Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Juoksija-lehti: Vältä muuri maratonilla - Vaihtele vauhteja harjoituksissa!


Umpimähkä
 Share

Recommended Posts

Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä oli artikkeli siitä, miten kuntojuoksijan tulisi vaihdella vauhteja ja sitä kautta aktivoida myös nopeat lihakset ja niiden energiavarastot käyttöön.

Hiukan jäi epäselväksi, että jos sen maratonin juoksee tasaista vauhtia ja siis melko rauhallista vauhtia, niin aktivoituvatko ne nopeat lihakset sitten kuitenkaan?

Sivulta 28 siteerattua:

" Toisaalta nopeiden solujen kestävyysominaisuudet jäävät harjoittamattomuuden takia niin heikoiksi, että ne menevät heti tukkoon juoksijan yrittäessä nostaa vauhtiaan tosipaikan tullen."

Mikä se tosipaikka siellä maratonilla on? Missä sitä vauhtia siis pitäisi nostaa? Joskus olen kuullut, että maratonilla pitäisi juosta pätkiä eri vauhdeilla. Tasainen vauhti tuntuu kyllä jollain tavalla paljon helpommalta keinolta.

Link to comment
Share on other sites

En ole ko. Juoksija-lehden artikkelia lukenut. Viimeisimmät numerot näyttävät lojuvan tuolla lukematta, kun keskimäärin sen verran skeidaa kyseinen lehti kirjoittaa, mutta itse olen sitä mieltä, että muuri tai seinä estetään seuraavasti: a) pitkillä lenkeillä. Kroppa tottuu riittävästi maratonia varten, jos juoksee harjoituksissa jonkun kolmen kympin lenkin, B) tankkaamalla oikein ja riittävästi safkaa ja juomaa edeltävinä päivinä ja kisan aikana. Silloin energiat riittävät.

Mikä se tosipaikka siellä maratonilla on?

Sen mitä olen lukenut niin ehkä jossain 35km kohdalla.

Missä sitä vauhtia siis pitäisi nostaa?

En usko, että sitä pitää nostaa ellet halua jotain naapuria väkisin voittaa. Kannattaa mennä sen mitä pystyy ja keskittyä enemmänkin siihen, ettei vauhti pahemmin tippuisi.

Link to comment
Share on other sites

Nopeat lihassolut aktivoituvat kun juostaan riittävän kovaa, tai kun hitaista loppuu energia jos niitä on harjoitettu ( tehty riittävästi treeniä lähellä anakynnystä ) kestävimmiksi.

Suomeksi sanottuna kun harjoittelet kovemmilla vauhdeilla juokset myöskin kisassa kovempaa !

Maraton kannattaa myöskin tässä tapauksessa juosta mahdollisimman tasaisella tai nykykäsityksen mukaan jopa hieman kiihtyvällä vauhdilla.

Tämä siksi koska vauhdin lisäys hetkellisesti lisää hiilihydraattien kulutusta ja tuloksena on luvassa ongelmia myös hitaille soluille.

Tästä tulikin mieleeni kysymys ; ovatkohan hitaat ja nopeat lihassolut rakenteeltaan samanlaisia ja toisaalta käyttävätköhän ne energialähteitä periaatteessa samalla tavalla.

Kun nopea lihassolu tulee kestävämmäksi syntyykö siihen vain lisää mitokondrioita yms, jolloin sen energia-aineenvaihdunta paranee vai muuttaako se esmes ATP-prosessin aerobiseksi ( glukoosin käyttö ) ?

Tämä on siinä mielessä tärkeä tietää koska se kertoo kuinka paljon harjoittelulla ( myös sen teholla ) voidaan vaikuttaa lihasten energia-aineenvaihduntaan eli voidaanko esimerkiksi hitaasta juoksijasta tehdä nopea ? Yleensähän tämä kiistetään, mutta onko sille perusteita solutasolla ?

PS. Toisaalta luulen että suuremman lihassolumäärän käyttöön saaminen on tärkeämpää kuin miettiä nopea/hidas-solujakaumaa. Kun siis harjoitellaan kovempaa rekrytoidaan enemmän lihassoluja työhön jolloin juostaan siis kovempaa ja toisaalta kun käytössä on lukumääräisesti suurempi joukko soluja myös suuri osa niistä on pitempään levossa jolloin lihakset väsyy vähemmän.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Itse olen kuullut asian selitettävän niin, että kroppa rekrytoi nopeita soluja avuksi siinä vaheessa, kun joko mennään kovaa tai hitaat solut ovat riittävän väsyneitä. Riittävän pitkillä lenkeillä voi tämän perusteella helposti treenata nopeiden solujen kestävyyttä lisäämällä vauhtia loppuvaiheessa. Saattaa onnistua ilman spurttiakin, jos matka on riittävän pitkä tai vauhti reippaampi. Toinen vaihtoehto on tietenkin juosta kovaa.

Link to comment
Share on other sites

Mikä se tosipaikka siellä maratonilla on? Missä sitä vauhtia siis pitäisi nostaa? Joskus olen kuullut, että maratonilla pitäisi juosta pätkiä eri vauhdeilla. Tasainen vauhti tuntuu kyllä jollain tavalla paljon helpommalta keinolta.

Luulin joskus ekoilla maratoneilla, että jonkinlainen muuri olisi tullut vastaan. Sittemmin olen taipunut ajattelemaan, että muuri taitaa koskea vain oikeita, nopeita juoksijoita. Omalla 3:45 -vauhdilla ei ilmeisetsi mihinkään muureihin törmäillä, vaan meno on vain koko ajan tasaisesti rankempaa.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Toinen vaihtoehto on tietenkin juosta kovaa.

Eli jos kiertää puolimaratonin kisoja niin kaikki menee hyvin.

Omalla 3:45 -vauhdilla ei ilmeisetsi mihinkään muureihin törmäillä, vaan meno on vain koko ajan tasaisesti rankempaa.

Kokeilepa seuraavaa reseptiä. Kiire koko viikon, ei ehdi kunnolla tankata, ei muista tai ehdi hirveästi juoda. Aamulla et muista juoda mitään, kauhea jano koko ajan. Sitten lähtöpaikalle tulee kiire, juomapullo jää autoon korkkaamattomana. Kisan aikana seuraat vain kelloa ja unohdat juoda kunnolla juoma-asemilla. Tuolla reseptillä saattaa käydä niin että "tipahdat" yht'äkkiä seisovilta jaloilta ja juoksuvauhti loppuu kuin seinään. Kyllä se seinä tulee, jos ei juo ja syö oikein ja riittävästi, jolloin energiaa ei ole.

Link to comment
Share on other sites

Itsellä ei ole kokemusta pitkistä lenkeistä (+31km) kuin viime lauantain Hiekkaharjusta, enkä siellä ainakaan havainnut muuria, vaikka 6h painettiinkin. Itseasiassa nopeimmat kilometrini olivat SportTracksin mukaan juuri tuossa 30-35km:n välissä, jossa vauhti pääsi kerkaamaan 5.25-5.30 lukemiin. Loppu (+5h) oli sitten aika tuskaa, mutta sille voi olla jo jotain muita selityksiä.

Maratonvauhtisesta suorituksesta 42km:n matkalla en sitten tiedä. Etsitään muuria 17.7 Hämeenlinnassa.

Link to comment
Share on other sites

Uskon, että muuri voi olla tietynlaisella reenillä siirrettävissä maratoonilla (ja muillakin matkoilla) mihinkä kilometrilukemille tahansa. Satkun hitaalla löntystelyllä muurin (tai miksi sitä nyt sitten kukin ikinä kutsuukaan) löytyi sieltä 85km kohdalta. Maratooneilla se on vaihdellut reilustikin, riippuen alun vauhdista ja päivästä, mutta pahimmillaan sen voi löytää jo ennen 30km rajapyykkiä, jolloin loppureisusta on nautinto kaukana. Törmäämiseen vaikuttaa ihan varmasti myös matkalla nautitut tehosteet, joiden apu ei enää jostain nopeudesta ja matkasta eteenpäin ole riittävästi. Yhtä kaikki, muuri on vähintäänkin epämääräinen juttu ja roikkuu liian monesta tekijästä kun suoritukset ei vielä ole veljeksiä. Itsellä parhaimmat tulokset on tullut lopun lievällä notkahduksella, jolloin matkalla on puristettu varmasti kaikki saatavilla oleva irti. Lopun notkahduksella ja hitaiden, vielä hitaampien tai nopeiden solujen välillä olevasta yhteydestä en tiedä mitään.

Muokattu
Tankkaus huom.
Link to comment
Share on other sites

Tuosta muurista maratonilla...

Kyllä jokainen pystyy juoksemaan päin muuria jos vain haluaa.

Muuri tulee eteen aina jos hiilihydraattivarastot loppuu.

Kun juostaan hitaasti ( kuntoon nähden ) käytetään hiilareita vähän eikä meno tyssää totaalisesti ollenkaan jos vain lihakset toimii.

Muuriin törmää myös jos nestetasapaino pettää, mutta se onkin sitten jo toinen juttu eikä koske niinkään maratonia vaan ultrajuoksuja, tai sitten olosuhteet on tosi vaikeat. Tätä ei käsittääkseni tarkoiteta muuriin törmäämiseksi vaan paremminkin se on sippaamista tms.

Link to comment
Share on other sites

Tuosta muurista maratonilla...

Kyllä jokainen pystyy juoksemaan päin muuria jos vain haluaa.

Muuri tulee eteen aina jos hiilihydraattivarastot loppuu.

Kun juostaan hitaasti ( kuntoon nähden ) käytetään hiilareita vähän eikä meno tyssää totaalisesti ollenkaan jos vain lihakset toimii.

Muuriin törmää myös jos nestetasapaino pettää, mutta se onkin sitten jo toinen juttu eikä koske niinkään maratonia vaan ultrajuoksuja, tai sitten olosuhteet on tosi vaikeat. Tätä ei käsittääkseni tarkoiteta muuriin törmäämiseksi vaan paremminkin se on sippaamista tms.

Olen tässä muista syistä tuijotellut eri maratonien huippujen väliaikoja. Oletettavasti huiput joutuvat tuottamaan melko suuren osan juoksuenergiastaan hiilareilla, vauhti on tuskin muuten selitettävissä. Kuitenkaan hiilarit eivät väliaikojen perusteella näytä loppuvan, ainakaan sillä perusteella, että meno muuttuisi oleellisesti hitaammaksi missään vaiheessa. Miten huiput välttävät tuon välttämättömän muurin?

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Olen tässä muista syistä tuijotellut eri maratonien huippujen väliaikoja. Olettavasti huiput joutuvat tuottamaan melko suuren osan juoksuenergiastaan hiilareilla, vauhti on tuskin muuten selitettävissä. Kuitenkaan hiilarit eivät väliaikojen perusteella näytä loppuvan, ainakaan sillä perusteella, että meno muuttuisi oleellisesti hitaammaksi missään vaiheessa. Miten huiput välttävät tuon välttämättömän muurin?

Ei maralla mitään VÄLTTÄMÄTÖNTÄ muuria ole. Tai siis se pitää pystyä välttämään, muuten tulee noutaja. Hyvät juoksijat pystyvät juoksemaan maratonin lähellä optimisuoritusta.

Kun mara on juostu optimaalisesti niin vauhti on pysynyt tasaisena läpi kisan ja hiilarit ovat loppuneet maaliviivalla ! Tähän pitäisi siis pyrkiä.

Treenillä taas pyritään siihen että vauhti on mahdollisimman kova kun hiilarien kulutus on optimaalinen maratonsuoritusta varten.

Yksinkertaistahan se.....

PS. Tuli tässä mieleen että kun maraton juostaan aina vain kovempaa täytyy juoksijoiden siis löytää lisää hiilihydraatteja elimistöstä, koska hiilarien rajallisuus on suurin maratonsuoritusta rajoittava tekijä. Hiilareita nähtävästi löytyykin lisää ( myös huipuilta ) nimenomaan näistä nopeista lihassoluista joita otetaan kovempaa treenatessa enemmän käyttöön.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Olen tässä muista syistä tuijotellut eri maratonien huippujen väliaikoja. Olettavasti huiput joutuvat tuottamaan melko suuren osan juoksuenergiastaan hiilareilla, vauhti on tuskin muuten selitettävissä. Kuitenkaan hiilarit eivät väliaikojen perusteella näytä loppuvan, ainakaan sillä perusteella, että meno muuttuisi oleellisesti hitaammaksi missään vaiheessa. Miten huiput välttävät tuon välttämättömän muurin?

Kyllä huiputkin pystyy hyytymään, jos valitsevat alkuvauhdin liian kovaksi. Tästä on lukemattomia esimerkkejä, mutta yhtenä mainittakoon Deriba Mergan hyytyminen Bejingin olympialaisissa viimeisilla kilometreillä. Varmasti hän olisi mitalin halunut, mutta kun seinä tuli vastaan, ei hänkään voinut mitään.

Lisäksi on todettava, että huiput ovat pääasiassa hyvin kevyitä ja juoksevat taloudellisesti. Tällöin energiaa ei kulu läheskään yhtä paljon kuin tavallisen painoisella kuntoilijalla, joka hukkaa energiaa huonolla tekniikallaan.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy