Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Mikä oli liikunnan arvosanasi kouluaikoina?


Landor

Recommended Posts

  • Replies 80
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Skaala ollut liikuntanumeroissa aika laaja. Alaluokilla minäkin olin aina se viimeiseksi valittu. Kutonenhan se numero oli silloin. Aloitteassani juoksuharrastukseni 11-vuotiaana lähes nollatasolta hyppäsi numeroni mielestäni hiukan väärin perustein heti kympin tasolle. Opettajani kun sattui olemaan myös ensimmäinen valmentajani ja intohimoinen kestävyysjuoksun kannattaja. Telinevoimistelu ja muut temppuilut olivat kauhun paikka silloin niin minulle kuin usealle muullekkin. Olin täysi nolla niissä. Edes kuperkeikkaa sivulle tai mihin suuntaan tahansa en osannut tehdä silloin enkä varmaan osaa vielä tänä päivänäkään. Minullakin oli mahdollisuus käyttää urheilutunteja jossain vaiheessa oman juoksuharrastukseni parissa jos niin halusin.

Link to comment
Share on other sites

Kaheksikko tuo taisi olla lukion päästötodistuksessa. Numero oli näinkin hyvä oikeastaan Cooperin testin ansiosta. Olin jokseenkin onneton pallopeleissä osittain riliipäisyyteni takia ja ehkä vähän muutenkin. Pelejähän lukioaikana vaan pelattiin ja siispä liikunnan numeroni oli kai yleensä seiska. Ei auttanut vaikka tykkäsin lentopallon peluusta kovasti. Kun sitten painelin coopperissa 3100, niin vanha kunnon Arttu heltyi ja antoi todistukseen kasin.

Link to comment
Share on other sites

Kasia se muistaakseni oli useimmiten. Ala-asteella saattoi olla välillä seiskaakin. Lukiossa muistaakseni kävi ysissä joskus. Aika paljon oli noita joukkue palloilulajeja, ja ala-asteella sekä ylä-asteen alussa olin niitä "viimeksi valittuja". Kouluajan lopulla mut valittiin jo vähän aikaisemmin joukkueeseen. Ehkä innostus vei pikkuhiljaa taitoja eteenpäin siinä vaiheessa, kun monen lahjakkaamman motivaatio suuntautui ns. "huonoon elämään". Juoksu ja hiihto kyllä sujui jo koulussakin kelvollisesti. Me vedettiin lukiossa vuosittain 2000 metrin testijuoksu, jossa en kertaakaan aivan onnistunut 8 minuutin alituksessa, mutta olin silti luokan parhaita. Pituushyppy oli mulle myös aina ihan kohtuullinen laji.

Paljon laiskempaa kuin mulla taitaa nykyään olla monen hyviä liikuntanumeroita saaneen luokkatoverin liikuntaharrastus.

Link to comment
Share on other sites

Ala-asteen yhdeksännen luokan joulutodistukseen asti oli 8, mutta kevättokarissa se oli vihdoin ja viimein 9. Myöskin lukiossa numero oli 9 sekä jatko-opintojen vapaaehtoiset liikunnan kurssit suoritin ysin arvoisesti.

Pallopelit oli mun vahvinta aluetta, voimistelussa olin surkea. En myöskään ollut nopea juoksemaan tai hiihtämään. Tosin rannikolla ei enää siihen aikaan pahemmin koulussa hiihdetty huonojen talvien takia (viimeksi päästiin kunnolla hiihtämään ala-asteen neljännellä), joten koulu ei aiheuttanut mulle hiihdon osalta traumaa. Lukiossa ja jatko-opinnoissa valitsin aina kaikki mahdolliset liikuntakurssit (vanhojen päivien tanssikurssin jätin väliin).

Noista liikuntakamppeista vielä sen verran, että mun porukat pihisteli viimeiseen asti kamppeissa, joten huonoilla rytkyillä sitä aina liikuttiin. Isääni kaihertaa vieläkin se, ettei sillä ollut penskana mahdollisuutta edetä hiihto- ja nyrkkeilyurallaan perheen köyhyyden takia... Senpä takia sitä ei varmaan itsekään ryvetty hyvissä kamppeissa, vaikka olisi ne pystyneet ostamaan meille muksuille parempaa, jos olisivat halunneet.

Link to comment
Share on other sites

Savolka. Eikö olekin jännää, kuinka vanhempi sukupolvi suhtautui lapsiin. Jos oltiin itse katkeria kun ei oltu saatu omilta vanhemmilta kannustusta, sama tehtiin omille lapsille (en sitten muuten yleistä).

Ainakin omasta lapsuudesta muistan, että pienessä kylässä oli meitä resuteemuja ilman kunnon urheilukamppeita paljonkin. Jotenkin se ajatus meni niin, että ei lapsiin kannata satsata. Välttää niille huonompikin ja höpö höpö, tyhjää ovat aina kerjäämässä jotain.

Koko koulun ainoa oppilas, kenellä oli lasikuitusukset, oli opettajan tyttö (meistä tietenkin ärsyttävän leuhka kun sillä oli ainoat oikeat muotivarkutkin).

Toisaalta olihan siinä se etu, että oppi keksimään itse ratkaisukeinoja kun ei ollut muuta mahdollisuutta. En ole jäänyt siitä katkeraksi, koska se oli sen ajan ajatustyyliä. Lasta ei pantu etusijalle. Itse sentään olen jo 60-luvulla syntynyt ja sen verran vapaan kasvatuksen saanut, että en remmiä saanut ja lehmiäkään ei ollut enää siinä vaiheessa, joten en oppinut kunnolla tekemään töitä kuten sisarukseni.

Nyt huomaan itse, että kun pitäisi itselle hankkia jotain, mietin aina niin, että kakarat tarttis jotain ja minulle välttää huonompi, että lapset sais jotain parempaa. Kun ei itse saanut niin haluaa antaa sitten omille lapsilleen sitäkin enemmän.

Link to comment
Share on other sites

Kymppi oli. Ja täytyy sanoa, et oli sit eri reilu ope mulla. Tiukka, mut oikeudenmukainen.

Itse harrastin pentuna yleisurheilua, lähinnä pikamatkoja ja pituushyppyä. Ja jos keväällä kilpailukauden alkaessa tai syksyllä koulun jo alettua oli vielä joitakin kilapiluja, sain tehdä oman harjoitukseni. Ope luotti siihen. Eikä todellakaan ollut mitään syytä pettää hänen luottamustaan. Mut kaikki ei siitä pitäneet.

Traumoja ei mulle oo jäänyt liikunnasta. Ainoita inhoja oli ne hikiset "perusjumppatunnit". YÄK. Tyyliin vaihtoaskel hyppy... :kädet

Link to comment
Share on other sites

Kurppa: Todella tuttuja mietteitä, veit sanat suustani. No, onpahan siitä porukoiden harrastamasta äärimmäisestä kitsastelusta oppinut sen, että omien rahojen käyttökin on ollut harkitsevaa. En nyt sentään vedä joka penniä soikeaksi, mutta puntaroin kyllä hankintojani pitkään ja hartaasti. Joskus meinaa jo hiukan ärsyttää, kun vänkään itselleni "ei ole varaa", vaikka olisikin. :paistinpannu

Inhokkilajeista vielä. Ikuiset traumat jäi siitä, kun kierrettiin koulun liikuntasalissa tamburiinin tahdissa nilkkoja ojennellen ja välillä paiskottiin palloa tai hernepussia ilmaan. Voi hirvitys! Tai jokin perusliike, jota me sanottiin koirankusetukseksi (oltiin kohtallaan lattialla ja vätkytettiin jalkaa sivusuunnassa ylös-alas). Näihin lajeihin taisi se mun kymppi narahtaa. :nauru

Link to comment
Share on other sites

Inhokkilajeista vielä. Ikuiset traumat jäi siitä, kun kierrettiin koulun liikuntasalissa tamburiinin tahdissa nilkkoja ojennellen ja välillä paiskottiin palloa tai hernepussia ilmaan. Voi hirvitys! Tai jokin perusliike, jota me sanottiin koirankusetukseksi (oltiin kohtallaan lattialla ja vätkytettiin jalkaa sivusuunnassa ylös-alas). Näihin lajeihin taisi se mun kymppi narahtaa. :nauru

Ja tohon vielä lisäisin suurimman lajisuosikkini telinevoimistelun; hyi helvetti sanon minä. Ja kaikenmaailman jumppakärpäsiä...

Ei ihme jos alkaa vihata (koulu)liikuntaa. Itse olin yläaste ikäisenä kilpaurheilija mutta liikunnan arvosana jäi alhaiseksi koska tietyt lajit jotka eivät kiinnostaneet tuli pistettyä ihan pelleilyksi. Tuli käytyä monet mielenkiintoiset keskustelut liikunnanopettajien kanssa :riita

Link to comment
Share on other sites

Mulla oli kymppi joka ikisessä todistuksessa. 1st.gif

Meidän perheessä oli kolme vuoden ikäerolla olevaa veljestä ja voitte arvata että pientä kisailua ja voimienmittelyä esiintyi joka asiassa. Lisäksi kaikki aika meni erilaisissa pallopeleissä ja takaa-ajo leikeissä. Kyllä siinä liikunnallisuus ja motoriikka kehittyi ihan huomaamatta ja koulussa se näkyi liikuntatunneilla.

edit: kirjoitusvirheitä

Link to comment
Share on other sites

Ensin aloittelin komiasti kympeillä, mutta ylä-asteella ja lukiossa opettaja päätyi järjestelmällisesti ysiin. Eli ysin sai kun tehtaili uusiksi koulun ennätykset testijuoksulenkeille ja pärjäsi erinomaisesti kaupunkitason kisoissa ja toki muutkin urheilulaji olivat lähellä sydäntä ja niihin heittäydyttiin ihan tosissaan, mutta jos ei pelanut puulaakissa lätkää niin kymppi oli mahdottomuus... jaa, että minäkö katkera

:hmm

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
  • Ketjua lukevat   0 members

    • Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä

  • Kaikista tuotteista -5% koodilla SEPPO (affiliatelinkki)

     

    Screenshot 2022-10-17 at 12.33.21.png

     

     

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy