Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Kovemmat pitkikset


Newbie
 Share

Recommended Posts

Olen miettinyt tässä noita pitkisten merkitystä, ja ajattelin vaivata sillä myös palstalaisia.

Yleinen ohjehan ainakin aloitteilijoille on, että pitkiksiä pitää vetää, ja että ne pitää vetää kevyesti pk-sykkeillä, mielellään vielä niitten alalaidassa. Näin vedin myös itse ekalle maralleni viime kesänä, ja saavutin selkeästi tavoitteeni, joka oli alle 4,5h.

Nyt olen kuitenkin vuoden kokeneempana alkanut miettiä pitkisten merkitystä hieman tarkemmin, ja että pitäiskö niitäkin vetää välillä vähän kovempaa. Jos kerran kisassa olis tavoitteena vetää seuraavaksi keskimäärin vauhtia 5.20 min/km, niin miten hitossa se onnistuu jos on treenikaudella vetänyt kaikki pitkikset 6-7min/km vauhtia?

Tästä omin päin päätelleenä, olen suunnitellut pitkistreenit about seuraavasti kevään ajalle 3 viikon sykleissä:

1vk: rauhallinen pitkis tasaista vauhtia

2vk: pitkis, joka sisältää osan kovempaa vauhtia, lievästi kiihtyvästi, hieman yli tavoitevauhtiin yltäen viimeisiillä kilometreillä

3vk: ei pitkistä, vaan kevyemmällä viikolla jotain muuta vaihtelevasti.

Kolmen viikon syklit niin, että myös niissä on nouseva trendi. Rauhallisilla pitkiksillä matka pitenee, 2vk:n kovemmilla kovan osuus pitenee jne.

Miltä tällainen pitkissuunnitelma näyttäisi kokeneempien silmään, tai että pitäiskö kuitenkin vaan vetää niitä hitaita pitkiksiä?

Kiitos etukäteen, jos saan jotain näkemyksiä!

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 78
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Minusta tuo ei näytä periaatteessa silkalta hulluudelta jos vauhdikkaat pitkät eivät haittaa palautumistasi seuraavaan treeniin. Tuota on vain harvinaisen vaikea tietää kokeilematta ja kun sen tietää, on pökäle jo aika pitkällä pöksyissä. Mutta vastaukseksi kysymykseesi "miten hitossa kisassa voi juosta kovaa jos juoksee pitkät hiljaa" tarjoaisin sitä että pitkillä lenkeillä haettu harjoitushyöty ei ole vauhtikestävyys joka on siis pääasiallinen maratonvauhtia määrittävä "kunnon" osatekijä. Pitkillä lenkeillä haetaan peruskestävyyttä joka on kyllä peruskivenä vauhtikestävyyden rakentamisessa, mutta itse vauhtikestävyyttä rakennetaan sitten muunlaisilla treeneillä. Useimmat maratonohjelmat sisältävät joko pitkiä intervalleja (800m-2km), tempojuoksua (kiihtyvävauhtinen reipas-kova) ja/tai maratonvauhtisia harjoituksia. Nämä ovat ratkaisu sen kisavauhdin ylläpitämiseen kisapäivänä, ei pitkien lenkkien vauhti.

Mutta etten olisi liian johdonmukainen, haluan kuitenkin sanoa että itse olen juossut kiihtyvävauhtisia pitkiä ja sellaisia joissa juostaan parin tunnin köpöttelyn jälkeen 15-30 min kisavauhtia. Raskaita ovat ja uskoisin että varsinainen hyöty on päänupissa vahvistuva usko että väsyneenäkin kykenee ylläpitämään haluttua vauhtia. Mutta koskaan ei ole tullut edes mieleen juosta tavoitekisavauhtia kovempaa. Siihen on olemassa paljon paremmin soveltuvia treenimuotoja kuin pitkien vauhdin kasvattaminen.

Link to comment
Share on other sites

Olen miettinyt tässä noita pitkisten merkitystä, ja ajattelin vaivata sillä myös palstalaisia.

Yleinen ohjehan ainakin aloitteilijoille on, että pitkiksiä pitää vetää, ja että ne pitää vetää kevyesti pk-sykkeillä, mielellään vielä niitten alalaidassa. Näin vedin myös itse ekalle maralleni viime kesänä, ja saavutin selkeästi tavoitteeni, joka oli alle 4,5h.

Nyt olen kuitenkin vuoden kokeneempana alkanut miettiä pitkisten merkitystä hieman tarkemmin, ja että pitäiskö niitäkin vetää välillä vähän kovempaa. Jos kerran kisassa olis tavoitteena vetää seuraavaksi keskimäärin vauhtia 5.20 min/km, niin miten hitossa se onnistuu jos on treenikaudella vetänyt kaikki pitkikset 6-7min/km vauhtia?

Tästä omin päin päätelleenä, olen suunnitellut pitkistreenit about seuraavasti kevään ajalle 3 viikon sykleissä:

1vk: rauhallinen pitkis tasaista vauhtia

2vk: pitkis, joka sisältää osan kovempaa vauhtia, lievästi kiihtyvästi, hieman yli tavoitevauhtiin yltäen viimeisiillä kilometreillä

3vk: ei pitkistä, vaan kevyemmällä viikolla jotain muuta vaihtelevasti.

Kolmen viikon syklit niin, että myös niissä on nouseva trendi. Rauhallisilla pitkiksillä matka pitenee, 2vk:n kovemmilla kovan osuus pitenee jne.

Miltä tällainen pitkissuunnitelma näyttäisi kokeneempien silmään, tai että pitäiskö kuitenkin vaan vetää niitä hitaita pitkiksiä?

Kiitos etukäteen, jos saan jotain näkemyksiä!

Hyvä että olet miettinyt asioita, kuulostaa nimittäin jo aika hyvältä:thumbup:.

Olet täysin oikeassa siinä että pitkiksilläkin kannattaa ajoittain jo pyrkiä pitämään tulevaa maratonvauhtia, mutta älä tee sellaisia pitkiksiä kovin usein.

Sellaiset pitkikset kun vaativat selvästi tavallista pitemmän palautumisajan.

Tuo ajatus jättää pitkis joinain viikkoina juoksematta on todella järkevä.

Mutta kun juokset sen, niin kyllä sinun tavoitteessasi kannattaa pyrkiä juoksemaan se pitkis välillä maratonvauhtia tai jopa alle.

Riippuu kyllä reitistäkin, jos se tasainen, niin sitä suuremmalla syyllä.

Kerronpa oman kokemukseni kovien pitkisten hyödyllisyydestä.

Syksyllä 2010 juoksin viimeisenä pitkiksenä ennen maratonia 35,6km pitkiksen vaikealla reitillä 4:53 min/km, eli alle maran tavoitevauhtia joka oli 5:00min/km ja tarkistin juuri että juoksin sen 26.9.2010. eli kolme viikkoa ennen maratonia joka oli 16.10.2010. ja tuloksena maratonilla oli oma uusi ennätys 3:22:06 (3:48 min/km).

Eli se maraton saattaa mennä jopa selvästi alle tavoitevauhdin noiden kovien pitkisten ansiosta, eikä niitä tarvita edes kovin montaa, muutama riittää.

Pyrkimyksenä on saada keho tottumaan siihen maravauhtiin ja pystyä ylläpitämään sitä vauhtia myös väsyneessä tilassa, kun elimistö ottaa energiareservit käyttöönsä.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

viimeset 2 pitkää ovat minusta sellaiset jossa se kaijuksen mainitsema 15-30 min maran tavovauhdilla on kohdallaan. Kannattaa kuunnella kehonkieltä sillä tuohon aikaan on muutenkin reenit kovimmillaan. Tuon pitkiksen loppuun tehdyn reippaamman tarkoitus on lähinnä se että saat tuntumaa juoksuun ko. Vauhdilla väsynein jaloin.

Itse en suosittelisi sinulle jodlaajan melkein maraton suorituksen kaltaista valmistaustumista, koska siihen riittää ihan hyvin 2-2,5h. Noissa yli 2,5h lenkeissä aloittelijoilla on loukkaantumis riskit suurehkot, varsinkin jos tehoja lisätään loppuun. (ainakin minulle)

mutta tsemppiä reeneihin

Link to comment
Share on other sites

Kauis ja Sairanen näemmä vastasivatkin jo kaiken oleellisen, mutta peesaanpa heitä parilla sanalla.

Pitkis vedettynä maratonvauhdilla tai kovempaa vaatii kohtuullisen palautumisajan eli kevennettyjä treenipäiviä. Jokusen kerran olen noita kokeillut ja suurempaa iloa en löytänyt tuloksista. Saman vaikutuksen tuntuu ajavan setuppi, jossa osa pitkiksestä vedetään maravauhdilla. Oma mutu tällä hetkellä on, että 30-35 min on sopiva pätkä. Tässä olen ollut havaitsevinani muutosta kunnon kehittymisen myötä eli paremmassa kunnossa = pidempi aika.

Normipitkiksellä vedän kesäaikaa poikkeuksetta pari kappaletta nopeita (=puolikkaan vauhdilla) kilometrejä vain saadakseni vaihtelua rytmiin.

Kuten Kauis jo pointtasi, VK treenit ovat erikseen. Tuohon vain lisäisin viime kesän kokeiluni, jossa pyrin juoksemaan maravauhdilla viikottain 7-10 km lenkin. Tuolla lisäyksellä tuntui olevan iso merkitys, miten helposti pitkiksellä vedetty nopeampi 30 min pätkä meni.

Link to comment
Share on other sites

Kokeilin tänäaamuna tommosta juttua. Eli 2 h normipitkistä ja päälle tunti kiihtyvää, päättyen

haaveena olevaan maravauhtiin. Todennäköisesti tajusin ainakin jotain siitä jujusta koska

viimeisen vartin aikana sain jalkoihin tuntemuksia joita saa vain maran 30+ puolella,

näitä lonkan ja takareiden jäykistelyitä ei vaan ole lyhemmillä kovillakaan lenkeillä tullut.

Link to comment
Share on other sites

Itse pidän tuota maravauhdin kokeilua pitkiksellä ehkäpä mielekkäänä. Esim. niin että juoksee esim. 1,5h ensin normaalisti ja sitten toiset 1,5h maravauhtia, mutta kuten moni on sanonut niin se voi vaatia aika pitkää palautumisaikaa. Se on nimittäin äärimmäisen kova treeni ja kannattaa ehkä vasta tehdä, kun on lähemmäs 3 tunnin maratonkunnossa. En ole vielä uskaltanut tehdä ja palautumisen takia esim. itse junnasin tänään sellaista hiljaista 130 sykkeen 5.30 vauhtia 2 tuntia 45 minuuttia, vaikka mieli olisi tehnyt juosta kovempaa. Matkassahan on se jännä juttu, että se vaikuttaa jalkoihin oli vauhti mikä tahansa. Sen takia en tee enää ollenkaan alle 30km pitkiksiä, koska kyllähän sitä puolikkaan juoksee tuosta vain, mutta jos haluaa, ettei maratonilla pohkeet mene ihan pois pelistä niin sitä ptää joko kilpailla paljon maratonilla tai vaihtoehtoisesti juosta pitkiksiä, jotka ovat riittävän pitkiä.

Se, mikä on mielestäni olennaista, on kuitenkin nostaa vauhteja myös pitkiksellä kunnon kohoamisen myötä. Alkuvaiheessa juoksin jotain 5.50-6.00 vauhtia pitkät lenkit. Nykyään 5.30 tai jopa kovempaa. Eli se maratonin ja pitkän lenkin vauhtiero pitäisi pysyä about samana, eikä jatkaa yhtä hiljaisia pitkiksiä kuin aikaisemmin, kun maratontulos paranee.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Se, mikä on mielestäni olennaista, on kuitenkin nostaa vauhteja myös pitkiksellä kunnon kohoamisen myötä. Alkuvaiheessa juoksin jotain 5.50-6.00 vauhtia pitkät lenkit. Nykyään 5.30 tai jopa kovempaa. Eli se maratonin ja pitkän lenkin vauhtiero pitäisi pysyä about samana, eikä jatkaa yhtä hiljaisia pitkiksiä kuin aikaisemmin, kun maratontulos paranee.

Miksi se on olennaista? Minun ymmärtääkseni se mitä pitkillä lenkeillä haetaan materialisoituu ihan yhtä hyvin tuolla 6 minuutin vauhdilla kuin puoli minuuttia tai minuutin kovemmallakin ihan tavoitevauhdista riippumatta.

Link to comment
Share on other sites

Matkassahan on se jännä juttu, että se vaikuttaa jalkoihin oli vauhti mikä tahansa. Sen takia en tee enää ollenkaan alle 30km pitkiksiä, koska kyllähän sitä puolikkaan juoksee tuosta vain, mutta jos haluaa, ettei maratonilla pohkeet mene ihan pois pelistä niin sitä ptää joko kilpailla paljon maratonilla tai vaihtoehtoisesti juosta pitkiksiä, jotka ovat riittävän pitkiä.

Vaikka tämä nyt jossain määrin paikkansa pitääkin, niin eivät 30+ kilometrin pitkät lenkit ole ainoa tapa lisätä maratonilla vaadittavaa kestävyyttä. Ylipitkissä harjoituksissa (joihin nuo liki kolmen tunnin pitkät lenkit kuntoilijalla lukeutuvat) on se ongelma, että ne ovat erittäin kuormittavia, eikä tasapainoisen harjoitusohjelman kannalta ole hyväksi, jos pitkä lenkki syö kolme päivää viikosta toipumisineen. Sen sijaan kestävyyttä voi rakentaa juoksemalla pitkän lenkin kohtuumittaisena (2 - 2,5 h) ja keräämällä muuten riittävästi kilometrejä. Kun ei tarvitse palautua kovin pitkään viikon pisimmästä lenkistä, on harjoitusohjelmaan mahdollista mahduttaa myös puolipitkä (1,5 - 2 h) lenkki, joka osaltaan parantaa pitkän matkan kestävyyttä, mutta ei vaadi vuorokautta pidempää palautumista täyteen harjoitteluiskuun.

Lähempänä maratonia voi toki tehdä muutaman 2,5 - 3 h pitkän kunnon viimeistelyharjoituksen, mutta näin talvikaudella niitä tuskin kannattaa viikottain (tai edes joka toinen viikko) tehdä.

Muistelen sinun jossain ketjussa miettineesi, että pitkä lenkki on paha juosta sunnuntaina, kun se syö virtaa työviikolta. Minusta tämä on merkki siitä, että teet pitkän harjoituksen liian kuormittavana suhteessa muuhun harjoitteluun.

Link to comment
Share on other sites

Miksi se on olennaista? Minun ymmärtääkseni se mitä pitkillä lenkeillä haetaan materialisoituu ihan yhtä hyvin tuolla 6 minuutin vauhdilla kuin puoli minuuttia tai minuutin kovemmallakin ihan tavoitevauhdista riippumatta.

Muistaakseni McMillanin vauhdeissa ainakin pitkän lenkki vauhti on kovempaa kuin palauttavan lenkin. Jos mennään lähemmäs kutosen vauhteja niin se on sitä palauttavaa lenkkiä. Ongelma tosi hiljaa juostessa on se, että syke putoaa alle pk:n sykkeen. Esim. Runnersworld.de suosittelee jotain 65-70% maksimisykkeestä pitkikselle ja ainakin itselläni jo 5.30 vauhdissa meinaa toisella tunnilla syke olla alle 65%, aluksi kun hikoilee ja lopuksi, kun väsyy pystyy pitämään 65%, mutta toinen kolmannes syke on ajoittain alle pk-sykkeen.

Link to comment
Share on other sites

Ylipitkissä harjoituksissa (joihin nuo liki kolmen tunnin pitkät lenkit kuntoilijalla lukeutuvat) on se ongelma, että ne ovat erittäin kuormittavia, eikä tasapainoisen harjoitusohjelman kannalta ole hyväksi, jos pitkä lenkki syö kolme päivää viikosta toipumisineen.

En usko tuohon pätkääkään. Mistä tuo 3 päivää tulee, teen aina ti tai ke viikon kovimman vauhtiharjoituksen myös su 30km pitkiksen jälkeen.

Sen sijaan kestävyyttä voi rakentaa juoksemalla pitkän lenkin kohtuumittaisena (2 - 2,5 h) ja keräämällä muuten riittävästi kilometrejä.

Ensinnäkin mitä eroa on juosta 2,5h tai 2h45min, mitä mä juoksen 30km. Eihän siinä ole mitään merkittävää eroa. Olen huomannut sen, että jalat menevät telakalle, jos juoksee niitä puolipitkiä lenkkejä (kerää muuten riittävästi kilometrejä). Esim. Advanced Marathoningin ohjelmassa juostaan vähintään parikymppiä joka toinen päivä. Se ei ole hyvä. Niinpä kokeilen nyt sitä, että pk:t helvettiin ja juostaan kovaa pari treeniä viikossa ja sitten pitkis, joka on oikeasti pitkis maratonia ajatellen, eikä puolikasta. Täytepäiville sitten hyvinkin lyhyitä harjoituksia.

Lähempänä maratonia voi toki tehdä muutaman 2,5 - 3 h pitkän kunnon viimeistelyharjoituksen, mutta näin talvikaudella niitä tuskin kannattaa viikottain (tai edes joka toinen viikko) tehdä.

Mikä on lähempänä maratonia, kaikki keskeiset maratonithan ovat joskus huhtikuun puolivälissä. Kyllähän nyt aika perhanan lähellä maratonia jo ollaan. Toki ite en ole vielä päättänyt lähdenkö. Jos kunto ei ole hyvä niin skippaan ja juoksen vasta Berliinissä, mutta silti nyt on valmistauduttava. Itse olen nyt ehkä viime kesän jälkeen juossut kolme pitkistä ja ne kaikki viimeisen viiden viikonlopun aikana ja kaikki yli 30km ja lisää on tulossa. Eihän niitä silti kovin montaa ehdi tehdä, koska viimeistään 3 vkoa ennen pitää alkaa himmailemaan.

Muistelen sinun jossain ketjussa miettineesi, että pitkä lenkki on paha juosta sunnuntaina, kun se syö virtaa työviikolta. Minusta tämä on merkki siitä, että teet pitkän harjoituksen liian kuormittavana suhteessa muuhun harjoitteluun.

Niin se syö virtaa maanantailta, koska ei saa lepopäivää päälle. Jos pitkis olisi perjantaina niin lauantaina olisi niin näppärä katsoa telkkaria ja levätä se rasitus pois. Harva sitä lärvitkään vetää yökerhoissa sunnuntai-iltana. Nyt jos joutuu (kuten viime ma) hyppäämään auton rattiin aamulla ehkä viiden tunnin unien jälkeen ja olemaan koko maanantain jaloillaan niin sunnuntain juoksu tuntuu ihan sikana. Varsinkin, kun olen saattanut tehdä virheitä juomisessa lenkin aikana sekä sen jälkeen. Tänään otinkin mustikkakeittoa mukaan, jota join juoksun aikana. Totuus on vaan tässä pitkispäiväpohdinnassa se, että jos tekee muutoksia niin sitten koko viikkorytmitys pitäisi muuttua eli minä päivinä tekee muut kovat harjoitukset. Mulla on siis nyt tällä hetkellä kovavauhtinen treeni ti tai ke ja pe sellainen maravauhtinen puolikovatreeni. Erona viime kevääseen/kesään, jolloin jouduin telakalle on siis pk:n hinkkaamisen poisjättäminen. Kun juoksee riittävän paljon sunnuntaina niin voi lööbailla enemmän muina päivinä ja jalat eivät toivon mukaan mene telakalle. Se on nimittäin rankkaa juosta joka toinen päivä 20+ kilsaa.

Link to comment
Share on other sites

Baldinin enkalla 3.33 pitkät kai pitäis juosta vauhdilla 5.22 - 5.59 / km, McMillanin mukaan. Tuo lähes 6.00 / km tuskin on Baldinille liian kuormittavaa edes 30 km lenkille?

Eihän tätä nyt vanhoista enkoista kuulu katsoa. Eihän vaaleissakaan katsota, mitä joku edustaja sai ääniä joskus ennen, vaan tehdään kampanja sen mukaan, mitä halutaan nyt saada. Maravauhti kuitenkin mihin olen harjoitellut on 4.35min/km ja olennaista on se, että kestävätkö jalat sitä vauhtia koko matkan vai eivät tai koska kestävät. Niin kauan yritän tuolla vauhdilla kunnes kestävät. 3.33 enkassahan jalat kestivät vain 28km (puolimatkan väliaika 1.42.01 ja nyt tavoiteväliaika ehkä 1.37) ja loppukolmannes oli hidasta kuin faan. Sitähän mä yritän nyt tässä harjoitella, että a) pystyn juoksemaan kovempaa kuin ennen (4.00min/km treenaus) ja B) pystyn ylläpitämään maratonvauhtia kauemmin kuin ennen ilman suuria pohjeongelmia (pidemmät lenkit). Splitit pitäisi saada lähemmäs toisiaan ja jalat totutettua kevyisiin tossuihin, eikä lyhyillä pyrähdyksillä sitä saavuteta. Maraton on ihan eriasia kuin puolikas. Puolikkaalle voi mennä ihan hyvin, vaikka juoksisi vain lyhyitä lenkkejä.

Link to comment
Share on other sites

En usko tuohon pätkääkään. Mistä tuo 3 päivää tulee, teen aina ti tai ke viikon kovimman vauhtiharjoituksen myös su 30km pitkiksen jälkeen.

No, ilmeisesti olet siinä kunnossa, että tuo ei kuormita kohtuuttomasti. Sain aiemmista kirjoituksistasi toisen kuvan.

Ensinnäkin mitä eroa on juosta 2,5h tai 2h45min, mitä mä juoksen 30km. Eihän siinä ole mitään merkittävää eroa.

Kyllä ne muutamat kilometrit pitkän lenkin lopussa kuitenkin merkkaavat jotain. Viisi kilometriä liikaa hieman vajaavaisilla pohjilla voi tarkoittaa sitä, että seuraavana päivänä huilataan harjoituksen sijaan. Ja tuo 2,5 h oli yläraja, eli esimerkiksi niin että talvikauden progressio pitkän pituudessa on 2 h -> 2,5 h, jolloin kisaan valmistautumisjaksolla on valmiudet tehdä muutama lähemmäs kolmetuntinen.

Olen huomannut sen, että jalat menevät telakalle, jos juoksee niitä puolipitkiä lenkkejä (kerää muuten riittävästi kilometrejä). Esim. Advanced Marathoningin ohjelmassa juostaan vähintään parikymppiä joka toinen päivä. Se ei ole hyvä.

Liekö olemme lukeneet samaa painosta, mutta nyt kun tuota kovinta (yli 70 mailia/viikko) ohjelmaa katselen, niin siinä on yksi ainoa viikko koko 24 viikon ohjelmassa, jossa juostaan vähintään 20 kilometriä kolme kertaa viikossa. 12 viikon ohjelmassa ei ole ensimmäistäkään viikkoa, jona olisi kolmea vähintään kahdenkymmenen kilometrin harjoitusta. Useimpina viikkoina on varsinaisen pitkän lenkin lisäksi vain yksi hieman normaalia pidempi harjoitus, eli joka toinen päivä ei juosta pitkään. Jos ei kunto kestä 110 km harjoitusviikkoja, niin kevyemmissä ohjelmissa pitkiä harjoituksia on vielä maltillisemmin. Jos ei lähtötasosi tuohon ohjelmaan ollut pidemmältä aikaa yli 80 kilometrin harjoitusviikot, niin haukkasit yksinkertaisesti liian ison palan. Ei ongelma ollut liian lyhyt pitkä lenkki tai viikon toinen puolipitkä harjoitus, vaan riittämätön harjoituskestävyys ohjelmaan nähden.

Niinpä kokeilen nyt sitä, että pk:t helvettiin ja juostaan kovaa pari treeniä viikossa ja sitten pitkis, joka on oikeasti pitkis maratonia ajatellen, eikä puolikasta. Täytepäiville sitten hyvinkin lyhyitä harjoituksia.

Ihmiskokeitahan saa tehdä, ja voihan tuo jopa toimiakin, mutta kyllä peruskestävyysharjoittelun merkitys lienee aika yleisesti hyväksytty tosiasia kestävyysurheilun harrastajien keskuudessa. Palautumiskyky on hyvin suorassa yhteydessä siihen, miten usein kehoa harjoitetaan, ja niinä aikoina kun oma harjoitteluni on ollut kovimmillaan (8-10 harjoitusta/viikko, 90-120 km, josta valtaosa peruskestävyysvauhdein), on myös palautuminen ollut nopeinta ja 30 kilometrin pitkän lenkin jälkeisenäkin päivänä on ollut ihan hyvä veto päällä. Vaikken aiempaa harjoitteluasi ole seurannut, niin veikkaan että jos olisit tehnyt harjoittelun määräprogression maltilla, "telakalle" ei olisi tarvinnut joutua.

Mikä on lähempänä maratonia, kaikki keskeiset maratonithan ovat joskus huhtikuun puolivälissä. Kyllähän nyt aika perhanan lähellä maratonia jo ollaan.

Näin suomalaisesta näkökulmasta toki asiaa lähestyin. Harjoitusolot paranevat kesää kohti ja kisat alkavat pyöriä kunnolla vasta hieman myöhemmin. Keskeisinä maratoneina näen itse kaikki 42,195 kilometrin mittaiset maantiekisat, kun en palkintorahoja ole kuitenkaan voittamassa. Jos on tarkoitus kisata huhtikuussa, niin nyt on tietysti hyvä aika tehdä noita kisaan valmistavia pisimpiä harjoituksia.

Niin se syö virtaa maanantailta, koska ei saa lepopäivää päälle. Jos pitkis olisi perjantaina niin lauantaina olisi niin näppärä katsoa telkkaria ja levätä se rasitus pois. Harva sitä lärvitkään vetää yökerhoissa sunnuntai-iltana. Nyt jos joutuu (kuten viime ma) hyppäämään auton rattiin aamulla ehkä viiden tunnin unien jälkeen ja olemaan koko maanantain jaloillaan niin sunnuntain juoksu tuntuu ihan sikana.

Jos työ on fyysisesti vaativaa, toki se kannattaa huomioida harjoittelun suunnittelussa. Ylipitkän harjoittelun kuormittavuus korostuu entisestään, jos seuraavan yön unet jäävät vähäsiksi ja seuraava päiväkin menee fyysisesti rasittavissa merkeissä.

Erona viime kevääseen/kesään, jolloin jouduin telakalle on siis pk:n hinkkaamisen poisjättäminen. Kun juoksee riittävän paljon sunnuntaina niin voi lööbailla enemmän muina päivinä ja jalat eivät toivon mukaan mene telakalle. Se on nimittäin rankkaa juosta joka toinen päivä 20+ kilsaa.

Vertaatko nyt AM:n 70 mailin ohjelmaa kolme kertaa viikossa harjoitteluun? Vai kenties jotain vieläkin kovempaa harjoitusohjelmaa? Varmasti se on rankempaa, jos ohjelma on laadittu hyväkuntoiselle ja kokeneelle juoksijalle. Tuo ei ole kuitenkaan ainoa tapa sisällyttää peruskestävyysharjoittelua ohjelmaan, eikä noin mustavalkoinen ajattelu ole omimillaan kestävyysurheilussa.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy