Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Kokemuksia Istanbulin maratonilta


Recommended Posts

Onko kenelläkään kokemuksia lokakuussa juostavasta Istanbulin maratonista. Siinähän erikoisuutena on juoksu Aasiasta Eurooppaan. Itse harkitsen osallistumista ensi syksynä. Istanbul kiehtoo historiaa täynnä olevana kaupunkina, mutta millaista on juosta siellä maraton? Reitti näyttää kulkevan suuria siltoja pitkin ja mukana on lisäksi rantaosuuksia Kultaisella Sarvella ja huipuntumana on tulo Konstantinopolin vanhalle stadionille kaikkien noiden moskeijoiden ja Bysantin kirkkojen ohi.

Link to comment
Share on other sites

Minä olen juossut mutta meni vähän penkin alle kun ei ollut tarpeeksi geelejä mukana. Siellä tarjoillaan vain vettä, sokeripaloja ja omenalohkoja.

Kun haet lauantaina maratonexposta (auki 9.00-22.00) juoksunumeron ota passi mukaan. Samalla saat juoksunumerollasi varustetun repun, paidan ja muut härpäkkeet. Isolla screenillä esitellään erittäin yksityiskohtaisesti koko reitti. Samalla saat hyvää pastaa :ruokaa: ilmaiseksi. Varaa myös käteistä rahaa, sieltä voi ostaa halvalla urheiluvaatteita.

Sunnuntaiaamuna lähtee Taksim-aukiolta vihreitä maratonbusseja Aasian puolelle lähtöalueelle. Niitä lähtee klo 7.00-7.30. Lähtöalueella reput isketään busseihin jotka ajavat maaliin odottamaan. Laita bussin numero mieleen.

Wessajonot ovat pitkät. Kun seisot lähtöalueella nenä menosuuntaan niin kun menet oikealle riittävän pitkälle niin sieltä löytyy hyvä puska :thumbsup:. Lähdössä ei ole kovaa ryysistä, väylä on leveä.

Reitti ei ole raskas vaikka kaupunki on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Hieno reitti Bosporinsalmen yli, moskeijoita matkan varrella, kannustusta mukavasti. Lämpötila vähän yli 20 astetta, rankkasateitakin voi kyllä tulla. Muista geelit/omat urheilujuomat vyötärölle. Vettä annetaan mukeista ja joskus pulloina.

Maalissa on hieno vastaanotto. Käteen kassi jossa mitali kaulanauhalla, jugurttia, banaania, vettä ja toinen maratonpaita.

Kadut ovat suljettuja, taksilla hotelliin pääsy vaikeaa. Kannattaa kävellä, ottaa metro ja yrittää löytää perille.

Jos päätät osallistua, voin lähettää paperikartan reitistä.

Link to comment
Share on other sites

  • 7 months later...

Muistelisin, että Pariisissakin on vain vettä. Siis kokemusta ei ole, mutta niin minulle on kerrottu. Ei geelin käyttäminen ole sen kummallisempaa kuin urheilujuomankaan, mutta täytyy myöntää, että kikkailuksi menee jos koko matka pitää olla geelien varassa, koska shortsien tasku on yleensä aika mitätön. Jos olisi pelimies niin järjestäisi jonkun tutun reitin varteen antamaan vaikkapa puolimatkassa uuden setin geelejä. Voisi teipata hyvän setin jo edellisenä iltana.

Vyöt ja muut ovat kyllä aika roskaa. Jos kokomatkalle pitäisi olla geelit niin ettei ole ketään tukijoukkoa mukana niin taskuun laittaisin/teippaisin loppumatkan geelit ja alkumatkan vastaavat urheiluteipillä ranteiden ympäri. Niistä pääsee suht nopeasti eroon. Ei siinä muu auta.

Link to comment
Share on other sites

Juu, geelit jollain systeemillä mukaan. Voi olla hankalaa lähettää huoltojoukkoja matkan varrelle, katsoin tuossa reittikarttaa ja Bakirköy-niminen paikka (25 km juostu) olisi sopiva mutta eri juttu kuka sinne löytää. :hali_knuffl_rein:

Liikenneruuhkiin kannattaa varautua :racer:. Maratonbussit starttipaikalle lähtevät Taksim Squarelta aamulla klo 7.30.

Juoksen itsekin siellä syksyllä.

Link to comment
Share on other sites

Muistelisin, että Pariisissakin on vain vettä. Siis kokemusta ei ole, mutta niin minulle on kerrottu.

(...)

Vyöt ja muut ovat kyllä aika roskaa. Jos kokomatkalle pitäisi olla geelit niin ettei ole ketään tukijoukkoa mukana niin taskuun laittaisin/teippaisin loppumatkan geelit ja alkumatkan vastaavat urheiluteipillä ranteiden ympäri. Niistä pääsee suht nopeasti eroon. Ei siinä muu auta.

Pariisissa on vain vettä. Parilla viimeisellä juomapisteellä on vasta urheilujuomaa.

Geelit on sen sijaan todella kätevää laittaa pieneen vyölaukkuun. Paljon kätevämpää kuin esimerkiksi mainitsemasi taskut. Kannattaisi ehkäpä kokeilla.

Link to comment
Share on other sites

Paljon kätevämpää kuin esimerkiksi mainitsemasi taskut. Kannattaisi ehkäpä kokeilla.

En usko. En kanna mitään lisäpainoa mukanani, joka mahdollisesti heiluu tai liikkuu. Olen kehittänyt taskua varten jonkinlaisen patenttiratkaisun. Teippaan urheiluteippiä tuohon alavatsaan, jotta eivät hierrä ja sitten teippaan 2 kpl Dexalin geeliluiskaa ja 1 kpl Maximin 100g korkillisen geelin taskuun sillä tavalla, että ensimmäinen liuska on helppo vetää sieltä pois. Toisen liuskan kohdalla otan ensimmäisen varmistusteipin ja Maximin kohdalla toisen varmistusteipin veke. Se on hyvä setti. Jos tulee enemmän geelejä niin kuten sanottua niin teippaan ne ranteisiin.

Link to comment
Share on other sites

Minä ompelutin vaimolla shortseihin sisäpuolelle taakse vanhan tuulipuvun takin taskupussin. Geelit mahtuivat sinne mainiosti ja helppo oli ottaa aina tarpeen vaatiessa. Parilla maratonilla olen käyttänyt ko. shortseja ja nauttinut nesteenä vain vettä eikä mitään energia-aiheisia ongelmia ole ilmennyt.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Nyt oon kotiutunut Istanbulista ja on sopiva hetki kerätä hieman ajatuksia julkisesti jaettavaksi.

Tuike on koonnut erittäin hyvin kokemukset Avrasya maratonulta. Mun kokemukset ei niistä paljoa poikkea.

Reitti on tosiaan erinomainen; kauniit maisemat, paljon nähtävää. Näitä varten otin kamerankin mukaan, mutta juoksun tiimellyksessä kuvaaminen pääsi unohtumaan. Kaupunki on yhtä (tai siis seitsemää) suurta mäkeä. Tasaista ei tunnu löytyvän mistään. Maratonin reitti on kuitenkin paria nousua lukuunottamatta erittäin tasainen.

Ajattelin käydä Expossa jo hyvissä ajoin perjantaina aamupäivästä. Menin Taksimille odottelemaan bussia, jonka piti kulkea tunnin välein. Bussia ei kuitenkaan näkynyt, eikä kuulunut. Kolme bulgarialais-tyttöä kertoi odotelleensa jo edellisenä päivänä 1,5 tuntia bussia samassa paikassa. Hyppäsin Walesiläis-pariskunnan kanssa samaan taksiin ja ajoimme expoon. Pois exposta pääsikin kätevästi Vesibussilla.

Expo oli auennut jo klo 0900, mutta saapuessani sinne perjantaina puolen päivän maissa kojuja vasta availtiin ja pastalounasta katettiin. Expossa oli halpoja vaatteita Suomen hintatasoon verrattuna, mutta laatukin oli toista luokkaa. Mulle tarttui matkaan yksi paketti vasemman ja yksi oikean jalan sukkia sekä "Asicsin" paita.

On aikamoinen temppu sulkea yli 15 miljoonan ihmisen kaupungissa päätiet viideksi - kuudeksi tunniksi. Turkin kaltaisessa valtiossa tällaisia päätöksiä uskalletaan tehdä ja kansa ei valita (ainakaan paljoa) Sunnuntai-iltana nähty mielenosoitus taisi johtua muista syistä. Koska maraton-päivä on ainoa päivä vuodessa kun sillat ovat suljettuna autoilta, käyttävät lokaalit tilaisuuden hyväksi. Heti lähdön jälkeen Bosporin sillalla oli paljon paikallisia ja myös turisteja kulkemassa siltaa pitkin. Osa juoksi, mutta suurin osa käveli. Jotkut vielä jopa vastasukaan. Onneksi sillalla oli tilaa kaikille.

Juomapisteitä oli matkan varrella paljon. Hyvä niin, koska päivä oli viikon lämpimin. Aurinko paistoi koko maratonin ajan. Sain jopa komeat rusketusrajat. Vesipullojen lisäksi tarjolla oli tosiaan vain sokeripaloja ja omenalohkoja. Omenat olivat erittäin maukkaita, vaikka eivät varmasti ole parasta mahdollista suuhunpantavaa maratonin aikana.

Hinta/laatu-suhde oli kohdillaan. 15 euron osallistumismaksu piti sisällään Exposta saadut repun, T-paidan, pastaa/banaania/mehua, matkan varrella huollon ja maalissa käteen vielä kassi, jossa oli mitali, diplomi, toinen T-paita (sattumalta oikeen kokoinen), banaani, powerade-pullo ja suklaapatukka. T-paitoja jaettiin runsaalla kädellä. Eräs unkarilais-mies kertoi saaneensa kolme paitaa, kun pyysi vaimolleenkin tuliaispaitaa.

Kadut ovat tosiaan suljettuja ainakin klo 1500 asti. En muistanut ottaa sitä huomioon vaikka Tuike mainitsi asiasta. Maalialueelta olikin sitten oma seikkailu toiselle puolelle kaupunkia. Sattumalta tapasin maalissa unkarilais-juoksijan, joka oli menossa myös Taksimille. Löysimme rautatieasemalta taksin, joka suostui heittämään meidät, vaikka liikenne oli poikki. Kuski pujotteli suljetuilla kaduilla poliisiautojen, lyhtypylväiden, aitojen ja katukivetyksien välistä. Taisi välillä vähän osuakin pylväisiin. Galatan ja Atatürkin siltaa hän ei kuitenkaan suostunut ajamaan, vaan kiersimme vanhan Galatan sillan kautta. Pituutta ja hintaa taksimatkalle kertyi nelinkertaisesti normaaliin verrattuna, mutta matka meni joutuisasti, kun löytyi yhteinen puheenaihe. János oli myös automotive-alalla duunissa. Loppumatkasta taksikuskikin yhtyi keskusteluun kertomalla Turkkilaisesta autoteollisuudesta. Matka oli erittäin mukava ja opettavainen. Eikä jälkikäteen haitnnut yhtään vaikka kadut olivat poikki.

Mitä itse juoksuun tulee, niin lähtökohdat eivät olleet hyvät. Saavuin Istanbuliin keskiviikkona ja neljänä maratonia edeltävänä päivänä tuli käveltyä lähes aamusta iltaan mäkisessä kaupungissa nähtävyyksien perässä. Perjantaina jo takareidet olivat aivan jumissa ja hieman venyttelin niitä. Lauantaina tilanne vielä paheni. En antanut sen kuitenkaan häiritä. Lähdin juoksemaan hyvässä seurassa reipasta vauhtia. Matka kulki kuin siivillä. Jossain 18 km:n kohdalla takareidet rupesi jo vaivaamaan, mutta ajattelin jatkaa vielä muutaman kilometrin, koska seura oli erinomaista. Puolimatkassa kello näytti 1:55. Sinnittelin vielä muutaman kilometrin lisää, mutta sitten oli pakko vaihtaa kävely-juoksu-kävely-juoksu -linjalle. Noin 5 kilometriä ennen maalia kuulin vierelläni puhuttavan suomea. Kysyin pääseekö imuun ja vastaus oli luonnollisesti myönteinen. Tämän mainion seurueen mukana viimeiset kilometrit taittuivat huomaamatta. Lopun nousu, Topkapin palatsin puiston läpi Hippodromille Sinisen moskeijan viereen, sujui kevyesti, koska voimia oli jäänyt säästöön. Loppuaika oli 4:20 ja risat. Se harmitti hetken aikaa, mutta tajusin, että se olisi ollut vielä huonompi ellen olisi saanut mainiota seuraa loppumatkaksi.

Kyseessä oli mun eka maratoni ulkomailla, mutta ei todellakaan viimeinen. Tunnelma oli aivan loistava. Ihmiset, joita tapasin lähtöalueella, matkan varrella ja maalissa, olivat erittäin mukavia. Kaiken kruunasi vielä hieno sää. Täytyy toden totta sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen koko reissuun.

Link to comment
Share on other sites

Visku kertoikin kaiken olennaisen maratonreitistä ja kaupungista, joka yllätti suuruudellaan ja nähtävyyksillään. Kun kävelimme illalla pääostoskadulla Istakal Caddesilla, niin väkitiheys oli sama kuin meillä vain silloin, kun täysi stadion purkautuu ulos. Luonnollisesti ravintoloiden määrä oli mitoitettu tälle väkimäärälle eli niitä samoin kuin kaiken maailman basaareja ja kauppoja oli vähintäänkin riittävästi. Itse maraton ei kylpylöissä lojumaan tottuneita turkkilaisia juurikaan kiinnostanut, mutta osallistujamäärää oli saatu nostettu paristatuhannesta sillä, että maratonin yhteydessä juostiin 15 kilometrin kisa ja ns. fun run, joka oli 8 kilometriä.

Turkkilaisia voi kehuta ystävälliseksi, joskin täysin kielitaidottomaksi väeksi. Taksikuskit olivat kuitenkin aivan oma rotunsa. Kolmen päivän aikan meidän runsaan parinkymmmenen hengen porukkamme ei tavannut kuin yhden rehellisen taksikuskin. Hän peri virallisen 11 liiraa eli 5,5 euroa taksimatkasta Taksimista Hagia Sofian luokse eli maratonin maalialueelle. Muilla hintahaitari oli 40-70 liiraa ja koripallon MM-kisojen aikana vakiotaksa oli kuulemma ollut sata liiraa. Ja yleensä tämä ylihintakaan ei riittänyt, vaan vakiotemppuna oli ottaa 50 liiran seteli, pyöräyttää se kämmmenellä ja näyttää viittä liiraa ja vaatia lisää. Viimeinen kuski, joka tätä yritti meinasi saada jo sakinhivutuksen. Sen verran tympääntyneitä me näihin tuleviin EU-kansalaisiin aloimme jo olla.

Mutta itse kaupunki ylitti kaikki odotukset. Aikaa oli vain liian vähän tutustua kaikkeen Euroopan vuoden 2010 kulttuuripääkaupungin antiin.

Meidän lisäksemme paikalla oli toinenkin rakennusalan porukka tutustumassa Istanbulin rakennusmarkkinoihin. En tiedä kumpi porukka sitten oli maanantaina virkeämpi tutustumaan rakennustyömaihin, sekö joka ryyppäsi koko viikonlopun vai se joka litki lauantai-iltana pelkkää vettä ja juoksi sunnuntaina maratonin. Mutta ehkä meitä juuri tästä syystä kutsutaankin Kunnon rakentajiksi erotukseksi niistä muista...

Link to comment
Share on other sites

visku & trampas: Taisimme tavatakin.

Ite käyn aina kaksi kertaa ulkomaiset kohteet, silloin toinen kerta on helppoa kuin heinänteko. Nyt sattui vielä hyvä keli, vuosi sitten satoi lähdössä kaatamalla. Paljon olivat menneet eteenpäin organisoinnissa. Alun reppukaaos oli hellittänyt ja maalissakaan ei tarvinnut mennä itse penkomaan reppukasaa. Vielä kun saisivat urheilujuomaa, musiikkia ja valokuvauksen reitin varrelle niin avot.

Link to comment
Share on other sites

  • 11 months later...
  • 4 weeks later...

Onko kukaan menossa tänä vuonna?

Olin mukana ja näikyi siellä olevan paljon muitakin suomalaisia.

Edelleen tarjolla oli vaan vettä, sokeripaloja ja omenaa. Jotain Poweradea tai vastaavaa juomaa oli myös tarjolla, mutta ~4h menijöiden kohdalla se oli jo loppu.

Osallistujille jaettiin taas (tuhan sälän lisäksi) ihan kelvollinen laukku ja hyvä Niken tekninen paita. Maalissa sai vielä myös puuvillaisen t-paidan (minulle osui koko L, en tiedä oliko muita kokoja jaossa).

Retti on ihan ok, vaikka kohta 20 - 40 km kovin tylsä.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy