Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Maastomaraton ja puolikas Rokualla 11.6.2011


Recommended Posts

  • 3 weeks later...

Mukava kisa! Hieno reitti ja hyvin merkitty. Tosin onnistuin juoksemaan pari lisäkilsaa toisen kierroksen lopussa. Tuo moka menee ihan omaan piikkiin. Ohjeissakin käskettiin olla tarkkana kuin porkkana. En ollu.

Kohtuu raskasta maastoahan tuo on. Jyrkkiä mäkiä ja paljon pehmeää hiekkaa. Kelikin oli kuumuudessaan kuluttava.

Ensi vuonna ehdottomasti uudestaan!

Link to comment
Share on other sites

Osallistun ketjuun kertomalla joitain omia huomioitani. Mulle Rokuan maastomaraton oli kolmas maraton tänä vuonna. Unskin sadannella ja Virttaanharjulla yritin kelloa vastaan hieman kovempaa, mutta tämän juoksin elämystentäyteisenä pitkänä harjoituksena.

Ensinnäkin Rokuan reissu oli ehdottomasti osallistumisen arvoinen kokemus. Järjestelyt toimivat moitteettomasti, ja pienehkö järjestäjäkaarti näytti olevan koko sydämellään asiassa mukana. Veikkaan, että ensi vuonna tapahtumaan tulee ainakin tuplasti, ellei triplasti enemmän osallistujia. (Tosin toivon, ettei tapahtuma yrittäisi väkinäisesti ”nostaa profiiliaan” ja muuttuisi puitteiltaan paljoa tätä ensimmäistä suuremmaksi tapahtumaksi.) Tapahtumasta huokunut välittömyys, juurevuus ja erityinen yksilöllisen kohtaamisen ilmapiiri jäi ainakin mun mieleeni. Kiitos vielä kerran järjestäjille!

Lähdön aikaan klo 18 lämpöä oli vielä ilmeisesti 30 astetta. Ensimmäisen puolikkaan juoksin puolimatkan voittajan kanssa sellaista 5min/km -vauhtia. Tätä reitit tuntevaa nuorta miestä peesailleena oli helpompi lähteä yksin toiselle kierrokselle – ainakin eksymisen vaara oli pienempi. Ekalla kiekalla jalkapöydästä avoinaisiin Vibrameihini pääsi kiusallisen paljon hiekkaa ja muuta roskaa, minkä takia pesin jalkojani ja kenkiäni jo aivan tokan kiekan alussa Rokuan kylpylähotellin viereisellä lammella. Lammella heitelleet kalastajat mukautuivat (ainakin juoksijan mielessä) myös piristäväksi yleisöksi juoksutapahtumalle. Toisen kerran kastelin itseni miltei täysin tokan kiekan ensimmäisen juottopisteen kupeessa. 25 km:n jälkeen jouduin muutaman kerran ihmettelemään, että missä se oikea reitti siellä polkuverkoston keskellä menikään, mutta nopea kartanvilkaisu antoi näissäkin tilanteissa varmuuden. Reitin lukuisat järvet, hiekka- ja neulaspolut, auringon ja puiden leikistä syntyneet seepranraidat, monet jyrkähköt mäet ja portaat sekä tuoksujen ja uniikin ympäristön kirjo – reitillä kävelleitä satunnaisia kannustajia unohtamatta – tarjosivat varsinkin kisan loppupuolella ennenkohtaamattoman elämyksen. Näkymät Rokuanvaaralta länteen olivat kevein mielin taivaltaneelle väsymyksenalaiselle polkujolkottajalle suorastaan taianomaiset. Oikeastaan tokan kiekan juoksinkin pitkälti fiilistellessä, kärsien tosin samalla vähittäisesti yltyneestä nestevajauksesta, mutta harvoinhan nestehukka sisäisen tunnelman pilaajaksi äityy. Nautiskelun kannalta taisi olla ratkaisevaa, että alkuillan tyyni hellesää huojentui klo 20:n jälkeen varsin ihanteelliseksi kesäillan retkeilykeliksi. Toinen puolisko taittui hieman ensimmäistä hitaammin ja loppuaikani oli 3h43min. Oli hienoa saapua maaliin kunnon kannustuksen siivittämänä.

Mitään juomalaitetta minulla ei mukana ollut, olivathan järjestäjät luvanneet reitille kolme vesipistettä. Ja tässä juoksijat kokivatkin positiivisen yllätyksen: vesipisteet osoittautuivat miehitetyiksi huoltopisteiksi, joilta sai myös mehua, suolakurkkua ja mukavaa keskusteluseuraa. Näillä pisteillä tulikin sitten juotua kolmekin mukia kerrallaan. Välillä 22-25km nautin lisäksi 5 desiä urheilujuomaa. Vyölaukussa pakollisen puhelimen vieressä keikkuneen geelin nappasin ”siellä jossakin” 33km:n kohdalla. Lisäksi koko ruumiin kasteleminen osoittautui toimivaksi viilennyskeinoksi.

Aluksi olin ajatellut juoksevani Sauconyn Kinvaroilla, jotka olin todennut aivan riittävän toimiviksi pehmeän alustan kengiksi jo parin viikon takaisella Virttaanharjun ennätysmaratonillani, mutta parkkipaikalle ennen kisaa Fivefingerseillään tupsahtunut Hannele sai minut äkisti muuttamaan suunnitelmaa. Lenkkareiden vaihtaminen pikkuläpsyttimiin antoikin oman mausteensa juoksuun. Noin 90 prosenttia reitistä pystyi taivaltamaan normaalisti, mutta terävää kiveä ja irtokivistä tienpohjaa kulkevilla osuuksilla täytyi hieman soveltaa ja juosta tienviereistä jäkäläpohjaa. Sen kyllä taas huomasi, että kun 30km:n jälkeen jalkojen elastisuus alkoi pikku hiljaa häipyä ja päkiäaskel laantua, muuttui vauhdinpitäminen vaikeammaksi kuin mitä lenkkitossuilla, joilla askelta voi paremmin varioida väsymyksen ehdoilla. Seuraavana päivänä jaloissa tuntui vain tavanomaista maratoninjälkeiskankeutta. Tänään kait jo lenkille :).

Harmillista Tommi K, että jouduit harhaan tokalla kierroksella. Mutta näithän hieman maailmaa – seikkailuhan avartaa!

Link to comment
Share on other sites

Heh, eipä tuo 15 euroa kovin korkea hinta tuosta 43 kilometristäkään ollut, etenkin kun maalissa sai vielä iltapalaa ja palkinnoksi juoksurepun :). Ensi vuonna voisi kahden kiekan jälkeen anoa vielä yhtä ekstrakiekkaa...

Niinpä. Tuo reitti on sen verran perverssi, että väkisinkin tulee mieleen kolmas kierros...

Tällä kertaa mulla ei tosin olisi ollut kunnon puolesta mitään mahdollisuuksia ultrailuun.

Kiitoksia järjestäjille mainiosta kisasta. Kaikki tosiaan toimi aikalailla yläkanttiin siihen nähden, mitä osallistujille oli luvattu. Lisäksi Iso käsi teille puolikkaan juoksijoille, joiden seurassa sain taivaltaa.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy