Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Kukaan ei ymmärrä juoksijaa niin kuin toinen juoksija


sommar
 Share

Recommended Posts

Mietin eilen, että onkohan asia noin? Tapasin eilen kynttilöiden sytytysreissulla vanhan luokkakaverin. Vaihdoimme kuulumisia ja kerroimme ensi vuoden suunnitelmista.

Kertoessani pakkaskeleissä lenkkeilystä, hänen ilmeensä paljasti mitä hän ajatteli vaikkei sitä ääneen sanonutkaan. Maaliskuisesta Rooman maraton reissusta, hän ihmetteli, että lähden yksin Roomaan. Eikä hän ihan mun Uuden vuoden suunnitelmaa, lähteä Lietoon juoksemaan, ymmärtänyt.

On kyllä tosi, että porukalla reissuun lähdössä on oma fiilis, mutta aina ei sovi aikataulut ja suunnitelmat yksiin. Ja eipä ole vielä koskaan tarvinnut juosta yksin. Ja kun juoksija näkee toisen juoksijan löytyy helposti yhteinen puheenaihe. Yksi juoksutapahtumien paras osa maalintulon jälkeen onkin ”jälkipelit” toisen juoksija kanssa.

Link to comment
Share on other sites

On kyllä tosi, että porukalla reissuun lähdössä on oma fiilis, mutta aina ei sovi aikataulut ja suunnitelmat yksiin.

Jos henkilö kykenee tekemään työmatkansa yksin niin miksi hän tarvitsisi vapaa-aikanaankaan adjutantteja tai perässähiihtäjiä. Onhan juoksijan kisamatka myöskin eräänlainen "työmatka". Mennään paikan päälle ja tehdään oma suoritus ja lähdetään pois. Ne, jotka tarvitsevat siihen jotain seuraa, eivät kestä olla itsensä kanssa tai hakevat hyväksyntää.

Toki porukassa voi olla hauskaa, mutta silloin se pitää olla hyvä porukka, eikä sellaisia aina löydy joka lähtöön. Parempi pysyä omassa kisasuunnitelmassaan ja katsoa myöhemmin onko joku mukana.

Ja eipä ole vielä koskaan tarvinnut juosta yksin. Ja kun juoksija näkee toisen juoksijan löytyy helposti yhteinen puheenaihe. Yksi juoksutapahtumien paras osa maalintulon jälkeen onkin ”jälkipelit” toisen juoksija kanssa.

Ulkomailla on sellainen jännä ominaisuus. Siellä nimittäin ihmiset puhuvat vieraillekin. Niinpä on se sitten juoksu tai mikä tahansa muu niin ei minulle ainakaan koskaan ole käynyt niin, etteikö seuraa olisi ollut.

Mitä tulee sitten otsikkoosi niin ei se ihan niin ole. Juoksijoissa ja muissa ihmisissä on ihan yhtä lailla erilaisia persoonia. Osa toimii itsenäisesti, osa ei.

Link to comment
Share on other sites

Ulkomailla on sellainen jännä ominaisuus. Siellä nimittäin ihmiset puhuvat vieraillekin. i.

Sitten savokin on ulkomailla, ja oikeestaan se onkin kun täällä kehän tuntumassa asuu, kun kukaan ei sano sanaakaan. Kaupassa käydessäkin jos kassaihmiseltä kysyy esim "miten menee?" jne.. niin saa lähinnä vaan nyrpeetä nokkaa takasin.

Ei tosiaankaan tarvitse mennä kuin 100km kehäkolmoselta pohjoseenpäin niin johan ruppee kieli laalammaa

Link to comment
Share on other sites

Maaliskuisesta Rooman maraton reissusta, hän ihmetteli, että lähden yksin Roomaan.

Oli matka sitten juoksulla tai ilman, niin kyllä minusta yksin matkustaminen on melkeinpä paras tapa tutustua uusiin paikkoihin. Jos sattuu olemaan sellaisessa elämäntilanteessa, että himasta löytyy puoliso ja/tai muuta perhettä, niin tuo ei välttämättä onnistu, mutta sitä en ole koskaan ymmärtänyt, että pitää kasata joku porukka reissuun. Sitten ollaan siinä omassa porukassa tiiviisti koko matka ja kontaktit ulkopuolisiin jäävät väkisinkin aika vähäisiksi.

Link to comment
Share on other sites

Omasta kokemuksestani voidaan kategoroida kahdenlaisia ihmisiä: intohimoisesti johonkin tai useampaan liikuntalajiin haksahtaneita ja sitten ne muut ihmiset (jotka harrastavat liikuntaa pakosta, kun kerran pitää tai eivät harrasta liikuntaa ollenkaan).

Aivan hyvin pääsee ns. samalle aallonpituudelle vaikka pyöräilijän tai uimarin kanssa, minusta tässä on idea se intohimo omaan lajiin ja kaikkensa sen eteen tekemisessä. Ja niiden huimien tuntemusten saamisesta juuri liikunnan kautta.

Link to comment
Share on other sites

Omasta kokemuksestani voidaan kategoroida kahdenlaisia ihmisiä: intohimoisesti johonkin tai useampaan liikuntalajiin haksahtaneita ja sitten ne muut ihmiset (jotka harrastavat liikuntaa pakosta, kun kerran pitää tai eivät harrasta liikuntaa ollenkaan).

Aivan hyvin pääsee ns. samalle aallonpituudelle vaikka pyöräilijän tai uimarin kanssa, minusta tässä on idea se intohimo omaan lajiin ja kaikkensa sen eteen tekemisessä. Ja niiden huimien tuntemusten saamisesta juuri liikunnan kautta.

Joo otsikkoni oli kärjistetty. Totta on, että erilajeihin vihkiytyneiden kanssa pääsee helposti juttuun.

Link to comment
Share on other sites

Omasta kokemuksestani voidaan kategoroida kahdenlaisia ihmisiä: intohimoisesti johonkin

Ja niiden huimien tuntemusten saamisesta juuri liikunnan kautta.

Mielestäni sen ei tarvitse olla edes liikuntaa. Pääasia, että joku suhtautuu intohimoisesti johonkin vs. sellainen, joka elää sellaista harmaata peruselämää. Voi myös ajatella, että elääkö täysillä vai puolivaloilla. Yrittääkö parhaansa vai meneekö sieltä missä aita on matalin.

Se on hauska jutella jonkun ihan toisen elämänalan tyypinkin kanssa. On se intohimo sitten vaikka viininviljelyyn tai mihin vain kohdistuvaa. Jos henkilö tietää, mistä puhuu niin hyviä keskusteluja voidaan käydä. Niin tai lähtisin koska vain syömään tai kaljalle vaikkapa Anthony Bourdaisin kanssa, joka on ruoan asiantuntija ja tietää mestoja, josta saa oikeasti hyvää ruokaa, eikä perusmättöä.

Link to comment
Share on other sites

Joo otsikkoni oli kärjistetty. Totta on, että erilajeihin vihkiytyneiden kanssa pääsee helposti juttuun.

Näinpä. Laitetaan tähän youtube-linkki, joka naurattaa edelleen, vaikka olen nähnyt tuon varmaan 20 kertaa. Vaikka kyseessä onkin tri-aiheinen linkki ja hieman kärjistettu niin kuvastaa hyvin millaista keskustelu "parhaimmillaan" voi olla.

Link to comment
Share on other sites

Mielestäni sen ei tarvitse olla edes liikuntaa. Pääasia, että joku suhtautuu intohimoisesti johonkin vs. sellainen, joka elää sellaista harmaata peruselämää.

Se on hauska jutella jonkun ihan toisen elämänalan tyypinkin kanssa.

Näin se on. Tulikin mieleeni professori Tampereelta, joka oli koko ikänsä intohimon palossa tutkinut, tehnyt diplomityönsä, lisensiaattityönsä ja väitöskirjansa virtausmittauksesta.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Juoksijalehden viimeisen sivun Pasin pakinassa oli mukavasti kiteytetty, mitä hulluutta tähän touhuun liittyy muiden mielestä. Lauantaina istuimme ruokaravintolassa syöden ja juoden =mässäillen, ja huokaisin, että "tässä menee parin kolmen päivän treenit" muiden ihmetellessä. En yleensä juttele moisia, tulipahan lipsautettua.

Perukuntoilijan saadessa työterveyslääkäriltä liikuntakiellon paikkojen hajoamisen takia ja levätessä varsin tyytyväisenä ettei "tarvi nyt rehkiä", on juoksijat/muut liikuntahörhöt salaa lenkillä samana iltana. Pasi taisikin mainita, että vammat kuuluvat asiaan ja niitä vertaillaan porukoissa. Tavisten mielestä idioottimaista touhua.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy