Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r
jiivee

Maantiepyöräily

Recommended Posts

Laitetaas tänne tähän aiheeseen erikoistunut ketju, ei viitsi näitä aloittelijan kysymyksiä heitellä tuonne tri-osiolle kun voi muitakin kiinnostaa!

Eli viime maantielenkeillä olen pohdiskellut mm. kahta kysymystä:

1. Pitkillä maantielenkeillä (kun on koko lailla mäkistä ympäristöä) on vaikeaa pysyä tasaisesti pk-alueella. Juostessa on helppo pitää esim 130-135 mutta pyörällä tahtoo tuo väli olla jopa 110-160. Onko tämä vain lajinomainen piirre (sama myös hiihdossa...) joka kuuuluu asiaan? Pääosa rasituksesta tapahtuu kuitenkin 130-140 alueella ja vain ylämäissä syke nousee ja alamäissä luonnollisesti laskee....

2. Nousuista vielä, mistä maantiepyöräilijä tietää koska kannattaa ajaa istuen ja koska seisoviltaan? Kumpi on taloudellisempi tapa kivuta jos pyöritysnopeus on suht sama?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh :) ja kukas vastaileekaan. Kysymys numero yksi. Syke heittelee väistämättä pyöräilyssä enemmän, kuten hihhdossakin. Konkreettisimmin sen voi selittää sillä, kuinka erilaista on juosta alamäkeen kuin lasketella pyörällä tai suksilla alaspäin. Toki liian mäkiseen maastoon ei pk-lenkkiä kannata mennä tekemään. Mutta sekin tarkoittaa lähinnä vuoristoja ulkomailla ja Suomessa nyt lähinnä vaarojen päälle kipuamista.

Muutoin Suomen mäkien ollessa kyseessä, ei syytä huoleen. Sykehän saa nousta korkeallekin ylämäessä, kun muut osuudet malttaa mennä tarpeeksi rauhallisesti.

Kysymys kaksi. Penkistä ajaminen on aina taloudellisempaa, kun mennään pidempää nousua. Syke nousee seisaaltaan ajettaessa selkeästi enemmän. Hetkellisesti toki saa seisaaltaan polettaessa toki vauhdin korkeammalle, mutta liian pitkään esim. triathlonissa sitä ei pidä tehdä. Penkistä vaan ja sopivaa vaihdetta silmään. Hyvä pyöritystekniikka on ylämäkiajossa kaiken a ja o.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei triathlonmiehiä ( ex ) pääse pakoon, vaikka otsikko muuttuu.

Ihan kuten Mosonge sanoi, ei siitä sykevaihtelusta pidä pyöräilyssä säikähtää. Jopa vuoristossa voi tehdä pk-lenkejä, kunhan edestä löytyy riittävän pientä ja takkaa riittävän isoa.

Putkelle nousu on paljolti kiinni matkasta, henkilöstä, ja etenkin reitin profiilista. Jos kilpailee esim. varttimatkalla Suomessa, niin pienet nyppylät kannataa vetää kohtullisen vauhdikkaasti, vaikka satulasta nousten mäen loppuosassa, jotta ei tarvitse käydä koko takapakkaa läpi ja aloittamaan mäen päällä 15 km/h vauhdista. Tietenkin syke nousee, mutta pientä hapotusta on kestettävä lyhyillä matkoilla.

Pitemmilläkin matkoilla on hyvä nousta välillä satulasta ja oikoa paikkoja. Kun harjoittelussa huomioi putkelta polkemisen, niin ei se niin kovin paljon rankempaa ole, kuin satulasta ajo. Putkelle nousun ei tarvitse tarkoittaa sitä, että tehoa nostetaa. Ehkä kannattaa kuitenkin pyrkiä hieman pienempii kierroksiin, kun polkee putkelta. Yleensä se on automaattinen juttu, kun nousee ylös silloin, kun mäki jyrkkenee ja vauhti laskee. Putkelta voi olla hieman hankalampi vaihtaa pienemmälle vaihteelle. Joskus hyvä yritys vauhdikkaaseen mäkietenemiseen hyytyy sopivasti, kun vastatuuli alkaa mäen yläpäässä tuivertamaan, ja sitten taas käydään pakkaa läpi ja istutaan kiltisti satulaan.

Hitailla kierroksilla putkelta ajettaessa on hyvä tutkiskella sitä millä kaikilla lihaksilla pyörää saa eteenpäin. Minä suosittelisin, että pidät pulssimittaria pelkkänä taustamusiikkina pyöräilyssä. Saahan sitä katsoa, mutta ei niille luvuille pidä antaa mitään ohjaavaa arvoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ivan Basso antoi tästä loistavan esimerkin eiliseltä Giro d'Italia -etapilta. Ei tainut nousta ahteri satulasta kertaakaan lopun nousussa.

Harmikseni en tuota nähnyt. Nämä kevään ja kesän suuret ympäriajot ovat sellaista mustsee-kamaa Eurosportilla. Eilen vaan oli tuotä äitienpäivähulinaa, eikä päässyt TV:n ääreen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä suosittelisin, että pidät pulssimittaria pelkkänä taustamusiikkina pyöräilyssä. Saahan sitä katsoa, mutta ei niille luvuille pidä antaa mitään ohjaavaa arvoa.

Oma kokemukseni on myös se, että mitä kovemmasta urheilijasta on kyse, sitä vähemmän katsellaan sykemittaria ja keskitytään enempi itse tekemiseen. Tietysti silloin kun on tarkoitus tehdä kevyt harjoitus ei saa mennä punaisella, mutta taitaa tuo jatkuva mittarin kärkkyminen (mitä on itsekin tullut harrastettua) olla aika turhaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitäähän tähänkin keskusteluun osallistua:) Kun sitä sykemittaria nyt kuitenkin tulee seurattua,siinä tangossa kun se on niin hyvin näkyvillä,niin oletteko vetässeet pk-lenkit samoilla sykkeillä kun juostessa.Itsellä kevyehkössä(peekoo) juoksussa pulssi n.140,jos samalla sykkeellä pyöräilen niin tuntuu jo kovahkolta rasitukselta,joten olen pyöräillyt pitkät peekoot n.130sykkeillä.Johtuuko huonosta pyöräilykunnosta vai onko siinä "kynnykset" matalemmat? Monissa pyöräilyvalmennus kirjoissa kuitenkin ilmoitetaan kynnykset samoilla prosenteilla maksimista kun juoksu vastaavissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noihin ajotekniikoihin vielä. Pitkässä ylämäessä kannattaa ottaa ohjaustangosta keskeltä kiinni ja työntää takapuoli satulan perälle ja vääntää sieltä. Aivan päinvastoin, kuin tasaisella aika-ajoa ajettaessa, kun mennään ennemmin satulan keulalle istumaan ja otetaan tangosta alempaa kiinni.

Seisaalteen taas kannattaa nousta jyrkimmissä kohdissa, kun vauhti penkistä meinaa hyytyä. Myös lyhyitä mäkiä voi vetää seisaaltaan, säilyy paras mahdollinen nopeus ilman liian suurta rasitustason nousua. Pyöräkisoissahan irtiottoyrityksiin mäessä vastataan aina seisaaltaan polkien.

Noita on hyvä verrata juoksupuolella maratoonarin ja mailerin askeleisiin. Seisaaltaan ajaminen on mailerin, jopa sprintterin askellusta, kun taas satulasta polkeminen on traloudellista maratoonarin askellusta. Testaa jiivee noita tekniikoita pitkässä mäessä samalla vauhdilla ja kato sykkeitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkäs laiset pyörät herroilla on? Nyt kesän tullessa on ruvennut kiinnostamaan tuo pyöräily ja taidan laittaa kesälomarahat uuteen fillariin. Ongelmaksi meinaa muodostua pyörän valinta....joo ja oon lukenut fillari lehden foorumia :024:

Valinta on kääntymässä joko maantiepyörään tai cyclocross pyörään. Josta jälkimmäisellä voi kuulema tarvittaessa ajaa hiekkateitä pitkin. Riippunee tietty renkaista. :rolleyes2

Nyt kiinnoistais saada kokemuksia maantiepyörän renkaiden kestävyydestä. Kun on jostain päähän iskostunut sellainen kuva, että ne hajoaa suurinpiirtein silmissä.

Ja tietysti kaikki muutkin vinkit otetaan vastaan. Kiitos ja kumarrus :kumarrus:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on maantiepyörä ja maastopyörä, joka tosin virallisesti on vaimon.

Ei ne renkaat nyt silmissä hajoa, mutta jos haluat ajaa myös hiekkateillä, niin kilpapyörää en silloin hankkisi. Kilpapyörän renkaita ei ole tehty hiekkateillä ajamista varten. Eli ihan sen mukaan, mihin tarkoitukseen pyörä tulee. Puhtaaseen maantieajoon kunnon kilpapyörä, on se kuitenkin sen verran kevyempi ajaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy