Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
X-Caliber

III Endurance 24h 30-31.01.2010

Recommended Posts

Onnittelut vielä teille kaikille Areenan Sankareille!

Sekä kaikki kilpailijat että huoltoporukat.... järjestäjien suurta panosta tietenkään unohtamatta, tekivät tästä taas unohtumattoman muiston varmasti kaikille.

Ja nuo jo monien mainitsemat tapahtumat ME:t, SE:t... draakiset aamuyön tapahtumat.... kaikki ne olivat osa tuota suurta URHEILU tapahtumaa...

Hienoa että Stubbkin oli tullut välillä todistamaan tätä hienoa 24 tuntia kestävää tapahtumaa...

Oma osuuteni 24h tuolla huoltopöydän ääressä sujui nopeasti monien askareitten parissa... ekojen rakkuloitten ilmestyessä piti vielä pyytää apua M. Tähkävuorelta, mutta hänen hienon rutiinin omaisen toiminnan ansiosta rohkenin minäkin ryhtyä samaan puuhaan.... ylivoimaisesti komeimmat rakkulat olivat kyllä Jyrkulla... ;)

Kaikki tiimimme osallistujat suoriutuivat hienosti omasta osuudestaan... ja tuo Professorin analyysi omasta suorituksestaan kertoi kyllä kaiken. Nähtyäni tuon hänen aikataulun ja seurattuani hänen etenemistään tuolla radalla olin jo hetken (17h) melko varma uuden SE:n syntyvän. Mutta kuten Professorikin jo mainitsi että pysymällä aikataulussaan niin se olisi saattanut onnistuakkin.... ens kertaan sitten!!

Ja tietenkin tuo jatossun huikea depyytti... tasaista ja varmaa työskentelyä kokokisan ajan.... ja tuomisina kotiin komea pysti ja MM-kisa lippu!!!

Mari T:een sitkeä kamppailu kipeän (lopussa kipeitten) nilkkojensa kanssa..

Jyrkun hyvä juoksu valtavien vesikellojenssa kanssa jaloissaan...

Tohin hyvä yritys taistella tuolla kovalla Mondo pinnalla...

Alienin hyvä ja sitkeä taistelu väsymystä vastaan.... huikea loppu hänelläkin...

... näitä oli hienoa päästä todistaamaan niin läheltä kilpailua...

Ehkäpä sitten ens vuonna itsekkin tuolla radalla?

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Winterroadille: jalat alkavat kestämään vähitellen yhä paremmin myös kovia alustoja. Itse olen elävä todiste tästä efektistä. Eka 12h betonilla ja 2h 45min jälkeen jalat ihan paskana jo, sen jälkeen en juossut yleensä kuin muutaman sata metriä kerrallaan ennen kuin oli pakko kävellä välillä. Loppupuolella kävelin varmasti yhtä paljon kuin juoksin, ehkä enemmänkin. Mutta nykyään jalat kestävät ihan toisella lailla. Näin käy varmasti sinullekin ajan myötä, ei kannata alkaa pelkäämään kovaa alustaa sen vuoksi.

Onnittelut kaikille onnistujille ja taistelijoille.

Pietarille vielä erityisonnittelut. Hienosti vedetty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitokset kannustuksista radalla ja radan ulkopuolella! Oman kisan kulku on helppo ilmaista lyhyesti: 12 - 20 suunnitelman mukaan ja hyvillä mielin, 20 - 03 i.p.v., 04 - 12 paluun fiilistä ja tulostavoitteiden uudelleenasettelua.

Onnittelut kaikille kisan osanottajille tuloksista, tulivatpa ne roskiksia halaillen tai eivät!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnittelut naisihmeille ja erityisesti Outille SE:stä ja kiitokset huolto-organisaatiosi minullekin antamasta avusta. Kiitos talkooväelle jälleen huippujärjestelyistä.

Itse lähdin tavoittelemaan täysipainoista suoritusta. Arvelin kykyjeni yltävän 150 km:iin, jonka pohjalta tein 16 viikon harjoitusohjelman sekä juoksutaktiikan.

Ensimmäinen kuusituntinen oli tarkoitus taivaltaa juoksu/kävely-yhdistelmänä 700m/500m. Kävelyn aloitin huoltosuoran alusta ja lopetin saman suoran lopussa. Sitä on helppo noudattaa väsyneenäkin, sillä kymmenen minuutin välein piti olla kolmella jaollinen kierrosmäärä kasassa (18 kierrosta/h = 7 km/h). Huomasin pian, että minulla oli ainutlaatuinen juoksutaktiikka tässä vaiheessa, kuten noviisille sopiikin. Valitsin itsekkäästi sääntöjen salliman sisäradan käytön kävelyosuuksiin, vaikka tiesin, että kisassa saatetaan juosta ennätyksiä. Juoksin ja kävelin kuitenkin niin lähellä sisäreunan pystytolppia kuin mahdollista. Tämä saattoi rasittaa reiden sivuja.

Kuuden tunnin aikana kävin kolmesti vessassa ja nauttimassa energiaa.

Kasassa oli tietenkin tuolloin 42 km ja kaikki paikat kunnossa.

Seuraavalle kuuden tunnin jaksolle vauhtitavoite oli sama. Aluksi kävin vaihtamassa suuremmat tossut ja luovuin samalla kompressiosukista. Jatkoin 700/500 rytmitystä, mutta juoksin muutaman kerran huoltotaukojen aikahukkaa kiinni 800m juoksua/400m kävelyä rytmillä. Homma eteni keveästi aina 70 km:iin saakka. Siihen saakka ainoa murhe oli, oliko tukka hyvin, kun niin paljon meitä kuvattiin. Tässä vaiheessa kävin vaihtamassa Adidakset Vomeroihin. Lisäksi hartiat alkoivat jumittua. 12h:n kohdalla olin puoli kilsaa jäljessä tavoitettani ja sain pinnistellä aikalailla sen eteen.

Puoleltaöin vaihdoin tossuja jälleen puolta numeroa suurempiin Vomeroihin. Tässä vaiheessa suunnitemaan kuului siirtyä 1200m/800m-rytmitykseen. Eli viisi kierrosta aina kahdessakymmenessä minuutissa, 6km/h. 13. tunti meni aikataulun mukaisesti, mutta sen eteen tehtiin jo töitä. Kello 3.00 olin aikataulusta jäljessä jo kaksi kilometriä ja olin joutunut kävelemään joka toisen kierroksen. Etureidet oli aivan jumissa, joten menin hierojalle.Juoksu ei onnistunut ollenkaan, koska reiden sivut eivät suostuneet yhteistyöhön. Tämän jälkeen ryhdyin pelkästään kävelemään ja odottelemaan jalkojen toipumista. Kävely tapahtui kuitenkin huonolla ryhdillä 2,5h:n ajan ja saaliina oli vain 10 km. Nyt jumittui koko alaselkä. Eipä muuta kuin hierojalle. Tein koekävelyn. Ei siitä mitään tullut. Päätin jättää kisan siihen paikkaan.

Vedin neljä paitaa päälle, laitoin pitkät housut, otin peiton ja menin lepäämään. Parin tunnin päästä, klo 8 jälkeen nousin ylös ja ajattelin lähteä kotiin. Esimmäiseksi lähdin rataa pitkin nilkuttamaan viedäkseni chipin pois. Kävely oli yhtä linkuttamista, kokeilin kuitenkin hölkkää. Ja katso, juoksu kulki kuin unelma jo ennenkuin tulin maaliviivalle. Hemmetti minähän voin juosta. Tempaisin heti 9 km:n putken aika hyvää vauhtia. Varikolle piti mennä vähentämään vaatetusta ja tankkaamaan. Loppumatkan tein juosten ja välillä muutaman minuutin istuen. Linkuttaen käveleminen olisi ollut huonompi vaihtoehto. Kilsoja tuli 25,5 tuon piristymiseni jälkeen ja viimeinen tunti oli kisani nopein, 7,1 km. Suurkiitos hierojille, sieltä se apu tuli viiveen kuluttua. Tulokseen olen tyytyväinen. Kilsoja olisi tullut viisaammalla juoksulla enemmän, mutta olisinpa jäänyt vastaavasti monta oppia vaille.

Pistän jossain välissä blogiin valmennukselliset opit tästä kisasta. Niitä on runsaasti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitokset kannustuksista radalla ja radan ulkopuolella! Oman kisan kulku on helppo ilmaista lyhyesti: 12 - 20 suunnitelman mukaan ja hyvillä mielin, 20 - 03 i.p.v., 04 - 12 paluun fiilistä ja tulostavoitteiden uudelleenasettelua.

i.p.v.?

Ihanan pitkä vaellus?

Itsepalveluvalinta?

Ihme päivä valittaa?

Ilmainen pihvi voittajalle?

Ihan pilvessä vaellettu?

Ihan päin v****a?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerrankin pääsi seuraamaan kisaa radalta käsin. Jonotuslistalta pääsin mukaan viikkoa aikaisemmin ja mukaan teki mieli vaikka harjoittelu oli oli jäänyt parin flunssan takia aivan olemattomaksi. Lokakuussa reilut 300 km:ä, marraskuussa ja joulukuussa molempina noin 200 km:ä. Mutta ei se matka tapa vaan vauhti. Alusta lähtien hidasta juoksua ja kävelykierros 20-30 minuutin välein. Joskus kuuden tunnin jälkeen menin jo hierontapöydälle kun etureidet alkoivat jumiutua. Ei kovin pahasti, mutta kävin lyhyessä hieronnassa varmuuden vuoksi. Aika kului juoksurataa kiertäessä yllättävän nopeasti, ja kaikki järjestäjien tarjoama ruoka upposi hyvin. Aika usein joutui käymään wc:ssä, mutta käynnit hoituivat nopeasti. Joskus kymmenen ja puolen tunnin juoksun jälkeen alkoi etureisien kunto huolestuttaan ja tein päätöksen siirtyä kävelylinjalle. Kävelyssä kaikki pelasi hyvin ja laskin, että taidan saavuttaa paremman tuloksen jos etenen reippaasti kävellen. Onhan se kyllä vähän hassua osallistua juoksukisaan ja kävellä yli puolet matkasta, mutta kertyy ne kilsat niinkin jos ei pysähtele liian pitkille huoltotauoille. Sata kilsaa tuli täyteen noin 13 tunnin juoksun jälkeen. Suurin ongelma oli 97 km:n kohdalla kun vasen silmä tulehtui. Kävi jopa mielessä, että jäikö kisa tähän kun silmä oli aivan punainen. Onneksi otin asian puheelsi Jaanan kanssa kun juttelimme rataa kiertäessä. Häneltä löytyi kosteustippoja, jotka Holle laittoi silmään ja olo parani aika nopeasti. Taittui se matka kävellenkin ja tavoitteena ollut Niloksen 137 km:n raja tuli vastaan, ja laskeskelin, että sata mailiakin pitäisi onnistua kun ei turhia pysähtele. Eikä kävellessä ollut mitään tarvetta pysähtyä. Olisinko jonkun seitsemän kertaa istahtanut huoltotuolin hetkeksi syömään ateriat ja muutaman välipalan. Pulveri-ihottuma kiusasi myös matkan aikana. Oli tainnut jäädä juoksupaitoihin hieman pulveria ja kauheita läikkiä nousi käsivarsiin ja muihinkin paikkoihin. Paidan vaihto auttoi hieman, mutta kyllä joka paikkaa kutisi lopuun asti, mutta en halunut turhautua suihkuun kesken kisan. Ja loppuihan se aika viimeinkin, eikä yhtään liian aikaisin. Kilsoja jäi taakse 163 ja tulokseen olen hyvin tyytyväinen. Kisa oli suorastaan mukava, ja hyvin mielenkiintoista oli kiertää rataa koko vuorokausi. Vasta aamulla puoli kuuden aikaan alkoi vähän nukuttaan, mutta tunne meni aika nopeasti ohi. Kiitoset huoltajille/piiskureille jotka olivat tinkimättömiä tehtävissään täysillä valtuuksilla. Mahtava tapahtuma jossa oli hienoa olla mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Suurin ongelma oli 97 km:n kohdalla kun vasen silmä tulehtui. Kävi jopa mielessä, että jäikö kisa tähän kun silmä oli aivan punainen. Onneksi otin asian puheelsi Jaanan kanssa kun juttelimme rataa kiertäessä. Häneltä löytyi kosteustippoja, jotka Holle laittoi silmään ja olo parani aika nopeasti.

Olipa tuuria että nuo tipat löytyivät huollostamme...

Kiva että silmäsi parani ja että pystyit kiertämään areenaa koko 24h...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä yksi lehtiuutinen

-Jamesia- täytyy vielä onnitella 200km ylityksestä onkelmista huolimatta!

Niin ja Hietsua kiittää aivan erinomaisen loistavasta ja innostuneesta sekä asiantuntevasta kuulutushommasta!

Ja edelleen tietty taas kerran ei voi muuta kuin ylistää kaikkia teitä suomalaisia naisia - täällä töissäkin on saanut selitella miksi naiset ovat niin kovia ja fiksuja ...

Norjastakin olette saaneet meilitse kehuja:

"Thank you for the race. It was well organized and we runners had a great time at the Arenum. Espesialy we norwegians have to be satisfied, with nr 1, 2, 5, 12 and 14. in the final lists.

.. Congratulations to the finnish girls. Especially to Outi Siimes. But many others did wery well indeed.

I guess you will have many norwegians coming til Espoo in 2011."

.

Muokattu
just editing

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ystävällisesti toivomme, jos haluatte antaa palautetta III E24h:sta, niin laittakaa sitä osoitteseen:

e24h_palaute@endurance.fi ( huom. 'alaviiva' h:n ja p:n välissä )

Saa antaa niin risuja kuin ruusujakin!

Haluamme edelleen kehittää kisaa - nyt on jo muutama parannusehdotus sovittuna ja muutamia muita on mulla vielä vain omassa nupissa.

Pidän huolen, että nämä kuin myös teidän mahdolliset toiveenne toteutuvat mahdollisuuksien mukaan seuraavassa kisassa, jonka ajankohtaa ei ole vielä päätetty.

Tarkoitus on palaveerata myös Esport Arenan kanssa, kunhan tässä pöly laskeutuu -> pääsevät imuroimaan rataa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäinen E24h:ni sujui aika surkeasti.

Juoksun alusta alkaen pääsin vauhdin päälle, kierrosvauhti 2.12 ~2.15, mutta vauhti oli aivan liian kova koska viimeiset hölkkäharjoitukset olivat kaikki 6.10.6 ~40.6/km vauhtisia, mutta juoksu kulki ihan helpon näköisesti niin en ole jarrutellut vauhtia 3 tuntiin asti. Sitten 3 viikkoa sitten kipeytynyt alaselkä alkoi vaivaamaan ja vauhti tippui jyrkästi, 4 tunnin juoksun jälkeen. 6 tunnin juoksun jälkeen menin hierojan penkille. Hieronta helpotti aika paljon. Tässä vaiheessa etenin noin 300m juoksulla ja 90m kävelyllä. Myös menin istumaan hetkeksi säännöllisen välein selkäkivun takia. Kävin hirojan luona peräti 4 kertaa juoksun aikana. Suuret kiitokset hierojille. Hieronta helpotti todella paljon juoksun aikana. Viimeiset 8 tuntia olivat aika tuskallista ja lyhyillä kävelyllä/hölkällä etenin koska selkäkivun lisäksi etureidet menivat tukkoon. Kipulääkkeetkään eivät paljon auttaneet. Viimeisen 2 tunnin aika en pystynyt juoksemaan vaan suuren osan kävelin.

Tavoitteesta jäi kauaksi ja tämä on minun ultraurani pohjanoteeraus ja on pakko nousta pohjamudasta. Sentään minimi tavoite, 100 mailia, on nipin näpin saavutettu.

Onneksi en ehdi murehtia surkeastä suorituksestani kauan, koska seuraava koitos on jo 2,5 kuukauden kuluttua.

Kiitos paljon mukavista juttuhetkistä ja kannustuksista kanssajuoksijoille.

Kiitos järjestäjille ja koko huoltoporukalle, homma toimi erinomaisesti ja jaksoitte kannustaa loppuun asti mahtavasti.

P.S. Maailman ennätysnainen kehui Endurance 24h:a, järjestäjiä ja yleisöä taivaisiin paitsi Esport Areenan lattiaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joku mainitsi kävelystä sisäradalla. Kävelin itsekin 12h jälkeen, sillä verukkeella, että sitä teki todella moni muukin. Juoksija joutuu ottamaan kuitenkin kurvin 'kauempaa' joten juoksijan ohittamisesta ei kovin hirveästi tullut matkaa. Tietenkin ennätyksiä tehtäessä tämä on tilanne toinen. Tähän olisikin kiva kuulla Professorin, Stanley Parkin, Ex-Caliberin, Tassuttelijan, Jari S.:n ja muiden huippujen rehellinen mielipide. Kokevatko suurena haittana? (Vai pitäiskö perustaa uusi ketju: Miksi kävelet sisäradalla?...) Huono provo, mutta originaalin kysymyksen vastaukset kiinnostavat.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joku mainitsi kävelystä sisäradalla. Kävelin itsekin 12h jälkeen, sillä verukkeella, että sitä teki todella moni muukin. Juoksija joutuu ottamaan kuitenkin kurvin 'kauempaa' joten juoksijan ohittamisesta ei kovin hirveästi tullut matkaa. Tietenkin ennätyksiä tehtäessä tämä on tilanne toinen. Tähän olisikin kiva kuulla Professorin, Stanley Parkin, Ex-Caliberin, Tassuttelijan, Jari S.:n ja muiden huippujen rehellinen mielipide. Kokevatko suurena haittana? (Vai pitäiskö perustaa uusi ketju: Miksi kävelet sisäradalla?...) Huono provo, mutta originaalin kysymyksen vastaukset kiinnostavat.

En kuulu huippuihin, mutta ohitteltua tuli jonkin verran. Yksittäiset kävelijät aivan sisäradan reunassa eivät juoksua mitenkään haittaa. Sen sijaan keskemällä sisärataa kävelevät, joista juuri ja juuri ei mahdu sisäradan kautta ohi aiheuttivat jonkin verran mutkaa kaarteissa. Välillä oli myös rinnakkain käveleviä jotka ohittivat hitaasti yksittäistä kävelijää niin, että muodostui kolmen tai jopa neljän yhtenäinen rintama. Näitä sai kiertää juostessa aika kaukaa, jos välissä ei ollut sopivaa rakoa. Eihän tätä valtavan paljon ollut, mutta loppua kohti tämä lisääntyi levänneiden palatessa radalle ja kävelyosuuksien lisääntyessä. Nopeampaa juoksevilla ongelma oli varmasti suurempi, koska silloin ohittelutilanteitakin tulee vilkkammin. Iganaki pienikokoisempana pääsi toki pujottelemaankin paremmin pienemmistäkin raoista ja aika näppäräähän tuo meno isommankin ryppään läpi oli mitä itse pääsin joitakin kertoja seuraamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy