Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Suunnistuksen aloittelu


Ullamaija
 Share

Recommended Posts

Viime viikolla alkoi suunnistuksen alkeiskurssi. Opeteltiin kompassin käyttöä. Tänään päästään maastoon. Jee! Odottelen malttamattomana.

Kompassin ostin jo viime viikolla. Niissäkin näkyi olevan melkoinen hintahaarukka. Mitä eroa niissä sitten on? Ostin halvimman mitä löysin, mutta onko niissä kalliimmissa muuta eroa kuin kenties kestävämpiä? Joissain näkyi olevan suurennuslasi ja jotku oli isompia. Miehen työkompassi on sitten taas ihan erilainen. Jotenkin herkempi kuin tämä minun halpa.Pari kompassia pitää ostaa lisää, kun tyttäret tarvitsevat partioleirillä.

Entäpä sitten se emit? Paikallinen urheiluseura kyllä lainaa meille niitä ainakin aluksi. Mutta entä jatkossa? Minkä hintaisia ne ovat ja onko niissä eroja? Viime viikolla eräs rouva vain vilkautti lähdössä omaansa kun se laite välkkyi, mutta minä sain painella omaani tovin aikaa ennen kuin olin varma, että se oli nollautunu.

Toivottavasti en eksy tänä iltana.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 96
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Kompassin hinta korreloi melko suoraan sen herkkyyden ja nopeuden kanssa. Halvemman kanssa pärjää kun malttaa pysähtyä suunnan asettamisen ja lukemisen ajaksi, mutta kalliimmilla kilpakompasseilla neula pysyy vakaana juoksuvauhdissakin. Eivät ne kalliit kompassit ole sen kestävämpiä kuin halvemmatkaan. Lisäksi suurennuslasit ym. erikoisominaisuudet saattavat nostaa hintaa.

EMIT-kortteja on kahta mallia, hinnat 47e ja 70e. Halvempi on peruskortti, joita on käytössä vuokrakortteina, ja joka riittää monille suunnistajille mainiosti. Kalliimpi on varustettu LCD-näytöllä, josta voi varmistaa leimauksen onnistumisen ja suorituksen jälkeen näytöstä voi selata rastiväliaikoja. Ihan näppärä kapistus, mutta omastani onnistuin tänä keväänä rikkomaan LCD-näytön (ei kestänyt kiveen kolauttamista).

Oman EMIT:in hankkiminen kannattaa, jos suunnistuksesta muodostuu pysyvä harrastus, sillä jo yhden kesän korttivuokriin uppoaa helposti EMIT:in hinta.

Link to comment
Share on other sites

Itse suunnistin ensimmäisen kesän halvalla Retken kompassilla. Talven aikana se kuitenkin hajosi ja alkoi näyttää mitä sun sattuu. Sitten ostin Suunnon Arrow 20 -kompassin (42 eur), jossa on nopea neula eli se ei hae suuntaa "vuosikausia" kuten nuo halvemmat kompassit. Nyt vuoden vanhana tuohon Suuntoon ilmestyi neularasiaan kupla, joten se lähti huoltoon neularasian vaihtoon. Kuului olevan harvinainen vika. Halvalla kompassillakin pärjää, mutta taitojen ja vauhdin kasvaessa ainakin itse aloin kaivata nopeaa kompassia. Lisäksi tuosta halvasta kompassista puuttui kartan piirtämisen apurei'ät eli rastiympyrä ja lähtökolmio. Mitä ne nyt sitten viralliselta nimeltä ovatkaan.

Omassa suunnistusseurassani Emitin vuokraus oli maksuton seuran jäsenille ja ensimmäisen kesän käytinkin laina-Emitiä. Tympäännyin siihen, että Emitejä oli rajallinen määrä eli koskaan ei voinut olla varma, että pääseekö heti radalle vai joutuuko odottelemaan metsästä tulevalta Emitiä. Lisäksi mukaan tuli muutamat rastiviestit ja Jukolan viesti, joten käytännöllisin vaihtoehto oli ostaa oma Emit. Ostin sen 47 euroa maksavan perus-Emitin.

Toisena suunnistuskesänä panostin sitten hieman muihinkin varusteisiin Emitin ja kompassin lisäksi, kun näytti siltä, että oon jäänyt lajiin koukkuun. Suunnistuskengät eli nastarit 82 eur ja housut 19 eur, paidan sain tutulta. Ekan kesän suunnistin vanhoissa lenkkareissa/nappulakengissä ja verkkareissa/t-paidassa. Lenkkarit oli aika liukkaat metsässä ja verkkarit hiostavat. Suunnistusvaatteet on mukavan ilmavat ja nastareista saa pitoa maastossa.

Juu, no tuli hieman ohi aiheenkin löpistyä, mutta kokonaisuudessan suunnistaminen on äärimmäisen halpa laji aloittaa. Ei muuta kuin iloista suunnistusmieltä!

Link to comment
Share on other sites

heips ja kiva kuulla että lisää innokkaita harrastajia löytyy. Hyvät neuvot taisitkin jo saada. Itse tykkään sellasesta peukalomallikompassista, en tiedä mikä taitaa olla virallinen nimi, mutta on tosi nopea ja sopii kivasti käteen kun jos vertaa sellaseen perus suorakulmion malliseen kompassiin.

Piikkarit hankintaan sitte ihan ekana, jotta vältyt suurimmilta liukasteluilta ja siis samalla myös vammoilta mitä aika helposti metsässä viilettäessä tulee!!

Link to comment
Share on other sites

Minä oon pienestä pitäen vanhempien mukana ollut suunnistamassa, mutta yksin en oo oikeastaan ikinä uskaltautunut metsään. Tänä kesänä nyt sitten iltarasteilla aion käydä ja neljät on jo takana. Yksinkin olen uskaltautunut metsään, mutta lähinnä sitä helpointa rataa.. se vaan tuntuu olevan vähän liian helppo ja sitten taas seuraava onkin aika vaikea.. mutta ehkä sitten kesän loputtua uskaltaudun sille B-radallekin...

Link to comment
Share on other sites

Hyviä neuvoja, kiitoksia!

Eilen illalla mieli oli ja pysyi aurinkoisena, vaikka satoi vettä. Mulla oli ohjaajana vanhempi rouva ja ryhmään kuului myös toinen nainen, jolla ei ollut kunto kovin hyvä. Mutta ihan hyvä niin. Minä en nimittäin ois millään malttanu olla juoksematta. Maasto oli tosi mäkistä. Ilman niitä toisia oisin varmaan ottanu suunnan ja "sokkona" yrittäny seuraavalle rastille. Nyt oli aikaa keskittyä karttamerkkeihin ja tutkia vastaavat kohdat maastossa. Joissain kohti oisin valinnu suorimman reitin jyrkän mäen yli, mutta ohjaaja neuvoi, että nopeammin kuitenkin pääsemme mäen kiertävää polkua pitkin. Tosi hyvä oli tämä meidän ohjaaja. Harmi, ettei ole mahdollisuutta suunnistaa useammin, täytyy taas odottaa ensi tiistaihin.

Emit-kortin me saamme urheiluseuralta lainaan, mutta tosiaankin joskus saattaa joutua jonottamaan niitä. Nyt ei sitä ongelmaa ollu, kun ei ollu sateen vuoksi porukkaa kovin paljoa liikkeellä.

Salla, millainen se peukalomallikompassi sitten on? Tyttärille varmaan ostan nyt nuo halvimmat, minkä itellekin ostin. Miehen työkompassi on kyllä semmonen pikkunen neliön mallinen. Onkohan se sitten se?

Suunnistus on kyllä tosi mukavaa, kun meillä on lapsetkin siitä innostunu. Sillai ne saa ulos ja luontoon paremmin. Kumpikin tyttö suunnisti viime kesänä. Silloin ei tällaista opastusta ollut aikuisille, joten seurasin harrastusta vähän sivusta. Ihanaa, kun koko perheellä on yhteinen mukava harrastus.

Link to comment
Share on other sites

Peukalokompassi kiinnitetään nimensä mukaisesti peukaloon ja ideana on että se on kiinni saman käden peukalossa, jossa karttaa pidetään. Näin kompassi on helppo pitää koko ajan kartan päällä. Pieneksi taiteltu kartta voidaan näin ollen koko ajan pitää käännettynä siten että karttapohjoinen osoittaa oikeasti pohjoiseen. Se puolestaan helpottaa kartan ja maaston vertailua vauhdissa.

Pari suosittua peukalokompassimallia:

Silva 6 Jet Spectra Left

Suunto Arrow 5

Link to comment
Share on other sites

Itse lähdin ensikerran pariin vuoteen eilen iltarasteille. Kokemusta on aiemmin muutama kerta kaverin kanssa. Valitsin suoraan radan A, jotta saa ulkoilla ja kyllä sitä ulkoilua tulikin. 3 TUNTIA!!

Kun suunnistustaitoa ei juuri ole jokaista rastia sai hakea, loppumatkasta loppuivat energiavarastot, joten ei tehnyt enään mieli juostakkaan, mutta mahtavaa oli. Elämyksen reissusta teki vielä se, että vettä satoi. Olin kuin uitettu koira ja vaelluskenkäni painoivat arviolta 2kg/kpl. Suu oli sensijaan kuiva kuin beduiinin sandaali.

Lähdin ajoissa reissuun. Maastoon pääsi kello 17, ja paikalla oli reilusti porukkaa. Kun raahauduin maaliin autoja oli jäljellä vain kaksi ja minua jopa huoletti lähtevätkö kohta mua hakemaan. Onneksi metsässä oli vielä pari myöhemmin lähtenyttä taivaltajaa. :ashamed0001:

Pyöräillen kotiin ja saunaan, kaloreja kului 1280. Kyllä oli hyvä pitkä harjoitus puolikasta varten. Kävi ns. pitkästä lenkistä. Lihakset on kauttaaltaan kipeänä, etenkin ala-vatsalihakset, kun on loikkinut metsässä. Mukavasti tuli myös ns. mäki-juoksua ja ketteryyttä harjoiteltua.

Link to comment
Share on other sites

Itse lähdin ensikerran pariin vuoteen eilen iltarasteille. Kokemusta on aiemmin muutama kerta kaverin kanssa. Valitsin suoraan radan A, jotta saa ulkoilla ja kyllä sitä ulkoilua tulikin. 3 TUNTIA!!

Hyvän lenkin olet tehnyt :) Itsekin tullut kuntorasteja kierreltyä vuosien varrella

moneen kertaan ja joskus myös tuntitolkulla. Suunnistus on siitä loistava

laji, että aina on taidoissa parantamisen varaa. Vaikka juoksukunto olisi maailman

paras niin se ei auta jos rasti ei löydy.

Semmoisen vinkin voisi aloittelijoille antaa, että tosiaan kannattaa aloittaa

niistä helpoimmista radoista ja vasta sitten kun helpolla radalla eteneminen sujuu

virheittä ja nopeasti niin siirtyy vaikeammille. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä

voisi pitää, että vaikeaksi luokitelluilla radoilla kuluu Matti Meikäläiseltä 10-20 minuuttia per kilometri. Jos pääsee alle 10min/km niin silloin on suunnistus mennyt ihan putkeen ja juoksukin on kulkenut hyvin.

Seuraavan kerran kun kuntorasteilla valitsee esim. 4km ja 7km ratojen välillä

niin voi miettiä itsekseen haluaako viettää aikaa metsässä 40-80 minuuttia vai 70-140 minuuttia...

Jos tahtoo todelliseksi vauhtisuunnistajaksi niin sitten kannattaa harjoitella

kuten Liisa Veijalainen aikoinaan teki. Juoksulenkille otetaan mukaan sarjakuvalehti ja luetaan lehti siinä juoksemisen aikana. Tämän jälkeen sujuu

kartan lukeminenkin vauhdissa paljon paremmin.

Link to comment
Share on other sites

Tota sarjakuvalehteä pitäs melkein kokeilla. Mä osaan hiljasessa vauhdissa ja paikallaan lukee karttaa ihan hyvin. Ja välillä kun tuun rastille niin otan jo suunnan etukäteen seuraavalle rastille. Mutta kun lisää vauhtia ja juoksee sen minkä kerkee ni kartanluku taidot katoo saman tien. Jos pidän sykkeen 160-170 välillä niin yleensä ei ole tullut pummeja. Kun mennään tosta yli niin sit sössitään oikeen kunnolla.

Eilen tosiaan säädin tuolla pirttimäessä ihan riittävästi ja oli taas hauska katella foren tuottamia reittejä jälkikäteen. Olin pyörinyt taas yhen rastin ympärillä oikeen kunnolla. Juu ja se ei tosiaan ole kivaa, jos oikeen kunnolla eksyy ja hakee rastia yli puoli tuntia... kokemusta on.

Link to comment
Share on other sites

Hyvän lenkin olet tehnyt :) Itsekin tullut kuntorasteja kierreltyä vuosien varrella moneen kertaan ja joskus myös tuntitolkulla. Suunnistus on siitä loistava laji, että aina on taidoissa parantamisen varaa. Vaikka juoksukunto olisi maailman paras niin se ei auta jos rasti ei löydy.

Joo, mies kiusas aamulla lehdestä tuloksia lukiessa että: "sullahan on mennyt yhtäkauan aikaa reisussa, kuin muilla yhteensä". :icon_lol:

Link to comment
Share on other sites

Tota sarjakuvalehteä pitäs melkein kokeilla. Mä osaan hiljasessa vauhdissa ja paikallaan lukee karttaa ihan hyvin. Ja välillä kun tuun rastille niin otan jo suunnan etukäteen seuraavalle rastille. Mutta kun lisää vauhtia ja juoksee sen minkä kerkee ni kartanluku taidot katoo saman tien.

Eilen tosiaan säädin tuolla pirttimäessä ihan riittävästi ja oli taas hauska katella foren tuottamia reittejä jälkikäteen. Olin pyörinyt taas yhen rastin ympärillä oikeen kunnolla. Juu ja se ei tosiaan ole kivaa, jos oikeen kunnolla eksyy ja hakee rastia yli puoli tuntia... kokemusta on.

Noinhan se menee minullakin. Kartanluku kärsii kauheasti jos vauhtia lisää. Jälkikäteen kotona karttaa lukiessa ei voi kuin ihmetellä metsässä tehtyjä valintoja ja kaikkea sitä mikä kartasta on jäänyt huomaamatta.

Tein juuri torstain kuntorasteilla oikein kunnon megapummin. Etsin vaikka kuinka kauan rastia, joka ei edes kuulunut omalle radalle :-D

Link to comment
Share on other sites

Viime kesänä tuli sössittyä suurin osa iltarasteista liiallisella vauhdilla. Nyt olen malttanut mieleni eli olen pudottanut vauhtia ja lukenut karttaa huolella. Taktiikka tuotti tänäänkin todella miellyttävän suunnistuskokemuksen, jopa tiheikköihin piilotetut rastit löytyi ilman suurempaa hakemista.

Lajin ikävä puoli on se, että mulla ainakin kutisee reidet aivan hillittömästi, kun havut yms. neulaset piiskaa niitä pitkin pöpelikköä juostessa. Hyvin läsähtää kaikki läpi noista suunnistushousuista ihoon asti. Siitä syystä en voi harkita edes lyhythihaista suunnistuspaitaa, kun se olisi suoranaista kidutusta jo. Ekan kesän aikana oli käsivarret ihan kauheassa kunnossa, kun t-paitasillani juoksin - kutinaa ja punaisia naarmuja vaikka naapurille asti.

Uuden kompassin muuten korkkasin tänään. Eihän siihen "kuplaantuneeseen" mitään neularasiaa kannattanut ruveta vaihtamaan.

Edit: Ne reissun jälkipuinnithan on muuten lajin suola. Kyllä sitä aina selityksiä löytyy, että miksei sitä jo metsässä voinut mennä parempaa reittiä jne jne. ;)

Link to comment
Share on other sites

Raportoidaan nyt sitten vielä eilisestäkin suunnistuksen alkeiskurssista.

Meitä oli nyt pikkuisen isompi porukka liikkeellä. Täytyy sanoa, että vanha sanonta "mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa" pitää paikkansa. Jokaisella naisella oli mielipiteensä, mihin suuntaan mennään ja mitä kautta ja millä vauhdilla :) No mutta mukavaa oli silti ja rastit löytyivät. Onko se niin, että jos on oikein vaihteleva maasto, niin rastit löytyvät helpommin? Eilen oli paljon pikku soita, lampareita, suppia ja kumpareita. Oli kyllä sitten yksi uusi hakkuualue, jota ei näkyny vielä kartassa. Mutta ei se häirinny.

Ensi tiistaina ollaan etelä-suomessa, joten kurssi jää väliin. Toivottavasti en jää luokalle sen takia.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy