Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Puoliska - mahdoton haaveko?


Sintti
 Share

Recommended Posts

Uutena puolimaratonista innostuneena pakko kysäistä täällä, kun näyttää lukemani perusteella olevan kovin asiantuntijaporukkaa joukossa.

Olen tällainen sintti keski-ikäinen nainen, joka on jumpannut ja urheillut aikanaan enempikin, sitten ollut muutaman vuoden kohtuu totaalinen tauko ja nyt uudelleen lämmennyt juoksun pariin noin vuosi sitten. Viime vuonna juoksentelu oli todella epäsäännöllistä, talvella lähinnä salitreeniä harvakseltaan ja nyt keväästä juoksu on ollut hieman säännöllisempää.

Urheilen silloin, kun perheeltä löytyy aikaa. Joskus käyn salilla, joskus rullaluistelen tai sauvakävelen tai liikun muilla tavoin, mutta hölkkä on kuitenkin lähinnä sydäntä. Juoksemaan pyrin 2-3 kertaa viikossa. Lenkit on pääsääntöisesti 6-9 km, jatkan matkaa yleensä fiilisten mukaan. Lenkkeilyvauhti ei päätä huimaa: kaverin kanssa juostaan niin, että jutustelu onnistuu hengästymättä, keskimäärin 6min50s kilometrillä (eli pääasiassa lenkkien kesto on 45 min - tunti). Tällöin syke pysyy 130-135 tienoossa. Yksin hölkötellessä väkisinkin vauhti kiihtyy, syke nousee silloin 150 tienoolle, välillä ylikin. Jarrutella varmaan yksinjuoksussa pitäisi, kun osaisi. Harvoin onneksi yksin juoksen, tai kun juoksen, niin yleensä vaan alku- ja loppulenkin, kun haen kaverin völjyyn.

Tässä yhtenä päivänä kymppi tavoitteenani juoksu tuntuikin niin hyvältä, että jatkoin juoksua ekaa kertaa yli kympin. Matkaa tuli 13 km, aikaa meni 1h28min. Alusta 1.5km hiukan kovempaa, syke noin 150, sitten noin 7km 130 sykkeellä, lopusta taas vauhti kiihtyi, syke maksimissaan 163. Lenkin keskisyke 149.

Tuntui, että olisin jaksanut juosta vielä pitempäänkin, mutta en tohtinut, eikä ollut oikein aikaakaan.

Vaivoja tuosta lenkistä ei tullut, ei oikeastaan edes paikat kipeäksi. Paitsi polvet oireili hetken aikaa. Ne on sököt ihan jo muuten (rustovikaa, ahdas nivelrako, toisesta kierukka lähes poistettu). Lenkkeily ei siis todellakaan olisi polvilleni paras mahdollinen urheilumuoto, mutta minkäs teet, kun hulluus iskee :icon_twisted: Pyrin kuitenkin juoksemaan pehmeämmillä alustoilla, pois asfaltilta.

Mitenkähän näillä eväillä kannattaisi jatkaa, jos tähtäimessä olisi puoliska syyskuussa? Tämä ajatus tuli aivan ykskaks kuin salama kirkkaalta taivaalta, aiemmin olen juossut ihan vaan huvikseni ja kunnon ylläpitämiseksi.

Minkämittaista juoksulenkkiä sitä kannattaisi tehdä? Lenkillä nimenomaan haluan juosta, en osaa kävellä kuin lasten kanssa tai ystävän kera sauvalenkillä. Onko olennaista se, että esim kolmesti viikossa hölkkää, vai voiko joku lenkki olla esim pidempi rullaluistelulenkki? Pitääkö rullikset heittää kaappiin loppukesäksi, jos en todellakaan löydä urheiluun aikaa kuin maks. 3-4 kertaa viikossa?

Kiittelen jo etukäteen :smiley:

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Ja ihan omastani ja siskoni kokemuksesta voin sanoa, että haaveesi ei ole suinkaan mahdoton, päin vastoin!

Itse olen juuri 39v täyttänyt kahden pojan äiti. Vuosia en ehtinyt muuta liikuntaa harrastaa kuin työntää ensin lastenvaunuja ja sitten kolmipyöräistä :), mutta parin vuoden ajan olen nyt yrittänyt saada veren uudelleen kiertämään ihan lenkkipolullakin.

"Juoksen" 2-4 kertaa viikossa, välillä juoksu on kävelyä tai sauvakävelyä, rullaluistelua tai jotain muuta... Toisinaan kiire tai korvakierteet ym pitävät pitempäänkin tauolla, mutta sen verran olen itsekin ehtinyt juoksuun jo hurahtaa, että lenkille tekee sen jälkeen mieli jo kovasti!

Pisin lenkkini oli 8 km vielä toukokuun puoliväliin asti, jolloin juoksin Turussa naisten kuntovitosella 10 km. Sen jälkeen tein yhden 12 km lenkin ja yhden todella hitaan 15 km - ja 27.6. hölkkäilin ekan puolikkaani!

Pikkusiskoni lähti matkaan vieläkin kevyemmällä taustalla: esikoinen täytti 1 vuotta toukokuussa, sen jälkeen kävi parilla kevyellä lenkillä, juoksi kuntovitosen hänkin ja sen jälkeen juoksi puolikkaan kanssani - tosin pidimme vauhdin koko ajan hiljaisena ja sykkeen aerobisella puolella..

Tämän perusteella uskaltaisin sanoa, että matka ei tapa vaan vauhti, ja jos muutaman 13 km+ lenkin ehdit kesän mittaan juosta, pitäisi puolikkaan sujua ihan mukavasti!

Juoksun iloa,

Leenu

Link to comment
Share on other sites

Suomen kesässä voi osallistua melkein vaikka joka viikonloppu jossakin päin puolikkaalle, maratonille tai vaikkapa muun pituiseen juoksutapahtumaan, siksipä uskallankin suositella sinulle ennen puolikasta kokeilua vähän lyhyemmästä matkasta lappu rinnassa eli kilpaillen. Näin saat vähän kokemusta millaista on juosta "vähän" kovempaa. Siinä oppii kropastaan kaikella tavalla enemmän kuin pelkillä lenkeillä mm. jännittämisestä, valmistautumisesta, ravinnosta jne.

Ja ihan varmasti selviydyt puolikkaasta sitten kun haluat sitä kokeilla.

Mukavaa valmistautumista!

Link to comment
Share on other sites

Mitenkähän näillä eväillä kannattaisi jatkaa, jos tähtäimessä olisi puoliska syyskuussa? Tämä ajatus tuli aivan ykskaks kuin salama kirkkaalta taivaalta, aiemmin olen juossut ihan vaan huvikseni ja kunnon ylläpitämiseksi.

Minkämittaista juoksulenkkiä sitä kannattaisi tehdä? Lenkillä nimenomaan haluan juosta, en osaa kävellä kuin lasten kanssa tai ystävän kera sauvalenkillä. Onko olennaista se, että esim kolmesti viikossa hölkkää, vai voiko joku lenkki olla esim pidempi rullaluistelulenkki? Pitääkö rullikset heittää kaappiin loppukesäksi, jos en todellakaan löydä urheiluun aikaa kuin maks. 3-4 kertaa viikossa?

Kiittelen jo etukäteen :smiley:

Luultavasti puolikas menisi kunnialla läpi vaikka heti kutakuinkin tuota vauhtia, jolla pitkiksesi olit tehnyt, ellei vähän vauhdikkaamminkin. Jos jotain viilaamista haluat, niin ehkä yksi pitempi lenkki (13-15 km) vaikka parin viikon välein, jos kerran viikossa tuntuu liian tiheältä rytmitykseltä pitkisten suhteen. Jos rulliksilla korvaat jonkun lenkin, niin ehkä juoksun kannalta on parempi, että korvaat noita lyhyempiä.

Mitään jättipitkiä treenejä puolikas ei vaadi, oma puolikaskin meni aika kivuttomasti läpi, vaikka pisin lenkki tuolloin oli 13-14 km ja tuollaisia ei ollut alla kuin pari-kolme ja juoksukilometrejä kertyi viikossa keskimäärin 15 eikä mitään muuta harjoittelua ollut.

Link to comment
Share on other sites

Mullakin tavoitteena puolikas syyskuussa ja vaikken mikään untuvikko juoksemisjutuissa olekaan (30 vuotta juoksuharrastusta), niin lähtökohdat tulevalle tavoitteelle on aika nollalukemista, kun takana on liki kahden vuoden leikkausputki. Tällähetkellä olen vielä toipilas, vaikkakin lääkärin luvalla jo juoksenkin. Viikkokilsoja pyrin nostamaan tasaisesti. Juoksen 4-5 kertaa viikossa. Tällä viikolla tulee kilsoja 35.

Mulla on myös ongelmana polvet, joissa sidekudossairaus tekee tuhojaan. Jouduin polvienkin takia pitämään taukoa juoksemisesta, kun reumaattinen tulehdus iski niihin. Nyt se on onneksi saatu rauhoittumaan. Rustopintojen kanssa on kokoajan ongelma päällä ja edessä onkin syyskuisen kisan jälkeen toisen polven puhdistus ym korjaus operaatio. Miekin pyrin juoksemaan pehmeällä alustalla: purulla, metsässä, hiekalla. Varon siis asfaltilla juoksemista, ainakaan pitkiä rupeamia. Turvottelua polvissa ei ole koskaan ollut, mutta kyykkyyn eikä etenkään sieltä ylös ole mitään asiaa näiden polvien kanssa ilman kipua. Samoin ylä- ja alamäet on osattava juosta rauhassa muuten iskee kipu ja kovaa. Eli nämä polviongelmat pitävät huolen siitä, että ennätyksiä en enää juoksukisoissa tee. Tosin välillä unelmat uusista ennätyksistä antavat intoa treeneihin :)

Intoa juoksemiseen!!!

4 lapsen äiti

Link to comment
Share on other sites

Minusta sinä vaikutat olevan ihan hyvässä kunnossa läpäisemään puolikkaan :) Vaikka itsellä ei asiasta kokemusta olekaan :(

Aion lokakuussa yrittää puolikasta myös, ja toistaiseksi pisimmän lenkkini tänä vuonna juoksin toissapäivänä (12 km). Valmistautumiseen oman sanansa sanoo täälläkin lapset (8 ja 6 v), ja myös oma terveys. Tarkoitus oli osallistua Suvi-iltaan, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta, joka todettiin keväällä, lopetti muutamaksi viikoksi harjoittelun tyystin, kun ei vaan jaksanut. Onneksi syy jatkuvaan kunnon laskemiseen, kuntoilusta huolimatta, löytyi, eikä syy tuon hankalampi ollut. Nyt kilppariarvot on olleet jo pari kuukautta kohillaan, ja juoksukin taas maistuu. Katotaan kuin tädin käy.

Link to comment
Share on other sites

Täällähän olikin vastauksia - iso kiitos neuvoista ja tsempeistä!

Ja minulta tsempitykset muillekin ensikertalaisille :thumbsup:

Eiköhän siitä selvitä, jos ei muulla niin pirun kovalla sisulla!

Onkohan muuten kellään kokemusta noista erilaisista niveltuista - kannattaisiko tällaisen nivelvammaisen harkita jotain polvitukea?

Onko esim. LauraP sinulle lääkäri suositellut tukien käyttöä?

Netistäkin löytyi monenlaisia - esim joku Vulkan joista joku malli oli oikein tarkoitettu helpottamaan rustovauriokipuja. Mutta onkohan nämä ihan hölynpölyä?

Terkuin alkuperäinen kyselijä, viiden äitee :smiley:

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy