Jump to content
Juoksufoorumi.fi

1. maraton - jälkitunnelmia


Juoksu-Unelma
 Share

Recommended Posts

Ajattelin että tämä aihe on oman ketjunsa arvoinen, nyt kun palstalaisten 1. maraton -kokemuksia alkaa vähitellen kertyä.

Tuusulanjärven maraton on nyt siis juostu ja maaliin päästy. Tuolla ao. osiossa olen jo kertonut ensivaikutelmat. V. kurppa siellä kaipasi kuitenkin tarkempia kuvauksia, eli tässä muutama sana tunnelmista vielä pari päivää juhlien jälkeen.

Täytyy heti ensimmäiseksi todeta, että suoritukseni ei ollut sen tasoinen, että kenenkään kannattaisi mitään oppia siitä ottaa, mutta kokemuksenahan se on sinänsä arvokas, ainakin minulle.

Vaikka takanani on yksi kotirataultra tämän vuoden tammikuulta, maratonin mittainen matka kilpailusuorituksena oli jotain aivan muuta. Ensinnäkin lähtöjännitys oli huikea. Lähtöliinan alla maratoonarikokelaan sydän hakkasi tuhatta ja sataa ja jalat vipattivat malttamattomina. Kun lähtölaukaus viimein kajahti, ensimmäinen tuntemus oli että jalat lakkasivat toimimasta sekunniksi, olin aivan turta. Minun oli suorastaan pakotettava itseni liikkeelle.

Ensimmäinen, nykytiedon valossa noin puolimaratonin mittainen kierros sujui kuin unelmissa. Meno ja vauhti olivat juuri sitä kuin olin suunnitellut. Sää oli mitä kaunein, jopa niin lämmin, että riisuin juoksutakkini ja ripustin sen vyötärölleni. Tästä voisi sen opin irrottaa, että pukeutumisessa kannattaa vastaisuudessa mennä pikemminkin vähän ali kuin yhtään yli, ettei tarvitse kantaa mukanaan turhia vaatekappaleita.

Omaan vaatetuspäätökseeni vaikutti se, että olin pääsiäisen aikaan vielä flunssassa, sekä se, että Tuusulanjärvellä puhalsi varsin navakka ja kylmän tuntuinen tuuli. Osallistumiseni oli flunssaisuuden takia varsin pitkään epävarmaa. Flunssan jälkitilalla saattoi olla jonkin verran vaikutusta juoksun lopputulokseen, varsinkin toisella kierroksella kun olin jo väsynyt, tuntui, ettei hengitys sujunut täysin toivotulla tavalla. Ja kun vatsavaivat sitten pääsivät vielä niskan päälle, oli turvauduttava kävelyyn. Joku tuolla kirjoitti, että käveleminen maratonin loppuvaiheessa nopeuttaisi suorituksesta palautumista. Ehkä se onni toteutui tässä onnettomuudessa, tänään maanantaina ei nimittäin jalkojen maitohapoista ole enää kuin rippeet jäljellä. Pystyin esim. aamulla töihin tullessa kävelemään pitkät metron rullaportaat ylös asti.

Toisella kierroksella siis kohtasin kroonisen painajaiseni eli ne vatsavaivat. Minulla on sinänsä vaaraton krooninen suolistosairaus, nimeltään divertikuloosi, joka aiheuttaa ongelmia yleensä vain jos olen tehnyt jotain väärin tankkauksessa. Divertikuloosi tarkoittaa sitä, että paksusuoleni muistuttaa kumihanskaa, jossa sormia on kymmenittäin joka suuntaan. Olen itse päätellyt, että jos tietyssä rasituksen vaiheessa putkistossani on vääränlaista tavaraa, se aiheuttaa voimakkaita väänteitä. Vessassa käyminen tai pakoputken putputtelu eivät auta, koska kipu aiheutuu "mekaanisesta" toiminnasta eikä kemiallisesta, toisin sanoen kaasua ei synny. Tuntemus on vähän kuin jotain olisi repeämässä vasemmalla alavatsalla ja se häiritsee juoksua hyvin paljon.

V. kurppa kyseli mitä mietin maratonin aikana. Ajatukset ajelehtivat enimmäkseen varsin miellyttävissä maisemissa, mutta kipujen alettua tuumailuni muuttuivat aika suorasukaisiksi, voisinpa sanoa jopa tulikivenkatkuisiksi, ja saatoin huomaamattani lausua niitä jonkin verran myös ääneen...

Juoksuseuralaiseni pysyi seurassani, vaikka arvelen hänellä olleen menohaluja ja -kykyjä huomattavasti enemmän kuin minulla. Ei hän näyttänyt mahdollista harmiaan edes silloin, kun pessimistisinkin aikatavoite, 5 tunnin alitus paukkui noin kilometrin ennen maalia. Siinä oli myös opetus minulle: tätä on urheiluhenki.

Ongelmista huolimatta juoksu oli positiivisella tavalla unohtumaton ja ainakin henkilökohtaisesti hyvin opettavainen kokemus. Kaikkea en tähän nyt kykene oikopäätä kirjoittamaan. Maalialueelle tullessani panin taas juoksuksi kun huomasin perheen seisovan siellä minua vastaanottamassa. Sen verran taistelutahtoa oli sentään vielä jäljellä. Loput, sekä sen mitä parin kuukauden aikana ehtii lisää kertyä, säästän Forssan maratonille.

Vielä eräs merkittävä huomio: maratonin jälkeisille päiville ei kannata vastaisuudessa varata mitään tärkeitä asioita hoidettavaksi. Kannattaa varautua siihen, että uni jää vähiin sekä maratonia edeltävänä että parina seuraavana yönä. Edeltävä yö menee jännittäessä ja seuraavat taas ylikierroksilla käyvää kehoa rauhoitellessa. Sielusta puhumattakaan.

Link to comment
Share on other sites

Tämä on hyvä ketju meille aloittelijoille. Tänne voi kertoa tarkempia tunnelmia, joten ei tarvitse etsiä erikseen jokaisesta maratonketjusta.

Ensimäinen kuitenkin on varmaan se mieleenpainuvin kokemus, koska etukäteen ei voi yhtään tietää, mitä odottaa. Siksi Unelmalta utelinkin tunnelmia matkan varrelta.

Toivottavasti meistä mahdollisimman moni pääsee maaliin asti ensimäisellään, että päästään jatkamaan tätä ketjua.

Link to comment
Share on other sites

Kiinnostavaa oli lukea kokemuksista ja onnittelut kuningasmatkan suorittamisesta. :kädet Kirjoittelen sitten itsekin kunhan laskettu aika kuukauden päästä koittaa (toivottavasti vaan pysyis nyt terveenä). Pikkuisen on jännitystä jo ilmassa, saa nähdä tuleeko hommasta yhtikäs mittään. Kokeilen 30 km hölkkäämistä tällä viikolla, jos siitä saisi vähän lisää itseluottamusta (jos jaksais juosta koko matkan)...

Link to comment
Share on other sites

Näitä on aina kiva lukea ja muistella omaa ensimmäistään. Onnittelut Unelmalle :kädet, noita sun suunnitelmia ja mietiskelyjä on ollut kiva lukea pitkin talvea! Ja perustapa sitten taas uusi ketju, kun suoritat sen ensimmäisen virallisen ultrasi!

Vielä eräs merkittävä huomio: maratonin jälkeisille päiville ei kannata vastaisuudessa varata mitään tärkeitä asioita hoidettavaksi. Kannattaa varautua siihen, että uni jää vähiin sekä maratonia edeltävänä että parina seuraavana yönä. Edeltävä yö menee jännittäessä ja seuraavat taas ylikierroksilla käyvää kehoa rauhoitellessa. Sielusta puhumattakaan.

Ja tämä pätee vielä toisenkin maratonin kohdalla ainakin kropan suhteen. Nyt töissä iski aikamoinen univelka niskaan, meinaa nukahtaa työpisteelle... Mutta mieleen hiipii tälläkin kertaa uudestaan ja uudestaan aikamoinen kuningasfiilis, kun uudetkin tavoitteet täyttyivät entiselle juoksuvihaajalle... 8)

Link to comment
Share on other sites

Kiitokset vaan kaikille! Tämän palstan ja palstalaisten tuki on ollut minulle hyvin tärkeätä näitä tavoitteita ajatellen. Kunpa sen vain jotenkin osaisin ilmaista: :ryhmähali

Ja tosiaan sitä mukaa kun tulee maratonkertomuksia, tähän ketjuun vaan jatkoksi, olipa maaliin päästy tai ei, tavoiteajassa tai ei. Voimme palstan voimin sitten hurrata tai lohduttaa.

Link to comment
Share on other sites

Onneksi olkoon,hieno suoritus, vaikeuksien kautta maaliin. Hienosti tehty.

Eka maratoni on siitä metka juttu, että ei oikein tiedä mitä odottaa ja se tuo oman lisäjännityksensä.

Seuraavalle lähtiessä tietää jo, miltä se olo tuntuu siellä yli 30 kilometrin kohdalla, seuraavana päivänä...

Siltikin minua jännittää edelleen yhtä paljon lähtöviivalla ja maalisuoralla on joka kerta ollut sama tyytyväinen, hykerryttävä fiilis; tein sen, iho nousee kananlihalle ja täytyy vähän nieleskellä, silmänurkan kostuttaa muukiin kuin hiki. On se vaan niin hieno fiilis, itsensä voittaminen, tavoitteen saavuttaminen!

Onnea vielä kerran. :kädet

Link to comment
Share on other sites

Kuulostaapa mahtavalta kokemukselta tuo ensimmäinen maraton.

Itse en vielä uskalla kyllä siitä edes haaveilla, niin alussa on juoksuharrastus. Mutta onneksi olen harrastanut hyötyliikuntaa koko talven ahkerasti, joten en ole ihan elävä kuollut, vaikka kehnokuntoinen ehkä vielä kuitenkin. Tosi hyviä neuvoja ja ohjeita harjoittelun aloittamiseen. Ihan toista kuin juoksu verenmaku suussa kouluaikoina.

Mukavaa porukkaa täällä, ja tosi kannustava meininki! Siksipä minäkin päätin kirjautua. Kiitos hyvät ihmiset, näitä on mukava lukea! :heilutus

Link to comment
Share on other sites

Kiitokset vielä näistäkin onnitteluista!

Toistan vielä, että tässä ketjussa odotellaan innolla luettavaksi kaikkien ensikertalaisten maratonille osallistuvien raportteja sitten aikanaan. Erichanille tervetuloa vain joukkoon.

Suuret onnittelut myös minulta!

PS Niistä fiiliksistä jne. - arvaas miksi näihin jotkut on jääneet melkein koukkuun.

Eipä tarvitse tuota enää arvailla.

Onnitteluja vaihtelemme puolin ja toisin, juhlajuoksuhan tämä oli tosiaan meille molemmille. Minulle ensimmäinen eikä sinulle toivottavasti suinkaan viimeinen!

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy