Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Sporttispurtti

Millä hemoglobiini nousuun??

Recommended Posts

Tarvitsee varmaan kahlata taas tätä ketjua läpi, kun Hb-arvo oli tänään mitattuna 132. Tosin ajattelin ottaa myös keväälle verilettujen ja mustanmakkaran lisäksi rautakuurin kylkiäiseksi. Lähes päivälleen vuosi sitten (9.3.2010) hb oli 135, joten mistään uudesta jutusta ei ole kyse. Ja vieläpä 2kk myöhemmin aika kovan treenijakson (ja rautakuurin) jälkeen 126. Silloin tosin kunto oli hyvä ja fiilis pirteä, joten meni varmaan tuon treenauksen piikkiin. Nyt kunto on surkea ja fiilis väsynyt, joten jotain tarttee tehdä, että saa kevääksi edes plasebovaikutuksen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

174 ja 175 ollut aiemmin verenluovutuksessa, nyt viime kuussa 155. Vaimon kummankin raskauden aikana hyväksi havaitsema rautamehu päätyi kokeiluun. Parsakaalia ja pinaattia löytyy muuten ruokalistalta, veriletut ei vaan houkuttele. Niin hurahtanbut en vielä ole että alan popsimaan verilettuja vain seuraamusten takia maun etoessa itseäni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eihän hyvinsyömisestä ja yksittäisestä rautatablettikuurista haittaa ole, mutta ei kai kenenkään ole syytä huolestua "alhaisesta" Hb-arvosta silloin kun se on pysynyt vakaana kuukausia tai vuosia? 130 voi olla toiselle yhtä normaali kuin 160 toiselle eikä juoksukunto tai jaksaminen ole Hb-arvosta kiinni. (Erythopoietiinilla juoksukunto kyllä paranisi, mutta silloinkaan noussut Hb-arvo ei ole suorituskykyä nostanut tekijä.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eihän hyvinsyömisestä ja yksittäisestä rautatablettikuurista haittaa ole, mutta ei kai kenenkään ole syytä huolestua "alhaisesta" Hb-arvosta silloin kun se on pysynyt vakaana kuukausia tai vuosia? 130 voi olla toiselle yhtä normaali kuin 160 toiselle eikä juoksukunto tai jaksaminen ole Hb-arvosta kiinni. (Erythopoietiinilla juoksukunto kyllä paranisi, mutta silloinkaan noussut Hb-arvo ei ole suorituskykyä nostanut tekijä.)

Juu en arvosta olekaan huolistunut vaan olotilasta, joka nyt on ollut aika väsynyt, jopa vapailla kun sai nukkua hyvin yöunensa. Eikä ainakaan voi sanoa, että on treenannut liikaa. Mutta apteekista tuli juuri haettua viime kevään mallinen tablettirasia ja samalla reissulla tuli mukaan allergialääkkeet, joita kai pitää ruveta myös aika pikaisesti napsimaan. Siihen lisänä vielä herkkuruokani maksalaatikko, c-vitaaminiit, ehkä ajoittaiset veriletut, niin katsotaan tarkemmin mikä on olotila toukokuussa. Arvolla ei ole silloinkaan mitään väliä, jos juoksu kulkee ja olo on pirtsakka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nostetaas tämä kun aihe on valitettavasti taas ajankohtainen...

Eli lähiaikoina oli sen verran hengästyttänyt ja väsyttänyt että päätin käydä mittauttamassa Hb:n.

Ja oli 101.

Ärsyttää jatkuva painiminen saman asian kanssa. Elokuussa pitäisi HCM juosta mutta mitenköhän mahtaa onnistua kun ei edes portaita jaksa nousta ilman että happi loppuu. Harjoittelu menee muutenkin huonosti; syke on pilvissä lenkillä, jalat ei kanna ja suoraan lenkiltä pakko mennä nukkumaan, koska väsyttää :'(

Voiko olla, että vuoden harjoittelu menee hukkaan tällaisen "pikkuvaivan" vuoksi. Rautakuuri on aloitettu viikko sitten mutten ainakaan vielä huomaa mitään vaikutusta, paitsi että maha on sekaisin. Takaraivossa jyskyttää ajatus siitä, että nyt eletään niitä harjoittelun kannalta tärkeitä hetkiä, joita en itse pysty hyödyntämään. Stressiaste on korkealla.

Onkohan edes mahdollista saada hemoglobiini nousemaan tässä ajassa riittävän ylös, kun harjoittelu kuitenkin hidastaa prosessia? Tiedän, että tämän hetkisellä olemuksella en tule pääsemään lähellekään maaliviivaa. Kokemuksia & kohtaloita, anyone?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan alkuun en ole lääkäri, sairaanhoitaja tai minulla ei ole muutakaan terveydenhuoltoalan koulutusta, mutta kokemusta on alhaisten hemoglobiiniarvojen kanssa painimisesta on ihan omiksi tarpeiksi (anemia jolle ei meinattu löytää selvää syytä vaivasi noin kaksi vuotta). Juoksin kyllä tuona aikana kolme maratonia, mutta oli siinä vähän sellainen käsijarru päällä juoksemisen fiilis (en tiedä oliko fyysistä vai henkistä käsijarrua).

Hb:n tippumiselle on monesti joku selkeä syy, ja anemia on vaan seuraus jostain muusta mahdollisesti piilevästä sairaudesta. Hemoglobiinin nostaminen ylös normaalitasolle pelkällä raudalla on hyvin hankalaa, jos varsinaista syytä ei ole saatu selvitettyä ja parannettua. Otettiinko sulta Hb pikatesterillä sormenpäästä, vai otettiinko sulta PVK (eli perusverenkuva, putkilollinen verta kyynärtaipeesta)? Jos otettiin PVK, niin oliko muut arvot kunnossa (lähinnä hematokriitti B-HKR). Jos ei otettu PVK:ta, niin sitten nopeasti työterveyden, opiskeluterveydenhuollon, tai kunnallisen lääkärin kautta lähete labraan jossa tuo otetaan, tuo mahdollistaa sen että anemian varsinaista syytä päästä tutkimaan. Lisäksi PVK antaa varmasti viitteitä siitä mitä mahdollisia jatkotutkimuksia tulee tehdä. En voi korostaa nyt sitä tarpeeksi, että menet lääkäriin selvittämään asiaa ja et koita hoitaa tuota asiaa pelkästään rautakuurin avulla, se parantaa tilanetta väliaikaisesti, mutta piilottaa helposti myös varsinaisen syyn.

Sun harjoittelu ei ole mennyt hukkaan, kroppa kyllä kehittyy vaikka Hb on alhaallakin. Lisäksi HCM:ään on vielä kolme kuukautta aikaa, oman kokemuksen mukaan Hb lähtee kyllä nousemaan sitten varsin vauhdikkaasti, kun anemian varsinainen syy on selvä ja fixattu. Keho tottuu kyllä alhaiseen Hb-tasoon, olen juossut maratonin läpi kun Hb on ollut 120 tienoilla, mutta selvää on että paras terä on pois. Positiivista sitten on että kun hemoglobiini on saatu kuntoon, niin sitten juoksu saa aivan uutta puhtia, varsinkin jos anemia on ollut päällä pitkän aikaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muakin innostaisi lähteä maratonia koittamaan, mut hemoglobiini pyörii juuri ja juuri 120 kieppeillä niin en tiedä uskaltaako. Huomaa kyllä eron niihin aikoihin, kun hemppa oli 136. Tällöin söin rautatabletteja koko ajan, sillä olin kasvissyöjä. Verenluovutuksen jälkeen huomasi selkeän eron suorituskyvyssä, mutta rautatableteilla se aina palautui kyllä takaisin. Nykyään en ole enää kasvissyöjä mutta crohnin taudin puhjettua en voi rautatablettejakaan syödä - joku täällä mainitsikin Obsidanin aiheuttavan vatsavaivoja ja voin todella tämän allekirjoittaa, ikinä enää en noihin koske. Rohkaisevia verilettukokemuksia täällä, täytyykin heti mennä ostamaan. Mutta: jäi epäselväksi, paljonko niitä lettuja tarttis syödä esim. viikossa? Voisin ottaa noita evääksi töihin vaikka helposti, mut koska maku ei ole suosikkini, en söisi mielelläni yhtään enempää kuin pakko... Maksalaatikko ilmeisesti toinen hyvä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saattaapi olla että tästäkin on ollut puhetta, mutta onko ruuan valmistaminen valurautapadassa pelkkä kansanuskomus vai toimiiko se todella?

(Kasvisyöjähän voi tehdä vaikka mitä juureksista, linsseistä, pavuista ym. Crohnin taudin ruokavaliorajoituksia en tunne, mutta yleisesti jotkut pavut sopivat toisille ja jotkut eivät. Esim SCD-ruokavaliossa muistaakseni kikherneet ovat ei-ei, muut enimmäkseen suositeltavia.)

Aiemmin mainitsemani kaveri söi verilettuja paketillisen päivässä ja joi kyytipojaksi tölkillisen appelsiinimehua useamman viikon ajan. Kokemus ei sovi kaikille!

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta: jäi epäselväksi, paljonko niitä lettuja tarttis syödä esim. viikossa? Voisin ottaa noita evääksi töihin vaikka helposti, mut koska maku ei ole suosikkini, en söisi mielelläni yhtään enempää kuin pakko...

Raudan tarve naisilla n. 15mg/vrk, viikossa rautatarve siis 105mg. Finelin mukaan teolliset veriplätyt sisältävät rautaa n. 22mg/100g. Normipaketti lienee 400g painoltaan ja siinä taitaa olla 20kpl. Yksi veriplätty painaa siis 20g. Saadakseen 105mg rautaa niitä pitäisi syödä noin 477g. Eli viikottain "nautittava" yksi 400g paketillinen (20kpl) + toisesta paketista vielä 4 kpl. Siis jos mistään muusta ei rautaa saa mikä on kai aika teoreettinen mahdollisuus.

Sitä en tiedä minkälaisen pomppauksen veriarvoissa tuolla veriplättymäärällä saa aikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paljon on asiaa tässä ketjussa ja ikävä kyllä paljon tuttua, omakohtaisesti koettua: lopputalvesta suoritetun ison vatsaleikkauksen yhteydessä Hb romahti 130 -> 86. Lääkärin mukaan leikkauksessa ei pitäisi missään tapauksessa tällaista tapahtua, vaan etsitään syytä. Paljon on otettu laajoja verikokeita ja lääkäri ehdotti yhdeksi vaihtoehoksi juur tuota punasolujen marssipilkkoutumista tms. Hb yritettiin saada nousuun kaikin keinoin: ensin sain verta pussista, sen jälkeen söin tabuja Duroferon, Obsidan; toinen laittoi mahan kuralle, toinen kovaksi. Hermostuin ja lopetin kaikenlaisen yrittämisen, kunnes taas kontrollissa käsky saada Hb ylös. Jonkun vinkistä hain tota nestemäistä Ferronol-"rautamehua" ja avot, viime mittauksessa Hb jo 125 kolmen viikon käytön jälkeen. Mulla siis verikokeet aina otettu tosta kyynärvarresta putkeen. Lisäksi olen juonut älyttömästi appelsiinimehua ja litkinyt mustikkasoppaa jossa on c-vitamiinia enempi kuin appelsiinimehus! Ainahan nää Hb jutut on yksilöllisiä, mutta kuten tuolla on jo aiemmin kirjoitettu, niin äkillinen Hb lasku vaatii ehdottomasti lääkäriä! Tsemppiä ja voimia kaikille Hbn kanssa taisteleville.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raudan tarve naisilla n. 15mg/vrk, viikossa rautatarve siis 105mg. Finelin mukaan teolliset veriplätyt sisältävät rautaa n. 22mg/100g. Normipaketti lienee 400g painoltaan ja siinä taitaa olla 20kpl. Yksi veriplätty painaa siis 20g. Saadakseen 105mg rautaa niitä pitäisi syödä noin 477g. Eli viikottain "nautittava" yksi 400g paketillinen (20kpl) + toisesta paketista vielä 4 kpl. Siis jos mistään muusta ei rautaa saa mikä on kai aika teoreettinen mahdollisuus.

Sitä en tiedä minkälaisen pomppauksen veriarvoissa tuolla veriplättymäärällä saa aikaan.

Ok, täytyy siis tehdä ihmiskoe ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan alkuun en ole lääkäri, sairaanhoitaja tai minulla ei ole muutakaan terveydenhuoltoalan koulutusta, mutta kokemusta on alhaisten hemoglobiiniarvojen kanssa painimisesta on ihan omiksi tarpeiksi (anemia jolle ei meinattu löytää selvää syytä vaivasi noin kaksi vuotta). Juoksin kyllä tuona aikana kolme maratonia, mutta oli siinä vähän sellainen käsijarru päällä juoksemisen fiilis (en tiedä oliko fyysistä vai henkistä käsijarrua).

Hb:n tippumiselle on monesti joku selkeä syy, ja anemia on vaan seuraus jostain muusta mahdollisesti piilevästä sairaudesta. Hemoglobiinin nostaminen ylös normaalitasolle pelkällä raudalla on hyvin hankalaa, jos varsinaista syytä ei ole saatu selvitettyä ja parannettua. Otettiinko sulta Hb pikatesterillä sormenpäästä, vai otettiinko sulta PVK (eli perusverenkuva, putkilollinen verta kyynärtaipeesta)? Jos otettiin PVK, niin oliko muut arvot kunnossa (lähinnä hematokriitti B-HKR). Jos ei otettu PVK:ta, niin sitten nopeasti työterveyden, opiskeluterveydenhuollon, tai kunnallisen lääkärin kautta lähete labraan jossa tuo otetaan, tuo mahdollistaa sen että anemian varsinaista syytä päästä tutkimaan. Lisäksi PVK antaa varmasti viitteitä siitä mitä mahdollisia jatkotutkimuksia tulee tehdä. En voi korostaa nyt sitä tarpeeksi, että menet lääkäriin selvittämään asiaa ja et koita hoitaa tuota asiaa pelkästään rautakuurin avulla, se parantaa tilanetta väliaikaisesti, mutta piilottaa helposti myös varsinaisen syyn.

Sun harjoittelu ei ole mennyt hukkaan, kroppa kyllä kehittyy vaikka Hb on alhaallakin. Lisäksi HCM:ään on vielä kolme kuukautta aikaa, oman kokemuksen mukaan Hb lähtee kyllä nousemaan sitten varsin vauhdikkaasti, kun anemian varsinainen syy on selvä ja fixattu. Keho tottuu kyllä alhaiseen Hb-tasoon, olen juossut maratonin läpi kun Hb on ollut 120 tienoilla, mutta selvää on että paras terä on pois. Positiivista sitten on että kun hemoglobiini on saatu kuntoon, niin sitten juoksu saa aivan uutta puhtia, varsinkin jos anemia on ollut päällä pitkän aikaa.

Otettiin siis perusverenkuva ja kaikki muut arvot olivat ok, paitsi tuo Hb. Parin viikon päästä pitäisi mennä seurantakokeeseen, jotta nähdään onko muutosta tapahtunut rautakuurin johdosta. Veikkaan, että arvot ovat ainakin hieman parantuneet, koska olo on virkeämpi ja juoksu kulkee paremmin. Ottaa vaan päähän, että pitää varmaan loppuelämä napsia lisärautaa, koska kuurin lopettamisen jälkeen Hb laskee aina johonkin satasen tietämiin.

Tiedän, että voisin syödä vähän paremmin. Syön tosi vähän ja olen aika nirso ruuan suhteen. Mahani on myös tosi herkkä muutoksille ja siksikään en kokeile uusia ruokia. Rautaporetabletit (fexin) ovat myös vähentäneet ruokahalua tuntuvasti enkä syö kuin 3 ateriaa päivässä tämän vuoksi. Kuitenkin luulen, että mulla on vaan luonnostaan paska Hb eikä sitä voi pysyvästi parantaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy