Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
Amatöörihölkkääjä

Maratonaikojen kehitys

Recommended Posts

Minut vei isä ensimmäistä kertaa lenkille ollessani viisi vuotias. Olin saanut koiran ja sitä piti ulkoiluttaa. Vuotta myöhemmin juoksin sisulla vitosen lenkkejä, koska koira oli kasvanut ja tahdoin edelleen juoksuttaa sitä. Isä taisi tosin kävellä, mutta tytölle tuli korvien väliin sisua ja melkorinmoinen PK-pohja.

Vähän toisella kymmenellä hiihto vei mennessään ja veikin niin perusteellisesti, että syöminen muuttui toisarvoiseksi asiaksi elämässäni. 17 vuotiaana olikin sitten pakko myöntää, että olin paiskonut viimeiset kolme vuotta reenejä suoraan jäteastiaan jättäessäni syömisen liki kokonaan pois. Hiihto loppui, mutta juoksin ensimmäisen maratoni aikaan 3h25min. Vuotta myöhemmin pää edelleen sekaisin rutistin vielä viisi minuuttia pois. Nykyään olen kahdeksan vuotta vanhempi, viisi kiloa painavampi ja maratonilla meni viimeksi Levillä 4h10min (okei, matkalle sattui myös astmakohtaus, jonka vuoksi piti kävellä ylämäet lopussa, etten olisi saanut enää toista).

Mitä tästä olen oppinut? Sen, että urheilla pitää urheilun itsensä vuoksi. Urheilua täytyy rakastaa sen vuoksi, millaisen tunteen ihminen saa siitä. Jollekin riittää kaksi tuntia sauvakävelyä viikossa, toiselle kolme tuntia kössiä, jonkun pitää juosta maraton. So what? Kaikki nuo ovat yhtä arvokkaita asioita, eikä kenelläkään ole valtaa tuomita toista "sunnuntaijuoksijaksi" tai nyrpistellä nenäänsä nykyiselle maratonbuumille. Keneltä se on oikein pois, että asfalttia takoo menneiden vuosikymmenten 100 rasvattoman juoksustaran sijaan 1000 vähän hitaampaa juoksijaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Teen pienen ennustuksen, että tuo kolmen tunnin alittajien joukko tulee kasvamaan huomattavasti seuraavien vuosien aikana. Tällä hetkellä meneillään oleva juoksubuumi aiheuttaa, sen että väkisilläkin tuosta liikkuvasta massasta osa innostuu tavoittelemaan parempia aikoja maratonilla ja muilla juoksumatkoilla, kuten itsellenikin kävi. Nyt aktivoitunut n.40 ikävuoden kuntomaratoonareiden joukko tulee aiheuttamaan myös piikin lasten ja nuorten juoksuharrastuksen aktivoitumisessa, koska nämä juoksusta kiinnostuneet nelikymppiset roudaa lapsiaan myös sinne juoksuradan puolelle eikä vain pallopelien pariin. Jos ajatellaan kestävyysjuoksun tulevaisuutta huipputasolla, niin se aktivoituminenhan pitäisi tapahtua juuri tuossa 10-15 vuoden välillä.

Lapset ja nuoret ovat todella kiinnostuneita elektroniikasta ja heille pitäisikin näyttää mitä kaikkea tietoa esim. juoksulenkillä voi kerätä itsestään. Esim. eri yhteisöpalveluihin syötettävät tiedot lenkistä/nopeuksista ja jne. alkaisi aika nopeasti leviämään ns. muoti-ilmiöksi myös nuoremman polven keskuudessa. Ongelma tällä hetkellä on se, että lapset/nuoret eivät tiedä juoksusta oikein mitään kun kaikki menee vain muiden mukana pallopelien pariin. Esim. juoksun uutisointi ja erityisesti markkinointi on niin pientä, että ainoastaan nykyiset harrastajat huomaa tai huomioi ne.

Voin ottaa esimerkiksi itseni. Ennen kevättä 2007 ja ensimmäistä lenkkiä en pystynyt heittämään minkäänlaista arviota huippujen juoksuvauhdeista esim. 10km matkalla. En tiennyt, että Janne Holmen on maratonin euroopanmestari, tiesin kyllä että jonkun juoksumatkan, mutten enempää. Tiesin, että maraton on n.42km pitkä, mutta esimerkiksi Jukka Keskisalon Euroopan Mestaruudesta ajattelin vuonna 2006, että helppohan se on tuollaisessa marginaalilajissa pärjätä jota kukaan ei harrasta. Jääkiekossa ja salibandyssä pärjäämistä MM-kisoissa pidin silloin paljon kovempana juttuna vaikka esim. salibandyä ei monessa maassa pelata lainkaan.

Juoksemisen ajattelin olevan yksitoikkoista ja pitkäveteistä. Mielikuva oli, että aina juostaan samalla vauhdilla ja joka lenkillä tulee paha olo. Lenkin aikana ei ole mitään tekemistä ja seurattavaa. Sykemittarin tiesin olevan olemassa, mutta en juuri mitään sen käytöstä tai hyödystä. Ehkä pitäisi SUL:ssa palkata joku hemmo kiertämään kouluja Polarin rs 800:sen ja forerunnerin kanssa kertomassa juoksuharrastuksesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Teen pienen ennustuksen, että tuo kolmen tunnin alittajien joukko tulee kasvamaan huomattavasti seuraavien vuosien aikana. Tällä hetkellä meneillään oleva juoksubuumi aiheuttaa, sen että väkisilläkin tuosta liikkuvasta massasta osa innostuu tavoittelemaan parempia aikoja maratonilla ja muilla juoksumatkoilla, kuten itsellenikin kävi.

Tarkennatko vielä sen verran, että ennustatko kolmen tunnin alittajien lukumäärän vai myös suhteellisen osuuden huomattavaa kasvua?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Teen pienen ennustuksen, että tuo kolmen tunnin alittajien joukko tulee kasvamaan huomattavasti seuraavien vuosien aikana. Tällä hetkellä meneillään oleva juoksubuumi aiheuttaa, sen että väkisilläkin tuosta liikkuvasta massasta osa innostuu tavoittelemaan parempia aikoja maratonilla ja muilla juoksumatkoilla, kuten itsellenikin kävi.

Mä taas veikkaan, että suhteellinen osuus juuri mainituista syistä pienenee. Alle 3 tunnin menijöiden joukko pysynee liki vakiona, koska olen melko vakuuttunut sellaisen menon vaativan jo muitakin avuja tähän lajiin, kuin pelkän mahdollisuuden harjoitella. Sitten jos väliluku kasvaa jostain syystä reilusti, voi tämäkin joukko toki kasvaa. Mielestäni avauskin antoi jo tämän kaltaisia viitteitä lukujenkin valossa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimenomaan lukumäärän kasvua, eli suhdeluku voi toki pienentyä ja todennäköisesti tekeekin niin. Nykyistä tilannetta pidän huomattavasti parempana kuin entisaikojen tilannetta, vaikka tulostaso onkin heikompi. Eli jos joutuisin itse valitsemaan niin valitsen mieluummin massan harrastamaan juoksua kuin valitsisin esim. puolet pienemmän osallistujajoukon ja paremmat tulokset. Pointtini on se, että nämähän ei ole toisiaan poissulkevia ja juoksijamassojen lisääntyminen mahdollistaa myös sen, että jostain päin Suomea taas putkahtaisi huippulahjakkuuksia, jotka pystyvät sinne 2.10 haminoille maratonilla. Niitä kuitenkin tasaisesti syntyy myös tänne pohjolaan. Se, että valikoituuko juoksu omaksi lajiksi on monien tekijöiden summa, mutta tämä massojen liike ainakin jossain määrin mahdollistaa sitä paremmin. Ja olen kuitenkin sitä mieltä, että kolmen tunnin rajasta on tehty maagisempi kuin se oikeasti on. Toki se vaatii harjoittelua, mutta ei mitään poikkeuslahjakkuutta tai erityisiä ominaisuuksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pointtini on se, että nämähän ei ole toisiaan poissulkevia ja juoksijamassojen lisääntyminen mahdollistaa myös sen, että jostain päin Suomea taas putkahtaisi huippulahjakkuuksia, jotka pystyvät sinne 2.10 haminoille maratonilla. Niitä kuitenkin tasaisesti syntyy myös tänne pohjolaan.

En kyllä allekirjoittaisi tätä. Ne 2.10 haminoille juoksevat kun eivät löydy siitä nelikymppisten tai kolmekymppisten kuntomaratoonarien joukoista vaan junnuna yleisurheilevista huippulahjakkuuksista, jotka teini-iässä alkavat kisailla ratamatkoilla ja pikkuhiljaa siirtyvät pidemmille matkoille. Jos juoksijamassojen kasvaminen kasvattaa myös yleisurheilun suosiota lasten keskuudessa niin sitten väitteessä voi olla perää, mutta nykyinen trendi taitaa olla vähän päinvastainen, eli ratajuoksu ei teinejä juuri kiinnosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kyllä allekirjoittaisi tätä. Ne 2.10 haminoille juoksevat kun eivät löydy siitä nelikymppisten tai kolmekymppisten kuntomaratoonarien joukoista vaan junnuna yleisurheilevista huippulahjakkuuksista, jotka teini-iässä alkavat kisailla ratamatkoilla ja pikkuhiljaa siirtyvät pidemmille matkoille. Jos juoksijamassojen kasvaminen kasvattaa myös yleisurheilun suosiota lasten keskuudessa niin sitten väitteessä voi olla perää, mutta nykyinen trendi taitaa olla vähän päinvastainen, eli ratajuoksu ei teinejä juuri kiinnosta.

Joo siis en tarkoitakaan 30-40 vuotiaita tulevina huippuina, vaan nämä 30-40 vuotiaat patistaisivat ainakin testaamaan lapsiaan juoksua muiden lajien rinnalla. Näin todennäköisyys löytää huippulahjakkuus ainakin teoriassa kasvaisi. 30-40 v aloittaneet jyrää sitten veteraanisarjoissa..:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kopioin tähän vielä tämän aiheen lopuksi vuonna 1980 ilmestyneestä "Juoksijan käsikirjasta" jutun jonka otsikko kuuluu:

MATTI MEIKÄLÄISEN MARATONHARJOITTELUSTA

"Kokemuksen mukaan maratonit sujuvat parhaiten, kun juoksija harjoittelee vähintään 100 km viikossa. Toisaalta tavalliselle juoksijalle on hyvin vähän, jos lainkaan hyötyä yli 150 km:n menevistä kilometrimääristä (huippujuoksijat ovat asia erikseen). Yli 150 km:n viikossa menevät kilometrit lisäävät jyrkästi vammojen mahdollisuutta. Lisäksi ihmiselimistön yleisellä rasituksen kestokyvyllä on määrätyt rajansa. Jos ne ylitetään, harjoitus muuttuu rakentavasta kuluttavaksi.

Jos olet harjoitellut vähintään vuoden ja ajattelet osallistua noin kolmen kuukauden päässä olevalle maratonille, niin suunittele ohjelmasi seuraavien pääpiirteitten mukaan:

1) Totuttaudu ensimmäisen kuukauden aikana juoksemaan tarvittava, itsellesi sopivalta tuntuva kilometrimäärä viikossa (esim. 120 km) kiinnittämättä huomiota laatuun tai juoksun erikoisharjoituksiin. Viikossa on tehtävä yksi nk. pitkä lenkki (n. 25 km)

2) Ota ohjelmaan laadultaan kovempitasoinen ja vaihtelevampi harjoittelu seuraavien 1-1,5 kuukauden ajaksi. Pitkien juoksujen lisäksi ota ohjelmaan myös nopeampia vetoja ja harjoituskilpailuja. Nyt ohjelmassa on kovien harjoitusten tai kilpailujen jälkeen oltava myös hyvin keveitä päiviä riittävän palautuksen varmistamiseksi. Sopivat kilpailut ovat pituudeltaan 15-25 km. Niitä ennen on pidettävä yksi helpompi päivä.

Nopeusharjoittelu voidaan tehdä radalla tai maantiellä. Veto-ohjelmana voi olla esim. viisi kertaa 1500 metriä maratonin kilpailuvauhdilla. Välillä 200 m hölkkää palautukseksi. Myöhemmin vauhti voidaan nostaa 10-20 sek. kilpailuvauhtia kovemmaksi. Palautushölkkä pidetään suhteellisen ripeävauhtisena. Vedot on pyrittävä juoksemaan mahdollisimman tasaisella vauhdilla. Yhteen viikkoon ei saa ahtaa kovan kilpailun lisäksi kahta kovaa harjoitusta (esim. pitkä lenkki ja kova veto-ohjelma). Kilometrimäärä pidetään samanlaisena kuin aikaisemmalla kaudella. Harjoittelun tehoa ei nosteta tällä suunnalla.

Esimerkki:

SU: 30 km pitkä lenkki aamulla.

MA 15 km kevyesti.

TI: Aamulla 5 km, iltapäivällä 5 x 1500m plus 3 km hölkkää.

KE: 13 km kevyesti

TO: 20 km vauhtileikittelyä mäkisessä maastossa reippaalla vauhdilla.

PE: 13 km

LA: 10 km kevyttä hölkkää

SU: 20 km:n kilpailu

MA: 10 km kevyesti plus kevyttä vauhtileikittelyä.

TI: 20 km kevyesti

KE: 12x400 m palautus 100 m hölkkää, lopuksi 8 km kevyttä hölkkää.

TO: 20 km mäkisessä maastossa.

PE: 10 km kevyesti.

LA: 20 km

Valmistautuminen maratonille: Viimeisenä vaiheena harjoittelussa on valmistautuminen kilpailuun. Kilometrimäärää vähennetään jo 2-3 viikkoa ennen kilpailua, vaikka harjoittelun laatu pysyykin edelleen hyvänä, jopa entistä kovavauhtisempana. Viimeisellä viikolla ennen kilpailua juokseminen jää melko vähiin: 60-70 km:iin.

Runsas viikko ennen h-hetkeä juostaan viimeinen pitkä, suhteellisen hyvävauhtinen lenkki (nk. valmistava harjoitus) Tämän ja edelleen jatkuvan harjoittelun seurauksena lihasten glykogeenivarastot pysyvät alkuviikolla alhaisina ilman mitään erikoisdieettejä. Tässä vaiheessa on vain pidettävä huolta siitä, että syödään hyvin kohtuullisesti. Liian vähäinen ruun määrä tai täydellinen pidättäytyminen hiilihydraateista saattavat saada aikaan epämiellyttäviä muutoksia ruuansulatuksessa, vatsavaivoja ja juoksuhalujen liiallisen katoamisen. Toisaalta on hyvä olla kohtuullinen myös nk. latausvaiheessa viikon loppupuolella, jolloin juoksun määrä jyrkästi vähenee. Kulutuksen pieneneminen saa jo sinänsä aikaan energiavarastojen nopean täyttymisen. Liiallinen mässäily saattaa johtaa monenlaisiin haitallisiin ilmiöihin kilpailun aikana.

Kilpailu on pyrittävä juoksemaan läpi suhteellisen tasaisella vauhdilla. On etukäteen laadittava sellainen aikataulu, että juoksun jälkimmäiseen puoliskoon kuluu korkeintaan kaksi minuuttia enemmän kuin ensimmäiseen. Monet kokemattomat maratoonarit tai lyhyempien matkojen erikoismiehet erehtyvät usein alussa liian kovaan vauhdinpitoon ja joutuvat jälkimmäisellä puoliskolla suuriin vaikeuksiin.

Maratonista toipuminen: Kokemus on osoittanut, että maratonin jälkeen kannattaa ottaa kaksi viikkoa hyvin kevyesti, vain hiljakseen hölkytellen ja nautiskellen -silloinkin, kun into on ehkä korkealla hyvin menneen kisan jälkeen ja yhä huikeammat tulokset kangastelevat tulevaisuudessa !

Maratonjuoksu on laji, jossa palkitaan se, jolla maltillinen harkinta ja ahkeruus yhdistyvät sopivassa suhteessa. Yltiöpäisyys ei tällä matkalla tavallisesti tuota tuloksia, vaan johtaa yleensä vammoihin ja vaikeuksiin. Eniten malttia tarvitsevat nimenomaan ne juoksijatyypit, jotka ovat luonteeltaan kuumaverisiä ja malttamattomia."

Näin siis Juoksijan käsikirjassa vuonna 1980 opastettiin Matti Meikäläistä maratonjuoksun saloihin.

Oli kaivettava tämä esille. Muistin, että se olisi ollut Juoksija-lehdessä, mutta olikin ollut Juoksijan käsikirja. Niin sitä vaan dementoituu...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen kuumaverinen ja malttamaton, mutten kyllä pääse ikinä tuollaisiin 100 kilometrin viikkomääriin. Taas esimerkki siitä, kuinka ollaan sitä pullamössösukupolvea. 70-luvun lenkkareilla kun vetivät tuollaisia määriä niin huhhuh.

jotenkin vaan sellanen käsitys että nykypäivänä harjoittelun analysointi on ehkä askeleen edistyneemmällä tasolla kun tuolloin. määrät ja kilometrit ei loppujen lopuksi kerro koko totuutta. mutta joo kyllä silti allekirjoitan pullamössösukupolven kun noita treenejä kauhuissaan katselee :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taisivat Matti Meikäläiset olla 80-luvulla hiukan tavoitteellisempaa porukkaa kuin nykyään.

Olen harjoitellut yli vuoden. En silti taida totutella juoksemaan "itselleni sopivaa" kilometrimäärää viikossa, jos sen pitäisi pyöriä jossain 100:n ja 150:n välillä. Eikö 30-50 km riittäisi? Joohan!? Taitaisi vanhalla kantturalla tuloskehitys tyssätä alkuunsa, jos noita suositeltuja viikkokilometrejä lähtisin tavoittelemaan. Toki, jos niihin pystyisi, niin varmaan pitäisi paikkansa: "Kokemuksen mukaan maratonit sujuvat parhaiten, kun juoksija harjoittelee vähintään 100 km viikossa". Kevyesti sujuisi maraton ja senhän voisi vetäistä pitkiksenä vaikka joka toinen viikko.

Olipa todella virkistävä lainaus! vai masentava :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy