Ruokahalu kateissa maratonin jälkeen

[Pipu]

Juoksin eilen ensimmäisen maratonini. Hyvin meni, tein oman maksimisuoritukseni, mitään jossittelun varaa ei jäänyt. Olin todella puhki maalissa, annoin kaikkeni.

Nyt kysyn kommentteja kokeneiltä maratoonareilta. Mikään kiinteä ei tunnu oikein menevän halulla alas. Maalissa oli tarjolla Fittnes-patukoita, banaania yms, ei toivoakaan niiden syömisestä, päivän ja illan mittaan mikään ei maistunut, ei edes ollut nälkä. Söin toki jotain pientä, hedelmiä, muutaman leivän yms. Yöllä heräsin kovaan nälkään ja söin leivän. Tänään aamulla ja koko päivän ruokahalu on edelleen kateissa. Ruoka lähinnä etoo. Nestettä olen juonut reippaasti, sen kanssa ei ole ongelmaa. Ihmetyttää tämä reaktio, en ole huolissani, mutta onko tämä yleinen maratonin jälkioire?

[hatapa]

Ihan normaalia on, että kiinteä ruoka ei putoa heti rasituksen jälkeen. Nestettä vaan reilusti monta päivää, kyllä se nälkä sieltä ennemmin eli myöhemmin tulee. Ja kun se tulee, ei se ihan heti lopukaan.

[ForrestG]

Joskus on hävinneet päiväksi ruokahalut, mut juomahalut ovat olleet aina sitäkin kovemmat. Vain pari kertaa olen selvinnyt alle korillisella.

Ruokahalut kyllä ovat palanneet sitten seuraavana päivänä, mielitekoina hyvinkin sillivoileivät ja muut suolaiset maistuneet.

Muokattu 23. syyskuuta , 2009

[phad]

Ihan heti maran jälkeen ei tosiaan maita kuin enimmäkseen nesteet. Jugurtti tms. joskus.

Sitten menee pari päivää siinä että ei oikein maistu, jotakin suklaata tms. ehkä vähän. VAan sen jälkeen pamahtaa ja loppu viikon ajan syö kuin hirvi.

[HP_633]

Minulla oli HCM:n jälkeen ihan päinvastaiset tuntemukset. Heti maalissa söin kaikkea mitä oli tarjolla, ja sitten illalla kotona telkkarin äärellä lojuessa tuntui, että kaikki meni alas mitä kaapista löytyi. Etekin pitkä pätkä salamia tuntui erityisen hyvältä...

[mönkijä]

Tutun oloista täälläkin. Olen havainnut hyväksi syödä juuri sitä, mitä sattuu tekemään mieli, vaikka olisi vähän "omituistakin" (omat himotukset kohdistuvat toisinaan pitkien kisojen jälkeen esim. amerikansalaattiin, punajuureen, suklaaseen tai homejuustoon, mutta ns. kunnon ruoka ei menisi alas millään). Pikku palasina kun popsii sitä mitä kroppa kerjää, niin muu ruokahalu seuraa aika pian perässä.

[Antiko]

Minullekin on käynyt viime maratoneilla niin, että mitä tiukemmille olen itseni ajanut kisan aikana, sitä huonommin olen saanut syötyä tai juotua mitään. Varsinkin Helsingin suht' lämpimän kisapäivän jälkeen oli huono olo: kun aiempina vuosina olen syönyt stadionille vaikka mitä, nyt en saanut oikein edes juotua mitään. Oksetti ja oli paha olo, hotellilla alkoi särkeä päätä ja oli sellainen kuvottava olo. Luultavasti nestehukka oli melkoinen.

Oli kuitenkin yksi juoma, joka upposi. Ei, se ei ollut olut. Ministeri Stubb höpisi oluesta ennen starttia, mutta se ei sovi minulle ollenkaan maran jälkeen (seuraavina päivänä kylläkin oikein hyvin). Sen sijaan Valion Play-kaakaojuoma on aivan taivaallista: se on paksua, sokerista ja varmaankin myös rasvaista, lisäksi siinä on hyvää maitoproteiinia ja nestettä. Join yksinäni koko litran purkin ja söin vähän suolapähkinöitä. Muuta ruokaa ei juuri tehnyt mieli. (Seuraavana aamuna sitten söin sellaisen englantilaisen aamiaisen, että englantilaiset olisivat voineet pahoin. Ja nukuin sen päälle pari tuntia. Mahtava aamiainen!)

Ps. Finlandian jälkeen voin paljon paremmin, kun olin syönyt ja juonut maran aikana enemmän ja tasaisemmin. Tästä voisi päätellä, että maraton-krapulaa voi ehkäistä jo itse kisan aikana.