Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Vahingossa juostu maraton, kokemus se tämäkin...


harkrut
 Share

Recommended Posts

Niin loistavat fiilikset on päällä, että piti ihan ketju aukaista ja avautua.

Harjoittelin 3kk puolimaratonille tarkoituksena jotain alle 1:45h aika (jos pöljä päivä sattuisi kohdelle). Treenasin juoksua 3-4 kertaa viikossa lähinnä 12km-18km mittaisia lenkkejä vaihtelevilla vauhdeilla + kolme kertaa vetäisin 21km lenkin rauhallisella vauhdilla lähinnä testimielessä. Lisaksi puntteja tuli treenattua kevyesti pari kertaa viikossa.

Juoksupäivä koitti ja tarkoitus oli lähteä heti alusta vetämään tasaista vauhtia 5min/km ja puoleenmatkaan tulinkin ajassa 00:51h. Juoksu kulki rennosti ja olin varma toisella puolikkaalla pystyisin vielä kiristämäänkin. 11km kohdalla risteyksessä 42km juoksijat menivät risteyksestä suoraan ja 21km kaverit kääntyivät vasemalle. Olin hyvin tietoinen asiasta (ja varmaan se oli norsun kokoisilla kylteillä kaikenlisäksi merkattu). Juoksu maittoi, aurinko paistoi, bändi veti Elvistä ja taisin olla liiankin fiiliksissä siinä, koska 13km kohdalla huomasin, että ympärillä olikin ainoastaan 42km juoksijoita. Varmistin asian vieruskaverilta ja voi sita itutuksen määrää! Otti pattiin ihan oikeasti, koska olin ollut siihen asti mukavassa vauhdissa. No, tein laskelmoinnit mitkä oli vaihtoehdot, paluu takaisin 11km risteykseen, lopettaa juoksu ja hipsiä hissukseen kotiin tai jatkaa matkaa joko 42km maaliin tai sippaamiseen asti. Päätin kokeilla miten pitkälle jaksan.

Pikkusen pelotti, koska tiesin että puolimatkan jälkeen siirrytään sellaisille kilometrilukemille, mista minulla ei ollut kokemusta. Lisäksi en ollut valmistaunut mitenkään juoksemaan näin pitkää matkaa, ei energiatankkausta saati nestetankkausta tms. Itseasiassa puolimaratonillekin varoin juomasta etukääteen, koska ongelma tekemilläni pitemmillä lenkeillä on ennemminkin ollut jatkuva kushätä kuin nestehukka.

13km kohdalla kun päätin jatkaa matkaa niin laitoin hieman käsijarrua ja aloin myös tankkaamaan järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa sen minkä pystyin. 21km kohdalle saavuin ajassa 01:47 (eli en jäänyt kuin 2min alkuperäisestä puolikkaan tavoiteajasta). Tässä vaiheessa heitin kävelyksi juomapaikkalla tsempatakseni itseäni tulevaan ja vetäsin banaanin, energiageelin ja lisää juomaa. Jatkaessani matkaa juoksu tuntui edelleen mukavan rennolta ja pystyin pitämään rytmiä yllä. Hieman arvellutti siinä, että pitaisikö kuiteskin hiljentää vauhtia edelleen (pelotti edessä olevan tuntematon). Jatkoin kuiteskin samalla rytmillä ja ajattelin jos noutaja tulee niin tulkoot, johan tämä juoksu oli mennyt vituix siinä 11km kohdalla.

30km kohdalle kellotin ajan 02:38h ja edelleen ei mitään suurempia ongelmia, mitä nyt jaloissa alkoi vähän jo kyllä tuntumaan matkan rasitus. Selkä edellä vastaantulijoita tuli edelleen vaikka kuinka ja se tsemmpasi eteenpäin. Aloin siinä jo salaisesti haaveilemaan, joskohan 4h alitus olisi mahdollista. Matkaa oli tosin vielä jäljellä paljon ja edelleen takaraivossa pakotti pelko täydellisestä sippaamisesta jossain vaiheessa.

35km kohdalla alkoi jo jalka painamaan, mutta ei vieläkään mitään varsinaisia ongelmia. 35km aika oli 03:05 ja tässä vaiheessa olin jo varma että tulen pääsemään maaliin. Edelleen porukkaa tuli selkä edellä vastaan. Ajattelin vetää seuraavat 2km rennosti kuten tähänkin asti ja sitten viimeisillä 5km kiristää vauhtia ja ottaa miehestä kaikki irti. Valmistauduin jo henkisesti viimeisen vitosen kärsimyksille. Ajattelin, että vedän maaliin ajassa 03:45h tai jos oiken älyttömän spiritin saisi päälle niin jopa 03:40h. Eli ei muuta kuin kaikki peliin.

Kuinka väärässä olinkaan....

37km kohdalla kun kiri piti aloittaa, niin ykskaks oikea takareisi hitsasi kiinni. Kävi niin rrkeleesti, etta piti lyödä liinat kiinni ja siirtyä radan varteen venyttelemään. Olinkin jo mietiskellyt, että ihmeen hyvin jalat oli pelannu tänne saakka. Kramppi meni ohi ja jatkoin matkaa, edelleen uskoin pystyväni kehittämään kunnon vauhdin loppumatkaksi. 38km kohdalla alkoi molemmat etureidet krampailemaan jokaikisellä askeleella. Ei auttanut kuin pysähtyä uudelleen ja alkaa venyttelemään. Oli aikamoista kärsimystä kun etureisiä venytti niin takareidet löi samantein kramppiin. Matka jatkui samoin krampit, oli pakko hidastaa vauhtia. Pari sataa metriä pääsin taas ja stoppi + venyttelyä. Matka jatkui, alkoi kramppaan pohkeet, stoppi ja venyttelyä. Sitten kramappaili sääret, stoppi ja venyttelyä. Jotenkuten sain aina jatkettua matkaa, välillä oli krampissa etureidet, välillä takareidet, välillä pohkeet, välillä sääret ja välillä kaikki yhtäaikaa. Oli aivan kamala tunne, juostessa kramppaili, kävellessä kramppaili. Aikatavoitteet vaihtui maaliin pääsemiseen.

40km kohdalla jalat oli ihan jaskana ja ihan oikeasti pelotti pääsenköhän niillä maalin olleskaan (kun kävelykään ei tahtonu onnistua). Kello näytti 03:38 ja porukkaa lappoi ohi joka puolelta. Valehtelematta jouduin pysähtymään 100m välein venyttelemään. Yhdessä vaiheessa vasen jalkaterä ei edes pysyny suorassa kun kramppien takia viipotti ihan miten sattui sivulle. Oli pakko heittää istumaan ja onneksi joku avulias katsoja pyysi siirtymään siihen viereen nurtsille selälleen ja alkoi venyttelemään koipiani. Ja taas matka jatkui....

Tuskinpa olisin maaliin koskaan päässyt, jos katsojat ja ennenkaikkea toiset juoksijat eivät olisi tsemppannu eteenpäin. Loppuaika 03:52:22 ja en tiennyt itkiskö vai nauraisko ja miten päin olis.

Olen tosi yllättynyt, että pystyin pääsemään maaliin ja ennenkaikkea alle 4h, mista en ikina edes olisi uskaltanut unelmoida (itseasiassa aiemmin en ole uskaltanut edes maratonin maaliin pääsemisestä unelmoida). Lähtökohdatkin siis kun oli mitä oli, en ollut treenannut 42km varten, ei mitään varsinaisia valmisteluja ennen juoksua ja kaikenlisäksi sinne 13km asti juoksin silmälläpitäen 01:45h alitus puolikkaalla (mitä pidin realistisena tavoitteena).

Toisaalta taas harmittaa niin vietävästi kun nuo viimeiset 5km meni ihan plörinäksi, Tunsin olevani voimissani eli kykyjä ja ennenkaikkea haluja olisi ollut se kiri vetää siihen ja tulla 03:40h (tai vaikka allekkin) maaliin.

Nyt tässä mietin, että miksi jalkani tekivat noin totaalisen stopin lopussa. 37km asti ne pelasivat kuin unelma ja vielä siinä vaiheessa kuvittelin vain taivas on rajana (kun kerta kulki niin kevyesti).

Johtuiko krampit kertakaikkiaan vain siitä, että en ollut treenannut tarpeeksi (varsinkin yli 21km lenkkejä)? Vai oliko alkumatkan vauhtini liian kova kuntoon nähden? Vai olisinko edellisten päivien jonkinlaisella tankkauksella (energia+neste) pystynyt estämään krampit?

Juoksun aikana vedin banaania, geelejä ja urheilujuomaa mitä pystyin.

Toisaalta ehkä hyvä että jäi jossiteltavaa. Nyt tiedän pystyväni juoksemaan 42km ja seuraavaksi kerraksi treenaan nimenomaan 42km:lle ja parannan aikaani :)

Link to comment
Share on other sites

Voihan sitä näinki käyä:) Ainakin kuntoa on kertynyt alle hyvä määrä, ja nyt voikin luontevasti siirtyä maratonien pariin...

Varmaan se lopun kramppailu johtui ennen kilpailua ja tuon "puolikkaan" ajalla juodusta niukasta nestemäärästä, joka viiveellä vaikuttaa kehossa. Ei ollut elektrolyytit ihan balanssissa.

Tai sitten vain tuntia jatkunut lihasten tekemä toisto sai lihakset kramppaamaan..

Link to comment
Share on other sites

Onnittelut yllätysmaratonista !

Täytyy sanoa, että melko pitkälle pääsit, ennen kuin matka alkoi painamaan ja erityisesti aika on loistava taustat huomioiden.

Tuo kramppitarina on itselleni hyvin tuttu ja toistunut kuvatunlaisena 30 km alkaen kolmella tarkoituksella juostulla (+ konkatulla..) maratonilla, joista kahteen on menty varmana 4 h alituksesta, mutta raja on toistaiseksi rikkomatta...

Foorumilla on ollut kramppikeskusteluja aiemminkin ja niistä (& esitetyistä linkeistä) olen itse ymmrtänyt, että aivot laittavaat jarrun päälle kun rasitus&lihasväsymys on yli skaalan ja että tuo "skaala" on pitkälti riippuvainen juostuista pitkistä lenkeistä (jotka itselläni ovat olleet aina vähemmän kun "kramppimatka")

Muistelisin jonkun esittäneen, että elektrolyyttivajeteoria on perua yhdestä väärinymmärretystä ruotsalaistutkimuksesta 70-80 luvulla (???) ja ainakin itsellä suoloja ja magnesiumia on lapettu suuhun, ilman vaikutusta kramppeihin...

Link to comment
Share on other sites

Oliko muuten kyseessä niin joustava maratonorganisaatio, että sait myös tuloksen maratonilta?

En erityisemmin usko minkäänlaisen nestetankkaukseen; on toki hyvä juoda riittävästi ennen maratonia ja jos harrastaa hiilihydraattitankkausta, on syytä juoda tavallista runsaammin, mutta muuten ylimääräinen neste vain lisää virtsaneritystä.

Kuvatulla taustalla kramppien todennäköisin syy on lihas-hermojärjestelmän paniikkitila. Jos ei ole riittävästi kilometrejä ja etenkin pitkiä lenkkejä alla, on vääjäämätöntä että ne jossain vaiheessa 32-35 km välillä tekevät täydellisen tenän. Jalkojen muuten hyvä lihaskunto ja voimataso voivat lykätä ongelmien alkua parilla kilometrillä. Joskus kramppien taustalla voi olla nesteen imeytymishäiriö ja sitä myötä suolojen puute, jolloin 2-3 dl hyvin suolaista nestettä kerralla huiviin heitettynä saattaa antaa ihmepelastuksen, mutta silloin on useimmiten myös muita oireita, kuten nesteen hölskymistä vatsassa, kuvotusta tms.

Jos olisit ilman jalkavaivoja ylläpitämään vauhtia tai jopa parantamaan sitä, on varsin todennäköistä, että olisit kokenut jonkinlaisen "muurin" eli pohjattoman tuntuinen ja ehkä ennenkokematon väsymys olsi hidastanut vauhtia radikaalisti. Nyt kenties pääsi syntymään illuusio paremmasta jaksamisesta kuin mihin olisi todella ollut eväitä. (FWIW lähdin ensimmäiseen maratoniini suunnilleen samalla juoksupohjalla ja 21-34 km:n välillä ehti mielen vallata tietynlainen kuvitelma, joka kyllä karisi ennen maalia.)

Jatkamalla samantapaista harjoittelua ja pidentämällä pitkät lenkit (tai edes osa niistä) 30-35 kilometriin, voitkin saman tien ottaa aikatavoitteeksi 3.30. Senkin jälkeen voit pudottaa ehkä vartin pois, mutta sitten vaadittaneenkin muutakin - ja päästään tutustumaan glykogeenikulutuksen ja -varastojen riittävyyden ihmeellisen maailmaan.

Link to comment
Share on other sites

Laskeskelin huvikseni mitenkä vauhtini jakautui juoksun aikana:

0km-5km 5,00/km

5km-10km 4,48/km

10km-15km 5,00/km

15km-20km 5,24/km

20km-25km 6,12/km

25km-30km 5,24/km

30km-35km 5,12/km

35km-40km 6,36/km

40km-42km 7,00/km

Tuosta näkee, että kun tajusin joutuvani juoksemaan tuplamatkan, niin peloissani hiljensin vauhtia 13km kohdalla.

Juoksu kuiteskin maittoi ja kun menohaluja oli, niin annoin rullata omalla painolla 25km lähtien. Voimieni tunnossa vauhti ei kun parani vaan aina sinne 37km asti. Oli niin hyva fiilinki, että unelmoin tosiaan pystyväni loihtimaan viimeiselle 5km sellasen kirin jolla mennään 03:39:59.

Edelleen kismittää vietävästi nuo kramppailut. Olin niin valmis vetämään kaikki tehot koneesta irti. Puolikkaalle harjoitellessa mielitreenini oli (kerran viikkoon tehtynä) 15km juoksu, joista ensimmäiset 10km rennosti tasamaalla ja viimeiset 5km ylämäkeen kokoajan hiljalleen vauhtia kiristäen ja lopussa kaikki irti. Ajattelin, että noita treenejä pahemmalta se ei missään tapauksessa voisi tämän maratonin viimeisetkään 5km tuntua.

Totuus toisaalta hyvinkin voi olla kuten Dexalite totesi, että jonkinlainen illuusio oli päällä ja jos jalat eivät olisi laittaneet minulle stoppia, niin lopussa olisvat järjestäjät saaneet tulla korjaamaan raadon pois muitten juoksijoitten tieltä pyörimästä.

Maratonorganisaatio ei kyllä ollut kovin joustava. En saanut tulosta juoksusta, enkä mitalia. Vaikka mitäpä noista mitaleista ja diplomeista. Se kyllä harmitti kun eivät edes päästäneet 42km juoksijoille tarkoitettuun pilttuuseen palautumaan, vaan piti lähteä etsimään nesteet ja energiat muualta (en edes löytänyt 21km pilttuuta mistään, liekkö olivat jo laittaneet pillit pussiin). No kai ne ehkä olisi minut sinne 42km juoksijoitten sekaan laskeneet, jos olisin rukoillut ja sanonut pyörtyväni siihen paikkaan...

No, tästä juoksukokemuksesta rohkaistuneena otan Dexaliten neuvosta vaarin, muokkaan vähän treenaustani ja seuraavalla keralla meneekin sitten 03:30h :)

Link to comment
Share on other sites

Oikein mielenkiintoista lukea tällaisista kokeiluista! Ja minusta se päättyi vielä itseään onniteltavalla tavalla joka tapauksessa. Järjestäjät tuntuivat kyllä aika nihkeiltä, mutta ehkä heillä oli säännöt, joista ei rivijärkkärin sovi lipsua.

Johtuiko krampit kertakaikkiaan vain siitä, että en ollut treenannut tarpeeksi (varsinkin yli 21km lenkkejä)? Vai oliko alkumatkan vauhtini liian kova kuntoon nähden? Vai olisinko edellisten päivien jonkinlaisella tankkauksella (energia+neste) pystynyt estämään krampit?

Juoksun aikana vedin banaania, geelejä ja urheilujuomaa mitä pystyin.

Jos noita 18km lenkkejä on ollut kerran viikkoon 3kk ajan ja ne kolme 21km lenkkiä päälle, niin ei krampit välttämättä pidempien lenkkien puutteestakaan johtuneet. Nuoruudessaan alle 2:50 maratonin vetänyt tuttuni oli sitä mieltä, että yli 20km lenkkien juokseminen on turhaa, menee suotta aikaa palautumiseen. Itselläni ei sitten viime kaudella lenkit ylittäneetkään 21-22km pituutta (toki niitä runsaasti oli, välillä pari viikon sisään, kun innostui, välillä harvemmin). Kramppeja ei tullut, oma ennätys sen sijaan tuli. Ja ei, en sano ettei pidempiä lenkkejä kannattaisi juosta, on niistä varmasti hyötyä.

Itse asiassa minulla ei ole koskaan tullut juoksuissa kramppeja, liekö jokaisen oman kehon ominaisuus sitten, vai mistä johtuu. Joku sanoo, että magnesiumin puutteesta, itse saan sitä tummasta leivästä ja näkkäristä kosolti. Itse juon arjessakin runsaasti vettä ja paljon ("hyviä") hiilareita popsin, joten ei tarvi erityisemmin maratoniakaan varten tottumuksia muuttaa. Ehkä sinulla on tuossa voinut olla yksi silmällä pidettävä kohta. Joillain henkilöillä myös runsas kofeiinin nauttiminen aiheuttaa kramppeja, että jos on mennyt useampi kuppi kahvia ennen kisaa, niin ensi kerralla voit koittaa vähemmällä/ilman.

Toinen on ratkaiseva kohta on varmasti ollut liian kova alkuvauhti, harva kuitenkin ensimmäisellä maratonillaan menestyksellisesti lähtee puolimaran vauhdillaan liikkeelle. Kyllä itsekin muistan kuinka ensimmäisellä kerralla oli ajasta kovat luulot vielä puolimatkassa, mutta aika nöyräksi pisti jo alle 10km myöhemmin...

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy