Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
Jamppa

Masokistin Unelma 12.8.2006

Recommended Posts

Onnittelut minultakin kaikille maaliin päässeille. 100 km juoksussa kaikki maaliin päässeet ovat tehneet kovan suorituksen loppuajasta huolimatta. Eikä se MasU reitti ole mikään huippunopea. Pienetkin korkeuserot kyllä tuntuvat loppumatkasta. Se pisin mäki on mierestäni reilusti yli 2 metriä korkeuseroltaan luulisi että vähintään 5 m. Kannustusta keskeyttäneille uuteen yritykseen. Joskus keskeyttäminen on järkevin vaihtoehto.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No tulihan se toinenkin satku juostua tänä vuonna...

Tässä olisi niin monta onniteltavaa, että enpä taida nimiluetteloa väsätä siinä pelossa, että joku unohtuu...

Kärkikamppailua oli aivan mahtava seurata aitiopaikalta, eli radalta...

Noin tiukat kärkikamppailut ovat lajille tärkeitä, kun lepsuiluun ei ole yhtään varaa ja katsojat saavat jännittää ja kannustaa...

Niin ja mitä minun juoksuuni tulee, niin lähdin todella varovasti liikkeelle ja jatkoin samalla taktiikalla loppuun asti, paitsi loppupuolella kysyin järjestäjiltä paljonko kierroksia jäljellä ja tusinahan niitä oli, joten päätin kiristää vähän tahtia ja juoksin loppumatkan hieman kovemmin...

Siitäkin huolimatta paukkuja jäi vielä jäljelle, eli olisin hyvinkin voinut jatkaa matkaa...

Toivottavasti tästä on hyötyä, kun suunnittelen 24-tunnin juoksua ja 161 km:ä on tavoitteena...

Lohjan parkkihallihan olisi erittäin hyvä välietappi, vaan taitaa sielläkin olla kohta tunkua, jos ensikertalaisista edes osakin jää lajin pariin...

Kiitokset vielä KAIKILLE...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain kunnian valottaa ultrajuoksun syvintä olemusta Hesarin toimittajalle, joka juoksi mukanani yhden kierroksen noin 85 km kohdalla haastattelua tehden. Maaliin päästyäni yritin nöyrästi anoa tältä toimittajalta ettei kaikkein suurimpia typeryyksiä sinne lehteen painaisi, 9 tuntia juostuaan ihminen ei ehkä ole ihan täysissä järjissään. Toimittaja kuittasi tähän että hienoja kommenttejahan sä heitit, juuri sellaisista tulee hyvä juttu! Eli pelkään pahinta...

Pyydän siis jo etukäteen anteeksi kaikilta maailaman ihmisiltä, jos jutussa on tyhmiä kommentteja niin se ei ole minun vikani. Olin juostessani taatusti syyntakeettomassa tilassa, ja maalissa täydennyslausuntoja antaessani kolmen promillen endorfiini-humalassa.

Hesarin juttu oli mun mielestä ihan hyvä. Yllättävän isokin, ja kyllä sinulla kaikesta päätellen järki pelasi vielä juoksun noinkin myöhäisessä vaiheessa!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isot onnittelut kaikille masokisteille! Ootte te uskomatonta porukkaa! :038:

Erityisonnittelut Hannelle mielettömän hienosta ajasta ja Unelmalle rohkeudesta, sisukkkuudesta ja maalin pääsystä. Harmittaa että jäänyt odottamaan maalintuloasi. Lähdimme viemään Jussia kotiin ja autokuskini ei enää sen jälkeen suostunut ajamaan takaisin Paloheinään... Onneksi kuitenkin Essu oli ollut paikalla loppuun asti ja ikuistanut tapahtuman.

Peksun taistelu oli hurjaa seurattavaa, hänellä kun taisi olla jalkavaivoja jo melko alusta lähtien.

Onnea 101,8 km juoksusta Hietsulle!. Hietsulle 100 kilometriäkään ei riittänyt vaan hän juoksi vielä ylimääräisen kierroksen, tosin ei ihan tarkoituksella.

Hieno kisa kaikkiaan (ja kyllä pisti miettimään, joskos minäkin vielä joskus...)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen satanen on nyt juostuna. Lähtiessä tavoitteena oli vain päästä mahdollisimman kevyesti maaliin ja mieluiten alle 10 tunnin. Ensimmäiset 65 km juoksin Epun kanssa. Vauhti oli siihen asti tasaista noin 10 min/kierros puskassa käynti kierroksia lukuunottamatta. 65 km:n kohdalla jouduin hidastamaan muutamaksi kierrokseksi, kun nesteet eivät imeytyneet, sen jälkeen siirryin malton ja urheilujuoman seoksesta veteen suolakekseihin ja geeleihin. Vatsa alkoi onneksi toimia 70 km:n jälkeen, ja sen jälkeen juoksu tuntui muutaman kierroksen ajan kevyimmäiltä koko matkan aikana. 92 km kohdalla puskassa käynnin jälkeen polvi kipeytyi , mutta kipu meni onneksi ohi muutaman sadan metrin kävelyllä. Maaliin tullessa jalat oli paljon paremmassa kunnossa kuin maratonien jälkeen. Loppuaika oli 9:50:02 johon olen tyytyväinen varsinkin, kun vielä kuukausi sitten ei jalkavaivojen takia tiennyt pystyykö edes juoksemaan.

Polvi oli yön aika kipeä yön ajan, mutta nyt se alkaa tuntua paremmalta. Muuten jalat on yllättävän hyvässä kunnossa. Lihaskipuja ei ole juuri ollenkaan. Tämän jälkeen ei taida enää olla paluuta maratonille.

Kiitos Epulle juoksuseurasta. Kiitos myös kaikille kannustajille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mahtavaa oli seurata menoanne. Nöyrin onnitteluni, ja hatun nosto kilometrin korkeuteen.

Se että juoksee 100 km, mutta että samalla vielä kumartelee roskapusseihin lajittelemaan roskat ja kiltisti kiertelee ulkopuolisia lenkkeilijöitä, on kyllä merkki mestarin kypsyydestä. Minä olisin varmasti heittänyt mukit minne sattuu ja kironnut ulkopuoliset lenkkeilijät maanrakoon.

Onnittelut. Olette mestareita!

Share this post


Link to post
Share on other sites

:engel017: Kiitokset LOISTAVALLE tiimille ja juoksuporukalle! Oli todellinen elämys vetää eka satanen, vaikka helle ja jatkuva kipu jaloissa vaivasi. Erityiskiitokset SANTALLE ja PIETARILLE (taisi muitakin olla auttamassa), aivan huippuhuollosta. Ja JussiH:lle mukavasta kimppajuoksusta. Oli uskomatonta nähdä kerralla noin monta satasen juoksijaa. Enkä vieläkään lakkaa ihmettelemästä urheiden ja sitkeiden naisten panosta.

Tänään loppuu loma ja palaan kotimaisemiin Susirajalle. Yritän saada tämän kokemukseni perustella houkuteltua paikallisia maratoonareita ultran puolelle.

KIITOS!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Isot onnittelut kaikille :running:ja :heikofahrrad:. Hienosti taivallettu kaikilta. Mä oon ainoastaan kerran aikasemmin ollu kattomassa masokistin unelmaa ja sillonkin vain matkan puolivälissä. Se mikä nyt ihmetytti oli se miten hyvässä kunnossa porukka oli juoksun jälkeen ja juoksun aikana. Maratonin jälkeen näkee paljon enemmän "raatoja". Jälleen kerran juottopisteellä oli hieno tunnelma. Siellä jopa lupailtiin, että nyt ei juosta viikkoon. Seuraamme siis tiiviisti harjotuspäiväkirjaa ja tunnustan -osioita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

MasUn jälkeen nukuttu yön yli,tosin todella huonosti, joka paikkaa särkee ja en saanut unta vaikka olen ihan poikki.

Raporti eilisestä juoksusta;

3v. sitten osallistuin MasU 100km juoksuun ensimmäisen kerran, mutta keskeytin matkan teon 69km kohdalla ankarien vatsavaivojen takia. Se jäi hampaan koloon ja tällä kerralla päätin juosta loppuun asti, vaikka tapahtuisi kuinka pahoja vastoinkäymisiä.

30 kierrokseen asti etenin suunnitelman mukaan 10.20min/kierros vauhdilla. Sitten yhtäkkiä tuli heikko olo ja oikea kylki ja jalat alkoivat krampata. Jo tässä vaiheessa jouduin turvautumaan kävelyyn. Lisäsin juoman määrää ja nuoleskelin suolaa veden kera. Heti ei tilanteelle tullut helpotusta ja matkan eteneminen jatkui kävely/juoksu systeemillä. Aurinko paahtaa armotta ihan kuin ilkeä paholainen voiton merkiksi. Ajatukseen juolahtaa 3 v. takainen epäonnistunut juoksu, mutta taistelin heikkoajatusta vastaan.

Spiros tuli apuun ja hän hieroi minun jalkoja huoltopisteellä ja se helpotti ja taas pystyin juoksemaan(kiitos Spirokselle). Muutama kierros meni ihan hyvin mutta sitten taas jouduin pari kierrosta turvautumaan kävelyyn.

40 kierroksella vaihdoin sukat ja kengät(Nike Air Pegasus) Asics DS-Traineriin. Useaan otteeseen nuoleskelin suolaa veden kanssa ja join paljon. Sen ansiosta viimeiset 15 kierrosta onnistuin juoksemaan suunnitellulla vauhdilla(11.30~12.30min/kierros). Melkein joka toisella kierroksella kaadoin päälle pari mukillista vettä, helpottaakseen oloani.

30-40 kierroksella tuhlaantui niin paljon aikaa kävelyyn siksi 10 tunnin alitus jäi saavuttamatta. Loppu aika 10.09.03 Olen ihan tyytyväinen juoksuuni, tottakai parantamisvaraa on paljon jäänyt, mutta sehän on seuraavalle tilaisuudelle iloksi.

En seurannut muiden juoksijoiden tilanteita. Selässä ei ole numeroa siksi en tiedä ohi menijöiden 100km juoksija vai Minin juoksija. En ehtinyt tutustua palstalaisiin juoksijoihin, harmi.

X-Caliber ja Edwin menivät todella kevyesti tuulen lailla viilettämällä ohi todella monta kertaa. Onnittelen Edwinin voitosta ja X-Caliberin ennätyksestä.

Hannaa onnittelen naisten sarjan voitosta, vielä eka 100km juoksulla !!!

Myös onnittelen maaliin asti juosseita, varsinkin ekalaisille, keskeyttäneillekin, kyllä toivutte kohta pettymyksestä ja yritätte seraavan kerran paremmin.

Kiitos paljon järjestäjille, todella mahtavasti kannustaneille joukoille ja juoksija kumppaneille.

T.Juki

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin. Onnittelut täältäkin kaikille juosseille! Meillä ei perheen pienin jaksanut kauempaa paikalla olla, joten piti heti oman juoksun jälkeen lähteä pois. Kotona kun ruuan päälle kävi sänkyyn pötköttelemään, niin pikkainen pistos kävi sydämessä. Toiset raataa tuolla helteessä ja minä täällä vaan lepäilen mukavan viileessä muka väsyneillä jaloilla..

Hieno homma kuulla, että kaikki Peksua lukuunottamatta selvisivät urakasta. Peksukin sitten ensi vuonna, kunhan paikat vaan kestää. Sitkeetä on taistelu ollut, kun jo minun juoksun aikana näin miehen venyttelevän jalkaansa.

Kärkikaksikko, ootte te!! En minä oikein osaa sanoin kuvailla, mutta että sillä vauhdilla suunnilleen, millä ite reilut 30km juoksin. Millä ihmeen ilveellä te sen teette? Ja X-Caliber vetää vielä loppukiriä tuolla vauhdilla, on siinä ollu raastamisen meininkiä.

Palstalaisethan vallan jyräsivät. Ei Seppolaisille mahda kohta kukaan mitään. Suvereenisti kaikki kärkitilat haltuun, niin sitä pitää! Eppu on selkeestikin jakanu voimansa oikein, alkumatkasta ei ollu sijoitus ymmärtääkseni ihan neljäs.

Entäs meidän naiset. Hanna voittajana ja J-U vähintän yhtä suurena voittajana! J-U oli niin keskittyny jo alkumatkasta, sitä päättäväisyyttä ei voi kuin ihailla. Hienoa, että maaliin pääsit!

JusiH:lle myös isot onnittelut. Kova treenaaminen palkittiin nyt ja luultavasti oma laji on löytynyt, vai kuinka? Pieni mutta sitkee ;) Niinhän se on Santtakin. Santan varaan lasketaan HCM:n juomahuolto meidän pisteillä ensi viikolla, kokemus on jo niin rautainen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

JussiH:lle myös isot onnittelut. Kova treenaaminen palkittiin nyt ja luultavasti oma laji on löytynyt, vai kuinka? Pieni mutta sitkee ;) Niinhän se on Santtakin. Santan varaan lasketaan HCM:n juomahuolto meidän pisteillä ensi viikolla, kokemus on jo niin rautainen.

Kyllä minä tarvitsen apua sillä yli 6.000 juoksijan huolto on ihan eri asia kun neljän huolto 100 kilsan kisassa tai vähän yli 20 juoksijan huolto kolmekymppisellä ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yritetäänpäs sitten hieman jäsentää eilisen tapahtumia.

Starttihetkellä lämpötila oli vielä lähes ihanteellinen ja juoksu lähti ehkä liiankin helposti liikkeelle. Alkumatkasta juoksin yhdessä Edwinin ja Ana Grammin kanssa, kierrosaikojen pysytellessä alkukierroksilla lähellä kahdeksaa minuuttia. Ana Grammin kanssa yritimme hieman jarrutella menoa, mutta 8.20:ta hitaammaksi emme vauhtia saaneet pudotettua ja ilmeistä oli että Edwinillä oli haluja juosta kovempaa vauhtia. Ensimmäinen vedonheittotauko osui kierrokselle 9. Ana Grammi pysähtyi ensin ja minä kierroksen jälkipuolella. Anan sain kiinni pari kierrosta myöhemmin, mutta Edwin karkasi tässä yhteydessä lopullisesti. Tässä vaiheessa ilma alkoi jo tuntua kohtuullisen lämpimältä. Muutama kierros myöhemmin Ana Grammi jättäytyi hieman vauhdistani, samalla kun Edwinin selkä loittoni tasaisesti. Maratonin kohdalla (3.15.35) olin tasan kaksi minuuttia jäljessä ja Ana Grammiin eroa oli hieman alle kaksi minuuttia, erot olivat siis täysin merkityksettömät.

Puolimatkan väliaikani oli arviolta 3.53:n nurkilla, ja tässä vaiheessa kierrosvauhti oli pudonnut 8,5 minuutin tuntumaan. Tarkoitus oli säilyttää tämä vauhti mahdollisimman pitkään, mutta heti puolimatkan jälkeen kierrosajat tipahtivat 8.40-8.50 -lukemiin ja jo kierroksen 35 jälkeen yli yhdeksän minuutin. Etureidet jumiutuivat jo ennen maratonin täyttymistä, samoihin aikoihin myös takareidet alkoivat kiristellä uhkaavasti ja pakaralihakset kipeytyivät. Hieman puolimatkan jälkeen myös oikea polvi alkoi antaa hieman huolestuttavia signaaleja (juoksijan polven comeback?). Näitä pikku vaivoja lukuunottamatta juoksun aikana ei ollut juurikaan ongelmia. Nesteet imeytyivät koko juoksun ajan eikä vatsan kanssa ollut mainitsemisen arvoisia ongelmia. Pääasiallisena juomana oli laimea Puhti-urheilujuoma jatkettuna maltodekstiinillä ja ripauksella suolaa, lukuunottamatta aivan loppumatkaa jolloin join lähinnä vettä.

Kun juoksua oli jäljellä joku hieman vajaa viitisentoista kierrosta huomasin Edwinin saavuttaneen minut kierroksella. Muutama kierros mentiin sitten yhtä matkaa ja tässä vaiheessa kuulin, että väliaikojen mukaan olimme yhä molemmat alle kahdeksan tunnin vauhdissa. Siitä oli kiittäminen alkumatkan rajua vauhdinpitoa, sen verran reippaasti molempien vauhti oli jälkipuoliskolla hidastunut, itse arvioin tässä vaiheessa realistiseksi loppuajakseni n. 8.15. Kahdeksan kierrosta ennen maalia huomasin Edwinin jäävän vauhdistani, ja kierrosta myöhemmin sain tietää juoksevani 1,5 min nopeampia kierrosaikoja. Huoltojoukot kannustivat minua vimmatusti (etenkin Spiros ja Juoksee Susien Kanssa) laittamaan kaikki peliin. Mieli teki huutaa vastaan, että tyhjästä on paha nyhjästä, sen verran tukkoiselta etenemiseni tuntui. Kun kuitenkin sain kuulla vaikeuksistani huolimatta tavoittavani Edwinia oli pakko kaivaa jostain viimeisetkin voimanrippeet, vaikka pohkeet alkoivatkin kramppailla viimeisten kierrosten aikana. Kolme kierrosta ennen maalia kuulin eron olevan 4,5 minuutin luokkaa, kierros myöhemmin 3.20 ja viimeiselle kierrokselle lähdettäessä 2.10. Puristin kaikkeni, mutta reilua minuuttia lähemmäs en päässyt. Mitään jossittelemista ei kuitenkaan jäänyt, en varmasti olisi pystynyt enää jatkamaan juoksua tuolla vauhdilla ja maaliviivan ylitettyäni olin täysin uupunut.

Ehdottomasti raskain satanen, jota olen koskaan juossut. Niukka tappio ei harmittanut kovin paljoa, sillä ennätykseni parani kerralla reilut 36 minuuttia lukemiin 8.05.21. Kahdeksan tunnin alitukseen olisi ollut muutaman asteen viileämmällä kelillä kaikki mahdollisuudet. Heti maaliintulon jälkeen olin talutuskunnossa, mutta hetken istuttuani oloni kohentui varsin nopeasti. Loppujen lopuksi jalatkaan eivät menneet niin pahasti jumiin kuin yleensä satasilla. Kilpailun jälkeisen yön nukuin kuitenkin todella huonosti, jostain syystä elimistö kävi sen verran rajuilla kierroksilla että uni oli katkonaista ja rauhatonta.

Kiitokset kilpailun järjestäjille, huoltojoukoille sekä kaikille tutuille ja tuntemattomille, joilta sain kannustusta matkan varrella. Valitettavasti olen ennen kilpailua ja sen aikana niin omiin maailmoihini sulkeutunut, että kovin montaa palstalaista en paikan päällä henkilökohtaisesti tullut tervehtineeksi. Onnittelut myös kaikille kanssakilpailijoille, erityisesti ensimmäisen satasensa juosseille.

Niin ja luonnollisesti Edwinille vielä kerran onnittelut kilpailun voitosta.

Tsemppiä myös niille, joiden juoksu jäi tällä kertaa kesken. Vaikeudet kuuluvat ultrajuoksuun ja toivon mukaan niistäkin pystyy oppimaan jotakin seuraavaa yritystä varten. Ana Grammin puolesta harmittaa, mies on selvästikin erinomaisessa kunnossa. Ei muuta kuin jalat kuntoon ja uusi yritys ensi vuonna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kaikille tarinoista. Kyllä tässä väkisinkin tuntee ylpeyttä siitä että sai näin upean joukon jatkona juoksunsa juosta! Onnea suorituksista ja halaukset ihan kaikille juosseille, sekä maaliin päässeille että sinne pyrkineille, ja vielä kerran tuplahalaukset ihanille kannustajille ja huoltojoukoille. Kärkisijojen haltijoiden suoritukset vetävät mykäksi ihailusta! Ei voi muuta sanoa kuin että Juoksijoita olette. Kuitenkin vielä tahtoisin virtuaalisuukot painaa erityisesti van_hasen, Hietsun ja JussiH:n poskille. Teidän suorituksenne satasen ensikertalaisina ovat kerta kaikkiaan loistavat.

Oma juoksuni sujui noin 80 km:n kohdalle aika tavalla käsikirjoituksen mukaan. Tarkoitukseni oli kunnioittaa keliä (muutamasta viimeaikaisesta kokemuksesta kerätyn opin perusteella) ja yrittää aamun tuntien eli ensimmäisen kolmanneksen aikana kerätä niin paljon kilometrejä kuin mahdollista. Pyrin noin 13 minuutin kierrosaikaan. Toisen kolmanneksen eli iltapäivän aikana etenisin laiskanpulskeasti sen minkä jaksaisin, eli tahtiin nelisen kierrosta tunnissa, ja sitten taas auringon painuttua alemmaksi ja sään mahdollisesti viilettyä yrittää vielä puristaa hieman vauhtia, päästä jopa lähelle aamupäivän kierrosaikoja.

Aamu sujuikin aika hyvin. Juoksin kierrokset melkein kokonaan noin yhteentoista asti, kävelin vain sen jyrkemmän nyppylän. Sää lämpeni odotettua nopeammin, ja Venäjän savut rupesivat ainakin minulla tuntumaan nenässä ja henkitorvissa. Ryhdyinkin jo reippaasti ennen puoltapäivää kävelemään pitkän kaavan mukaan, eli aina ensimmäisestä huoltopisteen jälkeisestä mutkasta jyrkän nyppylän laelle saakka. Näin neuvoi ainakin 3.40 tekemään, ja temppu tepsi niin hyvin kuin voi. Helteestä huolimatta oloni oli koko ajan varsin hyvä ja voimakas.

Henkisesti olo oli myös vireä, tästä saan kiittää erityisesti naisten sarjan muita osanottajia Hannaa sekä Tarjaa, joiden kanssa aina samalle rupeamalle osuneiden kävelytaukojen aikana vaihdoimme ajatuksia. Sain runsaasti uusia voimia noista hetkistä. Myös JussiH, Hietsu ja zxcv muistivat joka kerta minut ohittaessaan tsempata ja kerran Jussin oman juoksun loppupuolella pienen kävelyrupeaman aikana juttelimme vähän pidempäänkin. Puhumattakaan kaikista muista tsemppaajista joita en nyt osaa ruveta tässä luettelemaan. Olette hienoja ihmisiä.

Iltapäivän kallistuttua kohti iltaa rupesin suunnitelmani mukaan lisäämään hiukan vauhtia. Sen verran helle oli verottanut voimia, etten pystynyt lyhentämään kävelyjaksoa, mutta juoksin hieman reippaammin ne osuudet jotka kulkivat metsän varjoissa.

Aamupäivän aikana jouduin pistäytymään vessassa kolme kertaa, kun en oikein tuota puskassa äheltämistä vielä kunnolla osaa. Tähän oli arvatenkin syynä se, etten ollut saanut vatsaa kunnolla toimimaan ennen kisaa.

Tämä kiinnostaa varmaan eniten naisväkeä: jos saatte kuukautiset ennen tärkeätä pitkää juoksua, ja jos ne sattuvat olemaan runsaat, huolehtikaa äärimmäisen huolellisesti nestetasapainosta ja erityisesti suolatasapainosta. Olin matkaan lähtiessäni aika "tukossa" monessa mielessä. Yritin hillitä nestehävikkiä popsimalla buranaa, syömällä ja erityisesti juomalla runsaasti, mutta silti taisin sen verran kuivahtaa etten ehtinyt palautua kunnolla ennen eilistä. Jaloissa oli jokin ylimääräinen paino pitkän aikaa startin jälkeen.

Olisiko ollut puolivälin kieppeissä kun toimitsijoiden pöydän läheisyydessä eräs harmaapartainen, huomattavan charmikas mies pysäytti minut ja tarjosi suolavettä. Otin sen mukisematta vastaan kun hän painotti kramppien vaaraa jos elimistössä ei ole tarpeeksi suolaa. Edellämainitut syyt painoivat tietenkin myös. Tuon herrasmiehen tarjous tuli siis kuin taivaan lahjana: oloni koheni huomattavasti! Hannan kertomuksen perusteella tajuan nyt, että sain ilmeisesti kunnian päästä Spiroksen huoltotoimien kohteeksi? Suolavesi toimi niin hyvin että kävin pyytämässä sitä lisää vielä myöhemmin ja sainkin.

Kaikki sujui sitten olo- ja mielentilojen vaihteluiden mukaan aina noin 43. tai 44. kierrokselle. Juoksin suurin piirtein puolen kilometrin kohdalla, kun tuttu kipu iski taas vasemmalle alavatsalle kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lopetin juoksun hetkeksi ja kävelin ihan hitaasti. Kipu hellitti, ja lähdin taas juoksemaan. Kipu palasi kuitenkin aina kun otin juoksuaskeleita, aina vain kovempana ja viiltävämpänä. Hätäännyin hieman, mutta sitten sain itseni kootuksi ja tein nopean päätöksen. Kävelin maalialueelle ja kysyin toimitsijoilta kuinka paljon minulla on kierroksia jäljellä. 12 olisi vielä jäljellä, minulle kerrottiin. Tein nopean päätöksen. Oloni oli muuten hyvä, jalat kantoivat ja hengitys toimi. Voisin yrittää juosta hampaat irvessä ja kenties saavuttaa sen noin 13.30 - 14 h loppuajan, johon minulla oli ymmärtääkseni vielä tuossa vaiheessa mahdollisuus. Todennäköisempää olisi kuitenkin ollut, että olisin muutaman kierroksen jälkeen joutunut keskeyttämään kramppien takia. Tai sitten voisin suosiolla kävellä loput ja päästä varmasti maaliin. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Kävin vielä varmuudeksi järjestäjien pöydän luona hieman lirkuttelemassa, kerroin päätöksestäni kävellä loppuun ja kyselin heidän tahtotilastaan jäädä odottamaan minut maaliin, jonne siis aioin vakaasti kaikesta huolimatta päästä. Vastaus tuli heti: he odottavat.

Siispä kävin kertomassa "huonot uutiset" kannustusjoukoilleni. He jaksoivatkin päivystää huoltopöydän ääressä kunnioitettavan pitkään, mutta onneksi tulivat järkiinsä ja lähtivät kotiin.

Ensimmäinen Masokistin Unelmani päättyi siis kahdenkymmenen kilometrin pikamarssiin. Onneksi olen jokseenkin harjaantunut kävelijä. Vasta viimeisten viiden kierroksen aikana vastustamaton väsymys hiipi kehooni, ja jouduin hieman hidastamaan tahtia. Kolmelle viimeiselle kierrokselle sain helpotuksekseni miesseuralaisen turvakseni. Taival tuntui siinä vaiheessa hyvin yksinäiseltä: vai kuulostaako yksinään pimeää metsätietä hoippuva, varsin vähäpukeinen, puolityhjää juomapulloa sormissaan roikottava naisihminen, jolta maraton oli venähtänyt vähän pitkäksi, miltään muulta kuin helpolta saaliilta....Tuosta Essun itsensä vähättelystä ei kenenkään kannata välittää himpun vertaa :) Hienoja kuvia! Nehän onnistuivat aivan niin kuin piti! Vielä kerran kiitos ja halaus teille kaikille kolmelle herrasmiehelle, jotka saatoitte minut halki pimeän ja synkän metsän aina maaliin saakka. Väsymystä helpotti kun oli juttukumppani. Loppuajakseni tuli sitten hieman reilut 15 ja puoli tuntia.

Noh, tarinaa riitti näköjään enemmän kuin tarpeeksi. Oli tämä kaiken kaikkiaan hieno ja täysin unohtumaton kokemus. Lämmitti mukavasti, kun järjestäjät kohteliaasti toivottivat minut tervetulleeksi ensi vuonna uudestaan. Ilmoitin saapuvani ilman muuta paikalle ja kehoitin heitä varaamaan almanakkaansa sen illan kokonaisuudessaan, sillä tämä naisosanottaja ei välttämättä suostu poistumaan kisapaikalta ennen kuin on jollain konstilla keplotellut itsensä maaliin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  


  • Talviale!

    Alennukset jopa -60%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy