Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Motivaatio katosi - miten sen löytää taas?


Täti
 Share

Recommended Posts

Sanokaas nyt viisaammat, mitä Tädille on tapahtunut: Juhannuksen jälkeen tuli 3 viikon taukoa, kun lomamatkalla oli aivan liian kuumaa juoksulle todella mäkisessä maastossa. Kotona tein tiistaina 20.7. reilun 14 km lenkin, jonka puolivälissä hoitelin yhden virastoasian, lenkki meni ihan hyvin. Lauantaina oli vuorossa n 18 km lenkki, jonka loppupuolella isojen mäkien alla loppui sisu. Seuraavana tiistaina oli määrä tehdä 12 km, mutta se jäi 6 kilsaan, kun noin 2 km kohdalla loppui motivaatio (ja oli kyllä aika lämmintäkin).

Sunnuntaina, eilen, oli edessä puolimara. Olin empinyt koko kisaan lähtöä. Kahden kilsan kohdalla ajattelin, että vielä 19 km... Kympin juottoaseman alla oli pitkä mäki, jonka kävelin. Ajattelin jättää koko homman kesken. En keksinyt yhtäkään syytä, miksi pitäisi juosta/hölkätä/nilkuttaa vielä toinen mokoma. En luovuttanut, mutta käytännössä kävelin lähes 10 km maaliin. Sää oli ihan ok, tuuli, vähän yli 20 astetta, eli ei liian kuuma.

En ole koskaan aikaisemmin jättänyt edes lenkkiä kesken. Mitä tapahtui? Mielestäni kunto ei pettänyt vaan korvienvälys. Liikaa treeniäkään ei ole alla, kun 3 viikkoon ei tullut yhtään juoksua.

Mitäs teen? Odotan juoksufiilisten paluuta ja lihon sillä aikaa kilpaa joulukinkkujen kanssa? Yritän pieniä lenkkejä? Pääkaupunkijuoksuun oli ajatus osallistua, mutta enpä taida ajatella sitä ollenkaan.

Link to comment
Share on other sites

Aika hiljaista on juoksujen kanssa täälläkin. Loma ja kuumat kelit veivät suurimman motivaation, vaikka odotin päinvastaista. Foorumillakaan en ole roikkunut useampaan viikkoon - nyt tulin poikkeamaan ensimmäistä kertaa varmaan sitten kesäkuun lopun.

Eiköhän se taas tästä syssymmällä.

Link to comment
Share on other sites

Minkälainen olo sinulla oli ennen kolmen viikon taukoa? Oliko silloin kaikki mallillaan? Jos minä jätän kolme viikkoa juoksematta, niin minullakaan ei ole välttämättä motivaatiota juosta. On henkisesti vaikea lähteä lenkille ja juostessa tuntuu jotenkin siltä, että 50 % kunnosta olisi hävinnyt juoksutauon aikana ja juoksu on väkinäistä. Mietin koko ajan, että noin ja noin monta kilometriä pitää juosta vielä... Todellisuudessahan noin lyhyessä ajassa ei mitään suuria muutoksia tapahdu. Minä en tarvitse motivaation palauttamiseen muuta kuin säännöllisen juoksun palauttamisen ohjelmaan. Hetkessä on taas parempikuntoinen olo ja asiat alkavat rullaamaan itsestään kuin ketjureaktio.

Link to comment
Share on other sites

Tuollaisia tunteita on ollut minullakin välillä. Jossain vaiheessa huomasin, että lenkkeilystä oli tullut sellainen "pakko", eikä se ollut enää kivaa. Joskus on tietysti vain huonoja päiviä, ja silloin ei kannata väkisin yrittää, mutta yleisellä tasolla seuraavat asiat ovat auttaneet:

- sen muisteleminen, millaista oli harrastuksen alussa, kun kunto nousi ja sai siitä intoa jatkaa

- ensimmäisen maratonin maaliintulon ajatteleminen

- itsensä kuvitteleminen tekemässä uutta ennätystä jollakin matkalla

- uusien juoksureittien kokeileminen

- uusien kokemusten hakeminen, esim. pikkukisoista

- sykemittarin, kellon, kännykän tms. jättäminen kotiin, varsinkin kevyillä lenkeillä

- irrottautuminen kiinteästä harjoitusohjelmasta

- lenkille lähteminen joka tapauksessa, mutta siten, että ei ole painetta tehdä tiettyä harjoitusta, vaan on antanut itselleen luvan tehdä vaikkapa vain alkuverryttely ja palata kotiin, jos siltä tuntuu

- korvaavan lajin löytäminen pahimpien motivaation puutosten ja loukkaantumisten varalta

Kunto pysyy yllättävän hyvin yllä, vaikka tekeekin vain jotain pientä. Siksi ei kannata totaalisesti luovuttaa. Takaisin kisakuntoon voi sitten päästä jo muutaman viikon terävöittävällä treenillä.

Motivaation puute voi joskus olla oire ylirasituksesta, mutta tuli mieleen sellainen ajatus, että joskus se voi olla myös merkki siitä, että pitäisi pohtia, miksi juoksee, ja mitä tältä harrastukselta haluaa. Onko tavoitteena terveydestä huolehtiminen, painonhallinta, stressinhallinta, ennätysten tavoittelu, elämysten kokeminen kisoissa, juoksemisesta itsestään nauttiminen vai jotain muuta? Onko tuo tavoite itselle tärkeä? Minun piti tällainen pohdinta tehdä, jotta sain motivaation takaisin tietyssä vaiheessa.

Tuolla eräässä toisessa ketjussa aiheena on "Tiedät olevasi juoksija, kun..." ja sitten annetaan esimerkkejä juoksijoiden oudoista tavoista. Hauska ketjuhan tuo on, mutta se tuo myös mieleen sen, että joskus me leimaamme itsemme "juoksijoiksi" eli juoksemisesta tulee osa meidän identiteettiämme. Tällöin juoksemisen motivaatio tulee ennemminkin siitä, keitä me koemme olevamme, kuin jonkin rationaalisen syyn kautta. Eli siis tarkoitan seuraavanlaista (ei välttämättä tietoista) ajattelua: "Juoksijat juoksevat. Minä olen juoksija. Siispä minun täytyy juosta."

Niin kauan kun juoksemiselle löytyy rationaalinen syy, on harrastus mielestäni terveellä pohjalla. Kun rationaalinen syy on hämärtynyt, ja juostaan pakonomaisesti, on kyse addiktiosta, joka voi olla vahingollinen, jos se johtaa ylilyönteihin. Siksi motivaation puutteen kokeminen on mielestäni ihan tervettä, koska silloin tulee tarve hakea rationaalista syytä, ja siten vapautua mahdollisesti haitallisesta riippuvuudesta.

Link to comment
Share on other sites

- korvaavan lajin löytäminen pahimpien motivaation puutosten ja loukkaantumisten varalta

Kunto pysyy yllättävän hyvin yllä, vaikka tekeekin vain jotain pientä. Siksi ei kannata totaalisesti luovuttaa. Takaisin kisakuntoon voi sitten päästä jo muutaman viikon terävöittävällä treenillä.

.

tuo on minulla ollu paras lääke, oikein kun vituttaa ja 1-2vkoa tullu luumuiltua, niin rullaluistelu on ollu helekutin hyvä piristys ja on päässy taasen rytmiin kiinni. Varsinkin näin helteillä mikäs olis sen mukavempaa kuin rullailla vauhdikkaasti tai pyöräillä.

Ja kuten samuels sanoi kunto pysyy todella hyvin yllä muillakin lajeilla

Link to comment
Share on other sites

Eilen päätin ottaa pienen koelenkin juoksumatolla. 10 minsan kuluttua muistin, ettää joo, tältä tuntui sunnuntainakin: vatsa oli tosi outo. Miekkalisäkkeen alla "tuntui", ei sattunut varsinaisesti, mutta yleensä ottaen en ajattele omistavani vatsan (tosin sunnuntaina pistikin jossain välissä). Sama juttu sunnuntaina: ekan juomisen jälkeen ylävatsa tuntui. Jossain välissä koko vatsa tuntui puutuneelta ja samalta kuin talvella, jos vatsan iho saa kylmää. Sunnuntainahan ei vatsa voinut mitenkään saada kylmää, mutta sellainen samanlainen puutunut olo kuin kylmässä.

Eilen venyttelin vatsaa pallon päällä ja jatkoin hiljaisemalla tahdilla. Jatkoin sitten vielä 30 minsaa, mikä meni ihan ok.

Sellainen juokseminen keveys puuttuu täysin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy