Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Kathy

Kasvisruokavalio ja juoksu

Recommended Posts

Kaupassa menee järjestään ylimääräinen vartti siihen, että pitää lukea kaikkien leipäpussien tuoteselosteet ja valita sitten se vähiten sokereita sisältävä lepuska.

Vai vartti joka kauppareissulla leipähyllyillä... jos ei muista vielä muutaman kerran jälkeenkään mitkä olivatkaan "syötäväksi kelpaavia", niin kannattaisiko kirjata muistivihkoon näiden leipien nimet?

Sen sijaan itselläni tällä hetkellä lukusessa kirja nimeltään Petos lautasella (WSOY, 2008), sitä älä suosittele hänelle! Kiinnostava opus ja tiukkaa tekstiä lisäaineista.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/petos-lautasella/

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sen sijaan itselläni tällä hetkellä lukusessa kirja nimeltään Petos lautasella (WSOY, 2008), sitä älä suosittele hänelle! Kiinnostava opus ja tiukkaa tekstiä lisäaineista.

http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/petos-lautasella/

En ota kantaa itse kirjaan, kun en teosta tunne, mutta linkin takaa löytyvä esittely pisti kirjoittamaan. Tässä pari lainausta:

"Esimerkkinä muun muassa eräs suolainen piirakka, josta löytyy 52 erilaista lisäainetta — hyvää ruokahalua!"

"Loppuhuipennuksena on vielä lista EU:n hyväksymistä E-numeroiduista lisäaineista, niitä on kaikkiaan noin 360. Pelottaako?"

No ei pelota. Harva kyseenalaistaa etteikö esim. purukumiin saisi lisätä lisäainetta E967 (= ksylitoli). Tuskin myöskään hapesta, hiilidioksidista, sitruuna- tai omenahaposta voi saada yliannostusta elintarvikkeista saatuna. Sitä vaan yritän sanoa, ettei pelkkä lisäaineiden lukumäärä elintarvikkeessa kerro vielä mitään, koska lista sisältää runsaasti aineita, joita löytyy luonnostaan monista elintarvikkeista tai vaikka ilmasta.

Jos elintarvikelisäaineilla halutaan pelotella, niin pitäisi kyllä spesifioida vähän tarkemmin, varmaan kirjassa niin tehdäänkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ota kantaa itse kirjaan, kun en teosta tunne, mutta linkin takaa löytyvä esittely pisti kirjoittamaan. Tässä pari lainausta:

"Esimerkkinä muun muassa eräs suolainen piirakka, josta löytyy 52 erilaista lisäainetta — hyvää ruokahalua!"

"Loppuhuipennuksena on vielä lista EU:n hyväksymistä E-numeroiduista lisäaineista, niitä on kaikkiaan noin 360. Pelottaako?"

No ei pelota. Harva kyseenalaistaa etteikö esim. purukumiin saisi lisätä lisäainetta E967 (= ksylitoli). Tuskin myöskään hapesta, hiilidioksidista, sitruuna- tai omenahaposta voi saada yliannostusta elintarvikkeista saatuna. Sitä vaan yritän sanoa, ettei pelkkä lisäaineiden lukumäärä elintarvikkeessa kerro vielä mitään, koska lista sisältää runsaasti aineita, joita löytyy luonnostaan monista elintarvikkeista tai vaikka ilmasta.

"Mitä heikommat asiatiedot, sitä vahvempi mielipide."

Joskus uskonnon lailla johonkin asiaan suhtautuva teos voi tietysti olla siinä mielessä hyvä, että se provosoi etsimään oikeaa tietoa, jolla voisi väitteet kumota. Ja näin oppii itse enemmän. Aina vaan ei jaksaisi. Ja monet muut taas imevät tiedot itseensä sellaisenaan.

Tämäkin ihan tuon esittelyn kritiikkinä, kun itse kirjasta en mitään tiedä. Tosin kirjan nimivalinta ja kansikin kyllä vihjaavat, että kirjailijallakaan tuskin on ollut täysin objektiivista näkökulmaa asioihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Loppuhuipennuksena on vielä lista EU:n hyväksymistä E-numeroiduista lisäaineista, niitä on kaikkiaan noin 360. Pelottaako?"

No ei pelota. Harva kyseenalaistaa etteikö esim. purukumiin saisi lisätä lisäainetta E967 (= ksylitoli). Tuskin myöskään hapesta, hiilidioksidista, sitruuna- tai omenahaposta voi saada yliannostusta elintarvikkeista saatuna. Sitä vaan yritän sanoa, ettei pelkkä lisäaineiden lukumäärä elintarvikkeessa kerro vielä mitään, koska lista sisältää runsaasti aineita, joita löytyy luonnostaan monista elintarvikkeista tai vaikka ilmasta.

Jep, minusta(kin) tuo "pelottaako?"-kysymys vaikutti sen verran naiivilta, että harkitsin kehtaanko edes tuota linkkiä laittaa, mutta totesin sen antavan kirjasta kuitenkin enemmän lisäinfoa kuin pelkkä opuksen nimi.

Btw, sukraloosi (E955) oli itselleni uusi kirjasta opittu "tuttavuus". Sisältää klooriatomeja, jotka poistuvat elimistöstä muuttumattomana (ei siis terveyshaittoja, migreeni oli jossain tosin mainittu...) eikä puhdistamotkaan tätä kloorin orgaanista yhdistettä pysty käsittelemään ja leviää täten vesistöihin. Löytyy mm. Coca-Colasta lightista. Yksi uusimmista Suomessa hyväksytyistä lisäaineista. Keksittiin hyönteismyrkkyä kehitettäessä, heh:

"Aineen makeuden havaitsi Shashikant Phadnis -niminen intialainen opiskelija, joka väärin ymmärtämänsä toimintaohjeen mukaan maistoi (englanniksi taste) sukraloosia, kun hänen oikeastaan piti testata (test) sitä."

Se "petos", johon kirjan otsikko viittasi, on yksinkertaisimmillaan sitä, että erästäkin terveysvaikutteista mansikkajugurttijuomaa kaupataan tuolla nimellä vaikka marjapitoisuus siinä on alle 3%. Ei tarvitse edes arvailla millä se mansikan maku ja väri saadaan tuotteeseen... Itselleni kirjan esittelemät monisyisemmät pimitykset olivat kiinnostavinta antia, niitä hyvin harva tuntuu tiedostavan toisin kuin ehkä tuon mansikkajugurtin suhteen.

Ehkä tämä pätkä valaisee kirjan nimivalintaa:

Ihmisellä voi olla monta syytä jättää ostamatta modernin elintarviketeollisuuden kemiallisia aineita. Itse väännän ja käännän jokaista pakkausta, ennen kuin panen sen muovikoriin, mutta en tee sitä terveys- tai ympäristösyistä. Haluan vain tietää, mitä syön. Kukaan ei saa panna ruokaani vaivihkaa kaikenlaisia aineita ja väittää, että syön jotain luonnollista, tuoretta kuin kotona tehtyä. Hyväksyn joskus säilöntäaineet ja hapettumisenestoaineet, sillä niitä käytetään toisinaan perinteisessäkin ruoanvalmistuksessa ja niiden karsiminen voi olla vaikeaa. Ne ovat kutakuinkin ainoat lisäaineet, joita voin katsoa läpi sormien. Sitä vastoin en koskaa suvaitse arominvahventeiden, aromien, väriaineiden tai emulgointi- ja stabilointiaineiden kaltaisia lisäaineita.

Ja kirja kyllä valaisee mistä elintarviketeollisuus ei välitä kuluttajille liiemmin kuulutella, todella härskejäkin pimittämisiä ja petoksia löytyy! Omasta mielestäni tekijällä oli hyvin maanläheinen lähestymistapa enkä keksi miksi ei olisi ollut objektiivinen lähestymistapa. Ei ollut kuivakkaa lukea lisäaineista, aihehan saattaa etukäteen kalskahtaa väsyttävälle.

Koska ruokailu päivittäinen askare, itse pitäisin lähes yleissivistystyksen omaisena velvollisuutena, että tietää mitä suuhunsa laittaa. Se taas on aivan oma valinta mitä kukin kuitenkin haluaa syödä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, minusta(kin) tuo "pelottaako?"-kysymys vaikutti sen verran naiivilta, että harkitsin kehtaanko edes tuota linkkiä laittaa, mutta totesin sen antavan kirjasta kuitenkin enemmän lisäinfoa kuin pelkkä opuksen nimi.

Btw, sukraloosi (E955) oli itselleni uusi kirjasta opittu "tuttavuus". Sisältää klooriatomeja, jotka poistuvat elimistöstä muuttumattomana (ei siis terveyshaittoja, migreeni oli jossain tosin mainittu...) eikä puhdistamotkaan tätä kloorin orgaanista yhdistettä pysty käsittelemään ja leviää täten vesistöihin. Löytyy mm. Coca-Colasta lightista. Yksi uusimmista Suomessa hyväksytyistä lisäaineista. Keksittiin hyönteismyrkkyä kehitettäessä, heh:

"Aineen makeuden havaitsi Shashikant Phadnis -niminen intialainen opiskelija, joka väärin ymmärtämänsä toimintaohjeen mukaan maistoi (englanniksi taste) sukraloosia, kun hänen oikeastaan piti testata (test) sitä."

JOs kirjan jutut ovat yllä olevaa tasoa, niin jätän vilkaisemattakaan. Nimittäin samalla tavoin voisi kirjoittaa vaikka ruokasuolasta:

Sisältää klooriatomeja, jotka poistuvat elimistöstä muuttumattomana (PALJON terveyshaittoja, lääketieteellisesti todistetusti mm. korkea verenpaine...) eikä puhdistamotkaan tätä kloorin yhdistettä pysty käsittelemään ja leviää täten vesistöihin. Löytyy mm. kivennäivedestä. Yksi vanhimmista Suomessa hyväksytyistä valmistusaineista, vaikka tappanut kymmeniä, ellei satoja tuhansia ihmisiä nousseeseen verenpaineeseen. Suolaisuuden havaitsi ties kuka, minkä lie kaivotoiminnan sivutuotteena, merivedenpuhdituksesta jääneenä jätteenä tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei taida olla nykyään sukraloosia kokiksessa. Eihän siinä välttämättä ole mitään järkeä syytää meriin aineita joita siellä ei luonnostaan ole, mutta sukraloosi saattaa kuitenkin olla niitä turvallisimpia vierasaineita mitä luontoon on päästetty. Sillä ei ole edes todettu olevan kovin merkittäviä vaikutuksia ainakaan ihmisiin/koe-eläimiin. Mielestäni tuo on aika tyhmää ja tarkoituksellista pelottelua että mainitaan sukraloosin syntyneen hyönteismyrrkyjä kehitettäessä, koska noita myrkkyjä kehiteltäessä tehdään varmaan kymmeniä tuhansia erilaisia yhdisteitä (molekyylikirjastoja) enemmän ja vähemmän summamutikassa ja vasta tuossa maistelu/testausvaiheessa selviää onko niissä yhtään mitään myrkyllistä (ja yleensähän hyvän hyönteismyrkynkin on tarkoitus olla ihmiselle ja ympäristölle turvallinen).

P.S. Ketju alkaa taas olla aika kaukana aiheestaan..

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

JOs kirjan jutut ovat yllä olevaa tasoa, niin jätän vilkaisemattakaan.

No, osa oli kirjasta, sieltä nimittäin luin koko sukraloosista ekaa kertaa. Terveyshaitta-arvelu oli minulta, sen kyllä luin, että migreeniä voi aiheuttaa ja tuo intialaisopiskelijan töpeksintä löytyi netistä. Light-juomissa sitä on usein, Coca-Cola ilmeisesti luopui siitä alkuvuodesta ja otti aspartaamin takaisin, miksiköhän?

On liiassa suolansaannissa selkeitä haittoja, sitä ei kukaan kiellä, mutta eiköhän kestävyysurheilijan tulisi tietää sen tarpeellisuuskin. (kirjassa suosittiin merisuolaa, jos se kiinnostaa)

Aiheen ohi tosiaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suosittelen kaurapuuroa. On halpaa, helppo tehdä, lämmintä ja nopeasti sulavaa, eikä siihen nähtävästi voi kyllästyä. Mä syön välillä kolmekin kertaa päivässä. Kattilallinen on mennyt joka aamu jo useita vuosia.

Kaurapuuro on minustakin yksi parhaista ruuista. Syön sitä usein aamulla, ja usein myös lounaaksi. Päälle marjoja, kiisseliä, voinokare tai ei mitään. NAM!!

Mulla on tosi herkkä vatsa, reagoi mitä ihmeellisimmillä tavoilla ruokiin. Se on ollut hankala jo 9v., jolloin sairastuin tosi vakavaan ruokamyrkytykseen. Maha ei jotenkin toipunut koskaan täysin. Sitä ennen olin todellinen teräsvatsa.

Vaan kaurapuuro sopii aina! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti vielä lisäämäni, että olen ollut aikoinaan vegetaristi ja vegaani. Lopetin ensimmäiseen raskauteen 10 vuotta sitten kun en tykkää palkokasveista, olen allerginen pähkinöille ja piti varmistaa proteiinien saanti.

Nykyään syön lihaa, enemmän sosiaalisesta "pakosta" kuin omasta tahdosta. En edelleenkään pidän lihan mausta erityisesti. Mutta kun perheessä muut popsivat lihaa mielellään, en jaksa kokata itselleni omia ruokia erikseen.

Ajatuksenani on, että jossakin vaiheessa jättaisin lihan taas pois. Kalaa söisin kyllä. Ja maitotuotteita jonkin verran.

Olen aina ollut ruipelo, mutta nyt painoa on tullut vuodessa 6 kg. No, edelleen olen normaalipainon alarajoilla, mutta itsestäni tuntuu että voisin nuo kilot karistaa. Kun ei innostaisi pistää vaatevarastoa uusiksi.

Siispä pitäisi tarttua itseä niskasta kiinni, ja tarkistaa tuota ruokavaliotaan. Lihaa suurempi ongelma ravitsemuksellisesti on ylimääräiset hiilarit. Niistä se paino on tullut.

Toinen juttu on sitten lihansyönnin eettisyys. Pidän lihansyöntiä epäeettisenä, paitsi jos kyseessä on riista. Riistaeläimet ovat saaneet elää vapaana luonnossa, eivätkä jollakin epäinhimillisellä lihatilalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toinen juttu on sitten lihansyönnin eettisyys. Pidän lihansyöntiä epäeettisenä, paitsi jos kyseessä on riista. Riistaeläimet ovat saaneet elää vapaana luonnossa, eivätkä jollakin epäinhimillisellä lihatilalla.

Oikeastaan eläimelle kai parempi olisikin eläimellinen, ei inhimillinen lihatila. Joskus ehkä nimenomaan olosuhteiden liiallinen inhimillistäminen aiheuttaa eläimille jopa kärsimystä. Esimerkiksi silloin, kun eläimen ympäristöä aletaan muokata liikaa lajinomaisesta ympäristöstä poikkeavaksi vain ihmisen järjestys-, siisteys-, puhtaus- yms. käsitysten vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole varmasti olemassa mitään syytä mikä estäisi juoksuharjoittelun ja kasviruokavalion yhdistämisen. Myös suurin osa meistä ns. sekaravinnon syöjistä saa valtaosan energiasta kasviksista. Kunhan vain muistaa pitää huolen siitä, että saa riittävästi proteiinia muista lähteistä (palkokasvit, siemenet, pähkinät, maitotuotteet jne.) Vegaaneille tämä on tietysti vielä hiukan haasteellisempaa. Turhan monella tuntemillani kasvissyöjällä/vegaanilla ruokavalio on liian hiilihydraattipainoitteista.

Vegaanilla ultraajalla Scott Jurekilla ainakin kulkevat juoksut suht mukavasti. Aina vuoden alussa puhutaan tipattomista viikoista tai kuukausista, mutta ei varmaan tekisi pahaa pieni vegaani-jaksokaan?

http://www.facebook.com/home.php?#/pages/Scott-Jurek/110836750328?ref=nf

Pitäisi harkita itsekin hieman vähälihaisempaa kevättä. Vegaaniutta en lupaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy