Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Siipeily


Baltsu
 Share

Recommended Posts

HS uutisoi, että Norjalaiskirjailija Aslak Sira Myhre on sitä mieltä, että hiihtäjä Petter Northug on siipeilijä.

Myhren mukaan Northug symbolisoi norjalaista nyky-yhteiskuntaa, jossa jokainen pyrkii poimimaan hedelmät toisten tekemästä työstä.

Northug on moninkertainen olympia- ja MM-voittaja. Hänet tunnetaan loppukiristään, jolla hän on voittanut useita yhteislähtökilpailuja ja sprinttejä.

"Petter Northug edustaa uutta Norjaa. Hänen ihannetilanteessaan toiset tekevät työt, ja hän spurttaa lopussa."

"Hän on siipeilijä. Valitettavasti hiihdossa ja koko norjalaisessa yhteiskunnassa on samanlaiset ihanteet eli haluamme elää toisten työllä", Aslak Sira Myhre puhisee Ruotsin yleisradioyhtiön SVT:n haastattelussa.

Oletteko huomanneet samaa suomalaisessa yhteiskunnassa? Entä rehottaako sama meininki esim. kuntourheilussa, kun ei kilpailla vaikkapa maratoneilla väliaikalähdöillä?

Täytyy myöntää, että aktiivisina opiskeluaikoina 90-luvulla huomasin paljon siipeilijöitä. He tulevat ryhmiin, kun on pakko tehdä ryhmätöitä, mutta heiltä ei tule mitään kontribuutiota. Ottavat ilmaiset pisteet pois ja käyttävät sen ajan, mitä muut laittavat projektiin, esim. työssäkäyntiin tai tenttiinlukemiseen. Samoin suuryrityksissä on yllättävän paljon sellaista porukkaa, jotka eivät tee oikein mitään. Ramppaavat paljon palavereissä, mutteivat ota vastuuta tai tarjoudu tekemään juuri mitään. Muutenkin on jotenkin sellainen tunne, että tässä lamassa nyt parin viime vuoden aikana ei löytynyt sellaista tsemppiä ihmisten keskuudessa kuin 90-luvun alussa, joten ehkä siipeilyä on tosiaan.

Mitä sitten tulee kuntoiluun niin tavalliselle kuntoilijalle väliaikalähtöinä suoritettavat kilpailut voisivat olla liian rankkoja, joten en pidä kovin pahana siipeilynä sitä, jos joku meistä juoksee vaikkapa maratonilla porukassa ja spurttaa heistä muista sitten ohi stadionilla.

Mielenkiintoinen aihe tämä siipeily on silti pohtia.

Link to comment
Share on other sites

Tähän tulee mieleen kaksi ajatusta, noin niinkuin vapaasti assosioiden. Ensimmäinen juoksuun läheisesti liittyen tulee Lydiardin kirjasta "Running with Lydiard". Tässä on oma lukunsa juoksutaktiikoille. Perusperiaatteena on, että jos tiedät, että sinulla on paras loppukiri, niin käytä sitä. Jos tiedät, ettet pärjää loppukirissä, ratkaise juoksu aiemmin. Jos sinulla ei ole vauhtikestävyyttä, yritä hidastaa juoksua. Eli tuosta itse päättelisin, että tunne vahvuutesi ja yritä käyttää niitä. Mutta jos porukka tietää, että sinulla on paras loppukiri, niin kyllä muut yrittävät kaikkensa, ettet pääsisi sitä käyttämään. Ei siinä ole mitään pahaa käyttää vahvuuksiaan.

Toinen ajatus on, että hullu työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Tämä ajatus tulee Juhani Seppäsen kirjan nimestä.

Link to comment
Share on other sites

Hiihtomaailma on ihan ite pilannu lajinsa näillä yhteilähtöpelleilyillä.

Ite kysymys on toki hyvä, kun miettii maailman menoa. Siipeilijät on tämän päivän menestyjiä. Pitää osata pelata ja se pitää tehdä härskisti. Sillä tavalla tulee menestystä. Ei ehkä sympatiaa, mutta kun osaa olla välittämättä, niin pärjää muita paremmin. Aivan kuten Northug.

Link to comment
Share on other sites

Hiihtomaailma on ihan ite pilannu lajinsa näillä yhteislähtöpelleilyillä.

Ite kysymys on toki hyvä, kun miettii maailman menoa. Siipeilijät on tämän päivän menestyjiä. Pitää osata pelata ja se pitää tehdä härskisti. Sillä tavalla tulee menestystä. Ei ehkä sympatiaa, mutta kun osaa olla välittämättä, niin pärjää muita paremmin. Aivan kuten Northug.

Link to comment
Share on other sites

Väistämättä tulee mieleen tätä ja muutamaa muuta avausta miettiessä, että arvon Baldini haluaa tahallaan sohaista pesää mahdollisimman kiistanalaisella mielipiteellä. No, silläkin uhalla että lankojen toisessa päässä hykerrellään jälleen kerran ansaan langenneille, niin onhan tuo arkielämän siipeilyn rinnastaminen kilpa- tai edes kuntourheilun taktiikkaan aivan päätön veto.

Kilpailussa, niin juoksussa kuin hiihdossakin, kilpaillaan ennalta määritellyin säännöin, kukin kilpailija omia vahvuuksiaan sääntöjen puitteissa hyödyntäen. Northugin kirivoitoilla ei ole mtään tekemistä siipeilyn kanssa, vaan hän hyödyntää vaan poikkeuksellista kykyään kääntää kisa edukseen loppusuoralla. Muilla kilpailijoilla on kuntonsa puitteissa mahdollisuus joko hiihtää Northugilta jalat alta ennen loppusuoraa tai viedä kisa kovemmalla kirillä. Jos ei tämä onnistu, niin sitten kanssakilpailijoiden täytyy vaan todeta, että heidän kuntonsa ei riitä voittamiseen. Eri asia on sitten se, kuten Mensonge toi esille, onko hiihtourheilun kannalta hyväksi viedä lajia siihen suuntaan, että kiriominaisuudet ylikorostuvat.

Juoksu ei huipputasollakaan ole ymmärtääkseni ihan saman tason "kyttäilyä", eikä kirikyky ainakaan pidemmillä matkoilla korostu yhteislähtöhiihtojen malliin, mutta jos juoksija kykenee taktikoimalla parantamaan sijoitustaan, niin edelleen kyse on juoksijan paremmuudesta kokonaisuutena (mihin sisältyy niin kuntotekijät kuin taktinen ymmärryskin) kilpakumppaneihin nähden, eikä esimerkiksi työelämän vastuunvälttelyyn rinnastuva siipeily.

Jos avauksen tarkoituksena on keskittyä siipeilyyn lähinnä yleisenä ilmiönä yhteiskunnassa, niin keskustelu voi olla paikallaankin. Juoksuun vaan on hyvin hankala toimivaa aasinsiltaa löytää, kun jokainen joutuu itse kilometrinsä juoksemaan.

Link to comment
Share on other sites

Hiihtomaailma on ihan ite pilannu lajinsa näillä yhteilähtöpelleilyillä.

tuosta olen samaa mieltä. Miesten hiihdossa on kuitenkin niin laaja taso ja peesistä niin suuri hyöty, että jonkun pudottaminen matkan aikana on lähes mahdotonta ellei ole poikkeuksellinen keli. Naisissa tilanne on eri, kun tasoerot ovat valtavia. En tiedä oikein kenelle varsinkin niitä viidenkympin kisoja nykymuodossaan on suunniteltu, sillä totuushan on se, että yhteislähdöt ovat katsojan kannalta mielenkiintoisia vain ampumahiihdossa. Hitto kun kaipaan niitä 80-luvun viiskymppisiä väliaikalähdöllä, joissa oli mukana Gunde, Mogren, Wassberg, de Zolt ja kumppanit. Siis sellaista oikeata kilvan hiihdon meininkiä, jossa voi tulla sitten luonnollisista syistä juna eli sen vuoksi, että ykköstykki hiihtää pari edellä lähtenyttä kiinni. Siinä voi peesissä sitten joku nousta mitaleillekin, kun joku toinen katkeaa. Se oli kyllä hiihdon kuninkuuslaji, yhteislähtö on sen sijaan pelleilyä, sillä kyllä jokainen heistä porukassa viiskymppiä jaksaa hiihtää.

Samoin rassaa jotenkin se, kun lyhyttä lenkkiä kierretään "sata" kertaa. Mielestäni viiskymppiä pitäisi hiihtää max kolmena lenkkinä. Ei kukaan jaksa seurata sellaista showta, missä pyörähdetään koko ajan stadionilla.

Tuskin taustalla kv. hiihtoliitossa mikään siipeilyn edistäminen on ollut, vaan muut motiivit.

Link to comment
Share on other sites

Jos avauksen tarkoituksena on keskittyä siipeilyyn lähinnä yleisenä ilmiönä yhteiskunnassa, niin keskustelu voi olla paikallaankin. Juoksuun vaan on hyvin hankala toimivaa aasinsiltaa löytää, kun jokainen joutuu itse kilometrinsä juoksemaan.

Ei ole mitään tarkoitusta, vaan kysymys oli, että olemmeko tai onko joku täällä samaa mieltä kuin norjalainen kirjailija? Hänhän esitti väitteen, että yhteiskunta olisi Norjassa sellainen ja ko. urheilija heijastaa ko. yhteiskunnan tilaa. Hesarin sivuillehan ei viitsi kommentteja kirjoitella, kun siellä ihmisten kompetenssi arvioida asioita tuntuu olevan alakoululaisen tasolla. Eli siis keskustelemme nyt siitä, elämmekö ajassa, jossa siipeily vallitsee myös Suomessa ja heijastaako tuo tapa järjestää tapahtumia sitä siipeilyä? Nimenomaan niin, koska urheilija, joka ei osallistu vetovastuuseen ko. tapahtumissa käyttää vain tilaisuuttaan hyväksi, pääsyyllinen voi olla tosiaan liitto. Ennenhän nimittäin kilpailuja ja kuntotapahtumia esimerkiksi juuri hiihdossa ei tällä tavalla järjestetty. Keskustelemme ilman tarkoitusta, toisin sanoen keskustelemme keskustelemisen vuoksi. Jos T.Halonen olisi paikalla niin toki olisi konsensus, eikä asioista keskusteltaisi tai edes tarvitsisi keskustella. Sehän on selvä.

Joku voisi myös väittää, että koko homman eli siipeilyn taustalla on tämä siirtyminen feminiiniseen yhteiskuntaa. Naismaiset henkilöt tykkäävät tehdä enemmän asioita ryhmässä ja sellaisessa porukassa ei ehkä tule esille kuka tekee ja mitä, jolloin osa pystyy käyttämään tilannetta hyväkseen. Joku toinen voisi väittää, että meillä menee liian hyvin yhteiskuntana, jolloin se nälkä tehdä asioita on poistunut, kun ei ole pakko. Jokainen pärjää ilmankin vai onko niin, että öljyvaroilla varustetussa Norjassa on niin, mutta Suomessa ei?

Link to comment
Share on other sites

Pitäs olla matkaa miehillä rutkasti enemmän. Parit tunturit/vuoret kiivettävänä ja johan alkais eroja tulemaan. Käytännössä maastot eivät pääsääntöisesti mahdollista arvokisoissa tarpeeksi kovia reittejä. Toisaalta maailmancuppia kiertävät huiput eivät lähtisi enää ylipitkälle matkalle. Oikeasti voitas tuolta massahiihtopuolelta ottaa parhaimmat kisaamaan oikeasti pitkän matkan yhteislähdöissä ja tehköön sen vaikka jossain massahiihdossa, joka kulloinkin sattuisi olemaan lähinnä varsinaista kisapaikkaa. Ei tarvis murehtia siipeilijöistä ja olis oikeata kilvanhiihdon meininkiä. Ite kisoissa vois sitten hiihtää viiskymppisen väliaikalähtönä. Tällä sapluunalla siipeilyt kuriin.

Link to comment
Share on other sites

Oikeasti voitas tuolta massahiihtopuolelta ottaa parhaimmat kisaamaan oikeasti pitkän matkan yhteislähdöissä ja tehköön sen vaikka jossain massahiihdossa, joka kulloinkin sattuisi olemaan lähinnä varsinaista kisapaikkaa. Ei tarvis murehtia siipeilijöistä ja olis oikeata kilvanhiihdon meininkiä. Ite kisoissa vois sitten hiihtää viiskymppisen väliaikalähtönä. Tällä sapluunalla siipeilyt kuriin.

Siis viittaatko nyt johonkin Marcialongan tai Vasaloppetin tyyppisiin tapahtumiin? Tuossahan on ideaa. Joku 90km on ihan eriasia kuin viiskymppiä.

Link to comment
Share on other sites

Olen samaa mieltä kuin Juhani Tamminen, joka oli mennä vuosina odotettu vieras yrityksissä. Hän varmaankin käytti vierailuillaan kalvoja ja uskon niissä olleen jotain sen suuntaista kuin vahvuuksien kautta. Silloin kun Petter on huippukunnossa, hän on täysin ylivoimainen loppusuoralla. Ja silloin on fiksuinta jättää ratkaisu sinne. Tourin alkuetapeilla näin ei ollut. Luotti hän loppukiriinsä silloinkin, oli vaan niin keskenkuntoinen, ettei pärjännyt. Vielä tulee sekin päivä, kun Petter karkaa matkalla ja pysyy irti.

Petter ei koske viinaksiin harjoitus -ja kisakauden aikana. Onko siis niin, että Norjassa juhlitaan kuukausi ja loput yksitoista painetaan duunia niska limassa, aamusta yöhön, seitsemän päivää viikossa?

, että jonkun pudottaminen matkan aikana on lähes mahdotonta ellei ole poikkeuksellinen keli.

Tuosta tulee mieleen lama. Sinne sukelletaan siksi, että saadaan jokin syy leikata perusturvaa. Ja näin monotetaan heikoimmat kelkasta.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy