Jump to content
Juoksufoorumi.fi

maratonilta sataselle?


riopentti
 Share

Recommended Posts

Kompaten vastauksia 70 km:n ultraan, kuinka valmistaudutte 100 km:n matkaan verrattuna maraharjoitteluun? Teettekö pidempiä pitkiksiä ympäri vuoden, riittääkö parin päivän tankkaus? Vauhtia varmaan vähemmän sekä pitkiksissä että itse suorituksessa, jos tavoitteena vain läpipääsy? Kuinka paljon pitäisi olla juoksukilometrejä alla, jotta paikat kestävät?

Itselläni tältä vuodelta kolme maraa pohjalla ja muutoin vain 200 km juoksua. Rauhallisella vauhdilla uskoisin Wihan läpipääseväni mutta paikkojen kestävyys arveluttaa - pitäisikö siirtää ultraus ensi vuodelle ja hankkia pohjia ensin lisää - tai vaihtaa satanen viideksikymmeneksi...?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 35
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

  • 2 weeks later...

Kertokaas joku satasen juossut, että miten paljon "pahempi rasti" 100km on, kuin 42km. Tuntuu ihann mahdottomalle 100km juosten ? saati pidempi matka. Onko se niin paha, kuin miltä se tuntuu ulkopuolisesta ?

Ei ole paha rasti juosta 100 kilsaa...

Siirtää töppösen toisen eteen niin kauan että on täynnä...

Vauhti vaan sopivaksi...

Siinä 30-50 kilsan paikkeilla tulee raskas hetki minulla, mutta kun jatkaa vaan niin menee ikään kuin jonkun rajan yli ja homma muuttuu helpommaksi...

Jos törmäät johonkin "maratonseinään" niin vauhtisi on aivan utopistisen kova jätkään nähden...

Eli rauhallisesti liikkeelle...

Link to comment
Share on other sites

Oma satasen ensikokeilu viime kesäkuussa ei ollut paha rasti ollenkaan, paitsi että olin onnistunut/onnistuin jäkittämään etureiteni jo kahdenkymmenen kilometrin jälkeen. Syyt taisivat olla yksi överiksi mennyt ylipitkä lenkki, kuoleentuneet lenkkarin vaimennukset ja treeniohjelmasta puuttuneet vauhtilenkit (kasasin treenikilometrejä laatutreenin kustannuksella). Itselleni epänormaalia reisikipua lukuunottamatta (tämä olisi siis tuolloin iskenyt maratonin matkallakin) homma meni ihan mukavasti, touhun typeryyttä ajoittain toki ihmetellen, mutta kohtuuluottavaisena maaliintulosta, öh... ...ajallaan.

Maratoneja on alla kaksi onnistunutta ja yksi keskeytykseen päätynyt yritys satasen jälkeen. Ei niissäkään sinällää vikaa ole, mutta niihin onnistun suhtautumaan itselleni hiukan liian tuloshakuisesti. Ja yksi tulosmaraton pitäisi vielä viikon päästä juosta... Ultrat edustaa mulle juoksun retkeilypuolta. Tokihan siellä on ja nimenomaan pitääkin olla niitä ennätyksiin kurkottavia ultrakiitureita. Hieno on sivusta sitäkin menoa katsoa!

Just tuossa eilen pähkäilin tulevaa kautta hiukan, ja taitaahan siellä päätavoitteissa olla ainakin yksi satasen ulkoilu.

Link to comment
Share on other sites

Joskus olisi kiva juosta satanen, mutta miten ihmeessä sitä jaksaa nylkätä niin pitkään. Jos ajattelee normipitkistä 25 km, niin kyllähän tuokin junnaaminen hyydyttää aika lailla ja kotona on ihan plääh. Satasen taivaltaneet, miten juoksu menee käytännössä? Jynttäättekö koko ajan tasaista rauhallista matkavauhtia, vai otatteko välillä vähän kovempivauhtisia/kävelyjaksoja, jotta rytmiin saa vaihtelua?

Kyselen tällaisia tyhmiä, koska nämä ultrat on mulle vielä toistaiseksi ihan täysin outo alue. Aika ultraa on jo se, että kirjoitan nyt ensimmäisen viestin tänne ultraketjuun. Kuinkahan pitkä matka tästä on käytäntöön?

Link to comment
Share on other sites

Kertokaas joku satasen juossut, että miten paljon "pahempi rasti" 100km on, kuin 42km. Tuntuu ihann mahdottomalle 100km juosten ? saati pidempi matka. Onko se niin paha, kuin miltä se tuntuu ulkopuolisesta ?

Joskus olisi kiva juosta satanen, mutta miten ihmeessä sitä jaksaa nylkätä niin pitkään. Jos ajattelee normipitkistä 25 km, niin kyllähän tuokin junnaaminen hyydyttää aika lailla ja kotona on ihan plääh. Satasen taivaltaneet, miten juoksu menee käytännössä? Jynttäättekö koko ajan tasaista rauhallista matkavauhtia, vai otatteko välillä vähän kovempivauhtisia/kävelyjaksoja, jotta rytmiin saa vaihtelua?

Kyselen tällaisia tyhmiä, koska nämä ultrat on mulle vielä toistaiseksi ihan täysin outo alue. Aika ultraa on jo se, että kirjoitan nyt ensimmäisen viestin tänne ultraketjuun. Kuinkahan pitkä matka tästä on käytäntöön?

Se on vaan motivaatiokysymys. Kun päättää lähteä sataselle, niin sitten sen juoksee vaan. (Niin, olen kyllä keskeyttänytkin kisan joskus päätöksestä huolimatta...)

Treenilenkeillä voi tosiaan tuntua, että 100km on niin pitkä matka että ei viitsisi vaivautua. Mutta kisatilanteessa asenne on yleensä erilainen ja asian näkee eri kantilta. Jokaisella lienee oma motivaationsa taivaltaa 100km tai enemmän, esimerkiksi itsensä voittaminen kuten monilla on jo maratonilla motivaationa.

Satanen ja muut ultramatkat eroavat maratonista lähinnä siten, että vauhti on hitaampi ja väsymystä kestää pidempään. Maratonilta tuttu väsymys ehkä 30km jälkeen on vieraana ultrilla paljon pidempään. Lieventävänä seikkana on se, että vauhtia ei tarvitse niin kovasti ylläpitää (ellei ole kovemman tason menijä) ja keskittyminen kohdistuu lähinnä eteenpäin pääsemiseen ja mahdollisten ongelmien kanssa selviytymiseen (vatsavaivat, krampit, mitä kaikkea nyt voikaan tulla, niistä löytyy muista ketjuista paljon juttua).

Tasainen vauhti (tai yleensä hiipuva kun alun intoilun jälkeen alkaa väsyttämään) on tavallisin. Yleensä kovasti tempoilemalla ei pääse maaliin asti - tai enpä tiedä kun en ole yrittänyt eikä sitä muutenkaan juuri näe. Toki rytmiä voi ja kannattaakin vaihdella jos siltä tuntuu. Aloittelijalle kävelytauot voivat olla mainio lisä ja usein jopa aivan pakollisia koska yksinkertaisesti jossain vaiheessa ei vaan jaksa juosta, on huono olo tai jalat kipeät tai muuta kivaa. Mutta vauhtihurjastelulla tuskin saavutetaan juuri mitään, ehkä jotain ihan lyhyitä pyrähdyksiä voi kokeilla (näitä olen kokeillut kun jalat ovat jumittaneet - eivät auttaneet ainakaan silloin). Tietysti jos 100km intervallitreeni tuntuu kiinnostavalta, niin eikun kokeilemaan!

Link to comment
Share on other sites

Tasainen vauhti (tai yleensä hiipuva kun alun intoilun jälkeen alkaa väsyttämään) on tavallisin. Yleensä kovasti tempoilemalla ei pääse maaliin asti - tai enpä tiedä kun en ole yrittänyt eikä sitä muutenkaan juuri näe. Toki rytmiä voi ja kannattaakin vaihdella jos siltä tuntuu. Aloittelijalle kävelytauot voivat olla mainio lisä ja usein jopa aivan pakollisia koska yksinkertaisesti jossain vaiheessa ei vaan jaksa juosta, on huono olo tai jalat kipeät tai muuta kivaa. Mutta vauhtihurjastelulla tuskin saavutetaan juuri mitään, ehkä jotain ihan lyhyitä pyrähdyksiä voi kokeilla (näitä olen kokeillut kun jalat ovat jumittaneet - eivät auttaneet ainakaan silloin). Tietysti jos 100km intervallitreeni tuntuu kiinnostavalta, niin eikun kokeilemaan!

Miltäs kuulostaisi 100*800 m 200 m:n palautuksilla. :grin:

Link to comment
Share on other sites

Miltäs kuulostaisi 100*800 m 200 m:n palautuksilla. :grin:

Kuulostaa vähän turhan kevyeltä... Noi pitäis vetää varmaan ihan maksimilla, jotta sais parannettua tuota maitohaponsietokykyä.

Mutta hei, mikäs teillä on ollut km-vauhti ja keskisyke satasella? Mennäänkö ihan pitkiksen tehoilla vai miten? Syke tuossa nyt tietysti väkisinkin nousee loppua kohti.

Link to comment
Share on other sites

Kuulostaa vähän turhan kevyeltä... Noi pitäis vetää varmaan ihan maksimilla, jotta sais parannettua tuota maitohaponsietokykyä.

Mutta hei, mikäs teillä on ollut km-vauhti ja keskisyke satasella? Mennäänkö ihan pitkiksen tehoilla vai miten? Syke tuossa nyt tietysti väkisinkin nousee loppua kohti.

Sykkeistä ei ole mitään hajua kun en käytä mittaria kisassa, mutta km-vauhti on ollut mulla 5:22 / km viime vuoden Wihassa ja vauhti oli tasaista alusta loppuun, ei mitään dramatiikkaa. Norm. pitkiksen vauhti mulla on noin 5 min-5:10 / km joten aavistuksen hitaampaa siis mentiin kuin pitkiksellä.

Link to comment
Share on other sites

Siinä 30-50 kilsan paikkeilla tulee raskas hetki minulla, mutta kun jatkaa vaan niin menee ikään kuin jonkun rajan yli ja homma muuttuu helpommaksi...

Näitä raskaita hetkiä varten on ainakin minusta hyvä jo treenatessa kokeilla kävelytaukoja ja etenkin kävelytaukojen jälkeen uudelleen juoksemaan rupeamista, etenkin satasta pidempiä kisoja ajatellen. Esimerkiksi vuorokaudenjuoksussa aaltoliike voi olla voimakasta ja väsymystä vastaan voi joutua taistelemaan moneen otteeseen.

Tietenkin on hyvä myös jollain tasolla valmistautua siihen, että mitään raskaita hetkiä ei tule!

Kaipa tärkeintä vain pitää huoli, että meno jatkuu, ja ottaa vastaan ne ongelmat jotka todella tulevat eteen eikä murehtia niistä jotka KENTIES saattavat tulla eteen, ja sitten vielä yrittää päästä niistä ongelmista yli jollain konstilla.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Kyllä vain "maratoonarina" tunnen pienuutta ja syvää kunnioitusta niitä kohtaan, jotka tuon 100km taivaltavat. Ehkä joku päivä itsekkin kuulun tuohon porukkaan, mutta ei ennen 50v synttäreitä, koska lapset ovat sen verran pieniä, että ei ole mitään mahdollisuutta harjoitella laadukkaasti. Seuraavat 10v todennäköisesti vain pidetään kuntoa jotenkuten yllä ja sitten taas pääsee harjoittelemaan laadukkaasti. Tiedän jo tässä vaiheessa, että juoksen 100 varmasti myös sen jälkeen, kun 50 raja rikkoutuu (Mikäli paikat on kunnossa) ja näillä harjoitus määrillä ei ainakaan jalkoja saa hajalle. Sen verran onnettomia juoksemani määrät ovat. 30-50km/vko.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy