Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Numerolappukammo, jännittäminen ennen kisaa ja sen vaikutus itse tapahtumaan


Umpimähkä
 Share

Recommended Posts

Jo ilmoittautuminen itse tapahtumaan aiheuttaa melko suuren hyppäyksen leposykkeeseen ja nostaa sykettä selkeästi itse tapahtumassa.

Viime kesänä jätin puolikkaalle jopa tankkauksen pois, koska ajattelin sen olevan osasyyllinen korkeisiin sykkeisiin itse tapahtuman aikana. Mutta ei ollut siis mitään vaikutusta. Puolikkaalla syke noin 15 pykälää kotipuolikkaaseen verrattuna. Ja se on ainakin minulle paljon.

Hyviä vinkkejä kaivattaisiin? Pitäisikö juosta numerolapun kanssa useammin? NLP:tä? Vai unohtaa koko juttu?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 31
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

molemmat hyviä vaihtoehtoja, eli älä välitä korkeasta sykkeestä kisan alussa. Ittellä leposyke normaalisti 35-50 istuen herättyä. Ja kisa aamuina se voi hyvinkin olla jopa 80 ja kun kisapaikalle pääsee lähtöviivalla päästään helposti 120:kin lukemiin. Minulla nuo sykkeet sitten normalisoituu muutaman kilometrin juoksun jälkeen.

En usko että kisoihin useammin osallistumalla sykettä alenemaan saa, mutta siihen suhtautuminen ei ole niin jäykkää =) Ainakin minulle on käynyt niin. Esim unikeonhölkässä, mittasin ranteesta 131 lukeman vähän ennen starttia, vaikka kyseessä oli vain 10km kisa, eikä se ollut muuta kuin ohjelmaan sisältyvä tv-kova. Mutta kisatunnelma nostaa sykkeen, ja kun sitä ajattelee tarkemmin niin haitannooko tuo mittään?

Link to comment
Share on other sites

vatsa teki tenän..

Vatsan reagointi ei välttämättä liity sykkeeseen, vaikka molemmat olisivat reaktioita samaan kisajännitykseen.

Tankkauskäytäntöjä voi yrittää säätää itselleen paremmin sopiviksi, jos vatsa oikkuilee. Silti syke voi nousta ja siitä voi olla murehtimatta.

Minulla ei syke nouse mitenkään erityisesti numerolapun takia. Vatsa sen sijaan on hyvin nirso tankkaukselle. Muutenkaan en ole kova syömään ja runsaampi ateria aiheuttaa huonon olon. Kisassa voi sitten juoda ja syödä aika huoletta kaikkea tarjolla olevaa.

Link to comment
Share on other sites

Mulla ei ole koskaan ollut normaali syke, jos numerolappu on ollut rinnassa. Ei ole tosin vaikuttanut vauhtiin mitenkään (tai no, korkeintaan parantavasti). Sykevyötä en ole käyttänyt kesäkuun jälkeen lainkaan. Kisoihin sen luultavasti laitan, mutta säädän Foren näytöistä sykkeet pois näkyvistä, niin eivät haittaa, mutta on sitten kotona mahdollista katsella, että kuinka kovia lukemia siellä on ollut kisan aikana.

Link to comment
Share on other sites

Minä yritän vain hokea itselleni, että "tää on vaan ihan tavallinen pitkä lenkki kaikkien näiden kavereiden kanssa". Eli jonkinlaista NLP:tä vissiin. Ei se kyllä aina toimi. Toinen mikä on itsellä laskenut kisapaineita, on jos mukaan on sattunut joku ensikertalainen, joka ihmettelee ja kyselee ja jolla on syke tietysti aivan tapissa. Silloin itse tajuaa, että aika moni asia on ihan tuttua. Yksi mikä kanssa nostaa näitä kisapaineita on mielessä pyörivä spekulointi, että "entä jos sitä ja entä jos tätä", siis tyyliin "entä jos ei pystykään parantamaan aikaa", "entä jos en pääsekään maaliin", "entä jos nolaan itseni kaiken yleisön ja muiden juoksijoiden edessä". Siihen voi vastata itselleen, että entäs sitten. Toiset eivät ole päässeet edes lähtöviivalle, toiset eivät pysty juoksemaan ollenkaan ja jos nolaa itsensä oikein kunnolla, niin saavatpahan muut ainakin hupia ja viihdettä.

Jännittämistä kamalampaa oli itse asiassa sen yhden kerran, kun ei yhtään jännittänyt. Olo oli niin lässähtänyt, että juokseminen oli alkuun ilotonta ja tylsää ja sitten, kun voimia olisi tarvittu, niin koko touhu muuttui veemäiseksi. Xittumaistahan se aina lopussa on, mutta yleensä siinä on positiivinen "nyt mä kyllä näytän"-sävy ja itsensä tsemppaamisen meininki. Tuolla yhdellä kerralla siinä oli sellainen itselle **ttuilun meininki eikä maalissakaan oikein osannut iloita.

Noniin, nyt tämä keskustelu jo pelkästään nostaa sykkeitä ennen ensi sunnuntaita ;)

Link to comment
Share on other sites

Olenkohan minä aivan poikkeustapaus? Viime kesänä ennen yhtä puolimaratonia otin makuulle lähtöpaikkana olleen sillan lähellä sijainneelle nurmikolle ja tutkailin, paljonko on leposyke. Muistaakseni se oli vain hieman korkeampi kuin "normaali" leposyke eli jotain 5 pykälää korkeampi. Ehkä en vain ole kilpailujännitystyyppi. Kisojen sykkeet eivät muutenkaan ole eronneet hirveästi harjoitusten sykkeistä. Miksi pitäisi jännittää, jos tietää olevansa kunnossa?

Link to comment
Share on other sites

Jo ilmoittautuminen itse tapahtumaan aiheuttaa melko suuren hyppäyksen leposykkeeseen ja nostaa sykettä selkeästi itse tapahtumassa.

Viime kesänä jätin puolikkaalle jopa tankkauksen pois, koska ajattelin sen olevan osasyyllinen korkeisiin sykkeisiin itse tapahtuman aikana. Mutta ei ollut siis mitään vaikutusta. Puolikkaalla syke noin 15 pykälää kotipuolikkaaseen verrattuna. Ja se on ainakin minulle paljon.

Hyviä vinkkejä kaivattaisiin? Pitäisikö juosta numerolapun kanssa useammin? NLP:tä? Vai unohtaa koko juttu?

Viimeinen vaihtoehto on oikein. Siis että unohda koko syke. Vanhojen pierujen sanonta: mitä enemmän pa......a aamulla lentää sen parempi juoksu on tulossa. Ja sama pätee sykkeisiin.

Mulla sykkeet aina melkein saa sanoo, että tapissa kun jännitän kisaan kuin kisaan. Niistä ei kannata välittää, mutta sen sijaan mahan kanssa oli varsinkin ennenvanhaan kun vielä juoksin maratoneja paljonkin ongelmia, joskus olen jopa oksentanut ennen starttia - ihan vaan silkasta pelosta ja jännityksestä. Ja se jonkinsortin aamupalan suuhun saaminen on yhtä tuskaa. Mutta kun lähtölaukaus pamahtaa niin kaikki muuttuu eikä ole mitään vaikeuksia näiden asioiden suhteen - joka tapauksessahan sitä päästellään aika lailla sykkeet tapissa kisassa kuin kisassa. Kyllä se kroppa sitten sanoo jos liian kovaa mennään...

Mulla leposyke aamulla sängystä ylös noustessa helpostikin 80, kävellessäkin 120 jne...näin on ollut aina eikä niistä tarvitse tietääkseni välittää (olen keskustellut monet kerrat näistä lääkärien kanssa ja mm. 80 leposyke on vielä normaali) ainakaan en ole vielä kuollut!

Link to comment
Share on other sites

Miksi pitäisi jännittää, jos tietää olevansa kunnossa?

Ei se ole välttämättä puhdasta jännittämistä, vaan latautumisen aiheuttama käyminen ylikierroksilla. Ei malta odottaa, että sanotaan: gentlemen, start your engines. Sama juttu se on minulla ollut aina esim. tenteissä tai julkisissa esiintymisissä. Jos lataudun hyvin niin on sellainen malttamaton olo päästä tykittämään, vaikkei mitään varsinaista jännittämistä olisi.

Link to comment
Share on other sites

Kauhea jännitys. Vatsa kuralla, ei voi keskittyä muuhun, huimaa, pelottaa, hirvittää, kädet tärisee jne. Lapun kiinnittämisen jälkeen muutamassa hengenvedossa koko elimistö rauhoittuu, asettuu lähtölinjalle/alueelle, olotila on vain täynnä energiaa ja suoritus on tähän mennessä ollut hyvä. Toki tässä varmaan kokemuksen mukana niitä paskojakin juoksuja tulee, mutta jännitys ja kierroksilla käynti valmistaa suoritukseen, nostaa suorituksen tasoa ja lataa homman pakettiin. Näin mulla.

Link to comment
Share on other sites

Mä tiedän, että olen kunnolla valmistautunut kisaan ja latautuminen on kohdallaan, kun janottaa, pissattaa, mahaan koskee ja syke on yli sata. Sama juttu aina kun lappu on rinnassa. Ensimmäisissä kisoissa noista tuntemuksista iski paniikki (vieläkö ehtii vessaan, olenko juonut tarpeeksi, iskikö rytmihäiriö jne.), mutta nykyisin tiedän että ne kuuluu asiaan. Homma rauhoituu kun pääsen liikkeelle, mutta lähtövaatteen alla seisominen on aina yhtä jännittävää.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy