Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Amsterdam 2010


Recommended Posts

  • 2 months later...
  • 2 months later...
  • 3 weeks later...

Raportin poikasta Amsterdamista. Kesän kynnyksellä päätin, että maratonneitsyys menetetään loppusyksyllä Amsterdamissa. Tämä sen takia, koska talven ja kevään jalkaongelmien takia juoksu alkoi sujumaan vasta alkukesästä fysioterapiahoidon jälkeen. Reilu 800km juoksua ja reilu 1000km maantiepyöräilyä sain mittariin ennen varsinaista koitosta. Viimeisen kuukauden tavasin ahkerasti viimeistelyn ja tankkauksen aakkosia näiltä sivuilta. Enkä turhaan.

Ilma oli viileä, lähdössä +5 astetta ja päiväksi luvattu aurinkoista ja +10 astetta. Lähtöpamauksen kaikuessa stadionilla oli tippa linssissä, että tästä se urakka nyt alkaa. Luettu ollaan muiden kokemuksista, mutta kohti tuntematonta ollaan menossa. Juoksu lähti omasta mielestä hieman liian vauhdikkaasti liikkeelle eivätkä jalat tuntuneet mitenkään kevyiltä, päinvastoin. Oliko keventelyä liikaa ja tuntuma kadonnut? Jengiä tuntui menevän ohi alussa vähän jokapuolelta. Ennakkoon olin ajatellut seuraavani vauhtia 5 km väliajoin, jotka tulisi olla 26-27min. haarukassa ja syke n. 160 tuntumassa. Kovempaa tuli aloitettua ja eka kymppi meni n. 51 min. Ajattelin, että läpsytellään tätä puolikkaalle asti ja vedetään sitä kuuluisaa muuria päin 30km kohdalla niin että tyrä rytkyy. Vitoset kuluivat hitaasti, mutta varmasti. 15km kohdalla pohkeet tuntuivat jo kovilta koppuroilta, ei hyvä merkki. Kannustusta oli matkan varrella joka niemessä ja notkossa. Täytyy sanoa, että puukenkäkansa osaa jalkapallon pelaamisen ohella arvostaa tätä juoksutapahtumaa.

Puolikkaan kohdalla aika näytti 1.48h ja ajattelin, että juostaan nyt siihen 30km asti ja aloitetaan sen jälkeen varsinaisen tuskan sietokyvyn mittaaminen. Kun 32km tuli täyteen, syke huiteli 170:ssä. Maksimini on 190. Mietin hetken että onko itsemurhaa lähteä tässä vaiheessa kiristämään vauhtia kun se kuuluisa muuri on kohta tulossa vastaan. Muutama hyvä selkä oli tarjolla eikä energiavajetta tuntunut, joten pientä kiristystä ruuvista. Kaiken maailman psyykkauksia ja mielikuvia jäljellä olevasta matkasta piti jo käyttää. Vauhdin eteen joutui tekemään käsittämättömän paljon työtä. Tuskaisimmat ja pisimmät kilometrit olivat n. 4km ennen maalia, jolloin löytyi vielä kovavauhtinen selkä, jota lähdin seuraamaan. 40km kohdalla tuli valtava liikutuksen tunne, että perkele tämä on kohta paketissa. Ja paketissahan se sitten oli stadionin portin ja maalin jälkeen aikaan 3.35h ja risat.

Aika oli paljon parempi kuin olin ennakkoon uskaltanut edes odottaa. Aika vain tuntui täysin jonnin joutavalta. Olisi ollut aivan sama olisiko se ollut 4h tai 3.30h. Olin vain niin tyytyväinen koko suoritukseen: eka maraton juostu, ei muuria, energiat riittivät, ei jalkavaivoja, ei imeytymisongelmia tms. Baanalla sain irti sen mitä miehestä lähti eikä mitään jossiteltavaa jäänyt. Vauhdinjako onnistui nappiin. Toka puolikas minuutin kovempaa kuin ensimmäinen ja nopeimmat kilometrit olivat viimeiset 7,2km. Reitti oli hyvin tasainen: muutama loiva mäki, joita seurasi vastaava alamäki. Kaiken kaikkiaan mahtava fiilis koko reissusta. Edelleenkin maraton on matkana aivan järjetön, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Itselle riittää tulevaisuudessakin se, jos kerran vuodessa on valmis itseään noin kovaan rääkkiin laittamaan.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy