Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Charlie

Kehittymispotentiaali?

Recommended Posts

Motivaatiolla, innostuksella ja intohimolla ei ole paljoakaan tekemistä lahjakkuuden kanssa. Kun pyritään huipulle, niin jokainen henkilö on motivoitunut, innostunut ja intohimoinen. Tuolloin ratkaisee hyvä valmennus, peritty lahjakkuus/kyvykkyys ja jossain määrin myös hyvä onni. Olen kyllä aivan samaa mieltä Villikissan kanssa tässä asiassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Motivaatiolla, innostuksella ja intohimolla ei ole paljoakaan tekemistä lahjakkuuden kanssa. Kun pyritään huipulle, niin jokainen henkilö on motivoitunut, innostunut ja intohimoinen. Tuolloin ratkaisee hyvä valmennus, peritty lahjakkuus/kyvykkyys ja jossain määrin myös hyvä onni. Olen kyllä aivan samaa mieltä Villikissan kanssa tässä asiassa.

Huipullakaan kaikki eivät ole aina täydellisen motivoituneita. Teemu Pukista lukemani huhut antavat hyvät perusteet hänen uransa laskujohtoisuuteen. Juoksun puolella huomaa helposti suuren eron Juha Väätäisen ja nykyisten juoksijoiden halussa panostaa vaativaan harjoitteluun.

Edes valmentajana tai muuten urheilijan hyvin tuntevana ihmisenä on hyvin vaikea tunnistaa mitään muuta lahjakkuustekijää kuin innostus. Kenestä junnuistani tulee SM-tason pelaajia, ketkä pääsevät maajoukkueeseen ja ketkä lopettavat leikin kesken? Miksi juuri tästä tytöstä tuli maailmanmestari eikä esimerkiksi hänen sisarestaan tai serkustaan?

DDR:ssä yritettiin lahjakkuuksien valintaa rotuoppien hengessä, mutta ilmeisestikin doping ja valmennus oli sittenkin menestyksen salaisuus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosiaan on syytä pitää mielessä juoksun osalta maailman taso ja Suomen. Sm-taso vaatii selkeetä henkistä ja fyysistä lahjakkuutta. Lahjakkuus siis on laaja kirjo. Voisi puhua myös taipumuksesta. Maailman huipulle on kova tunku. Emme elä enää Nurmen tai Väätäiskumppanien aikaa. Olettaisin, kun puhtaasti mitellään, niin erityislahjakkuudella voitas tulevaisuudessakin saada ehkä sittenkin juoksun puolella menestystä. Toivon mukaan edetään.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisaalta tuntuu siltä, onko tuolla lahjakkuudella tavallisen liikkujan kannalta kovin isoa merkitystä. Eipä kai. Sitten, jos haluu menestyä, sillä on. Liikkua kannattaa jonkinverran, niin elämä maistuu paremmalta. Välttyy ehkäpä joiltakin taudeiltakin. Jos on jonkunaikaa juoksematta huomaa kyllä sen merkityksen. Tämäkin on kuitenkin oman tahdon asia. Eihän kaikki kovin hirveesti tietääkseni liiku, ja ovat silti tyytyväisiä elämäänsä. Mutta tällähetkellä haluun juosta ja treenata. Ei se kuiteskaa mikää taivaassakuulutettu asia vissiinkää oo. Mara ois oottamassa Pomarkussa 2 viikon päässä:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä vanhemmilla ja miksei nuoremmillakin rajan asettaa terveys. Paljonko kestää harjoitella, ettei ole telakalla. Oman kropan tuntemus ja viisas harjoittelu auttaa, mutta fysiikkakin on yksilöllistä. Emme aina etukäteen tiedä, mikä on heikko kohta, joka prakaa. Jotkut kokemuksesta tietää. Tällainen vähän harjoitellut ei sitä vielä tiedä. Sekin raja on sitten kai koeteltava.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lahjakkuuksista tuli mieleeni eräs työkaverini 70 -luvun lopulta. Hän sanoi, että lahjattomat harjoittelee ja hän ei harjoittele niin kauan kun voittaa Salon kuntourheiluyhdistyksen kisoja. Ja voittikin hän hyppylajeja ja lyhempiä juoksumatkoja. Lienee lapsena tai nuorena harjoitellut ja pelasi alasarjoissa lentopalloa sekä jalkapalloa. Lyhyenläntä lentopalloilijaksi ja korkeushyppääjäksi, mutta mahtava pomppu. Minäkin sain pronssia ruotsalaisviestissä hänen ansiostaan. Sain kunnian juosta lyhimmän osuuden ja niin en saanut aikaan enempää vahinkoa lopputuloksen osalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsista ja nuorista näkee jo varhain kuka on lahjakas missäkin lajissa,mutta aikuisiässä aloittaneilla se on vähän vaikeampi tunnistaa.

Itse asiassa ei näe kaikista. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja esim. pituuskasvu voi vaikeuttaa jonkin lapsen harrastamista, kuten vaikka lätkän pelaamista. Jollain kasvupyrähdyksen saaneella voi olla vaikeuksia hallita kasvavaa kroppaansa ja tällöin voidaan helposti tehdä johtopäätös, että tosta kaverista ei tule ainakaan lätkän pelaajaa. Ja kas kummaa, B-joukkueeseen tippunut lapsi/nuori onkin kohta A-joukkueen paras pelaaja, kun on oppinut hallitsemaan kroppaansa. Eli kyllä lahjakkuuden arvioinnissa pitää olla kärsivällinen myös lasten ja nuorten osalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse asiassa ei näe kaikista. Lapset kehittyvät eri tahtiin ja esim. pituuskasvu voi vaikeuttaa jonkin lapsen harrastamista, kuten vaikka lätkän pelaamista. Jollain kasvupyrähdyksen saaneella voi olla vaikeuksia hallita kasvavaa kroppaansa ja tällöin voidaan helposti tehdä johtopäätös, että tosta kaverista ei tule ainakaan lätkän pelaajaa. Ja kas kummaa, B-joukkueeseen tippunut lapsi/nuori onkin kohta A-joukkueen paras pelaaja, kun on oppinut hallitsemaan kroppaansa. Eli kyllä lahjakkuuden arvioinnissa pitää olla kärsivällinen myös lasten ja nuorten osalta.

Juuri näin. Kari Sinkkonen on luennollaan sanonut, että monessa lajissa parhaat aikuisurheilijat (esimerkkinä salibandyn miesten joukkue) ovat olleet tuossa yläasteen ikäisenä niitä keskitason pelaajia joilla on hurja kehittymismotivaatio. Ne junnuvuosien huiput saattavat lopettaa pelaamisen siinä vaiheessa kun tulee jotain mielenkiintoisempaa elämässä tai jos eivät enää olekaan niitä parhaita ja se käy liikaa luonnolle. Sitkeyttä vaaditaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koordinaatio onkin sellainen asia mikä kertoo paljon lapsen lahjakkuudesta. Toki murrosiässä tapahtuu muutoksia ja koordinaation kanssa voi olla vähän aikaa vaikeaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsi, jolla on ollut hyvä koordinaatio jo ennen murrosikää, niin hänellä hyvä koordinaatio myös murrosiän jälkeen.

Lasten fyysisen kehittymisen erot on kyllä tunnistettu hyvin suomalaisessa urheiluvalmennuksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Katselin tässä äskettäin luonto-ohjelmaa leopardista. Pennulla alkoi kasvaa käpälät ja ne oli kömpelöt kunnes hallinta opittiin. Sama ihmisilläkin. Leopardit leikkii pienenä, ja samahan on lasten kanssa. Leopardit saalistusta ja lapset aikuisen elämää varten. Ja tuli esiin yksilöllisiä eroja. Itse en osannut kuljettaa palloa kunnolla. Ja liikuntatunneilla ope suosi menestyjiä. Homma ehkä olisi hoitunut paremmin, jos olisi ollut toisin. Yleisurheilu taas nopeuslajien osalta meni paremmin. Motoriikka ei ollut parhaimpia puoliani. Osin kehitys on kiinni fyysisistä ominaisuuksista, ja myös itseluottamuksella on osuus. Pallopelissä varmaan pelinrakentajat on luonnostaan johtajatyyppejä. Tämä ominaisuushan tulee selkeesti esiin esim. armeijassa ja työelämässäkin. Luonteenpiirteet vaikuttaa pelipaikkaan. Juoksussa lahjakkaat varmaankin osaa laittaa tavoitteen kauas. Nähdä kauas ja uskoa että tavoite on mahdollinen tai mahdollisuuksien rajoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyy tähän kommentoida tuota Sinkkosen salibandy juttua eli toki monet tämän ajan huiput ovat aloittaneet pelaamisen vanhana,koska laji on niin uusi ja minun ikäiseni huiput eivät vielä ihan kauhean organisoituneita treenejä pystyneet lapsina harjoittamaan. Laji on myös muuttunut todella paljon tässä 20v, aikana. Toki huipulle pääsee keskitason pelaajatkin, jos vaan intoa ja motivaatiota löytyy (se on olennaisinta tässä asiassa), mutta se ei pois sulje sitä,että jos joku on erittäin lahjakas lapsena, sekä motivoitunut treenaaja pääsee hän huipulle myöskin. Eivät kaikki lahjakkaat lopeta kesken. On oikeastaan täysin sattumaa kenen innostus kestää ja kenen lopahtaa,mutta vaikka lahjakas lopettaisikin niin ei se silti pois sulje sitä,että hän on lahjakas ja tulee aina olemaankin

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lahjakkuus urheiluun ei ole pelkästään fyysistä, siis hyvää kordinaatiota tai nopeita lihassoluja. Huipulle tarvitaan myös henkistä lahjakkuutta, joka voi olla Nykäsen Matin kovapäisyyttä (anteeksi, Matti, jos arvioin väärin), kykyä sitoutua pitkäjänteiseen työntekoon, oman kropan kuuntelemista jne. Se on myös sitä mainittua motivaatiota ja intohimoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omasta kehittymispotentiaalistani pieni kommentti. Kuulun ikäloppu-urheilijoihin eli yleisessä sarjassa toivo huipputuloksista meni jo vuosikymmeniä sitten. Nuorena hiihtelin seurassa jonkun verran. Silloin potentiaalin lunastamista esti selkeästi sama asia kuin nykyisinkin. Minulla ei ole sisäistä tarvetta voittaa. En siis anna kaikkeani kisassa. Sellaista ylivaihdetta ei kerta kaikkiaan ole. Treenaan tunnollisesti ja tosissani. Pidän siitä ja olen tavoitteellinen ja jopa jossain määrin tuloshakuinen. Juoksen kisoissa selvästi kovempia tuloksia kuin harkoissa. Silti minulle riittää kohtuullisen hyvä tulos, en tarvitse erinomaista. Olen siis kai nykytermein "alisuorittaja".

Sen lisäksi minulla ei myöskään liene mitään erityistä fyysistä lahjakkuutta.

So what! Juoksu/kestävyysurheilu on kivaa ja on ihanaa olla hyväkuntoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy