Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Sign in to follow this  
Baltsu

Hullu yritys: Hopeamitali (<7h30) Comradesilla 2014

Recommended Posts

Se ei ole hullu, joka ei yritä.

Päätin tänään lenkillä lähteä elämäni kovimpaan haasteeseen. Harjoitusaikaa on noin neljä vuotta eli yksi "olympiadi". Voi olla, että koko hommassa ei ole mitään järkeä ja tavoite voi olla täysin epärealistinen, mutta ei se mitään. Kaikkeni aion yrittää. Olen nimittäin etsinyt sellaista haastetta, joka laittaisi vähän ylittämään itsensä. Koulussa, korkeakoulussa, työelämässä skarppikaveri joutuu aina vähän pettymään, kun kaikki on keskimäärin aika helppoa. Eikä esim. eka marathonkaan tuntunut aikoinaan kovinkaan haastavalta, nyt tänä keväänä 3.33 meni aika vähäisen työmäärän jälkeen ilman mitään ohjelmia, enkä usko, että se Bostonin rajakaan kuitenkaan niin iso juttu on kuin kuvittelin, joten nyt lähden hakemaan jotain niin läheltä mahdotonta juttua kuin voi vain olla mahdollista.

Voiko siis 3.33 maratoonari, tämänikäinen kaveri ilman juoksutaustaa juosta 89km lämpimissä olosuhteissa 5 "vuoren" yli alle 7.30. En tiedä, mutta otan selvää.

Miksi sitten tavoitteeksi 7.30. Siihen on kolme syytä:

- löysin sattumalta pari iltaa sitten Comrades foorumin ja sen Silver Bus -ketjun. Jonkun aikaa kun sitä olen lukenut, homma on alkanut vaikuttamaan tarpeeksi sekopäisen mielenkiintoiselta ja olen vasta joulukuussa. Siis oikeasti mistä voin tietää millaista se oikeasti on, jos en itse kokeile. Jos juoksee puolikkaan alle 1.30 pitäisi olla jo edellytykset Silveriin, mutta silti kuulemma 2/3 alle 3h maratoonareista epäonnistuu hopeamitalin saavuttamisessa. Kuulostaa juuri sopivan hullulta!

- 5min/km vauhti. Aloitin kuntosalilla alun perin juoksemaan matolla joku 10v sitten tuota vauhtia. Aluksi joka kerta tunti ja 2001 syksyllä meni jo 2,5h ennenkuin sairastumisen takia tuli varmaan puolentoista vuoden tauko, mutta jokatapauksessa mietin silloin alussa, että kuinka pitkän matkan sitä voisi juosta tuota nopeutta. No maraton menee nyt käytännössä, joka olisi aluksi tuntunut erikoisen pitkältä. Nyt voisi katsoa meneekö selvästi enemmän

- Silver kuulostaa paremmalta mitalin nimeltä kuin Bill Rowan. Hankala mennä selittämään esim. yöelämässä, mikä on Bill Rowan

Voi olla, ettei tässä hankkeessani ole mitään järkeä ja voi olla, etten saavuta tuota hopeamitalia, mutta siitä yrittämisestä tulee takuulla kovaa ja hauskaa. Kivaahan tässä on se, että kunnianhimoon yhdistyy päättäväisyys. Se on yleensä aika hyvä yhdistelmä. Kaikki tunteen skaalat ääriasennoissaan ja vaikka tavoite ei täyttyisikään, mutta tulisin onnellisesti maaliin Bill Rowan kädessä niin sekin on jotain, mistä voi olla ylpeä loppuikänsä.

Ideahan koko hommassa on se, että kuka tahansa juoksee Comradesin läpi ja kun se kisa on minulla ollut tavoitteena jo siitä asti, kun kaveri kysyi mukaan vuodeksi 2007, mutta terveys ja muut seikat pettivät silloin niin parempi olla ei-kuka tahansa ja pyrkiä tekemään asiat kunnolla. En ole koskaan halunnut olla tavallinen ihminen ja jos tämä on nyt haastavampaa kuin perusmeininki niin kokeillaan miten käy.

Selväähän on, että asiaan pitää perehtyä systemaattisesti ja tuon neljän vuoden aikana pitää oppia venytteleminen ja muut kikat. Olen päättänyt pilkkoa tuon ajan selviihin milestoneihin ja sitten tehdä sellaiset houserules, jonka mukaan menen. Jälkimmäisistä voisi todeta sen, että olen ajatellut jatkavani systeemiä, missä vuosi jaetaan kahteen harjoituskauteen eli on sitten kisa maraton tai pidempi niin tarkoitus on kilpailla kahdesti vuodessa. Silloin se tulee tehtyä kunnolla. Maraa lyhyempiä voin toki harjoituksen vuoksi käydä juoksemassa.

Milestonit voisivat nyt aluksi näyttää seuraavilta:

- 2011 Boston Q

- 2012 Comrades harjoituskisa

- 2013 Marathonilla alle 3.00 (Bostonissa?)

- 2014 Comrades pääkisa

Minimitavoite siis Bill Rowan, mutta Silver tähtäimenä ja sen mukaan treenaan.

Hölmöily alkakoon!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä asenne! Ilman tavoitetta ei pääse mihinkään eli tavoite on jo hyvä alku. Elefantin pilkkomisella ja projektisuunnittelulla alkuunsa mahdottomilta tuntuvat tavoitteetkin voivat onnistua, ainakin silloin kun homma on lähinnä omissa käsissä. Ja vaikkei tavoitteeseensa pääsisikään, on ainakin yrittänyt mikä on jo sinänsä hienoa. Ja tavoitteeseen voi jopa päästäkin kun mieli on mukana. Onnea projektiin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koulussa, korkeakoulussa, työelämässä skarppikaveri joutuu aina vähän pettymään, kun kaikki on keskimäärin aika helppoa.

Jos yliopistossa tai työelämässä on tuntunut liian helpolta, et ole vain viitsinyt yrittää vaan olet mennyt massan mukana. Oikeasti jos kovaa tahtoa löytyy, niissä on lähinnä vain taivas rajana (myös työn määrässä, ja myös "skarpille kaverille").

Mutta tsemppiä haasteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eihän tuo nyt kuulosta yöelämässä juuri miltään, kultamitalia kohti samantien!

Samat aatokset. Jos kerran on löysäillyt opiskellessa ja työelämässäkin vielä lonnii ilman riittäviä haasteita, niin eikö olisi jo korkea aika testata itseään? Näkisin sellaisen väätäismäisen asketismin ja savannilla pinkomisen kuin tilattuna tähän saumaan. "Be all the Man you can be!" Beibet tunnetusti yöelämässä kuolaa kuiviinajettujen kalanruotojen perään, etenkin kun ne droppailee noitten suuren massan joukossa himoittujen palkintojen nimiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos kerran on löysäillyt opiskellessa ja työelämässäkin vielä lonnii ilman riittäviä haasteita, niin eikö olisi jo korkea aika testata itseään?

En oo aina löysäillyt. Päinvastoin, opiskeluaikoina joku meinasi etten elä 30 vuotiaaksi, kun puskin välillä ympäri vuorokaudenkin. Oli viittä vierasta kieltä ja hirveä määrä erilaisia sivuaineitakin, joten caseja etc. sai öisin vääntää, mutta se oli itselleni aika simppeliä, vain nukkuminen ajoittain vähäistä. En joutunut varsinaisesti koville. Mutta kunnianhimottomat, suoraan sanottuna älyllisesti rajoittuneet professorit ovat esim. laittaneet kapuloita rattaisiin ja työelämässä on jonkinverran närästänyt hemmot, jotka kiiruhtavat hakemaan kakaroita tarhasta silloin, kun pitäisi jotain projektia vääntää, mutta olen ollut samassa tilanteessa pikkuskidistä alkaen, joten ei se mikään uusi juttu ole. On vaikea löytää sekä lahjakkuudeltaan että ambitiotasoltaan itsensä kanssa samanlaista porukkaa ja siitä olenkin keskustellut mentorini kanssa. Osa jengistä ei ymmärrä ollenkaan miksi jotain pitäisi saada aikaiseksi. Moni on varmasti samassa tilanteessa. Toki homma on menossa omalla kohdallani hyvään suuntaan.

Totta on se, etten ole päässyt vielä testaamaan itseäni, mutta se on työn alla. Aikoinaan kun oli sydänlihaksen tulehdus niin sovin itseni kanssa sellaisen commitment to excellence -meiningin, johon kuuluu erilaisia asioita. Ja tuo juokseminen voi olla parempi tapa suorittaa vapaa-aikanani kuin ryypätä kapakoissa. En väitä, että olisin ollut todellakaan huono kapakoissa, mutta se ei ole kovin antoisaa, vaan siinä helposti polkee paikallaan viikonlopusta toiseen vuosien ajan. Se ei ole tosin tämän ketjun aihe, vaan Comrades, tuo suuri haaste Afrikassa ::kumarrus:

Nyt on kova into ja monta rautaa tulessa. Tavoite on saada kerran elämässään itsensä oikeasti fyysisestikin hyvään kuntoon. Huomasin tänään jo, että lenkillä oli paljon parempi fiilis, kun olin päättänyt tästä tavoitteesta. Jalat olivat väsyneet niin sitä iloa ei tullut siitä askeleen keveydestä, vaan siitä tavoitteesta.

Täytyy miettiä jossain vaiheessa, missä kannattaa asua, jotta harjoittelu sujuisi hyvin. Suomi voi olla pidemmän päälle liian kylmä, vaikka toisaalta hiihto on hyvää treeniä talvella. Sitten pitää juosta paljon alamäkeä. Pitää oikein miettiä missä voisi olla oikeanlaisia mäkiä. Mulla on kavereita Zürichin kupeessa. Täytyy varmaan mennä sinne tekemään mäkitreenejä.

Tärkeätä on sekin, että välietappien onnistumisesta palkitsee itsensä. Täytyy miettiä sellaisia sopivia juttuja. Uutta sykemittaria tai jotain. Jos Silver menee niin sitten voin hankkia jo urheiluauton :lolk:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on kova into ja monta rautaa tulessa. Tavoite on saada kerran elämässään itsensä oikeasti fyysisestikin hyvään kuntoon. Huomasin tänään jo, että lenkillä oli paljon parempi fiilis, kun olin päättänyt tästä tavoitteesta. Jalat olivat väsyneet niin sitä iloa ei tullut siitä askeleen keveydestä, vaan siitä tavoitteesta.

Tämä pitää muuten paikkansa meillä kyvyiltään ja tavoitteiltaan vaatimattomammillakin tallajilla. Ilman sarvia ja hampaita, kaikkea hyvää projektillesi, itse en moiseen haluaisi sitoutua/pystyisi sitoutumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tsemppiä vaan tavoitteesi saavuttamiseen!

Yhteen asiaan on kuitenkin pakko takertua. Ne kakarat on yleensä pakko hakea tarhasta ennen tarhan sulkemista. Jos kyseessä ei ole kahta tai kolmea vuoroa (7/24h) tekevä paikka.

Vanha intiaanien sanonta englanniksi käännettynä kuuluu nimittäin; "before you judge somebody, walk a mile in their shoes".

Kyllä minäkin nuorempana ihmettelin työreissuja valittelevia perheellisiä työkavereita ja mietin että johan ne nyt on outoja äitejä jotka ei lastensa kanssa muutamia päiviä silloin tällöin pärjää. En ihmettele enää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy