Rohkeita minusta ovat mm. Sauli Niinistö ja rohkeuden esikuva Nelson Mandela.

jokin hyvä tavoite on täytetty sitten kun Sauli Niinistö on Suomen tasavallan presidentti? Vai tarkoitatko Nato- jäsenyyttä?

Link to comment
Share on other sites

Nostan ketjuun Väinö Tannerin, koska presidenttipeli on näköjään alkanut. Kovin vastustaja löytyy tuolta, mies kuin savolainen:

jokin hyvä tavoite on täytetty sitten kun Sauli Niinistö on Suomen tasavallan presidentti? Vai tarkoitatko Nato- jäsenyyttä?

Minulla on ollut ilmeisesti kunnia aloittaa tietämättäni presidenttipeli joksufoorumilla:) No, se ei ollut tarkoitukseni. Olen ihaillut Niinistön rohkeutta esittää omia mielipiteitään vaikka ne ovat poikenneet osittain puoleen yleisistä linjoista.

Ihailtavinta minusta on kuitenkin arjen rohkeus, jota näkee ympärillä lähes joka päivä. Rohkeushan edellyyttää myös vastavoima, jos ei ole pelkoa ei ole myöskään rohkeutta.

Link to comment
Share on other sites

Kun elämä ja omien etujen mukainen maailmankuva kaventuu riittävästi, saattaa tulla tehneeksi rohkeita tekoja = tyhmänrohkeus, epätoivoiset (rohkeat) teot (jotka eivät epäonnistu).

Ja sitten vastaavasti, jos yksilön maailmankuva laajenee riittävästi, voi tehdä rohkeita tekoja ja päätöksiä, koskapa vapautuu henkisesti (esim. elää ympärillä olevista pikkusieluista tai ajan virtauksista välittämättä, omat arvonsa ja ajatuksensa säilyttäen). Nämä jälkimmäiset voivat sitten tekoina johtaa tuhoon nekin, aivan kuten nuo epätoivoiset ja tyhmänrohkeat teotkin. Jälkipolvi sitten punnitsee ja arvottaa omalta kohdaltaan. Esim. tuo Pekurisen lopullinen kohtalo, teloitus. Sen kukin arvottaa itse, kummanlaisesta rohkeudesta oli kyse, niissä olosuhteissa. Itse ajattelen siitä kuten Snakster. Joku toinen saattaa ajatella hänen toimineen tyhmänrohkeasti, kerjänneen verta nenästään. Eli kahden ääripään tekosia tuo rohkeus mun mielestä.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Rohkeutta on monenlaista ja eri aikakausilla on rohkeus ollut erilaista. Näistä pasifistiteksteistä tuli vain mieleen se, mitä sodanajan kirjoja lukiessani olen aina ajatellut olevan rohkeuden huipentuman. Naiset, jotka pommitusten aikana suojelivat lapsiaan omalla kropallaan. Rohkaisivat lapsiaan, vaikka kuolema oli itselläkin olkapäällä. Näitä, joista ei sankaritaruja koskaan kirjoitettu. Jotka pommosuojassa kertoivat satuja lapsilleen, jotta lapsi ei pelkäisi, vaikka eivät tienneet, onko elinaikaa enää jäljellä minuutti vai vuosia. Vain sen takia, että rakasti lastaan niin paljon, että halusi helpottaa lapsen pelkoa tai suojella lastaan, vaikka tiesi itse kuolevansa.

Mutta minulle yksi rohkeuden ilmentymä on nainen, joka panee henkensä alttiiksi lapsiensa takia.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy