Jump to content
Juoksufoorumi.fi
Sign in to follow this  
-jones-

Juoksu lapsiperheessä

Recommended Posts

Otetaan taas yksi esimerkki. Yksi kaverin kaveri (tavattiin lauantaina HCM:llä jos tunnistat itsesi) on neljän lapsen isä. Kun hänen vaimo on pois kotoa, niin kolme vanhinta jää kotiin leikkimään (kaksi vanhinta katsoo kolmosen perään) ja nuorimmainen tulee mukaan juoksurattaissa. Monille tämäkin olisi jostain syystä aivan mahdoton järjestely, mutta ei tämä henkilö ole sitä kokenut mitenkään mahdottomaksi. Hänen mielestä se on yksi niistä lukuisista keinoista millä hän pystyy käymään juoksemassa.

.

En ole se kaveri, mutta noin meillä menee nyt. Ja uskon että 4:nen kanssa joku järjestely löytyy ihan varmasti. Mutta nautiskellaan nyt kun on vasta 3.

Mutta ei nuorinta voi jättää vielä 7 ja 9 vuotiaan kanssa keskenään, mutta kuten sanottu niin nuorin rattaisiin ja vanhemmat lapset jää kotia/ lähtee osaksi matkaa lenkille.

Oman laiskuuden voi aina peittää kaiken maailman syihin, onhan ihan yksinkin eläjillä 101 syytä miksi en tänään lenkkeile ;)

Ja lisään vielä, että minä en ainakaan pakota vanhempia lapsia huolehtimaan pienemmistä. Silloin olisi jo pitänyt tekovaiheessa miettiä lasten tarkoitusta...

Aina voi myös lahjoa ;)

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on seitsemän. Kahdelle. Ja yhtäkään ei oo liikaa.

Ja kumpikin vanhempi harrastaa juoksua.

Pakko peesata - meillä myös seitsemän ja kumpikin juoksee, vaimo tosin noiden synnytysten vuoksi hieman vähemmän. Aika paljon mun mielestä järjestelykysymys, ja suurperheessä on tottunut siihen että muut ja muiden mielipiteet on kerta kaikkiaan pakko ottaa huomioon. Eihän tämä "hallittu kaaos" :shocked: pysyisi muuten millään kasassa.

Aikaa puolisolle, perheelle ja myös itselle löytyy jos niin haluaa. Ehkä jatkuva vilinä ja hälinä myös motivoi järjestämään sitä tuulettautumisaikaa juoksun parissa. Vaimo ainakin palailee huomattavasti hyväntuulisempana lenkiltä kuin sinne lähtiessä.

Osa tenavista liikkuu mielellään mukana jos mahdollista ja toisia ei homma vois vähempää kiinnostaa

Share this post


Link to post
Share on other sites

No se, mikä mulla mättää tässä ketjussa on tää yleinen läiskintä, että jos meillä onnistuu niin ne on laiskoja, joilla ei onnistu.

Se vain tuntuu aivan helvetin pahalta niiden (varsinkin naisten) puolesta, jotka elää kiirevuosiaan. On pitkät työpäivät, päiväkodista haut, isovanhempien hoidot, lasten sairaudet yms. Joskus vain ihmiset elävät sellaisessa rälläkässä syystä tai toisesta, että jaksamista liikuntaan ei ole. Se on niin helppo heittää ja roiskia päälle laiskan leimaa jos elämäntilanteet on sellaisia, mitä ei itsellä ole.

Ei näillä kaikilla ole mummoja, jotka hoitaa lapsia, eikä kaikki tuhlaa sitä aikaa kauniisiin ja rohkeisiin. Siellä kulissien takana voi olla monenlaista takana, mitä ei näy ja mitkä syö voimia.

Monelle on ihan tarpeeksi selvitä siitä arjestaan ja kaikki ei ole niin jaksavia kuin juoksufoorumilaiset. Ihmiset ovat erilaisia ja erilaisista aineksista rakennettuja.

Mutta en puutu asiaan enempää. Olen tunnustanut olevani laiska luuseri. Yötyötä tekevänä, osittaisella hoitovapaalla olevana keski-ikäisenä akkana, jonka mies kannustaa omaan aikaan, olisi aikaa juosta huomattavasti suurempia määriä. Mutta tunnustan perusvelttouteni ja sen, että ei vaan nyt aina jaksa ja viitsi ja ei kiinnosta.

Häpeäkseni on myönnettävät, että olen joskus seisonut lenkkivaatteissa eteisessä ja olen perunut koko homman kun vimpulat on pyytäneet monopolipeliin. Siinä se pari-kolme tuntia onkin vierähtänyt trikoot jalassa konkurssiin joutuessa. Myönnän, että en ole niin intohimoinen liikunnanharrastaja ollut koskaan, etteikö hyvä korttipeli lasten kanssa tai mäenlasku heidän kanssaan veisi voiton. Siksi en voi kehua itseäni aktiiviseksi liikunnan suhteen, koska tällaiset pienet tekosyyt saavat minut laiskottelemaan aika helposti.

Mutta kaikilla syy ei ole laiskuudesta, kuten minun kohdalla. Ihmisten elämäntilanteet ja jaksamiset on erilaisia. Ja siksi heidän puolestaan loukkaa tuo leimaaminen ja laiskoiksi roiskinta.

Mutta tämäpä tästä. Elämä on valintoja täynnä. Mutta yritän ymmärtää myös heitä, joilla elämän valinnat ei menneet niin kuin suunnittelivat tai eivät arvanneet voimavarojensa määrää etukäteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla työmatkaliikunta kuittaa 90% lenkkeilystä. Jätän auton töihin mennessä 10 - 15km päähän ja jatkan loput bussilla. Sitten iltapäivällä juoksen autolle. Helsingistä kun ruuhka-aikaan yrittää pois, niin puolen tunnin aikainvestoinnilla saa tunnin liikunta-annoksen.

Tässä loistava käytännön vinkki töissäkäyville. Työtähän ei lasketa eikä sitä tarvitse yleensä perustella kenellekkään. Jos järjestää matkat sopivasti, voi aikaa jopa säästyä verrattuna täysautoiluun ja kilsoja tulee plakkariin niin paljon kun jalat vaan kestää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on niin helppo heittää ja roiskia päälle laiskan leimaa jos elämäntilanteet on sellaisia, mitä ei itsellä ole.

Olen samaa mieltä kanssasi. Kirjoitin tähän keskusteluun aikaisemmin näin:

Olettaen siis, että kyse on melko "perinteisestä" perheestä. Eli molemmat vanhemmat kotona ja molemmat tekee normaaleja työtunteja ja lapset ovat terveitä. Anteeksi kun sanon näin, mutta saamattomuutta ja laiskuutta se on, jos aikaa ei säännölliseen kuntoiluun noilla spekseillä löydy. Yllättäen sitä aikaa löytyy illalla katsoa töllöä.

Mutta ehkä tuon sanan 'kuntoiluun' voisi korvata sanalla 'harrastamiseen'. Eli kyllä noilla spekseillä pitäisi aikaa löytyä molempien vanhempien harrastamiseen. Oli se harrastus sitten fyysistä tai ei.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin tunnustin sivulauseessa luuseriuteni kertoessani, etten aikanaan tajunnut sitä omaa aikaa ottaa vaan käytin senkin energian äkäilyyn ja marttyyrinkruunun rakenteluun.. että älä sinä Ihralisko luulekaan olevasi ainoa. Ne muut eivät vaan tietenkään jaksa pahoittaa mieltään kirjoittamalla tänne ja ottamalla riskiä saada lokaa niskaansa.

Olkaa muut mitä mieltä olette, mutta edelleen olen sitä mieltä, että naisten siitä kodista on useimmiten paljon vaikeampi lähteä ilman syyllistämistä. Lapset, mies ja jopa toiset naiset saattavat pienilläkin huomautuksillaan saada hyvän lenkkivireen pilattua. Ja siihen en usko ollenkaan, että pystyisi aikaan ennen lapsia niin tarkasti kaiken tulevan ennakoimaan väsymyksineen, vastuineen, että sen puolison sillä perusteella saisi tässä suhteessa oikeanlaiseksi valittua. Kriteerejäkin kun on niin monia. Ja ihmiset muuttuvat vuosien mittaan.

On upeaa ja hienoa, että monilla tuo oman ajan ottaminen harrastuksille onnistuu ja harmillista, kuinka moni taas siitäkin mielensä pahoittaa, ettei hommat toimi. Minulla on kannustava mies, joten omasta puolestani syyt löytyy oman pääkopan sisältä - harrastan tai en. Nyt on harrastamisen vuoro ja siitä ainakin nautin täydestä sydämestäni!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aikamoista rumbaa se arjen järjestely on kaikissa perheissä. Minä reissaan paljon työni puolesta ja vaimo ratsasta (siihen menee about 4h/vrk). Onneksi meillä on turvaverkot likellä eli niitä hoitajia löytyy ja lapset eivät enää ihan pieniä. Ja aikaisempaan keskusteluun: paremmin meillä parisuhteessa kulkee, kun frouwa saa treenata. Ennen heppaa oli paljon ankeampaa. Eli vaikka toinen on paljon harrastuksissaan, ei se ole pois toiselta/perheeltä. Järjestelykysymyksiä. Toisaalta, ymmärrän myös sen, että aina ei iske tai aina ei vain voi syystä tai toisesta harrastaa. V.kurppa sen sanoi jossakin aikaisemmassa viestissä aika hyvin (jotenkin näin: eli toisten tilanteesta paha sanoa mitään, kulissien taakse ei näe). Treenatkaa, vaikka sitä monopolia lasten kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se on niin helppo heittää ja roiskia päälle laiskan leimaa jos elämäntilanteet on sellaisia, mitä ei itsellä ole.

Ei näillä kaikilla ole mummoja, jotka hoitaa lapsia, eikä kaikki tuhlaa sitä aikaa kauniisiin ja rohkeisiin. Siellä kulissien takana voi olla monenlaista takana, mitä ei näy ja mitkä syö voimia.

Hyvin sanottu.

Oman juoksuharrastukseni aloitin 2006 kun poikani oli vähän vajaan vuoden vanha. Opiskelin silloin ja opiskelen edelleen, toista tutkintoa tosin. Nyt lapsia on 2 (1,5v tyttö ja 4v poika). Opiskelun ohella teen 7,5 tuntista työpäivää. Työhön ja opiskeluun tuhrautuu kaikkine kotitehtävineen ja tentteihin lukemisineen keskimäärin ehkä n.80h viikossa. Nukkua ja syödäkin pitäisi jossain vaiheessa ja sitten viedä lapset hoitoon ja jollain vapaa-ajalla leikkiäkin niiden kanssa että eivät alkaisi ihan hirveästi vierastaa iskää. Lähin mummo asuu 170km:n päässä. Ihan jokaisen lenkin ajaksi ei viittisi viedä sinne hoitoon.

Aikaa ei siis todellakaan jää liikaa oman kunnon ylläpitämiseen. Joka vuosi olen kumminkin pari maratonia juossut ja yrittänyt jotenkin rimpuilla vaihtelevalla menestyksellä kohti maalia "treenikauden" aikana hankitulla olemattomalla kunnolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sehän on aivan totta, ettei pienten lasten äitien lenkkeilyharrastus ole niin yksinkertainen juttu, kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Yhteiskunta ja ympärillä olevat ihmiset saattavat olla todella kovia äidille, joka ei hoidakaan lastaan/lapsiaan 24h. Syyllistäminen on todella rankkaa ja sen yli pääseminen ei varmasti ole helppoa. Miehelle lähteminen on paljon helpompaa, kun sitä ei katsota juurikaan pahalla. Tuohon kun lisätään naisen itse kokema syyllisyydentunne, niin ei se helppoa varmasti ole. Liikuntaharrastusta tukeva ja siihen kannustava ympäristö on erittäin tärkeä tekijä. Suurin rooli itse kunkin kohdalla on puolisolla, jonka jälkeen tulee sukulaisten ja muiden tuttujen tarjoama tuki ja apu. Mutta aina pitää olla myös se oma halu ja kyky aktiivisesti tehdä työtä liikkumisen eteen. Ilman omaa motivaatiota ei tapahdu mitään, sen kaikki tietää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti en itse omalla kommentillani isosta perheestä ja juoksevista vanhemmista syyllistänyt ketään luuseriksi. Se ei todellakaan ollut tarkoitus. Tiedän kyllä, että voisi olla toisinkin, elämäntilanteita on kaikenlaisia minunkin lähipiirissä. Mulla itselläni on tällä hetkellä tilanne, että teen kahdeksantuntista työpäivää (elokuun alusta lähtien, siihen asti olin hoitovapaalla), mies keskeytymätöntä kolmivuoroa ja siinä sivussa kuskataan kolmea lasta päiväkotiin. Voi ehkä kuvitella, että juoksemiset on hiukan hakusessa juuri nyt..., molemmilla. 2-3 lenkkiä viikossa onnistuu silti, kun tahtotilaa on tarpeeksi. Siis miksikään juoksijaksi en tosiaankaan voi itseäni mainostaa. Kunhan käyn tuulettamassa aivoni joskus, että selviän hengissä tästä ruletista. Juokseminen on antanut minulle aikaa, koska se on antanut lisää voimia. Aikaisemmin, kun en juossut, en jaksanut mitään muutakaan. Silloin olin oikeasti luuseriäiti. En hárrastanut mitään, en siivonnut ikinä, enkä jaksanut kunnolla huomioida lapsiakaan. Nyt voin sanoa, että jos työpäivän jälkeen käyn pikku lenkillä, jaksan illan touhuta kaikenlaista hyvällä tuulella, mutta jos lysähdän sohvanpohjalle, sinne jään. Ja olen kiukkuinen hirviöäiti koko illan. Uskon että mieheni yhtyy näihin ajatuksiin.

Mutta seuraavat maratonit olen huoletta siirtänyt ensi kesään. Tähän hullunmyllyyn, mikä meillä koulun, päiväkodin ja töiden alkamisen jälkeen on ollut, ei sentään maratonharjoittelu mahdu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sehän on aivan totta, ettei pienten lasten äitien lenkkeilyharrastus ole niin yksinkertainen juttu, kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Yhteiskunta ja ympärillä olevat ihmiset saattavat olla todella kovia äidille, joka ei hoidakaan lastaan/lapsiaan 24h. Syyllistäminen on todella rankkaa ja sen yli pääseminen ei varmasti ole helppoa. Miehelle lähteminen on paljon helpompaa, kun sitä ei katsota juurikaan pahalla. Tuohon kun lisätään naisen itse kokema syyllisyydentunne, niin ei se helppoa varmasti ole. Liikuntaharrastusta tukeva ja siihen kannustava ympäristö on erittäin tärkeä tekijä. Suurin rooli itse kunkin kohdalla on puolisolla, jonka jälkeen tulee sukulaisten ja muiden tuttujen tarjoama tuki ja apu. Mutta aina pitää olla myös se oma halu ja kyky aktiivisesti tehdä työtä liikkumisen eteen. Ilman omaa motivaatiota ei tapahdu mitään, sen kaikki tietää.

Juurikin näin. Tilastojenkin valossa on suoritus äideiltä ehtiä lenkille kotitöiden jälkeen, nikkareiden exceleissä se prosentti on tulotasoista/koulutuksesta riippumatta paljon miehiä isompi. Itse en edes mainosta olevani superäiti, meillä lapset on tarhassa/mummolassa/heitteillä jotta pääsen lenkille. Kyllähän miehet yleensä tukevat vaimonsa liikuntaharrastusta, kunhan pääsevät itse omiin harrasteisiinsa vaan ensin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juurikin näin. Tilastojenkin valossa on suoritus äideiltä ehtiä lenkille kotitöiden jälkeen, nikkareiden exceleissä se prosentti on tulotasoista/koulutuksesta riippumatta paljon miehiä isompi. Itse en edes mainosta olevani superäiti, meillä lapset on tarhassa/mummolassa/heitteillä jotta pääsen lenkille. Kyllähän miehet yleensä tukevat vaimonsa liikuntaharrastusta, kunhan pääsevät itse omiin harrasteisiinsa vaan ensin...

Ei kai sitä miehiä tarvitse syyttää siitä jos ei itseä huvita lenkille lähteä. Normaalilla työssäkäyvällä ihmisellä jää vapaa-aikaa viikossa reilu 60 tuntia, joten on kumma jos siihen ei muutamaa lenkkiä mahdu.

Kummasti niitä juuri nyt tehtäviä erityisen tärkeitä asioita ilmaantuu juuri silloin kun sille lenkille pitää lähteä. Viime viikolla meidän taloudessa oli esim koulukirjojen päällystys. Ne eivät tietenkään voineet odotella seuraavaa päivään. Mutta miehen vikahan tämäkin oli kun vaimo ei lenkille "päässyt" , niinkö?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä käytössä seuraavat:

- juostaan kun lapset nukkuu (eli ennen klo 8, 12-15 välillä tai sitten klo 19 jälk)

- vanhemmat vuorottelevat ja sopivat keskenään etukäteen harrastusmenonsa

- lapsi rattaisiin ja juoksemaan tai pitkälle ja reippaalle kävelylle

- työmatkojen hyötykäyttö (juoksu/pyöräily)

Käytännössä treenaaminen edellyttää usein sitä, että pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja lähteä lenkille silloin kun siihen tulee mahdollisuus. Voi olla että joutuu juoksemaan sateessa tai heräämään vähän aikaisemmin, mutta lenkin jälkeen ei ole vielä ikinä joutunut katumaan että tuli lähdettyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kummasti niitä juuri nyt tehtäviä erityisen tärkeitä asioita ilmaantuu juuri silloin kun sille lenkille pitää lähteä. Viime viikolla meidän taloudessa oli esim koulukirjojen päällystys. Ne eivät tietenkään voineet odotella seuraavaa päivään. Mutta miehen vikahan tämäkin oli kun vaimo ei lenkille "päässyt" , niinkö?

Melko provosoivaksi on hyvä keskustelu muuttunut. Tuskin sitä on miestä tai vaimoa syyttäminen, jos kirjojen päällystäminen, monopolin pelaaminen tai perheen kanssa oleminen työpäivän jälkeen menee lenkin edelle. Kukin priorisoi elämänsä ja harrasteensa omien arvojensa mukaan.

Valitettavaa on se, että tämänkin päivän kodeissa äidit ovat niitä, jotka omistautuvat keskimääräistä enemmän perheelle ja perheen asioille. Vaikka itse koen kantavani korteni kekoon ihan kelvollisesti, hoitaa vaimo äidinrooliaan silti kadehdittavan hienosti. Näin se isommassa osassa perheitä vain menee. Äidin tunnollisuus menee usein lenkinkin edelle. Asia on paljon monimutkaisempi kuin tällä palstalla annetaan ymmärtää, että "sen kun vaan lähtee".

Meillä löytyy molempien lenkeille aikaa ja mahdollisuuksia ja vieläpä halujen mukaan. Lenkki on omaa aikaa, joka palvelee myös yhteistä aikaa ja hoitaa sekä itseä että perheen sisäisiä suhteita. Mutta kullakin perheellä on oma kuvionsa, lenkkeillään tahi ei. Näin se on ja näin sen täytyy olla. Syyttelyt siis sikseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy