Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Erilaisia harjoitusfilosofioita?


Eppu
 Share

Recommended Posts

Nooh. Kertokaahan nyt miten te kukanenkin oikein harjottelette? Suunnitteleeko joku vuotta pitkällekin eteenpäin millä viikolla tekee mitäkin ja kuinka moni ultrajuoksija seuraa jotain ohjelmaa tai omaa ohjelmaansa?? Millä filosofialla mennään lenkille? Jokainen lenkki suunniteltu juttu vaikko iha mitä sattuu tulemaan? Noudatatteko ruokavalioita? Ootteko muuten tarkkoja urheilujen suhteen? Harmittaako jos suunnitellut lenkit jää välliin? Onko hölkkääminen maailman tärkein juttu? Teettekö jotain muuta?

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Kasa vaikeita kysymyksiä, joita voi tosiaan olla ihan hyödyllistä pohtia tykönänsä.

Treenifilosofiani voisi olla, ettei treenifilosofiaa ole, ainakaan mitään yhtenäistä. Jokaiseen juoksuhullutukseen valmistaudun hieman eri tavoin, kulloinkin käytettävissä olevan ajan ja muiden tuotannontekijöiden määrittelemin edellytyksin, sekä tietenkin myös tavoitteen mukaan. Nyt on tavoitteita ensi kesäkuulle asti kalenterissa, mikä lienee tavallinen tilanne mun kohdalla. Treenaan ohella myös paria muutakin lajia sikäli kuin ehdin ja jaksan.

Juokseminen on ehdottomasti tärkeä asia, henkireikä ja elämänrytmin selkeä osanen. Jokainen lenkki on tärkeä, mutta jätän sumeilematta lähtemättä lenkille, jos niikseen tulee ja tilanne vaatii. Pyrin yleensä treenaamaan ja lenkkeilemään ahkerasti ja säntillisesti, ja muina aikoina teen sen minkä voin enkä tunne huonoa omatuntoa.

Ruokavalio on aika tarkka. Vältän roskaruokaa ja ainakin yritän rajoittaa karkin ja muiden herkkujen syömistä. Syön paljon ns. kunnon ruokaa sen sijaan, eli lihaa, kalaa, broileria, kasviksia, perunaa, riisiä, hedelmiä. Juhlin toisaalta ilman ihmeempiä pidäkkeitä silloin kun on juhlan aika.

Jos nyt jotain johtopäätöstä tästä voisi tehdä, niin yritän elää kohtuutta noudattaen ja ylilyöntejä vältellen, tosin aina tämä ei onnistu. Ihmedieetteihin tai -konsteihin en usko enkä turvaudu, vaan uskon, että näen tyhmät ratkaisut suoraan peilistä, vaa'asta tai tulostaululta. Ja vielä piti sanomani, että kokeilemattahan ei tiedä mikä voi onnistua milloinkin.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Mulla on harjoittelu sellaista aika impulsiivista ja välillä ehkäpä maanistakin. Joskus innostuu oikein tosissaan juokseen ja hölkkäilee yli sadan kilometrin viikkoja ilman mitään oikein järkeä. Välillä sitten tulee sellanen fiilis ettei millään jaksa lähteä lenkille ja sitten ei vaan lähde, nyt just on tällanen tauko joka on kestäny jo kolme viikkoa. Olen tosin pyörällä käynny töissä, mutta juossu en oo montaakaan metriä. Siksipä tässä on ollut varmaan tällanen itsetutkiskelun aika.

Kilpailuissa tai tapahtumissa on mukava käydä kun saa tavata tuttuja ja sitten kokea niitä "sankari" viiliksiä, kun hieroo itteensä jossain puskassa havuilla. Maalissa on mahtava olla kun ei muuta enää kykene ku heruttaan kuolaa suupielestä. Ontua maanantaina töihin ... "Ai on ope ollu taas hölkkäämässä!?" kun peruttaa koulun rappuja välkkävalvontaan.

Jos joku kiva tapahtuma on tulossa niin n. 2kk aikaisemmin alan miettimään miten siihen voisi valmistautua vaikkapa suunnittelemalla mielessäni jotain harjoitusviikkoja tyyliin "Olis varmaan hyvä juosta ainakin seuraavanlaiset kilsat/viikko 60-80-100-120-100-80 jne" mutta mitään en laita paperille. Päiväkirjaa olen pitänyt polarin tolla tietsikka ohjelmalla, mutten ole pitkään aikaan ladannu sinne mitään... muutamaan vuoteen muuta kuin joittenkin kisojen tiedot. Mitään oikein käsitystä ei ole edes juostuista kilometreistä. En muista kuin ehkä ne kovimmat viikot ja kaikki muu kyllä unohtuu. Sykemittariakaan ei tuu käytettyä. Keväällä harjoittelin maratonille ja ajattelin sen juosta alle kolmen tunnin ja ekaa kertaa elämässäni kokeilin seurata jonkinlaista ohjelmaa. Ei ollu meikää varten sellanen. No ei kyllä maratonkaan menny alle kolmen tunnin. Jotenkin taas nuo numerot ja ajat yms. aina sillon tällön sytyttää, mutta kilpailuvietti on niin heikko ettei koskaan saa ittestään sitä kunnon pinnistystä irti. Varmaan en pääse ikinä satasta alle yheksän enkä maraa alle kolmen... mutta no ... siinä vaiheessa ku p...rseet tervataan ei taija paljoa olla väliä minkä väriset lenkkarit sulla oli.

Ehkäpä sitä on hieman liian boheemi, mihinkään järjelliseen toimintaan. Järjen kanssa en juokse missään nimessä vaan kyllä pääasiallisesti mun tekemisiä leimaa just niitten järjettömyys. Jos huvittaa niin saatan istuttaa kuutamossa pihalle 1000000 kukkasipulia keskellä yötä... ja se mitä naapurit ajattelee... toivottavasti etes pikkasen pelkäävät.

Esimerkiksi juoksijalehden juttujen koen usein olevan minulle liian tarkkoja, yksityiskohtaisia ja monimutkaisia. Ei hölkkääminen nyt mitään tähtitiedettä kuitenkaan ole. Toki kovilla tavoitteilla pitää olla tarkat ohjelmat, muttei taida sopia meikäläisen sielunrakenteelle... pakko kai se on myönnettävä.

Muita juttuja mitä tulee tehtyä ovat kahvakuulailu, lekalla autonrenkaan takominen, hiekkasäkin heiluttelu, kiipeily, kuminauhoilla ittensä telominen, retkeily ... eikä niitä sen takia tee että olis parempi juoksija vaan sen takia että kaikenlainen pöljäily on niiiiiiiiin rentouttavaa.

Perhe syö pääasiallisesti kasvisruokaa ja töissä syön kasvisruokaa, mutta joskus joku makkara tms. saattaa upota. Suklaata ja karkkia sitten ihan helekkaristi liikaa. Pitäis vähentää varmaan...

UGH

Link to comment
Share on other sites

Mulla on jo jonkinlainen treenirunko tehty ensi vuoden syksyyn asti. Tämä tarkoittaa hataraa viikkokilometrisuunnitelmaa. 40-100-120-160...jne. Näitä sitten viilailen kun ajankohdat lähenee muun elämän lomaan. Tai muuta elämää juoksun lomaan ennemminkin.

Näihin ei sisälly juoksuvauhteja. Ne menee fiiliksen mukaan viikottain ja lenkeittäin. Joskus mietin, että vois tehdä jotain tiettyä osa-aluetta vähän reilummin tietyn ajanjakson aikana. Ohjelma on suunniteltu kovaksi ja siitä sitten lipsun, kun en enää jaksa treenata mukana tai muu elämä vaatii. Huonoa omaa tuntoa en tunne jos lenkki on jäänyt jostain hyvästä syystä. Jos laiskuuttaan jää väliin niin sitten voi jonkinlainen morkkiskin tulla mutta harvoin. Keho ja mieli kyllä kertoo kyllästymisellä kun on liikaa.

Ruokavaliota en noudata ja sen näkee läskistä ruhosta. Muuta harrastamista tulee tehtyä jonkin verran mutta kyllä juoksu on se tärkein juttu ja tavoitteet on siellä. Muita lajeja ja juttuja teen sitten vaihtelun vuoksi. Ei pääse leipääntymään niin pahasti kun käy välissä repimässä tunnin maksimivetoja maila kädessä.

Tosissaan mutta ei vakavasti, tarpeen tullen lipsuen. Ja Epun kaltainen tietynlainen järjettömyys on hyvä pitää mukana tekemisessä.

Ei siis kovin tieteellisesti...

Link to comment
Share on other sites

Aloitin juoksennella joskus pikkupoikana varmaankin 70-luvun suurten sankarien ( Vasala,Viren,Kantanen, Lätsä-Pekka.... ) siivittämänä...tai sitten kaakkois-suomen korpimetsissä ei ollut muuta tekemistä, vaikea sanoa perimmäistä syytä.

Huomasin kuitenkin tuossa heti kymmenen ikävuoden saavutettuani että olisin jo liian vanha aloittamaan olympiavoittoon tähtäävää treeniä, joten otin juoksun jo alkuvaiheessa hieman kevyemällä ja sanoisinko itsekkäämmällä asenteella, eli harrastetaan vain omaksi iloksi.

Juoksuun sisälle pääsin ennenkaikkea Juoksija-lehden kautta. Harjoittelin itsekseni ( kuten jatkossakin ) pääasiassa Kari Sinkkosen opein.

Halusin nimenomaan kehittyä kestävyysjuoksijana ja heti tavoitteena oli maraton. Olikohan maratonbuumi jo alkanut ? Lueskelin paljon alan kirjallisuutta; mm Waldemar Chierpinskin tai italialaisten harjoittelufilosofiat ovat olleet mielenkiintoisia. Lähtökohtana on kuitenkin aina ollut "miten kehitän perus/vauhti-kestävyytäni" joten nopeus-maksimikestävyysharjoittelu on jäänyt huomioitta.

Vaikka pikkupoikana juoksinkin mielikuvissani monta olympiavoittoa, ja myöhemmin juoksin ihan oikeasti kisoja viikottain, on juoksemistani kyllä leimannut enemmän "harjoittelu" kuin "kilpaileminen". En oikeasti tähtää mahdollisimman hyvään tulokseen kilpailuissa vaan olen aina valmis tinkimään tavoitteista harjoittelun ja muunkin elämän tasapainon saavuttamisen vuoksi. Siksi tulokset ovat jääneet keskinkertaisiksi vaikka olenkin mielestäni sisäistänyt juoksemisen kokonaisuutena varsin hyvin.

Olen toki tietyllä tavalla hyvinkin kilpailuhenkinen. En halua kokea enkä juuri arvosta huonoja suorituksia tai "henkistä velttoutta". Vaikkea pukea sanoiksi mutta juokseminen on kovasti myös henkistä toimintaa. Jos ihminen joutuu henkisesti liian tiukoille harrastuksensa takia hänestä tulee ikävää seuraa. Toisaalta "tyhjännaurajista" ei ole myöskään juuri iloa. Siksi arvostankin ja olen itsekin pyrkinyt harjoittelemaan tasaisen kovaa niin että siitä pystyy nauttimaan sekä haasteista että rennosta fiiliksestä. Boheemius on omasta juoksemisestani/elämästäni hyvin kaukana.

Ei ole merkitystä ostatko Audin, teetätkö silikonit vai juoksetko maratonin. Merkitystä on vain sillä millaiseksi se sinut tekee.

Juoksen koska pidän fyysisestä toiminnasta. Teen siis muutakin kuin juoksen, mutta juoksemisessa kiehtoo ehkä eniten vapaus tehdä asiat ihan omaan tahtiin. Sen jälkeen kun pikkupoikana luovuin olympiavoiton tavoittelusta valmentajan osuuskin tuli tarpeettomaksi, samoin valmiiden harjoitusohjelmien.

Juoksen toki myös länsimaista kulutus-yhteiskuntaa vastaan. Haluan olla oikeasti terve ja hyväkuntoinen ihminen ilman minkäänlaisia tekosyitä. Siihen päästäkseen päivittäinen fyysinen ponnistelu on välttämätöntä.

Ruoka ei ole minulle iso asia. Syön tarpeen ( yleensä energiatarpeen ) mukaan. Tarpeen näkee henkilövaalla.

Kalastan itse joten kalaa syön lähes joka ilta. Päivisin syön työpaikkaruokalassa mitä siellä milloinkin tarjotaan. Pakastimeni ovat täynnä kalaa ja marjoja.

Pullaa,makkaraa, lihapiirakoita yms. syön siinä missä kasviksiakin. En näe mitään syytä välttää jotain tiettyä ruoka-ainetta vaan olen ehdottomasti sitä mieltä että kokonaisuus ja tietynlainen johdonmukaisuus ratkaisee tässäkin asiassa.

Yhteenvetona voisin sanoa että olen liittänyt juoksemisen saumattomasti omaan elämääni.

Tähän samaan kokonaisuuteen kuuluu sekä henkinen että fyysinen hyvinvointi, lepo sekä ruokailu. Juokseminen ei siis ole mulle pelkkää harjoittelua vaan kokonaisuuden hallintaa.

Siksi voinkin sanoa olevani elämäntapajuoksija. Koska haluan elää fiksusti haluan myös juosta fiksusti. Ja kuten elämäkin juokseminenkin taitaa olla koko elämän kestävää jatkuvaa opettelua.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Olen kovasti miettinyt tätä miksi oma juoksemiseni on niin kovin usein päämäärätöntä. Olen löytänyt tällaisen vastauksen, että juokseminen ei ole vain voimia antavaa ehdoin tahdoin harrastamista, vaan myös sen tosiasian todeksi tekemistä, että voin hyvin, olen kyllin terve ja tämä kaikki on mahdollista minulle.

Eli siis oman hyvinvointini käytännön seuraus.

Asia on siis selvästi kahden suuntainen - ihan kuin jonkinmoinen sisäinen symbioosi. Niinhän se on tietysti kaikilla kun mikään asia ei ole ihan irrallinen muusta. Voihan olla, että nykyisessä elämäntilanteessani mahdollistuva rajaton reutominen asettaa vähän tätä terveys- ja pystymisasiaa kyseenalaiseksi kun kaikki ei aina olekkaan mahdollista ihan noin vain.

Siitä voi johtua tämä tarve todeta oma riittävä terveytensä säännöllisesti.

Palkkio oikeansuuntaisesta toiminnasta eli terveenä pysymisestä on mahdollisuus osallistu hyvin odotuksin ultratapahtumiin. Mitä niissä sitten tapahtuu on vähän irrallisen tuntuinen asia eikä tarjoa minulle ihan suunnattomia mullistuksia näin matalin tavoittein: Arkeni on usein aika retkiluontoista sisältäen reiluja jotoksia - ja luonnon kokeminen on iso osa asiaa :).

Tämä toimintatapani on saanut myös sensorin (vaimoni) hyväksynnän ja parantuneen terveyteni kautta saan osakseni myös kannustusta näissä asioissa, eikä yksittäiset ylilyönnit johda suurempaan polemiikkiin. Toisaalta olen oppinut nöyryyttä omien rajojeni suhteen. Osaan nykyään hellittää ajoissa.

Tämmöistä.

Muokattu
Kirjoitusvirheitä
Link to comment
Share on other sites

Palkkio oikeansuuntaisesta toiminnasta eli terveenä pysymisestä on mahdollisuus osallistu hyvin odotuksin ultratapahtumiin. Mitä niissä sitten tapahtuu on vähän irrallisen tuntuinen asia eikä tarjoa minulle ihan suunnattomia mullistuksia näin matalin tavoittein: Arkeni on usein aika retkiluontoista sisältäen reiluja jotoksia :).

Toisaalta olen oppinut nöyryyttä omien rajojeni suhteen.

JUURI NÄIN!! Hienosti muotoiltu!!

Link to comment
Share on other sites

Nooh. Kertokaahan nyt miten te kukanenkin oikein harjottelette? Suunnitteleeko joku vuotta pitkällekin eteenpäin millä viikolla tekee mitäkin ja kuinka moni ultrajuoksija seuraa jotain ohjelmaa tai omaa ohjelmaansa?? Millä filosofialla mennään lenkille? Jokainen lenkki suunniteltu juttu vaikko iha mitä sattuu tulemaan? Noudatatteko ruokavalioita? Ootteko muuten tarkkoja urheilujen suhteen? Harmittaako jos suunnitellut lenkit jää välliin? Onko hölkkääminen maailman tärkein juttu? Teettekö jotain muuta?

Minä suunnittelen, koska suunnitteleminenkin on kivaa jo sinänsä. Kuitenkin muutan suunnitelmiani fiiliksen mukaan. Ei väkisin mitään, päiviä voi vaihtaa tai muuttaa jopa lepopäiväksi. Pidän kuitenkin päiväkirjaa kaikesta (eli toteuutuko minun suunnitelmat). Taustaltani en ole urheilija, vaan viiskymppisenä aloitin säännöllisen liikunnan ja jätin 35 vuoden tupakoinnin. Alkoholia en ole pystynyt jättämään (vielä????). Koko ikäni olen kuitenkin käyttänyt koiria/koiraa kävelylenkillä ja silloin tällöin saanut inspiraation muutaman viikon harjoitteluun (hiihtoa, juoksua, pyöräilyä). Ruokavalion suhteen on ihan sama, mitä syön, ei vaikuta mihinkään. Itse asiassa aika usein syön iltaisin lenkin, saunan ja olueiden päätteeksi vielä puolilevyllisen tummaa suklaata.

Tällä hetkellä treenaan 24 tunnin juoksuun tammikuun lopulla ja pyrin joka viikko kasvattamaan kilometrimääriä. Kuitenkin teen kerran viikossa tällä hetkellä tonnin vetoja 6 minuutin lähdöllä kasvavin määrin ja joka tonni sekunnin pari nopeammin (juoksumatolla ja sellaisella nopeudella, että syke lähestyy anaerobista kynnystä vasta lopussa, nämä eivät ole siis tappavia, vaan tuntuvat hyvältä). Lisäksi tietysti juoksen koiran/kavereiden kanssa maasto- tai asfalttilenkkejä tasaisella vauhdilla ja joskus pitkiä lenkkejä. Välillä reppu selässä ja välillä vaikka kävellen. Aika paljon juoksen kutenkin matolla hitaasti ja kävelen 100m 20 minuutin välein ja juon mehua (tällä hetkellä).

Mutta, joskus tietysti pidän totaalisen tauon. Minulla on elämässä paljon muutakin, työ, koiria, kissa, vaimo, lapsia, lapsenlapsia. Kuntoni on kuitenkin noussut huimasti ja vaikka en mitään ennätyksiä tai voittoja saisi koskaan olen todella tyytyväinen itseeni, olen hyväkuntoinen, ehkä koko elämäni parhaassa kunnossa. Siitä nauttivat myös minun läheiseni.

Link to comment
Share on other sites

Schapen touhu on aika pitkälti oman juoksenteluni ja muun elelyni kuuloista. Tosin koiranulkoilutus- ja tupakointitaustat puuttuvat ja tähän asti lenkit ovat tapahtuneet ulkosalla. Mutta harjoitusfilosofisesti hyvin sukulaissieluista hommaa. Noin pitkälle tai nopeaksi kuin Schape en ole vielä ehtinyt, mutta onpa mulla vielä aikaa.

Link to comment
Share on other sites

Minä haluaisin vielä täydentää vastaustani. Mitä kauemmin olen treenannut, sitä vähemmän minua kiinnostaa kilpailut. Pelkästä harjoittelusta on tullut tärkeämpää. Saan siitä niin hyvän olon, että en kaipaa kilpailuja. Tietysti kuitenkin pitää olla joku tavoite. En tiedä, kuvittelenko vain. Juoksemisesta ja liikkumisesta yleensä on tullut minulle tapa, josta ei voi enää luopua.

Link to comment
Share on other sites

Juu ei pysty suunnittelemaan mitenkään...

Katson paljonko on suunnilleen aikaa käyttää juoksuun ja yritän käyttää sen parhaalla mahdollisella tavalla...

Kisojen lähestyessä pyrin nostamaan kilometrejä ja ennen noita kilsojen nostoja juoksen lyhyempiä reippaampia lenkkejä ja esim. sellaisia "kaikkimäettäysillä" tyyppisiä leikittelyjä...

Päiväkirjaa en pidä tekemisistäni...

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy