Skylihme Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 eli tahtoo kysyä, että mikä tilanne tai olotila on sinulle luontaisin ja tunnet olosi kotoiseksi ja omaksi itseksesi? Missä tilanteessa taas kiemurtelet ja et tunne oloasi ollenkaan hyväksi? Tässä kun sairastaa ja aika tulee jostakin kumman syystä pitkäksi niin miettii näitä elämän perusasioita ja tuli mieleeni tämä kysymys. Kun itse mietin niin hiihtämässä kun olen niin se on tila tai toiminta, joka tuntuu minulle luonteenomaiselta ja hyvältä ihan aina. Vaikka keli olisi mikä tai suksi ei luista niin silti. Jollekin toiselle se voi olla keittiön lieden ääressä puuhailu, leipominen tai vaikka kutominen. Monelle se taitaa nykyään olla kaikenlaisen tekniikan kanssa härvääminen ja toiset kuten minä taa sen oikein tykkää mistään mihin tulee sähkö. Kuitenkin se tilanne, missä en todellakaan viihdy on ollut siitä lähtien kun kotoa pois muutin kaikenlainen sukuloiminen. Tosin nykyään en enää sellaista edes harrasta. Varmaan omituiset vastaukset, mutta todenmukaiset. Entäs muilla? Link to comment Share on other sites More sharing options...
-jones- Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Juostessa 20v ja bassotaiteilijana 30 vuoden kokemuksella olo tuntuu kotoisimmalta ja kuinka tämän nyt muotoilisi..Koska ei koulussa paljoa kiinnostanut tuo äidinkieli, niin onnistuin n.25vuotta "pakoilemaan" noita kaikenmaailman inhottavia kielioppi sääntöjä ja nyt tänne kirjoitellessa olo on aina tuskainen, kun virheitä tulee todennäköisesti, jokaisessa viestissä, eli äidinkielessä ja sen moninaisissa säännöissä olo tuntuu tukalimmalta "Onneksi sitä ei kukaan huomaa" Link to comment Share on other sites More sharing options...
tuittu Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Varmaan puutarhassa kukkapenkkejä kuopsutellessa olen onnellisimmillani. Auton ratissa mahdollisimman kaukana siitä . Link to comment Share on other sites More sharing options...
Santta Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Parhaimmillani olen tutussa seurassa tai esim. huoltajan hommissa. Luonnossa liikkuminen -mielummin yksin- on mulle kanssa tärkeää. Liikkumisen muotoja tällähetkellä on siis kävely/pyöräily tai hiihtäminen. Samoin tykkään myös siitä, kun saan töissä neuvoa asiakasta asioissa, mistä tiedän paljon. Valokuvissa olemista inhoa ja samoin aina kaikenmaailman kehitys- ja tilannekeskustelut on kauheita paikkoja. En myöskään tykkää pitää mitään esitelmiä tai muutenkaan esiintyä esim. laulamalla karaokea -nuo ovat ahdistavia tilanteita. Samoin juossain ruuhkabussissa/-junassa/ metrossa tai esim. kaupan tungoksessa saattaa iskeä jopa jonkinasteinen paniikkihäiriö. Silloin pitää päästä ulos ja vähän sassiin. Link to comment Share on other sites More sharing options...
rjr Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 ... inhottavia kielioppi sääntöjä ja nyt tänne kirjoitellessa olo on aina tuskainen, kun virheitä tulee todennäköisesti, jokaisessa viestissä, eli äidinkielessä ja sen moninaisissa säännöissä olo tuntuu tukalimmalta "Onneksi sitä ei kukaan huomaa" Huomasin kyllä tämän eli "kielioppisääntöjä" on yhdyssana.:018: Link to comment Share on other sites More sharing options...
belCanto Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Yksin lenkillä viihdyn ja kaverinkin kanssa menee, lajilla ei niin ole väliä, onko jalassa luistimet, lenkkarit, sukset, polkupyörä jne. Joukkuepelit ovat minulle hepreaa, kauhean sekasortoinen maailma, jossa on mailoja ja palloja, huutoa ja juoksevia ihmisiä sikinsokin. Tämä näin liikunnan saralta. Tunnen itseni tärkeäksi ja luonnolliseksi, kun sureva ihminen tarvitsee lohduttajaa ja ahdistunut kuuntelijaa. Osaan kuunnella ja olla läsnä. Mutta jos minun pitää viikata ja lajitella lasten puhdasta pyykkiä, siitä ei tule yhtikäs mitään - enkä enää edes yritä, vaimo tekee sen kuitenkin uudestaan. Pikku prinsessojen vaatteet ovat ainakin aina väärissä pinoissa. Kuka niitä muistaa? Link to comment Share on other sites More sharing options...
LauraIsabella Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 12. marraskuuta , 2009 En myöskään tykkää pitää mitään esitelmiä tai muutenkaan esiintyä esim. laulamalla karaokea -nuo ovat ahdistavia tilanteita. Olin nuorena hirveän ujo, ja koulun esitelmät ahdistivat. Aikuisena muutuin täydellisesti ja rakastan sellaista työtä, jossa saan esiintyä, esim.kouluttajan ammattia. Harmi vain, kun sitä työtä en saa tällä hetkellä tehdä. Jos puhutaan aiheesta urheilun tasolla; olen monessa aktiiviurheilussa omimmillani; ehkä enemmän kuitenkin yksilölajeissa kuin ryhmälajeissa. Sen sijaan penkkiurheilijana tunnen oloni hyvin epämukavaksi - tuntuu kuin aika menisi hukkaan, ja senkin ajan voisi käyttää hyödyllisemmin. Käsitellessä aihetta laajemmin, matkustaessani Ranskaan tuntuu kuin palaisin kotiin. Kaikki tuntuu siellä oikealta. Sen sijaan esim.Saksassa tunsin oloni epämukavaksi - ihmiset ovat liian erilaisia. En oikein osaa selittää tuota Ranskaan liittyvää positiivista tunnetta, etenkin kun en ole siellä ollut niin monta kertaa kuin esim.Englannissa. Ehkä Ranskassa onkin siksi jotain uutuuden viehätystä? Kun Englantiin menee, kaikki on liiankin tuttua ja tuntuu kuin tekisi lyhyen reissun Tampereelle. Ei sen puoleen, kun puhutaan Suomesta, niin Tampere tuntuu itselleni siltä omimmilta kaupungilta. Saattaisin jopa viihtyä siellä pysyvästi! Ei pk-seudulla ole montaa asiaa, jota jäisin kaipaamaan. Link to comment Share on other sites More sharing options...
-jones- Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 (edited) Huomasin kyllä tämän eli "kielioppisääntöjä" on yhdyssana. Itseasiassa mukavaa rassata päätään, noilla äidinkielen säännöillä, kun koulussa ei kerenny muiden mukaan ja siksi heitin hanskat tiskiin, mutta Muokattu 13. marraskuuta , 2009 Link to comment Share on other sites More sharing options...
Skylihme Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Author Share Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Nuo kielioppiasiat ovat varmasti vähän samanlaisia kuin, että jos minä yrittäisin puhua noista kaikista juoksuun liittyvistä monimutkaisista (minun mielestäni) termeistä, pk, vk, vvvk, epoc ja mitäniitäkaikkia onkaan - se ei vaan onnistu eikä vois vähempää kiinnostaa. Toisaalta meikäläisen jutustelut varmaan särähtää kovastikin sellaisen korviin, joka on täydellisen vihkiytynyt näihin juoksemisen saloihin ja käsittelee mielellään asioita näiden termien kautta ja ne ovat ko. henkilölle pyhiä ja tuiki tärkeitä. Toisaalta mun korvaani särähtää kielioppivirheet, vaikka omista kouluajoista on niinkin kauan jo eikä omakaan äidinkieleni ole kovin hyvässä kunnossa niin silti tulee heti kiinnitettyä huomiota kun pilkkuja laitetaan vähän sinne sun tänne tai sanoja kirjoitetaan isoilla kirjaimilla, vaikka ei pitäisi jne. Koulussa kun äidinkieli oli vahvinta aluettani. Itse ketjun aiheeseen sen verran, että olen aina luullut itse etten pysty tai ei minusta ole esim. hätätilanteessa mihinkään. En pysty auttamaan ketään ja saan vaan jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Mutta muutaman kerran olen kyllä huomannut, että jos vaan tartun asiaan niin pystyn hoitelemaan hommia oikeinkin hyvin tilainteissa kuin tilanteissa, hermo pitää ja pystyn jopa auttamaan ihmisiä ja keksin hyvin keinoja miten pitää tai on hyvä toimia jne. Ehkä voisin sittenkin olla hoivatilanteissa parhaimmillani, mutta en vaan ole tiedostanut sitä ennen? Aina olen myös sanonut, että olen hirvittävän ujo ja hiljainen. Jostakin syystä kukaan ei vaan koskaan ole uskonut sitä. Nuorempana ainakin vetäydyin helposti syrjään kaikesta ja katselin vaan ulkopuolelta asioita. Mutta edelleenkin voin sanoa, että olen huonoimmillani seurassa - aivan sama mikä se seura on, mutta jossa on enemmän kuin yksi ihminen lisäkseni. Link to comment Share on other sites More sharing options...
rinieme Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Paikoillaan oleminen on tuskaa. Siis koulutuspäivät tms. joissa pitäisi koko päivä istua paikoillaan. Mull'on levottomat jalat, levottomat jalat... Se on siis puhtaasti fyysisesti tuskallista. Nautin puuhaamisesta. Myös työnteossa. Aina pitää olla monta asiaa menossa ja vielä useampi suunnitteilla. Sitten voi vaikka laiskotellakin. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Punaposki Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 (edited) Mää oon omimmillani ainakin jossain kokkailu- tai muissa järjestelyhommissa. Juhlien järjestäminen on aivan loistavan ihanaa! Muiden kanssa toimiessa esim. seurapelit tai pitkät pitkät keskustelut viinilasin ääressä on sellasia tilanteita, missä viihdyn. Tosin silloin, jos keskustellaan aiheesta mistä en tiedä mitään, on oloni ihan äärimmäisen epämukava. Urheilun puolella pitkät hitaat lenkit on mun juttu. Mulle epämieluisimpia tilanteita on spontaaniutta tai vauhdikkuutta vaativat tilanteet. Isossa porukassa, jossa on mulle outoja ihmisiä, en viihdy ollenkaan, ja myös itseni ilmaiseminen fyysisesti (esim. tanssiminen tai vaikka joku koripallo, joka vaatii enemmän luovuutta kuin juokseminen) on jotenki tosi hankalaa. Oon hidas järki-ihminen. Tai tylsä ihminen... Mutta oon jo oppinu tykkäämään itestäni tällasenaki. :) Muokattu 13. marraskuuta , 2009 Link to comment Share on other sites More sharing options...
Tinttaiita Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Aikalailla samanlaisia ajatuksia minulla kuin Punaposkellakin :-) Ruuanlaitto ja leipominen on niitä mun juttuja ehdottomasti! Ja ne pitkät hitaat.. Epämukavan olon aiheuttaa isot ihmisjoukot, vetäydyn mieluiten taustalle tarkkailemaan. Esitelmien pito on kauhistus nro.1, mutta onneksi niitä ei ole opiskeluaikojen jälkeen tarvinnut pitää. Link to comment Share on other sites More sharing options...
pietari Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Pakko tässä paljastaa wanhuusajan haaveet..eli öljyvärit,kangas ja oma "työhuone" kunhan saadaan muksut maailmalle niin valtaan yhden huoneen maalausharrastukselleni...jos luoja suo siis... Link to comment Share on other sites More sharing options...
Herra47 Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Share Lähetetty 13. marraskuuta , 2009 Mökillä kesällä Kustavissa riippukeinussa kirja kädessä. Siinä herra on omimmillaan. Meri < 10 m, jääkaappi < 10 m. Lapset yleensä myös < 10 m. Myös syysmyrskypaskakeli mökillä on parasta. Vastaan siis meren äärellä mökillä. Hiljaisuutta yms. Vastapaino muulle. Ja siellä omat lempilenkit. Prkl, alankin virittää perhettä mökkijouluun... PS. Esiintymään, luennoimaan tms. oppii vain tekemällä sitä. Sama monessa muussakin jutussa. Ekat 500 kertaa voi jännittää, mutta kyllä se siitä vähenee. Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Create an account or sign in to comment
You need to be a member in order to leave a comment
Create an account
Sign up for a new account in our community. It's easy!
Register a new accountSign in
Already have an account? Sign in here.
Sign In Now