Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Vaeltamaan Itävaltaan


Pinjamari
 Share

Recommended Posts

Olin viime kesänä ensimmäistä kertaa vaeltamassa Itävallassa tai vuorilla ylipäätään ja jäin kertaheitolla koukkuun! Innsbruckissa ja Stubaitalin alueella reitit olivat hyvin merkittyjä ja rinneravintoloita riitti niin ettei tarvinnut eväitä kanniskella mukana, mitä nyt hätävarana vähän. Tänä kesänä tarkoitus lähteä kolmeksi viikoksi ideana tehdä päiväretkiä laaksosta käsin.

Link to comment
Share on other sites

Tosi hyvä ketju! Tänne vaan kaikenlaisia kokemuksia eri paikoista ja patikoinnin vaatimustasoista.

Muutama vuosi sitten tuli nähtyä jossain mainos Itävällan patikointimatkoista ja tilattua (Alppilomien tai joku vastaava) esite. Se on kyllä toivomuslistalla, jos vaikka kerran pääsisi sinne vaeltamaan. Tai sitten Kilimanjarolle.

Link to comment
Share on other sites

Olen käynyt viimeiset 4 vuotta vaeltamassa Itävallassa, 7-8 päivän kävelyjä + siirtymiset (lento Muncheniin, junalla Itävaltaan ja takaisin). Reitit olen pyrkinyt valitsemaan siten, että mahdollisimman vähän tulee käytyä kävelyn aikana ns. sivistyksessä eli pikkukylissä, tarkoittaa käytännössä alppimajoissa yöpymistä, joita alppiyhdistys (ÖAV http://www.alpenverein.at/portal/index.php) pyörittää, reitti kulkee koko ajan n. 2-3km korkeudessa (=Höhenweg). Jos on vähintään viikon reissu kannattaa liittyä yhdistykseen, koska jäsenille yöpyminen puoleen hintaan. Olen liikkunut yksin, joten varauksia majoihin en ole tehnyt, on kyllä yleensä suotavaa, koska parhaaseen turistiaikaan ovat täynnä. Puhtaat + ylimääräiset kamat olen jättänyt hotelliin, jos kyseessä ympyrälenkki, muuten olen postittanut repun määränpään hotelliin. Esim. nämä on kävelty: http://de.wikipedia.org/wiki/Berliner_H%C3%B6henweg ja http://www.karnischealpen.at/ ja yksi pätkä täältä http://www.bergsteigerdoerfer.at/files/_tauernhoehenweg_2009.pdf

Reitillä ainakin näin yksin mennessä tutustuu hyvin porukkaan, suurin osa saksalaisia ja loput yleensä itävaltalaisia, mausteena muutama italilainen ja pohjoismaalaisia. Päiväetapit on usein samanpituisia, joten iltaisin majoilla törmää samoihin vaeltajiin. Auttava saksankielen taito tarvitaan, joillakin majoilla isäntä ei puhu juurikaan englantia ja ruokalistat usein vain saksaksi, mutta sönkkäämällä on toistaiseksi selvitty ja aina sieltä tarvittaessa joku tulkkaa jos on vaikeampaa asiaa. :) Majoilla saa lounaan, illallisen ja aamiaisen, joten ruokaa ei juurikaan tarvitse kantaa, luonnollisesti olutta, viiniä ja snapsia löytyy, joten suomalaisetkin ovat kuin kotonaan. Eikä hinnatkaan päätä huimaa, kun ottaa huomioon, että ollaan kaukana sivistyksestä.

Reitistä riippuen tarvitaan kyllä kylmää päätä, kannattaa tutustua huolella mitä reittien vaikeudesta sanotaan, kaikkein pahimmissa paikoissa on pultattu vaijeri seinämään kiinni, jotta saa otteen jostain tukevammasta, mutta kaikilla reiteillä ei näitä paikkoja kylläkään ole. Jos on taipumusta pelätä korkeita paikkoja niin ei välttämättä tänne. Teleskooppisauvat ehdottomasti mukaan!

Karttoja saa esimerkiksi täältä http://www.freytagberndt.at/rtc-freytagberndt

Paljonhan näistä olisi kerrottavaa, mutta kyselkää lisää niin yritän vastailla.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Suomalaiselle vaeltajalle ehkä tärkein muistisääntö ensimmäiselle alppireissulle on se, että kilometrit eivät merkitse Alpeilla yhtään mitään. Siis edetty matka. Nousu- ja laskumetrit käytännössä määrittelevät päiväetapit varsin tehokkaasti. Yleensä ainakin Sveitsissä ja Ranskassa etäisyydetkin ilmoitetaan tunneissa, kun ne ovat paljon selkeämpiä. Parin ensimmäisen päivän aikana oppii sitten suhteuttamaan oman nopeutensa "teoreettisiin" nopeuksiin. Etappivälien aika-arviot tehdään siltä pohjalta, että jokainen etappi tehdään tuoreilla jaloilla.

Jos vuoristomaja on tiettömän taipaleen päässä, niin kannattaa ehdottomasti etukäteen soittaa ja varata majoitus. Samalla myös kertoo, että haluaako illallista. On erittäin epäkohteliasta vain pöllähtää paikalle ja alkaa vaatimaan petipaikkaa ja ruokaa. Vuoristomajoissa käytetään nukkuessa pussilakanan tapaista pussia. Eli kömmit itse sen pussin sisälle nukkuessa. Itse olen käyttänyt myös tyynyliinaa. Pussia käytetään siis puhtaasti hygieniasyistä ja on jälleen kerran epäkohteliasta olla käyttämättä sitä.

Link to comment
Share on other sites

Suomalaiselle vaeltajalle ehkä tärkein muistisääntö ensimmäiselle alppireissulle on se, että kilometrit eivät merkitse Alpeilla yhtään mitään. Siis edetty matka. Nousu- ja laskumetrit käytännössä määrittelevät päiväetapit varsin tehokkaasti. Yleensä ainakin Sveitsissä ja Ranskassa etäisyydetkin ilmoitetaan tunneissa, kun ne ovat paljon selkeämpiä. Parin ensimmäisen päivän aikana oppii sitten suhteuttamaan oman nopeutensa "teoreettisiin" nopeuksiin. Etappivälien aika-arviot tehdään siltä pohjalta, että jokainen etappi tehdään tuoreilla jaloilla.

Jos vuoristomaja on tiettömän taipaleen päässä, niin kannattaa ehdottomasti etukäteen soittaa ja varata majoitus. Samalla myös kertoo, että haluaako illallista. On erittäin epäkohteliasta vain pöllähtää paikalle ja alkaa vaatimaan petipaikkaa ja ruokaa. Vuoristomajoissa käytetään nukkuessa pussilakanan tapaista pussia. Eli kömmit itse sen pussin sisälle nukkuessa. Itse olen käyttänyt myös tyynyliinaa. Pussia käytetään siis puhtaasti hygieniasyistä ja on jälleen kerran epäkohteliasta olla käyttämättä sitä.

Tärkeää tietoa jota ei saa välttämättä kirjoja lukemalla. mietin vain, että jos etäisyydet ilmoitetaan tunneissa mitenhän se etenemisvauhti on laskettu? no, ehkäpä se asia selviää parin ensimmäisen päivän aikana.

Link to comment
Share on other sites

Jos vuoristomaja on tiettömän taipaleen päässä, niin kannattaa ehdottomasti etukäteen soittaa ja varata majoitus. Samalla myös kertoo, että haluaako illallista. On erittäin epäkohteliasta vain pöllähtää paikalle ja alkaa vaatimaan petipaikkaa ja ruokaa.

Ehkä Ranskassa/Sveitsissä on noin, mutta en kyllä Itävallassa ole huomannut, että ilman varausta saapuessa kohtelu olisi ollut tympeää tai olisi huomautettu, että olisi syytä tehdä varaus. Kysyvät melkein aina erikseen onko varausta, josta voisi kai päätellä että liikenteessä on myös vaeltajia, joilla ei varausta ole. Toisaalta olen ollut liikkeellä sesongin ulkopuolella eikä maja ole tainnut olla kertaakaan täynnä, edes ne pienimmät, joihin ei ole tainnut mahtua 20 vierasta enempää. Joka tapauksessa, fiksuahan se varauksen tekeminen on, ja sesongin aikana aivan pakollista. Ja jos en olisi yksin liikenteessä niin tekisin varauksen oli vuodenaika mikä tahansa.

Link to comment
Share on other sites

...mietin vain, että jos etäisyydet ilmoitetaan tunneissa mitenhän se etenemisvauhti on laskettu? no, ehkäpä se asia selviää parin ensimmäisen päivän aikana.

Tämmönen alle 4h maratoonari pääse vaivattomasti annetuissa ohjeajoissa etapit läpi, mutta nyrkkisääntö on muistaakseni se, että aika ilmoitetaan ilman taukoja, niihin on syytä varata jonkun verran lisää. Alle ilmoitettujen aikojenkin pääsee, mutta siinä unohtuu sitten se pääpointti eli maisemien ihailu.

Kannattaa muistaa, että sää vaihtuu nopeasti eikä ole aina täysin ennustettavissa, yli kahden kilometrin korkeudessa on syytä varustautua sekä nollakeliin että helteisiin heinäkuussa. Sää on syytä ottaa huomioon myös reittisuunnitelmaa laadittaessa, niinkin on käynyt, että sateen takia jotain reittiä ei suositella käytettäväksi ja jotuu jäämään pitämään lepopäivää tai lähtemään eri reitille, joten ihan eksaktia suunnitelmaa ei oikein voi laatia. Toisaalta aika usein päiväreitiltä pääsee keskenkin jostain kohtaa alas laaksoon, joten suunnitelmia voi vaihtaa lennossakin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy