Jump to content
Juoksufoorumi.fi

01.05


pietari
 Share

Recommended Posts

  • Replies 28
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Top Posters In This Topic

Mulle on vuosien mittaan kehittynyt alkoholiallergia, joten kankkunen ei ollut aamulenkin esteenä. 90 min kevyttä köpöttelyä, ka 150. Koitin läpsytellä likempänä 140 sykkeitä, mutta se oli niin ärsyttävän väkinäistä hidastelua, että lisäsin vauhtia. Rupesi tuntumaan paljon paremmalta. Takareidet vähän juilii vielä vartin jäljiltä, mutta muuten oli oikein mukava lenkki. Aurinko paistoi ja oli sopivasti lämmintä. Nyt ikkunoiden pesuun.

Link to comment
Share on other sites

Aamusella kun tulin töistä, tuntui, että jalkavaiva alkaisi helpottamaan.

Kun heräsi päivällä, lähdin köpöttelemään. Itku tuli kun ei pystynytkään juoksemaan. Olo on sellainen, että kirjaudun palstalta ulos, enkä lue enää ikinä yhtään juoksuun liittyvää juttua.

Päädyin siihen, että äitini on ollut oikeassa minua kasvattaessaan. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Jos jotain luulet osaavasi niin maailma kyllä näyttää ettei sinusta mihinkään ole. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Mitäs muita niitä sananlaskuja on, millä ennen lapset kasvatettiin? Älä ota lasta syliin, muuten se tottuu siihen ja luulee olevansa keskipiste. Jokaiseen lapsen itkuun ei kannata vastata, sehän vielä oppii lellivauvaksi ja siihen, että voi pompottaa kaikkia.

Olen ikäni taistellut tuota vanhanaikaista kasvatusta vastaan, että lasta ei saa kehua ja helliä ettei se vain luule itsestään liikoja. Sehän on perisynti jos jos luulee jossain pärjäävänsä. Sitähän voi tulla vaikka ylpeäksi. Parempi tiputtaa valmiiksi jo maan pinnalle. Ja varminta on ettei edes yritä mitään niin ei tarvitse todeta ettei siitä mihinkään ole.

Nyt on vain olo sellainen, että oikeassa tuo kasvatustyyli oli. Juuri kun luulin pärjääväni jossakin, niin tipahdin katajaan niin, että ryminä vain kävi.

Anteeksi, että puran fiiliksiäni tänne, mutta kun ei tuota ukkoakaan viitsi koko ajan rassata näiden valituksien kanssa.

Muoks. Jatkan vielä avointa purkamista tähän. Vaikeinta minusta on hyväksyä, että vaikka olisi kuinka luja tahdonvoima, kaikelle en voi mitään. Joskus on vain alistuttava ja hyväksyttävä se, että asiat menee pieleen ja niiden kanssa on elettävä. Suuremman työn minä käyn nyt henkisesti tämän kanssa kuin fyysisesti. Kivun kanssa aina pärjään, mutta muun kanssa tekeekin tiukempaa.

Ps. En mie kuitenkaan kirjaa itseäni ulos. En mie kuitenkaan malta. Sen verran kapinallinen olen aina ollut, että täältä suosta vielä noustaan. Jos ei tänä kesänä niin sitten ensi kesänä.

Link to comment
Share on other sites

Parahin v.kurppa! Ymmärrän, ja moni muukin ymmärtää fiiliksesi. Mutta voin sanoa että vielä se päivä paistaa risukasaan, ja kurppa juoksee.

Meikäläinen kun alotteli näitä juoksuhommia joskus päälle parikymppisenä, oli harmina tämän tästä vaikka minkälaista vaivaa. Ja lähipiiri muisti kannustaa kehottamalla lopettamaan moinen tyhjänpäivänen ravaaminen. Lopulta päädyin leikkauspöydälle, akillesjänteestä kaavittiin pois kiinnikkeitä.Operaation jälkeen kirurgi kertoi että häneltäkin on operoitu akillekset kummastakin jalasta ja että hänen juoksunsa on juostu.Kehotti minuakin lopettamaan, sanoi että kävely on ihan mukavaa liikuntaa.

Lähivuosina on mustakynnellä mittarissa jo 50v, mutta ukko vaan juoksee ja juoksee, viimeksi tänään 30 km lenkin. Tervetuloa takaisin lenkkipoluille v.kurppa, sitten kun jalka on taas kunnossa!

Link to comment
Share on other sites

V.kurppa parantelee ittensä nyt eli pakkolepoa tarpeeksi pitkäksi ajaksi. Sitten rupeat hissukseen taas juoksemaan. Kyllä se siitä, kun vähän potkii. :peukku

Isäni on mua pennusta lähtien muistanut kehua, että et sinä osaa, etkä sinä jaksa. Tosi kannustavaa. Olkoot siitä huolimatta mun liikkuminen vaikka kuinka hassun näköistä tahansa ja tulokset kaukana kärjestä, mutta en pärkele yhden äijän käppänän silmien edessä luovuta! No, on se jo vähin äänin lopetellut määkimistään, kun sen piti jo viime talvena yhteisellä hiihtolenkillä tunnustaa "mee sinä eellä, oot parempi kuntosempi." :paistinpannu

Nih, että kurppakaan ei luovuta.

Link to comment
Share on other sites

Järjestin itselleni vappuyllätyksen: ensimmäinen "puolimaraton". Mittailin Kansalaisen Karttapaikasta 21 kilometrin lenkin (podi näytti lenkin jälkeen 21.2 km) ja ei kun menoksi. Aikaa sain kulumaan 2 tuntia ja 24 minuuttia keskiarvosykkeellä 151. Yes, fiilikset katossa.

Kesä on tullut, shortseissa ja t-paidassa tuli kuuma 8)

Link to comment
Share on other sites

V.kurppa; uskon sellaiseen ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, jos ei itse ymmärrä elimistönsä tarvitsevan lepoa, niin joku paikka "rikkoontuu" niin, että elimistö saa sen tarvitsemansa levon. Nyt vain pitkää pinnaa ja anna itsesi levätä, jalan parantua rauhassa. Mihin meillä kiire, valmiissa maailmassa ja tulee noita juoksuja.

Sitähän me lapsillekin aina sanomme, että rauhallisesti ja hiljaa hyvä tulee, anna itsellesi aikaa oppia uusia asioita. Aikuisten on sitä vaikeampi hyväksyä ja itselleen sallia. Ei väkisin, vaan itseään kuulostellen. Sinua nyt koetellaan oikein kovin, mutta tietenkin sinä nouset sieltä jatkamaan juoksuja.

Hengessä mukana muiden palstalaisten kanssa :heilutus .

Aamulla pyörälenkki 15 km, tennistä 1,5 tuntia, vasen pakara, reisi edelleen "puuntunut". Hierojalleko pitäisi mennä?

Link to comment
Share on other sites

Junnun kanssa hiippailtiin pari kiekkaa Malmilla. Eilinen rypistys tuntui vähäsen alussa, mutta mukavan rauhallinen vauhti vetreytti kivasti paikkoja. Junnua piti yrittää rauhotella, mies on kuin villi varsa :innostunut keväiselle laitumelle päästyään. Sitä se teettää kun juoksu kulkee ja ilmat suosii. Paha vaan kun tuleva mara pakottaa lepäilyyn :uninen

Link to comment
Share on other sites

Kyllä sinä kurppa vielä sieltä nouset. :kädet Kuten kirjoittelusi on osoittanut, et ole periksi antava luonne vaan pinnaa riittää ja sisua. Anna nyt jalan parantua kunnolla ja sitten taas kurppa juoksee entistä ehompana. Onhan se sellainenkin sananlasku olemassa, että vaikeuksien kautta voittoon!!

En sivullisena tiedä täysin vammasi vakavuutta, mutta itellä on viime kesältä pieni takapakki muistissa. Terwassa (21.5) juoksin ekan puolimaran ja siitä kahden viikon päästä kaaduin rullilla ja ristiluu murtui. Siihenkään ei ole muuta parannuskeinoa kuin aika. Kuntopyöräilyä pystyin jonkin verran tekemään (kävi kyllä aluksi kipeää) ja reilun parin viikon päästä kokeilin juoksumatolla hölkkää. No seurauksena oli lonkan kipeytyminen, ilmeisesti väärä juoksuasento murtuman varomisen jäljiltä. Seuraavan puolimaran juoksin 23.7. ja ekan kokonaisen 27.8.

Lohtuna vielä sinulle, että sinulla on vielä aikaa jatkaa harrastusta useita vuosia ja parannella tuloksia. Olet vielä nuori niin että älähän hättäile. Minäkin oon jo kaksi kokonaista kerinnyt vaikka aloitin yli kuuskymppisenä. Taidanpa tulla heinäkuussa Rovaniemelle sinua kannustamaan ekalle maratonillesi. 1st.gif

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy