Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Yt-neuvotteluhelvetti


geoeläin
 Share

Recommended Posts

Mites on armollisen seppolan väen kohdalla, kuinka moni palstalainen on joutunut yt-neuvotteluihin? Ja kuinka monesti olette niihin joutunut? Ja millä ilveellä revitte itsestänne motivaatiota tuossa kohtaa saatikka saatte alaisiinne valettua uskoa, ettei koko maailma kaadu?

Oma työhistoriani on kokonaiset 4,5 vuotta vanhaa ja nyt on jo toiset yt:t päällä. Viddu ettei vois vähempää kiinnostaa. Kaikella kunnioituksella, uskon vakaasti, että en ole ensimmäinen lähtemään talosta mutta kun johtajien laatikkoleikeistäkään ei voi koskaan sanoa varmuudella, joten henkinen kantti on melko tiukilla. Suurin huoleni ei kyllä todellakaan liity edes siihen, että saako itse potkut vai ei vaan siihen, että alaiset tappaa itsensä työllä koska luulevat pelastavansa sillä työpaikkansa/tulevaisuutensa.

Lisäksi toki on uskomattomat paineet sietää pomon kikkailua, jonka myötä jo viime syksynä työmotivaatio koki melkoisen inflaation kun töitä pitäisi kuulemma tehdä ihan perkeleesti silloin kun muille jaellaan lappuja kouraan ja olla onnellinen siitä, ettei itse pääse kortistoon.

No entä sitten kun yt:t on käyty ja porukkaa karsittu niin sitten alkaa se toisten ihmisten keskenjääneiden töiden parsiminen. Hoitakoot itse prkl kuka on kenkää antanut.

Mua huvita kohta enää mikään.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 78
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Minä olen koko 27 vuoden työhistoriani ollut niin onnellisessa asemassa, että kertaakaan en ole joutunut YT-neuvottelujen osapuoleksi. Jotakin etua sis siitä, että on työssä pienessä organisaatiossa toimialalla, jossa jonkinlainen työllisyys on suhteellisen varmaa ihan muusta maailmanmenosta riippumatta.

Link to comment
Share on other sites

Meillä oli Yt-neuvottelut (oliko toiset) viime syksynä tuossa paikallisella paperitehtaalla. Yksi konelinja ajettiin alas ja lisäksi vähennettiin muualta vakansseja. Sellaisiakin vähennyksiä oli suunniteltu mitä ei oikein järjevästi edes voinut vähentää. Itse olin erittäin luottavainen, vaikka takataskussa ei ole mitään paperialan tutkintoa. Lähinnä olen omalla työpanoksella asettanut (mielestäni) itseni sellaiseen asemaan, että tunsin itseni turvatuksi. Tietenkin pieni pelko oli perseessä, koska noista pomojen lotoista ei tiedä, ja joskus on tullut annettua ylöspäin hieman kärkevääkin palautetta (aiheesta).

Puoliso, joka työskentelee myös samassa tehtaassa toimihenkilönä oli liipasimella. Ja olihan se hieman sellaista epävarmaa aikaa, mutta eipä tuota tullut hirveästi mietittyä. Ehkä enemmän harmitteli muutaman kaverin puolesta, jotka oli enemmän liipasimella.

Lopputulos: Työt jatkuvat molemmilla ja toivottavasti vielä pitkään. Eikä lopulta sitten kovin moni joutunutkaan lähtemään pakolla, koska eläkkeelle saatiin patistettua aika iso määrä porukkaa.

Link to comment
Share on other sites

Viimeisen kahden vuoden aikana oli muistaakseni neljät vai viidet YT:t ja viimeisissä kaksissa arpajaisissa osui nakki kohdalle. Eka kerralla lomautukset siirtyivät, ja lopulta peruuntuivat viime tingassa. Viimeisellä kerralla sain lomautuslapun joka oli voimassa 'toistaiseksi'. Onneksi se tauko kesti 'vain' reilun kuukauden, mutta silloin olikin matala kynnys hakea kilpailijan leipiin. Minulla kävi tuuri ja aloittelin alkusyksystä uusissa hommissa. Nyt tuntuu hyvältä!!

Link to comment
Share on other sites

En ole tainnut koskaan olla sellaisessa työsuhteessa, josta voisi joutua YT:n alaiseksi. Suomessa olen aina tehnyt töitä itselleni ja ulkomailla ei kai tuota samaa menettelyä tunneta. Tosin sielläkin mulla on aina ollut joku määräaikainen sopimus. Mulla on lähinnä sellainen tapa, että välillä teen sikana duunia ja välillä en tee välttämättä mitään ja sivistän itseäni lisää. Ei elämä saa olla liikaa jonkun yhden duunipaikan varassa.

Link to comment
Share on other sites

Ei saisi ei, muttakun suurimmalla osalla taitaa juuri näin olla!

Tai antavat ymmärtää, että on. Ei Suomessa kukaan kai nälkään kuole. Fringessä tiistai-iltana agentti Dunham sai käyntikorttien kirjaimista kootuksi muistaakseni lauseen: it's gonna be fine. Kun uskoo itseensä niin hyvin sitä lopulta käy, vaikka joskus tulisikin lunta tupaan oikein huolella.

Link to comment
Share on other sites

Järjettömintä mielestäni tässä kaikessa on oikeasti se, että on ylipäänsä mahdollista ottaa ihminen töihin, teettää 6kk töitä aivan määrättömästi ja sitten kiitokseksi lomauttaa tämä ihmisraunio talveksi? Lisäksi ihminen saa olla pitämättä päivääkään lomaa kesällä, jolloin siis suomessa on valoisaa ja kivaa ja sielu lepää ja sen sijaan lomaa kyllä riittää sitten talvella kun sataa 24/7 ja on pimeää. Jollain ilveellä vielä ko firmassa saa tehdä töitä ihan omallakin ajalla jos on niin idiootti. Ja heitähän riittää. Luojan kiitos olen selvinnyt kaikesta tuosta olemalla vain käsittämättömän päämäärätietoinen ja pitänyt myös lomani lomina silloin kuin itse eniten lomaa haluaa mutta kyllä ahistaa katsella (ja olla esimiehenä) em säännöillä toisille. Parasta tässä kaikessa on se, että tulevaisuus senkun valostuu ja liitot ovat antaneet luvan palkata tulevaisuuden osaajat kevennetyllä lomautusmenettelyllä. Sopparissa siis lukee, että mihin vuodenaikaan tahansa voidaan henkilö laittaa lomalle kuinka pitkäksi ajanjaksoksi tahansa.

Että morjens.

Link to comment
Share on other sites

Viimeisen 10 vuoden aikana kahdesti YT-neuvoitteluissa ja kummallakin kertaa on tilanne yrityksessä ollut pitkään ennen ja jälkeen neuvottelujen todella rankka, kaikille osapuolille. Ennen neuvottelujen alkamista kaikki ovat hyvin aistineet, että kohta tapahtuu jotain.

Stressi ja huoli omasta ja työkavereiden työstä ja jaksamisesta yleensä on käsin kosketeltavaa, asiat muhivat alitajunnassa, tulevat painajaisina uniin ja koituvat jos mitä ihmeellisemmiksi kivuiksi ja oireiksi. Lääkärillä käydään usein erinäköisten kiputilojen takia, vaikka todellisuudessa huoli tulevaisuudesta on alitajuisesti aiheuttanut sairauden.

Neuvottelutilanne on lähes aina rankka, vaikka tietäisi jopa, että itseään se ei koske. Monivuotisten työkavereiden "menettäminen" on raskasta.

Työelämässä ei ole reiluutta tai oikeaa palkitsemista hyvästä työpanoksesta. Oikeudenmukaisuuden voi näissä neuvotteluissa unohtaa.

Mutta kaikesta selviää. Tulee uusia mahdollisuuksia, uusia työpaikkoja ja työkavereita ja kohta sen on jo unohtanut. Aina menettämiseen liittyy jotain positiivistakin. Niin minä uskon ja niin selviää helpommin pahimman yli.

Link to comment
Share on other sites

Mun täytyis varmaan tässä nyt sanoa, että mitä ne on?

Minulla on nyt elämäni neljäs vakinainen työpaikka. Ensimmäisestä lähdin opiskelemaan ja menetin samalla työni, vaikka jäin opintovapaalle. Kun tulin takaisin jouduin aivan sanan varsinaisessa merkityksessä "kahvinkeittäjäksi" kirjanpitohommista - siis ihan oikeasti, minun työtehtäviini kuului kahvinkeittäminen kaksi kertaa päivässä ja postin lähettäminen. No sain pian uuden paikan, josta taas lähdin ihan itse kuuden vuoden kuluttua, koska elämäni vaakakupissa painoi toisessa päässä terveys ja toisessa mielenkiintoinen työ urheilun parissa. Valitsin terveyden ja jäin työttömäksi, jota kesti periaatteessa seitsemän vuotta. Se oli elämäni mielenkiintoisinta ja antoisinta aikaa, joka opetti paljon ja samalla kaiken. Elämästä, ihmisistä ja varsinkin työelämästä...

Sen jälkeen on ollut määräaikaisia tehtäviä ja nyt olen taas vakituisessa paikassa. Olin hyvin onnekas kun sellaisen sain. Mutta jos saan kenkää niin ei se maailmanloppu ole - voi olla päinvastoin. Missään yt:ssä en ole koskaan ollut, kyllä ne yyteet on pitänyt käydä ihan oman pään sisällä. Ei työ ole tai saa olla ihmiselle kaikki - se on vain välttämättömyys eikä aina sitäkään. Minä jos joku tiedän, miten vähällä voi tulla toimeen jos sitä rahallista puolta ajatellaan, joten jos joku vinkkejä kaipaa niin voin niitä antaa siis jos työttömyys pelottaa. Henkinen puoli työn puutteessa onkin sitten jo toinen juttu.

Link to comment
Share on other sites

Minulla tulossa eka kerta ensi torstaina. Kohta 20 v. töissä yliopistolla (kauppasurkea) ja ekat YT:t edessä. Ne siksi, että tulee organisaatiomuutos, meille parempaan. Kukaan ei saa kenkää, meillä homma vaan paranee. Tekevät homman by the book. Opiskelukavereiden kanssa tulee juteltua näistä paljonkin. Jengi on vuorotellen eri puolilla pöytää. Ei ole lystiä, ei. Viime syksy oli YT-maailmassa aika tiukka, kaikki yritykset saivat laman varjolla syyn heittää jengiä pihalle urakalla. Ei hyvä välttämättä edes yrityksen näkökulmasta.

Link to comment
Share on other sites

13 vuoden jälkeen YT:t mätkähti kohdalle, no enpä olisi saanut itse lähdettyä ja hyvä että tuli 6kk palkallista lomaa ja mahdollisuus hakea uutta työpaikkaa...

Rankkoja aikoja lukuisat YT:t ja pahinta oli että työkaverit vain lähtivät hiljaa hipsien, yhtäkkiä työpöytä olikin tyhjä, ei läksiäisiä, ei mitään, osa ollut talossa 25 vuotta ja sitten vaan yhtäkkiä häntä ei enää näy, spooky.

Minua ei työantaja edes kutsunut haastatteluun, kuten ei varmaan muitakaan...

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy