Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Oletko unelma-ammatissasi?


Tinttaiita
 Share

Recommended Posts

Olen jo useamman vuoden ajan tiennyt, että nykyisen kaltaisissa työtehtävissä en viihdy eläkkeelle saakka, jotain muuta on keksittävä. Töihinlähtö aamuisin masentaa, motivaatiota ei ole nimeksikään eikä edes palkkapäivä ilahduta tarpeeksi. Olen väärällä alalla, vaikka tavallaan olenkin ihan hyvä siinä mitä nyt teen. Se vaan ei jaksa innostaa.

Mistä ammatista haaveilit lapsena, ja toteutuikpo haaveesi? Jos ei, niin miksi ei? Oletko tyytyväinen nykyiseen työhösi, vai suunnitteletko uuden ammatin opiskelemista?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 67
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Patologi,Arkkitehti ja Mainospiirtäjä tais olla lapsuuteni haaveammatit vaan eipä osunut lähellekkään noita erinäisistä syistä:) Tällä viikolla aloitin uudessa paikassa 21 vuoden jälkeen samassa paikassa olleena( tosin samassa ammatissa) ja uskomaton on ollut vaikutus tuolla paikan vaihdolla!!

Yöt nukun kun tukki ja herään täynnä intoa lähtemään duuniin..en uskonut kokevani tätä tunnetta enää ikinä..eli joskus voi pienikin muutos olla suuri ,jos on vuosia vaan raahautunut töihin ,tavan vuoksi samaan paikkaan.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

No huh huh, en todellakaan!

Taiteilijahan minusta piti tulla, mutta ei siihen aikaan olisi tullut kysymykseenkään lähteä semmoisia opiskelemaan. No, taidetta voi tehdä vapaa-aikanakin ja vieläpä monenlaista.

Nyt olen unelmatöissä siinä suhteessa, että saan tehdä ainoastaan kolmena päivänä viikossa töitä ja tienaan siitä sen verran, että pystyn elättämään itseni ja jääpi vähän säästöönkin. Joten neljänä päivänä viikossa saan tehdä mitä ikinä huvittaa tai olla tekemättä mitään -kuten niin usein teenkin. Tää on sitä elämää... (Tosin pystyn tekemään näin vaan sen vuoksi, että Niilos on niin kiltti ja on suostunut majoittamaan minut asuntoonsa eikä peri paljoo vuokraakaan ;))

Kyllä sitä tietysti vielä joskus haaveilee, että sais tehdä jotain semmoista missä joku tarvitsee juuri minun aivojani, mutta koska niin ei ole yrityksistä huolimatta käynyt niin minkäs sille mahtaa. Käytän sitten niitä vain ja ainoastaan omaksi ilokseni ja juuri niin kuin itse haluan.

ps. niin itse asiassa olen juuri sellaisessa ammatissa, johon ei kukaan kuuna päivänä varmaan tieten tahtoen pyri eikä sitä kukaan arvosta, mut on siinä monesti mukavaakin kun saa olla ihmisten kanssa tekemisissä...

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Poikasena luonnollisesti haaveilin lentäjän ammatista. Hain jopa ilmavoimiin varusmiespalvelukseen, mutta eivät ottaneet. Siihen jäi se unelma-ammatti.

Pitkää ja kapeaa valtion leipääkin on joskus tullut ajateltua elämäntehtävänä. Ensin jäämistä puolustusvoimien palvelukseen, myöhemmin jossakin vaiheessa hain jopa poliisikouluun. :fighting0056: Mutta eipä sieltäkään oikein uraa lohjennut.

Sitten siinä taisi lopulta käydä niin, että ammatti valitsi minut, enkä minä ammattia. Lukioaikainen matematiikanopettajani innosti minut numeroihin ja sillä tiellä ollaan edelleenkin. En osaa sanoa, onko tämä unelma-ammattini, mutta riittävän yksinkertaista ainakin, kun numeroita on vain kymmenen. :hali_hehe:

Link to comment
Share on other sites

En nyt tiedä unelma-ammatista, mutta unelma lapsena oli kyllä olla hoitaja ja auttaa muita.

Haaveilin lähteväni kehitysmaihin auttamaan sairaita lapsia. Toinen suuri unelma oli lasten syöpäosastolle töihin.

Kaipa minussa oli naivia maailmanparantajan vikaa, koska marssin kaikki paikalliset rauhanmarssit ja kuljin ydinaseita vastaan paidoissa. Tungin itseni tukioppilastoimintaan ja kouluneuvostoon ja kaikkeen, missä pystyi vaikuttamaan oppilaiden oloihin. Turpiin tuli itsellekin joskus ala-asteella kun väännyin puolustamaan pienempiä (isona, ronskina tyttönä kyllä vetelin takaisin aika tiukasti).

Sinisilmäisyys (tai oikeasti nyt kyllä olen sinisilmäinen) on romahtanut, mutta joku naivius minussa on silti jäljellä. Tunnen työssäni jopa joskus olevani tarpeellinen ja tekeväni jotain hyvääkin. Ei tätä muuten jaksaisi.

Montaa muutakin työtä olisin voinut tehdä, mutta ei tämä pahimmasta päästä ole. Paljon olen nähnyt 25 vuoden aikana. Kukaanhan meitä ei arvosta, eikä kiittele. Mutta toisaalta, en työpaikkaan menekään kiitoksia saamaan vaan tekemään palkkani edestä töitä. Ja kun olen ollut aina vähän turhan kriittinen itseäni kohtaan niin työni yritän tehdä parhaalla mahdollisella tavalla.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Tinttaiita: olen tehnyt juusi sellaista töitä 6kk, olin siinä aika hyvää, paikka oli hyvin turvallinen, muttei ollut minun paikka, ei vastannut koulutusta ja sinne olisi niin helppoa vaan jäädä.

Se sitten oli oikein onnenpotku, että piti liikkua eteenpäin. En ihan heti löytänyt jatkopaikkaa, mutta nyt kun sellainen on, joka aamu olen ihan innoissani, tai vähintään aika tyytyväinen.

Pienenä olisin halunnut olla hammaslääkäri, eiks oo aika käytännöllistä heh

Link to comment
Share on other sites

Mistä ammatista haaveilit lapsena, ja toteutuikpo haaveesi? Jos ei, niin miksi ei? Oletko tyytyväinen nykyiseen työhösi, vai suunnitteletko uuden ammatin opiskelemista?

Lapsena taisin haaveilla jostain kilpa-autoilijan urasta tai jostain aivan utopistisesta. Muistan kyllä noin 7-vuotiaana kysyneeni äidiltäni, että voisiko minusta tulla aikuisena Kekkonen..

Ei tullut Kekkonen, mutta ehdottomasti unelma-ammatissani.

Matka tähän oli tosin pitkä ja kesti kauan, ennen kuin löysin edes oikean opiskelupaikan eli teknikko-insinööri-DI ja tähän meni ne 10 vuotta. Ja olin jo ehtinyt opiskelemaan muutakin, mutta ei vaan innostanut.

Nyt olen opiskelujen jälkeen ja ohella tehnyt unelmatyötäni jo 9 vuotta ja eipä ole montaa aamua, että olisi töihin meno tuntunut ihan paskalta.

Taidan olla onnekas tai sitten ihan vinksahtanut, mutta mielummin niin.:thumbsup:

Aina kannustan kaikkia opiskelemaan, jotka eivät tunne vetoa omaa työtään kohtaan, jos se vaan on käytännössä mahdollista.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

En nyt osaa sanoa olenko unelma-ammatissani, vaikka keksin kyllä heti miljoona vähemmän kiinnostavaa ammattia. Työnteko pohjimmiltaan ei ole ihmistä varten, vaikka yllättävän usein sekin on hauskaa. Luultavasti olisin parempi jossain muussa mitä nyt teen, koska oma aivokapasiteetti tuntuu loppuvan harva se päivä. Ammattijuoksijana olisi kivaa, mutta Suomessa maksetaan piirinmestareille aivan liian vähän.

Link to comment
Share on other sites

Voi, jos keksisin unelma-ammattini niin toki läksisin sitä opiskelemaan. Mutta ei, kaikki kiinnostaa vähän ja mikään ei kiinnosta tarpeeksi. Musta pitäis tulla kai semiakateeminen jokapaikanhöylä, joka saa toisinaan tehdä myös ruumiillista työtä.

No, jonkin sortin käsityöläinen olisi varmaan se unelma-ammatti.

Toisaalta, olen nyt kotiäitinä ja siten täytän erästä unelmaani, mutta ei siitä minulle loppuelämän työksi olisi. On se vaan sen verran rankkaa hommaa.

Ammattia mulla ei ole siis ollenkaan. Jossain vaiheessa se täytynee kuitenkin hankkia. Huoh, tätä asiaa olen miettinyt pääni puhki.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy