Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Vauhdinpitoa?


kanto5
 Share

Recommended Posts

Pohdiskelin Finlandian jälkeen syntyjä syviä ja jaan kanssanne pohdinnat.

Minun juoksukuntoni on tällähetkellä puolikkaalla 1,53 luokkaa ja ikäluokkani nopein samassa tapahtumassa 1,26. Hitaimmat ajat menivät 2,30 päälle.

Mistähän johtuvat erot? Onko kyse lahjakkuudesta, treenimääristä, vai siitä kuinka paljon saa/uskaltaa ottaa koneesta irti?

Tuntuu siltä että minä en tällä hetkellä voisi juosta yhtään kovempaa, tai paikat hajoaisivat. Joku pitää minun vauhtiani hölkkänä, toiselle se on jo aivan liian kovaa.

Treenimääriäkään ei voi kovin nopeasti kasvattaa, laatua tietysti voisi yrittää nostaa. Toisaalta kun katsoo +60 sarjaa, juoksee sielläkin kärki 1,30 pintaan, joten on tässä vielä aikaa, vai onkohan?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 44
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Varmaan suurin vaikuttaja on liikuntamäärä olipa se sitten mitä liikuntaa tahansa. Toisena jo varmaan tulee ruumiinrakenne mihin kyllä jossain määrin voi ite vaikuttaa esim. ylipaino. Mutta laihalla on aina etulyöntiasema vankempaan ruumiinrakenteeseen verrattuna pitkillä matkoilla.

Esimerkkihenkilöitä eri puolikkaan ajoille minun tuttavapiiristä:

n. 2.20-2.30:

Kerran tai pari viikossa liikuntaa harrastava nuori nainen päättää juosta puolimaratonin ja tihentää lenkkikertoja 2-3krt viikkoon ja tekee 5-10 pitempää lenkkiä 12-15km ja läpäisee 3kk päästä tyytyväisenä puolimaratonin.

2.00-2.10:

Keski-ikäinen mies joka on aloittanut noin vuosi sitten liikunnan ylipainoisena ja nostanut kuntoaan huomattavasti lähtötasosta. Liikunnasta tullut säännöllistä ja lenkkeilee 3-4krt. viikko, joista yksi lenkki reippaasti ja muut rauhallisesti. Edelleen kuitenkin hieman varaa pudottaa painoa.

1.50

Painoaan n.20kg kiloa pudottanut nuori mies joka aloittanut n.1,5v sitten juoksemisen painoa pudottaakseen. Innostunut juoksusta ja paino saatu kohilleen, mutta vielä on etenkin peruskuntopohjan kanssa tekemistä, että jaksaa pitää vauhtia koko puolikkaan ajan.

1.40

hlö1:

Joukkuepelejä 4-6krt viikko pelaava nuori mies päättää juosta puolimaratonin ja käy pelien lisäksi n.10 pitempää lenkkiä ja jonku verran lyhyempiä, mutta vain 1-2krt viikko kesän ajan. Juokseen syksyllä 1.40. Nopeus riittäisi alle 1.30, mutta peruskunto ja vauhtikestävyys eivät ole harjaantuneet tarpeeksi pallopeleissä.

hlö2:

Koko elämänsä säännöllisesti liikkunut 4-5 krt/viikko kolmikymppinen nainen juoksee hieman alle 1.40 hyvän peruskunnon avulla. Kovempi aika vaatisi voimaa ja vauhtikestävyyttä lisää ja suunnitelmallisuutta. Naisen ruumiinrakenne on juoksuun sopiva.

1.30

Aktiivisesti 4-6krt viikossa juokseva nuori mies, joka on muutaman vuoden harrastanut juoksua ja sitä ennen aktiivisesti pallopelejä. Nopeus ollut jo hyvä aloitushetkellä, mutta kestävyys heikoissa kantimissa. Saavuttanut tulokset noin 40-60km viikkoannoksilla.

1.25

Kolme vuotta aktiivisesti ja määrätietoisesti harjoitellut noin nelikymppinen mies, joka juoksee 60-100km viikkoja. Määrät nousseet tasaisesti. "Lähtökunto" hankittu erilaisista pallopeleistä vuosikymmenten varrella ja ollut kohtuullisen hyvä.

Että tämmösiä esimerkkejä mulla on tarjota noihin sinun kyselemiin aikoihin..:)

Link to comment
Share on other sites

Aika osuvan oloinen luokittelu tuossa edellä... Tosin kaikilla ei aktivoitumisen syynä tietenkään aina ole ollut ylipaino ...

Semmoinen tuli minun mieleen, että kuinkas paljon sitten on merkitystä oikealla juoksutekniikalla?

Oma tuntumani on, että jos tekniikka on ihan pielessä -niin tuloksia kyllä saa, pääsee puolikkaalla tuonne 2.10 tasolle, mutta ei alle, koska yksinkertaisesti paikat ei kestä enempää harjoittelua? Eli pielessä oleva tekniikka on este kehittymiselle.

Entä jos tekniikka on siihen malliin kunnossa, että paikat kestää, niin kuinka paljon erinomaisen hyvä tekniikka sitten vielä vaikuttaa vauhtiin, jaksamiseen?

Kuhan tässä ääneen aatostelen samalla todeten, että lämpö normaali 37 jälleen - ja toivo herää...

-E

Link to comment
Share on other sites

Hyvä kysymys. Näkisin, että kestävyysjuoksusuoritus on riippuvainen ainakin seuraavasta kolmesta komponentista:

1. maksimaalinen hapenottokyky

2. taloudellisuus

3. kestävyys

Maksimaalinen hapenottokyky korreloi juoksusuoritusten kanssa hyvin, vaikkakaan ei selitä kaikkea. Maksimaalista hapenottokykyä pystyy harjoittelulla yleensä parantamaan rajallisessa määrin, tavallisesti 5-15 %, mikä sekin on jo tietysti merkittävää. Osa tuosta kyvystä selittyy geeneillä, eli lahjakkuudella, jos tuota sanaa haluaa käyttää, ja osa nuoruusiän liikunnalla. Näille asioille ei oikeastaan voi enää mitään aikuisiällä. Painoa voi tietysti tiputtaa, jolloin hapenottokyky, joka ilmoitetaan painokiloa kohden, kasvaa.

Taloudelliden juoksu tarkoittaa sitä, että samalla käytetyllä teholla kykenee juoksemaan nopeammin tai vastaavasti samaan nopeuteen kuluttaa vähemmän tehoja kuin toinen juoksija. Juoksutekniikka on ratkaisevassa osassa taloudellisuudessa, vaikka myös rakenteelliset (geneettiset) seikat vaikuttavat siihenkin. Suuret juoksumäärät, erityisesti tavoitenopeudella, voivat hioa juoksua taloudellisemmaksi. Tavoitteena olevan kisavauhdin harjoittelu on kannattavaa taloudellisuuden parantamiseksi. Myös voima- ja kimmoisuusominaisuuksia kehittävien harjoitusten tekeminen voi parantaa taloudellisuutta.

Kestävyys on vielä yksi tärkeä, mutta myös moniulotteinen, tekijä. Afrikkalaisten juoksijoiden ylivoimaa selittää esimerkiksi se, että jotkut heistä pystyvät ylläpitämään sellaisia maitohappotasoja pitemmän aikaa, jotka eurooppalaiselle juoksijalle ovat mahdottomia (lueskelin juuri huippuvalmentaja Canovan tekemistä testeistä tässä asiassa). Tämä puoli asiasta on taas riippuvainen geeneistä. Toisaalta kestävyys on ominaisuus, joka kehittyy vuosien kuluessa säännöllisellä harjoittelulla ja riittävän suurilla kilometrimäärillä. Kovaa työtä tuon ominaisuuden eteen ei korvaa mikään. Myös henkiset ominaisuudet tulevat peliin itse kilpailutilanteessa, kun kehosta pitäisi ottaa kaikki irti, vaikka se tuottaakin tuskaa. Tässä suhteessa kovat harjoitukset ovat myös hyvää valmentautumista tulevaan koitokseen.

Eli yhteenvetona sanoisin, että geeneillä tai lahjakkuudella on suuri merkitys. Toisaalta pitkäjänteisestä työtä tarvitaan oman potentiaalin realisoimiseksi ja usein ne omat rajat ovat kauempana kuin luulisikaan. Vuosien työllä voi sekä taloudellisuutta että kestävyyttä parantaa. Näin ainakin toivon...

T: Nimimerkki "tuleva 2:40 maratoonari" :smiley:

Link to comment
Share on other sites

Varmaan suurin vaikuttaja on liikuntamäärä olipa se sitten mitä liikuntaa tahansa. Toisena jo varmaan tulee ruumiinrakenne mihin kyllä jossain määrin voi ite vaikuttaa esim. ylipaino. Mutta laihalla on aina etulyöntiasema vankempaan ruumiinrakenteeseen verrattuna pitkillä matkoilla.

Esimerkkihenkilöitä eri puolikkaan ajoille minun tuttavapiiristä:

:)

Erinomaisia esimerkkejä sinulta ja mukavaa vaihtelua viime viikkoina velloneelle numerolapun raiskaamiselle. Kaipaisin paljon enemmän tämän kaltaista positiivisempaa lähestymistapaa kaiken jänkkäämisen ja jänkkäämisen sijaan.:fryingpan:

Esimerkkien kautta pystyy hyvin ainakin ajatuksen tasolla lokeroimaan itsensä joko ominaisuuksien tai tuloksen perusteella johonkin kuvaamaasi kategoriaan ja samalla pohtimaan kehitettäviä alueitaan. Oli kysymys sitten puolikkaasta, maratonista tai jostain muusta matkasta.

T: "Tuleva 3.xx.xx. maratoonari ja menevä potkupalloilija"

Muokattu
Lisätty oma tavoite, lähinnä vain ajan kysymys.
Link to comment
Share on other sites

Eli yhteenvetona sanoisin, että geeneillä tai lahjakkuudella on suuri merkitys. Toisaalta pitkäjänteisestä työtä tarvitaan oman potentiaalin realisoimiseksi ja usein ne omat rajat ovat kauempana kuin luulisikaan. Vuosien työllä voi sekä taloudellisuutta että kestävyyttä parantaa. Näin ainakin toivon...

Hieno ja kattava kooste eri elementeistä! :038:

Näihin voidaan lisätä vielä yksi, keskushermoston säätely.

Teorian mukaan keskushermosto rajoittaa lihasten työtehoa estääkseen vahingollisten vaurioiden syntymisen. Liikuntasuorituksessa mm. lihakset lämpenevät, joka ääritilanteessa voi aiheuttaa peruttamattomia vaurioita.

Rajoittavan toiminnallisuuden käynnistyessä, lihas-hermojärjestelmän lihaksistoa aktivoivien hermojen määrä vähenee, jolloin työhön käytettävien lihassolujen määrä vähenee. Teho laskee suojaten elimistöä.

Pitkäjänteisellä harjoittelulla tätä rajoituskynnystä voidaan nostaa keskushermoston "oppiessa", että tietyllä kovalla teholla vaurioita ei tapahdu. Elimistö sopeutuu tilanteeseen, jota se ei aikaisemmin hyväksynyt.

Huomattavaa on, että tämä ei ole tahdonalainen kokonaisuus, jota "kovalla sisulla" voisi muuttaa.

Edelleen, tämä teoria on ns. lihaksiston laktaatti- teorian vastainen teoria, jota kliiniset tutkimukset eivät tue.

Link to comment
Share on other sites

1.30

Aktiivisesti 4-6krt viikossa juokseva nuori mies, joka on muutaman vuoden harrastanut juoksua ja sitä ennen aktiivisesti pallopelejä. Nopeus ollut jo hyvä aloitushetkellä, mutta kestävyys heikoissa kantimissa. Saavuttanut tulokset noin 40-60km viikkoannoksilla.

Mitä tämä "nopeus" tarkoittaa tässä yhteydessä? Eikö nopeus ole täysin toissijainen ominaisuus kestävyysmatkoilla?

Link to comment
Share on other sites

Millä tavalla vastainen? Ihminenhän on melkoinen kokonaisuus, jossa on useita säätelymekanismeja koko ajan käytössä yht'aikaa ja jotka vaikuttavat toinen toisiinsa.

Keskushermoston sæætelyteorian puolestapuhuja (voi, nimeæ en nyt muista) væittææ, ettæ lihasten "hapottuminen" eli laktaatin muodostuminen ei ole lihastyøtæ rajoittava tekijæ. Næin niinkuin yksinkertaistettuna.

PS. Pahoittelen æ ja ø- kirjaimia. Kirjoitan viestiæ tanskalaisessa kirjastossa.:throw:

Link to comment
Share on other sites

Keskushermoston sæætelyteorian puolestapuhuja (voi, nimeæ en nyt muista) ...

Timothy Noakes.

Voi olla, että muistan tai olen ymmärtänyt väärin, mutta perinteinen "hapottumisteoria" ei ole suoraan ristiriidassa central governor -teorian kanssa, vaan laktaattitasot saattavat olla yksi keskushermoston ohjureista lihasten lämpötilan ynnä muiden ohella.

Link to comment
Share on other sites

Mitä tämä "nopeus" tarkoittaa tässä yhteydessä? Eikö nopeus ole täysin toissijainen ominaisuus kestävyysmatkoilla?

Joo väärällä termillä kirjoitettu tuo nopeus ja nopeuskestävyyden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä...:) Tarkoitus oli sanoa, että noin 4.15 vauhtia tämä tyyppi pystyi juoksemaan jo alussa suhteellisen helposti 5-10km, mutta peruskestävyys ei riittänyt puolikkaalle tuota 1.30 tähtäävää vauhtia. Tosin se on osittain myös vauhtikestävyyden puutetta, mutta tässätapauksessa nimenomaan pitkät lenkit n.5.30-6.00min/km auttoi asiaan.

Laittakaapa esimerkkihenkilöitä 1.20, 1.15 ja esim. 1.10 aikoja saavuttaneista henkilöistä, heidän taustoista ja treenimääristä. Olisi kiva lukea, että mitä on eri henkilöillä vaatinut tietty tulos. Yksilötasollahan vaihtelee hirveästi, että monta vuotta menee mihinkin aikaan, mutta näitä esimerkkejä olisi mukava lukea.

Ja sellaisiakin esimerkkejä olisi mukava lukea, missä työ on palkinnut tekijänsä ja esim. monia vuosia tiettyä rajaa metsästänyt henkilö sen viimein saavuttaa oli se sitten 2h tai 1.10 puolimaraton aika. Näissä ketjuissa nimittäin helpommin nostetaan ns. sankaritarinoita esiin ja totuus hieman vääristyy vaadittavasta työmäärästä noin keskimäärin.

Link to comment
Share on other sites

Tartutaan zxcvb tarjoamaan täkyyn ja aloitetaan kiiskeily.

Nopea sählypalloa pätkinyt nuori mies varmaan kirmaa 100m 13-15 s väliin ilman juoksutreeniä. Hidas voi olla vaikka ex ylipainoinen 45 vuotias kuntoilija joka kirmaa 19-22 s parin vuoden juoksutreenin jälkeen tai tietokonepelejä ikänsä takonut 25 vuotias nörttikin. Noin merkittävään nopeuseroon on aina syynsä...

Nyt meillä on sitten nopea ja hidas esimerkkihenkilö. Vaikka nopeus ei usein ole rajoittava tekijä puolimaratontuloksiin kuntoilijoiden puolimaratoneilla, on luonnostaan nopean kaverin ominaisuudet lähtökohtaisesti paremmat juoksemiseen kuin hitaan. Lihaskunto on todennäköisesti parempi, teho/painosuhde parempi, taustalla on todennäköisesti jotain liikuntaa, koska jostakin se nopeus tulee...

Tuo nopeus noilla sekuntiluvuilla ei välttämättä tarkoita nopeallakaan kaverilla, että olisi kudostyypiltään erityisen nopea vaan pikemminkin, että kropan yleiskunto on hyvä. Muuten sitä ei voi nopeasti liikutella. Jos keskivartalo on heikko voima vuotaa ja juoksu hajoaa 100m spurtilla siinä missä 10 km kisassakin... Se että 100m juoksuun saa kulumaan yli 20 s pitää jonkin olla pielessä, jos puhutaan terveestä miehestä, joka on sanotaan vaikka alle 40 v. Ja vaikka ikää olisi enemmänkin tai kyseessä olisi nainen on 22s 100m tulos merkki siitä, että väkisin annetaan fysiikassa paljon tasoitusta kaverille joka kirmaa saman matkan 13 sekuntiin...

Hyvä pohjanopeus mahdollistaa pienellä harjoittelulla taloudellisen juoksun hitaammallakin nopeudella. Logiikkana on se että nopean juoksu koostuu samoista komponenteista kuin taloudellinen askelkin. Maksimivoima/painosuhde, tarkoituksenmukainen kehon koordinaatio, hyvä hermotus, juoksuasennon elleettömyys ja vakaus ovat kaikki sekä hitaan taloudellisen juoksun, että maksiminopeudella tehtävän spurtin rakennuspalikoita. Edellä mainittu järkeily pätee hyvin suurella todennäköisyydellä kestävyysjuoksuun juuri tuossa edellä esitetyssä vertauksessa, jossa on käytöännössä vertailussa sohvaperuna vs. liikunnallinen ihminen.

Jos siirrytään tarkastelemaan nopeampi ihmisiä 11-12s 100m nopeus vs. 12-14 s ei ehkä tee enää isoa eroa kuntoilijoilla, koska 1:25 maratonarille saadaan hyvä askellus rakennettua ihan kummankin nopeustason ominaisuuksien päälle. Voi olla että 12 s kaverin runko sopii paremmin kestävyysjuoksuun kuin 11s kaverin rungko, jossa alkaa olla useimmiten lihastakin jo vähän liikaa tai lihassolujakauma on lyhytkestosiin suorituksiin soveliaampi... :-).

Eli nopeus on ominaisuus joka koostuu osittain samoista komponenteista kuin taloudellinen kestävyysjuoksijan askel. Siksi nopeempi on parempi...

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Tämä on erittäin mielenkiintoista ja väittäisin että jokainen "lappurinnassajuoksija" on pohdiskellut samoja kysymyksiä.

Ns. peruskansalaisen kuntotasolta lähtevänhän on suhteellisen helppo parannella esim. puolikkaan aikaansa ihan perusliikunnalla. Jossain vaiheessa kehitys hidastuu ja jopa taantuu, jos treenaus ei muutu systemaatisemmaksi.

Lopulta, uskoisin niin, vaikka olisi minkälainen valmennusohjelma saavutetaan ko. henkilön lopullinen huipputaso. Mikä se taso sitten kenelläkin on, kukapa sen tietäisi.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy