Keitä te olette?

[Teppana 0]

HEIPS!!!Täällä yks "ujo piimä-osastoon" kuuluva tahtoo esittäytyä! Olen juoksuun hurahtanut 44-v. nainen Espoosta, jonka perheeseen kuuluvat 3+1 murkkuikäistä; :yx on kylläkin miehenköriläs, jolla enemmänkin vaihdevuosioireiluun viittaavaa murkkuilua :viisas. Sekä kaksi :gromit.

Minä itsehän olen meidän perheen ainoa täysjärkinen :vaimo

Opiskelen ja olen töissä ihmissuhdealalla. Elämä vie mennessään kovaa vauhtia ja juokseminen on minulle vastapainoa kiireen ja rankan työn ohessa. Aloitin juoksu-urani lasten syntymän jälkeen metodilla "itsekidutusta sadistisin piirtein". Tuloksena oli yökötys koko juttua kohtaan, mutta tahto tehdä pahaa keholleen ei antanut periksi. Kunnes v.-02 ilmoittauduin Harri Hännisen maratonkouluun ja oivalsin "että hiljaa hyvää tulee". Siitä lähtien olen opetellut olemaan hyvä itselleni ja nauttimaan juoksemisesta itseäni kuunnellen.

Ensimmäisen maratonin juoksin Tukholmassa v.-03 ja jäin koukkuun. Se oli elämäni upein juttu lasteni syntymän jälkeen!! Nykyään juoksen ympäri vuoden ja kesäisin 1-2 maratonia kruunaa harjoittelun. Haluan kehittää itseäni ja kokeilla rajojani, jonka vuoksi juoksemiseen ei kyllästy. Tavoitteenani on juosta vielä vanhana ja hampaattomana eukkonakin ja näyttää nuoremmille mallia :loukkaantunut

[Don Quijote 0]

Tervehdys Teppana ja tervetuloa joukkoon! Samanoloinen ketju on tuolla: http://www.seponkotisivut.dreamhosters.com/foorumi/viewtopic.php?t=1085, josta voi lueskella ketä me muut olemme

[Teppana 0]

KIITTI vinkistä!!!Huomasin laittaneeni itseni uuden viestin aloittajaksi,vaikka tarkoitukseni oli lisätä viestini aiemmin käytyyn keskusteluun :oops:

Ja, kun en ole tekniikan ihmelapsi :tietokone , niin en osaa enää siirtää tätä viestiä oikeaan osoitteeseen :itku. Mutta ensi kerralla olen toivottavasti :seinä

[Xantusiidae 1]

Moi Teppana,

Seppo oli pistänyt meiksin vakkarimestan niin emmentaaliksi, niin emmentaaliksi, että ajattelin pistäytyä moikkaamassa teiksiä. Jos sallitte...

Netti tekee ihmisistä niin universaaleja ilmiöitä, että olisin voinut vannoa lukevani muutaman piirteen itsestäni...

Olen lähempänä 45 vuotta oleva. Ja "ujo piimä". Perhe koostuu 3+1, kohta 2+1, seikka joka on "syönyt" minua parisen viikkoa. 12-vuotias asuinkumppani muuttanee piakkoin majaa yläkerran hotelleihin, mutta jää hänestä meiksille mukavia muistoja....

- joutunut rikkomaan kettiön kaapiston, että saan kissukan sen takaa esille (niinkuin se ei olisi osannut tulla sieltä itse...)

- erottanut kaksi tappelvaa kattia, jonka seurauksena eläinlääkäri hätisteli emännän paikattavaksi Töölön tapaturma-asemalle

- ja ollaan me reissattu Venäjälläkin yhdessä ja aiheutettu monia skandaaleja, sillä sen nimi on venäjäksi "hullut" monikkomuodossa (siis kun huutelin kissukkaa naapurin parvekkelta... porukat katsoi meiksiä paheksuvasti... miksi se huutelee hullut, hullut...)

ja monia muita....

ai niin asuu siellä kämpässä paljon villakoiriakin. Enimmäkseen niitä.

Liikuntaan hurahdin spinningin kautta juoksu/hölkkä/laahustelu.... tyyliin jota muut päivittelivät "itseään keski-ikäisenä tappavana nainen". "Ihmistä ei ole tarkoitettu juoksemaan maratonia". No ehkä tämä roteva varteni ei tue kuvaa juoksevasta ihmisestä....Eikä nuo mokkasiinit kovinkaan paljon näytä keventyneen. Mutta se oli onnellinen hurahtaminen. Selvisin siitä työvuodesta jolloin firmasta lama/tehdyt väärät päätökset veivät paljon resursseja. Kaikkea sinä vuonna tuli tehtyä. Suurin piirtein kaikkea. Nyt kuin henkilöstöä on joulukuusta tähän asti lisätty noin 4 henkilöä ja sähkötaitoista varastoihmistä etsitään... voin surullisena todeta - EN SAA ENÄÄ AJAA TRUKKIA! (En mie oikeasti siistä seikasta surullinen ole - ei se niin kivaa ole - ainakaan jos akku savuaa... Miesten joukossa täällä olen elävä legenda - nämä uudet huoltomiehet kertoivat - heitä kehotettiin liikkumaan turvakypärä päässä akvaarioni ohi. Ja ohoi.... sekin virheellistä tietoa... siltä vuodelta kun meitä oli vähän... "liikkuvan" minun on väitetty jopa hymyilleen muutaman kerran...

Niin ja kyllähän minä sieltä Jaskan ja Harrin maratonkoulusta itseni löysin... jälkikäteen olen huomannut että hekin selvisivät siitä ilmeisesti suuremmitta vahingoitta... sen verran jäärä taisin olla. Että tuskaisiakin hetkiä elettiin... ja sitten hiljaisia.... Mutta ainoa puolustukseni on: jos olisin todella ajatellut, mitä olin tekemässä - en olisi tehnnyt sitä. Kilometrejä ei kertynyt nimeksikään sinä keväänä...

Niin ja olen ajatellut tehdä tätä mahdollisimman pitkään. Siksi oikeastaan olen nykyään huolestuneempi kuin aikoinaan. Haluan säilyä terveenä, ilman vammoja.... vaikka 50-vuotispäiviksi ajattelin ultraa / triathlonia tai jotain... kivaa...

Että Teppana, ei meiksillä muuta. Juoksentele henkesi edestä!

Ötyä kaikille...

Ps. Tuo minun allekirjoitus tulle Joe Cockerin laulusta

"Don´t let me be understood"....

[Had 0]

Mäkin vastaan tähän kuka mä oon. Olen jotain jo kirjoitellut ja lukenut muiden juttuja. Jotenkin näillä palstoilla tulee tuollanen ujo-piimä olo.

Perheeseen kuuluu kaksi liikkuvaa nuorta ja liikkuva mies. Mun on pakko myöntää, että olen vähän kateellinen kaikille väjän myöhempään juoksuun hurahtaneille. Itse olen juossut koko ikäni oikeastaan "veren perintönä" . Kilpaura katkesi hankaliin vammoihin ja piti oikeasti miettiä haluanko juosta vielä nippanappa muutaman vuoden ja viettää loput elämästä liikkumatta tai ainakin juoksematta. Nykyisin yritän vaan nauttia liikkumisesta. Tosin kello kädessä mutta kuitenkin. Aiemmin en laittanut alle kympin lenkeille lenkkareita jalkaan kuin alkuverkkoihin, mutta nykyisin olen todella tyytyväinen jo siihen. Mutta kaipuu tosissaan tekemiseen ja ryynäämiseen on. Onneksi Rosa Motaa voi leikkiä lenkeillä mikäli sattuu joskus kulkemaan. Tai nuoruudessani ihailemaa R Allisonia.

Duunikseni teen minäkin ihmissuhdetyötä mikä myös pakottaa lenkille. No, nyt poika tuli koneelle. Ihmetteli, että mikä nörtti mutsista on oikeen tullut. No, ei ainakaan nörtti viitaten näihin teknisiin taitoihin. Iloa ja joskus flouta kaikille juoksufaneille ja muillekin.