Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Niin yksinkertaista


koskejo
 Share

Recommended Posts

On tullut tässä pikkuhiljaa lukuvuoden aikana esille, että työkaveri on aikanaan harrastanut pitkän matkan juoksua.

Syksyllä tämä työkaveri, nyt 55 ja polttaa+juo melko kovasti, kertoi nuorenpana kännipäissään lyödystä vedosta veljensä kanssa. Oli uhonnut viskipullosta juoksevansa Helsingistä Lahteen (87km). Ja oli sitten selvittyään juossut ja pullonsa saanut.

Velipoika oli odotellut reitin varrella huoltoasemilla kahvitellen ja hurauttanut autolla taas seuraavalle asemalle odottelemaan ja kyydinnyt sitten lopulta miehen pulloineen Lahdesta takaisin Suutarilaan.

Tämä syksyllä kuulemani kertomus ei vielä herättänyt mielenkiintoani, ultramiehiä kun en ole.

Tänään kysäisin huvikseni että mikäs se Matti sun maratonennätys on (en ollut 100% varma, että mies oli sellaisen edes juossut, mutta jostain rivien välistä olin sellaista hahmotellut kuukausien mittaan).

Matti vastasi että 2.57.

Mielenkiintoni heräsi.

No kuinka tuohon treenailit?

Matti kertoi, että aamuvirkku kun on, hänelä oli tapana juosta ennen töihin lähtöä aamulla 18km vakioreitti. Lauantaisin oli vuorossa pidempi, 23km, jonka jälkeen hän lähti ryyppäämään ja piti sitten sunnuntain vapaana.

Kysyin ottiko hän vetoja tuolloin.

Ei, kun ei ollut minkäänlaisia tavoiteita juoksun suhteen, kunhan juoksentelin. Lopulta hän kertoi, että homma hoitui niin, että kun oli 3 päivää hölkännyt hissukseen tuon 18km niin suunnilleen joka kolmas päivä kulki vaan vähän normaalia paremmin kuin itsekseen, eli tuli tehtyä niin ymmärsin hänen puheistaan suunnilleen alemman tason vauhtikestävyyslenkkinä tuo 18km. Sitten taas 3 päivää hissukseen a 18km, ja jo halusi kroppa mennä jälleen vähän kovemmin tuon saman reitin. Ei muita harjoituksia, ei erikoisvalmisteluja maralle, kun ei kerran tavoitteita ollut.

Lopputulos siis 2.57.

Niin että ei tän loppujen lopuksi kovin monimutkaista tarvi olla. Vaativaa voi olla, mutta ei välttämättä monimutkaista.

Kokonaan toinen tarinana on se, kun tämä velipoika, lakimies, syötti kuulemma viime syksynä naapurin koiralle Viagran kun naapuriin oli ajelemassa vieraita. Vieraat joutuivat lähtemään koiran takia kesken kaiken kotiin, kun koiraa ei mainattu saada keittiön pöydänjalasta ja sukulaisrouvan puntista millään irti...

Link to comment
Share on other sites

Ettäs pitikin! Sanoit sen paljon yksinkertaisemmin ja selkeämmin kuin minä eilisessä "Minä" kirjoituksessani. Kaverillasi on taito vetää selkäytimestä se tieto itsestään, mihin monet tarvitsevat kirjastoautollisen verran muiden miettimiä viisauksia.

Menestyvä yrittäjä tekee monesti päätöksiä, jotka tuntuvat järjen vastaisilta. Myy kun muut ostavat ja ostaa kun muut myyvät. Sitä voisi kutsua perstuntumaksi tai säkäksi, vaikka kyse on todennäköisesti alitajuisesta tahtotilasta, johon vaikuttavat aiemmin hankitut kokemukset.

Kokenut juoksijakin tekee päätöksiä: jaksan-juoksen; en jaksa-en juokse; kivaa- juoksen kovaa jne...

On vaan niin hemmetin vaikeaa ymmärtää kuinka yksinkertaisen asian kanssa tässä ollaan tekemisissä.

Link to comment
Share on other sites

Tuota se oman kropan kuuntelu varmaan parhaimmillaan juuri on.

Viagran syöttämistä koiralle? :)

Minä ihan oikeasti väitän vakavalla naamalla, että jos on lahjoja kestävyysurheiluun ja juoksee aika säännöllisesti aika paljon, niin joku 3 tuntia maratonilla ei pitäisi olla mikään maailman ihme. Ei tarvitse miettiä jaksotuksia tai vetoja tai mitokondrioita. Juoksee vain. Kuitenkin ollaan vielä tasolla, jolla meno on hölkkäämistä ja vauhti aikalailla suoraan riippuvainen harjoittelun määrästä. Useimmat ns. kovat - siis kansallisen tason ja sitä kovemmat - juoksijathan juoksevat pk-juoksunsakin selvästi tätä tahtia nopeammin.

Toki kaikki eivät koskaan tuohon 3 tunnin maratonvauhtiin pääse vaikka harjoittelisivat kuinka ja toiset tosiaan pääsevät vaikka vetäisivät kaksi askia norttia päivässä. Eiväthän kaikki saa kieltäänkään rullalle, edes harjoittelemalla, kun toisilta se onnistuu ihan luonnostaan. Perimästä on kiinni sekin ominaisuus.

Link to comment
Share on other sites

Tänään kysäisin huvikseni että mikäs se Matti sun maratonennätys on (en ollut 100% varma, että mies oli sellaisen edes juossut, mutta jostain rivien välistä olin sellaista hahmotellut kuukausien mittaan).

Matti vastasi että 2.57.

Mielenkiintoni heräsi.

No kuinka tuohon treenailit?

Matti kertoi, että aamuvirkku kun on, hänelä oli tapana juosta ennen töihin lähtöä aamulla 18km vakioreitti. Lauantaisin oli vuorossa pidempi, 23km, jonka jälkeen hän lähti ryyppäämään ja piti sitten sunnuntain vapaana.

Kysyin ottiko hän vetoja tuolloin.

Ei, kun ei ollut minkäänlaisia tavoiteita juoksun suhteen, kunhan juoksentelin. Lopulta hän kertoi, että homma hoitui niin, että kun oli 3 päivää hölkännyt hissukseen tuon 18km niin suunnilleen joka kolmas päivä kulki vaan vähän normaalia paremmin kuin itsekseen, eli tuli tehtyä niin ymmärsin hänen puheistaan suunnilleen alemman tason vauhtikestävyyslenkkinä tuo 18km. Sitten taas 3 päivää hissukseen a 18km, ja jo halusi kroppa mennä jälleen vähän kovemmin tuon saman reitin. Ei muita harjoituksia, ei erikoisvalmisteluja maralle, kun ei kerran tavoitteita ollut.

Lopputulos siis 2.57.

Niin että ei tän loppujen lopuksi kovin monimutkaista tarvi olla. Vaativaa voi olla, mutta ei välttämättä monimutkaista.

Opettavainen esimerkki. Tuon monimutkaisempaa treenin ei munkaan mielestä tarvitse olla.

Eli jos oikein ymmärsin, tuosta kertyy 5 x 18 km + 1 x 23 km = 113 km, josta 16-32 prossaa "alemman tason vauhtikestävyyslenkkinä", fiiliksen mukaan.

Vaikuttaa näin maallikon näkökulmasta järkeenkäyvältä ja noin pääpiirteittäin myös oppikirjojen mukaiselta. Määrää ihan riittävästi, peruslenkeissä mittaa ja joskus vauhtiakin. Pitkä lenkki voisi varmaan joskus olla vähän pitempi, mutta varmaan tuollakin pärjää.

Ei tarvitse miettiä jaksotuksia tai vetoja tai mitokondrioita. Juoksee vain. Kuitenkin ollaan vielä tasolla, jolla meno on hölkkäämistä ja vauhti aikalailla suoraan riippuvainen harjoittelun määrästä.

Varmaankin näin. Mielenkiintoinen kysymys tosin on, missä vaiheessa määrän ja tuloksen riippuvuussuhde ei ole yhtä selvä.

Viittaan tylsästi Tim Noakesiin, jonka mukaan tavoitteellisen taviskuntoilijan* ei välttämättä kannata kauheasti yli 110 kilometrin viikkoja maratonia varten tehdä. Sillä määrällä varmaan lahjatonkin pääsee lähelle 2.50-aikaa, ainakin jos kärsivällisyyttä riittää muutaman vuoden verran.

* hieman lennokas suomennos

Link to comment
Share on other sites

Pakko kommentoida tohon loppuosaan. Taviskuntoilija ei ikinä pääse tollasiin aikoihin jollei omaa lahjoja "pitkäkestoisia lihassoluja" saatikka ilman veto-sun muita harjoitteita tosta vain hiukan lisäämällä metodeilla.

Alle kolmen tunnin ajat on jo sellasia etten puhuis enää taviskuntoilijasta.

Samaa mieltä taviskuntoilijoista. Hmm.. taisi muuten nimenomaan tuo aikaisemmin mainittu Noakes kyseenalaistaa lihassolujen merkityksen kestävyysjuoksussa. Niillä lyhytkestoisillakin kun on suotuisia vaikutuksia. Joku sellanen fifti-siksti suhde on hänen mukaansa optimaalinen. No, onhan tuollainenkin suhde lahjoista riippuvainen. Noakes väittää että jotkut todella kovat maratoonarit ovat valinneet maratonin kun eivät ole pärjänneet lyhemmillä matkoilla nopeusominaisuuksiensa (lihasten solurakenne) puolesta, mutta että rakenne jolla pärjää lyhemmillä matkoilla (esim. maili, 3k yms.) olisi optimaalinen myös maratonille. Tiedä häntä.

Link to comment
Share on other sites

Pakko kommentoida tohon loppuosaan. Taviskuntoilija ei ikinä pääse tollasiin aikoihin jollei omaa lahjoja "pitkäkestoisia lihassoluja" saatikka ilman veto-sun muita harjoitteita tosta vain hiukan lisäämällä metodeilla.

Alle kolmen tunnin ajat on jo sellasia etten puhuis enää taviskuntoilijasta.

Hitailla juoksijoilla ei ole 'hitaita tai pitkakestoisia' lihassoluja niin kuin lihavilla ihmisilla on 'hidas aineenvaihdunta' yllattavan usein? Kuinka moni lopulta tietaa omista soluistaa yhtaan mitaan? Ei se kolmen vauhti sen kovempa nykyaan ole, kuin ennenkaan.. Tossut jalkaan, paino alas, kilometreja koko ajan lisaten alle ja sita rataa ensin muutama vuosi.. Vaitan, etta Keskiverto-Heikki lukion liikuntatunnilta (kaverit jonoon ja siita keskimmainen siis) saadaan juoksemaan kolmen tunin mara 5 vuoden sisalla, jos se on itse tarkoitus, eika vammoja etc. lasketa osuvan tielle. Eika niita vetoja ja KF- ja SZ-vauhtisia tahtijuoksujakaan niin kauheasti tarvita. Ao. kaverin takana jonusta varmasti loytyy niita, joille tama on mahdoton rasti.

Link to comment
Share on other sites

Varmaankin näin. Mielenkiintoinen kysymys tosin on, missä vaiheessa määrän ja tuloksen riippuvuussuhde ei ole yhtä selvä.

Viittaan tylsästi Tim Noakesiin, jonka mukaan tavoitteellisen taviskuntoilijan* ei välttämättä kannata kauheasti yli 110 kilometrin viikkoja maratonia varten tehdä. Sillä määrällä varmaan lahjatonkin pääsee lähelle 2.50-aikaa, ainakin jos kärsivällisyyttä riittää muutaman vuoden verran.

* hieman lennokas suomennos

En jaksa kaivaa linkkiä esille, mutta muistinvaraisesti kerron, että:

Juoksijoiden tulokset paranivat erittäin paljon, kun harjoittelua lisättiin keskim. 6 mailista/pv 7 mailiin/ pv. Tämän jälkeen taas harjoittelumäärän lisääminen ei parantanut tulosta merkittävästi.

Link to comment
Share on other sites

Mun mieheni (nyt jo sarjassa M50 vee) ei todellakaan juossut koskaan yli 100 km viikkoja. Hän teki silloin ja tekee nyt erittäin raskasta ruumiillista työtä

ja juoksi viikossa korkeintaan 60 km. Ei mitään vetoja tms. kommervenkkejä vaan ihan vaan juoksi. Näin jälkikäteen muisteltuna juoksi varmaan aina vähän liian kovia lenkkejä siis tasavauhtisia. Ja juoksi siis. 40 vuotiaana useampaan kertaan alle kolmen tunnin aikoja.

Monesti ollaankin nyt muisteltu ja mietiskelty mihin hän olis pystynytkään jos olis saanut olla vähän vaikka joskus edes kesälomalla (ei lomaa koskaan!!!)

ja olis juossut esim. vetoja tai edes yli 100 km:n viikkoja.

Että näin yksinkertaista se on....

Itse olen täysin "lahjaton" juoksijana ja hänellä taas on varmasti lahjoja juoksemiseen ja yleensäkin kestävyysurheiluun. Eli GEENEISTÄ SE TAITAA OLLA KIINNI...

Link to comment
Share on other sites

Pakko kommentoida tohon loppuosaan. Taviskuntoilija ei ikinä pääse tollasiin aikoihin jollei omaa lahjoja "pitkäkestoisia lihassoluja" saatikka ilman veto-sun muita harjoitteita tosta vain hiukan lisäämällä metodeilla.

Alle kolmen tunnin ajat on jo sellasia etten puhuis enää taviskuntoilijasta.

Lahjattomat harjoittelee. Eikös tommonen sanonta ole...

Pietarin kanssa olen hyvin pitkälti samoiilla linjoilla ihan omasta kokemuksesta. Itse juoksin kahdeksan vuotta 50-120 km/vko pääosin pk-lenkkejä, mutta kun vähensin juoksemisen puoleen, niin neljä tuntia alittui heti. Kolmen tunnin aika on sevverran kova, että siihen kyetäkseen pitäisi olla työtön tai eläkeläinen ja lisäksi poikamies, jotta lahjattomana pystyisi treenaamaan riittävästi.

Link to comment
Share on other sites

loka 2004 - loka 2005:

1800 km, maraton alle 3h, ja parannus edellisvuodesta 25min.

Yli 1h50 lenkkejä 2kpl, määrallisesti kovin treeniviikko ikinä on alle 90km.

Ei tarvinnut virkavapaata ottaa tuon takia. Enkä kuitenkaan ihan nuorikaan ole - 36.

Tulosten ja harjoitusmäärien vertailu eri yksilöiden kesken on täysin turhaa, koska ihmiset on erilaisia. Mä olen saanut juoksussa aika hyviä tuloksia suht vähällä harjoittelulla, mutta toisaalta en esim nosta 100kg penkistä (en ole kyllä koskaan kokeillutkaan. Eihän sitä tiedä....) :)

Link to comment
Share on other sites

Matti vastasi että 2.57.

Mielenkiintoni heräsi.

No kuinka tuohon treenailit?

Matti kertoi, että aamuvirkku kun on, hänelä oli tapana juosta ennen töihin lähtöä aamulla 18km vakioreitti. Lauantaisin oli vuorossa pidempi, 23km, jonka jälkeen hän lähti ryyppäämään ja piti sitten sunnuntain vapaana.

Kysyin ottiko hän vetoja tuolloin.

Ei, kun ei ollut minkäänlaisia tavoiteita juoksun suhteen, kunhan juoksentelin. Lopulta hän kertoi, että homma hoitui niin, että kun oli 3 päivää hölkännyt hissukseen tuon 18km niin suunnilleen joka kolmas päivä kulki vaan vähän normaalia paremmin kuin itsekseen, eli tuli tehtyä niin ymmärsin hänen puheistaan suunnilleen alemman tason vauhtikestävyyslenkkinä tuo 18km. Sitten taas 3 päivää hissukseen a 18km, ja jo halusi kroppa mennä jälleen vähän kovemmin tuon saman reitin. Ei muita harjoituksia, ei erikoisvalmisteluja maralle, kun ei kerran tavoitteita ollut.

Lopputulos siis 2.57.

Niin että ei tän loppujen lopuksi kovin monimutkaista tarvi olla. Vaativaa voi olla, mutta ei välttämättä monimutkaista.

Juu...juoksu ei todellakaan ole kovin monimutkaista, kunhan tietää mitä tekee.

Pakko kuitenkin hieman pistää kaverille jäitä hattuun.

Tuollaisella harjoittelulla tulee viikkokilometreiksi siis helposti yli sata. Hieman paremmalla ajatuksella päästään kyllä maratonilla reilusti alle kolmen tunnin.

Kohtuu hyvä kaveri vetää noilla kilometreillä ja järkevällä treenillä jopa alle 2:40. Eikä tämä ole mitään spekulaatiota vaan tunnen kavereita jotka tämän ovat tehneet.

Mutta juttuhan on mainio esimerkki siitä että hyviäkin suorituksia pystyy tekemään ilman suurta meteliä pikkuasioista. Kunhan isot asiat eli juokseminen hyvällä intensiteetillä maistuu niin tulostakin kyllä tulee.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy