Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ultramatkat


Tombe76
 Share

Recommended Posts

Yritin haistella tältä palstalta aiheeseen liittyvää ketjua, mutta eipä osunut silmään. Siispä avataan ultramatkoille (triathlon) oma ketjunsa.

Lähinnä kiinnostaa tietää löytyykö palstalaisista Ironmania pidempien matkojen läpikäyneitä, niistä kiinnostuneita tai niitä seuraavia. Suomessa ei taideta kisoja/tapahtumia järjestää? Löytyykö Suomesta mitään toimintaa Ironmania pidemmille matkoille?

Aihe kiinnostaa senkin takia, että päätimme tänään kaverini kanssa vetää "3.kotirata triathlonimme" ensi vuonna läpi tuplana. Ja tavoitteena on päästä vain suoritus läpi parissa vuorokaudessa. Tietenkin mieli voi vielä muuttua (mihin se nyt muuttuisi) elokuun Ironmanimme jälkeen, mutta epäilen. Kaikkea pitää kokeilla, ja jospa tuon suorituksen aika olisi vaikka ensi kesänä.

Juhannukseksi suosittelen lukemaan Richard Backhmanin alias Stephen Kingin kirjan Pitkä Marssi. Ja jos kirjaa ei ole saatavilla niin tästä voi aloittaa:

Kunnon meininkiä…

Link to comment
Share on other sites

Varmaan ulkomaailmasta pitää ultratriathlon kilpailuja mennä etsimään. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että homma menee aika nopeasti ironman pituisen (8-12h) kilpailuajan ylittämisen jälkeen telttaretkeilyksi. Eli tehot ja vauhti tippuvat rajusti kilpailuajan esim. kaksinkertaistuessa.

Äärimmäisten kestävyysurheilusuoritusten terveysvaikutukset ovat varmasti negatiivismerkkisisä ja mitä rajumpi suoritus sen isompi miinus.

Link to comment
Share on other sites

Varmaan ulkomaailmasta pitää ultratriathlon kilpailuja mennä etsimään. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että homma menee aika nopeasti ironman pituisen (8-12h) kilpailuajan ylittämisen jälkeen telttaretkeilyksi. Eli tehot ja vauhti tippuvat rajusti kilpailuajan esim. kaksinkertaistuessa.

Äärimmäisten kestävyysurheilusuoritusten terveysvaikutukset ovat varmasti negatiivismerkkisisä ja mitä rajumpi suoritus sen isompi miinus.

Voihan sen noinkin ajatella. Taas toisaalta voidaan ajatella, että tehot ja vauhti tippuvat rajusti kilpailuajan kaksinkertaistuessa puolimatkasta kokonaiseen. Missä vaiheessa matkasta tulee sitten telttaretkeilyä on sitten toinen juttu. Ja itsensä ylittämisestähän näissä koitoksissa on kai enemmän kysymys.

Ja noista terveysvaikutuksista en ole oikeen koskaan niin välittänyt. Sanotaan nyt vaikka niin, että kun on 33 vuotta ollut polttamatta tupakan tupakkaa, niin on sitten varaa repiä kehosta irti muilla menetelmillä.

Jokaiselle jotain. Itseäni taas ei voisi vähempää kiinnostaa nämä "jokamiestriathlonit" vaikka jokamiestriathlonisti olen itsekin. Lähinnä siis lyhyet matkat. Joku 200-300m uintia on mielestäni enemmän kastatutumista kuin uintia, vaikka itsekään en ole mikään oikea uimari. Edes nuo Suomessa järjestettävät avovesiuintitapahtumat (3km taitaa olla pisin) eivät mielestäni ole tarpeeksi pitkiä. Toki pidempiin tapahtumiin tarvitaan enemmän järjestelyorganisaatiota, mutta joku 10-20km olisi kiva päästä joskus kokeilemaan. Vaikkakin sitten retkeilytehoilla, ja vauhdilla, ja mahdollisesti ilman märkäpukua (en omista).

Todennäköisesti kuitenkin ensi vuonna järjestetään oma triathlonimme siten, että startti la klo 06, ja sitten halukkaat voivat vetää mitä haluavat. Puolikkaan, kokonaisen tai tuplan. Ei näet oikein innostusta kaikkien kavereiden keskuudessa herättänyt tuo tupla. Kierrettävä reitti vaan tarpeeksi pieneksi niin matkaseuraa saa, vaikka olisi eri kierroksella...

Link to comment
Share on other sites

Mitä kovempi kaveri se vähemmän tehot tippuu 1/2 –matkalta Ironmaniin siirryttäessä. Uinnissa ja pyöräilyssä kovakuntoinen kaveri menee ironmanissa lähellä puolenmatkan vauhtia ja tehoa. Vauhti alkaa sitten selkeimmin hiipumaan juoksuosuudella. Tähän yhtenä syynä on varmasti työpäivän pituus.

Ironman on melko ideaalin pituinen äärimmäinen kestävyyssuoritus. Jos olet katsonut esim. Havaijin kilpailun tuloksia, niin vauhti on melko hurjaa huippukavereilla koko kilpailu ajan. Jos matka kaksinkertaistettaisiin, niin vauhdin pudotus olisi dramaattisempi kuin ½-matkalta ironmaniin siirryttäessä. Niin ihmiskeho vain toimii.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ironman on vielä itsensä voittamisen lisäksi kilpaurheilua. 3xironman taas pelkää itsensä voittamista, mikä on arvokasta myös sekin. Totuus molemmista matkoista on se, että ns. normi kuntoilu on varmasti terveellisempää kuin äärimmäinen kestävyysurheilu. Siitä huolimatta voi nsuositella kaikille Ironman kilpailuun tähtäävää harjoittelua ja itse kilpailua. Jokaisen niin tekevän, olisi kuitenkin syytä tietää mihin rääkkiin on kehonsa laittamassa ja mitä seuraamuksia sillä voi olla.

Link to comment
Share on other sites

Totta puhut, vaikka Ironmanistä tuplaan siirtyminen ei vielä aivan älyttömästi tiputa vauhtia. Onhan tuplakin joskus vedetty alle 19 tunnin. Toki tuosta pidemmissä matkoissa rupeaa väkisinkin näkymään se, että ihmiskeho tarvitsee myös unta.

Itselleni pelkästään Ironmanin läpivienti on jo lähes pelkästään itsensä voittamista. Ehkä siitä tulee joskus enemmän kilpailua, olenhan mainostanut osallistuvani kahden vuoden kuluttua Nokian Ironmaniin tavoitteena 12h:n alitus. Mutta tällä hetkellä harjoittelu yms. ovat aika heppoisia, mutta ilman suuria porkkanoita sitä tuskin olisi lainkaan. 7,6 kilometrin uinti nyt ei huoleta laisinkaan, ei edes avovedessä ilman märkäpukua, jos sen pääsee uimaan vähintään 18-19 asteen vedessä, mutta pyöräily ja juoksu sitten voivat kestää hieman pidempään. Kestää ne pitkään pelkästään yksinkertaisessa Ironmanissa.

Oma ideani ruumiinkulttuurin suhteen on se, että yritän kuntoilla mahdollisemman terveellisesti ja porkkanana käytän näitä äärimmäisyyksiä, joten olisikohan se sitten tasapeli kehon kannalta. Ja sitten jos kroppa antaa periksi, niin se on sen ajan murhe. Leikkauspöydällä olen ollut vasta kaksi kertaa, ja molemmissa syypäänä oli laji nimeltä jalkapallo, joten vielä miellän äärimmäisyyksien kokeilun turvallisemmaksi kuin jalkapallon.

Link to comment
Share on other sites

Joo. Olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta suosittelen alkuun palaamaan suunnitelmaan ensimmäisen täydenmatkan kisan jälkeen.

Itse en ultria arvosta koska siinä lähinnä kisataan levon- ja ravinnonpuutteen sietämisessä, but why... Että ultrassa olisi objektiivisesti katsoen jotain järkeä, vaatisi pohjalle rautaisen dieselkunnon usean vuoden im matkan tahkoamisella rakennettuna. Perusvauhti im matkalla pitäisi saada hilattua myös hyväksi, jotta reserviä löytyy. . Jos taas suunnittelette kunnolla lepäävänne välissä, niin sitten saman fiiliksen saa treenaamalla useamman päivän kovaa tai lähtemällä etelään pyöräleirille....

Link to comment
Share on other sites

Olisi kyllä minullakin paljon kommentoitavaa. Nykyään ei vaan ehdi paljon seppolassa notkumaan, kun vietän aikaa sähköttömällä mökillä rakennushommissa. Vähän on jo päässyt Hohtomaisiin tunnelmiin kun päivän painaa töitä ja sitten yöllä hämärässä rupattelee kahdestaan koiran kanssa.

Näitten ultrahommien järkevyyttä on tosiaan varsin vaikea ulkopuolisen ymmärtää. Itsekin ajattelin joskus 80-luvun lopulla ja 90-luvun alulla, että triathlonissa on sentään järkeä, mutta 100 km juoksu vaatii jo melkoista idioottiluonnetta. Nykyään 100 km juoksu on jo liian lyhyt, jotta voisi pitää kauden päätavoitteena. Tosin yhä edelleen olen sitä mieltä, että triathlon on enempi urheilua ja pitemmät ultrajuoksut enempi masokismia. Mutta tämä masokismi on kuitenkin minulle omien rajojen etsintää ja "yliluonnollisia" kokemuksia matkan varrelta, eikä mitään tarkoituksenmukaista kipujen hakemista. Täytyy sanoa, että viime kesänä kun seurasin Ruotsissa 6 vrk juoksua, niin oli varsin helppo olla sitä mieltä, että tuossa nyt ei ainakaan ole enää mitään järkeä. Silti jollain tavalla voin ymmärtää sen millaista suurta nautintoa nämä juoksijat saivat kun siinä liemessä itseään keittelivät.

Mitä terveysvaikutuksiin tulee, niin varmaan tuplatriathlonissa helposti saa paikat paskaksi, eli lihas tai jännetulehduksia, vaikka miten valmistautuisi. Näistä vammoista hyvin todennäköisesti pääsee kuitenkin eroon muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Itse olen ajatellut niin, että jos raju ultrasuoritus olisi minulle hengenlähdöksi, niin olisi se henki jo lähtenyt. Niin kauan kuin urheilee puhtaana ja ei urheile sairaana/toipilaana, niin elimistön suojamekanismit toimivat jos ei ole mitään rakenteellista vikaa, kuten piilevä sydänvika. Sitten jos se henki lähtee, niin lähteepähän rakkaan harrastuksen parissa.

Ihan hyvin voin suositella tuplatriathlonia hyvänä haasteena. Tosin kannattaa sitten harjoitella niin paljon, että ne pahimmat vammat alkaisivat vasta juoksuosuuden loppupuolella. Tavallinen turisti voi ajatella, että on se hurja jos pystyy vielä tuplasti pitempään matkaan kuin ne muut, mutta tokihan ironman ja varttimatkakin tarjoavat loputtoman haasteen jos aletaan kilpailemaan siitä kuinka nopeasti pääsee maaliin.

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän se juuri näin taitaa olla, että lähes kaikki lyhemmätkin kestävyysmatkat tarjoavat haasteita, jos lähtee taistelemaan kelloa vastaan. Aina voi mennä nopeammin ja kyllähän tuo toisaalta kiinnostaa minuakin, mutta joskus vain on tehtävä sellaista, missä aika ei ole ratkaiseva tekijä, vaan matka. Ja tupla voisi nyt olla ensi vuonna sellainen. Voisinhan minä lähteä tavoittelemaan 11 päivän kuluttua maratonennätystä jonnekin muualle kuin tuohon lähimäkeen, joka antaa kokonaisnousua 2300m, mutta kun ei oikein kiinnosta. Tuo nouseminen ja laskeminen ideana vaan kuullosti niin hölmöltä, että pakkohan sitä on kokeilla, vaikka harjoittelua ei olekaan hirveästi. Ja jos maaliin pääsee, niin voi sanoa olevansa "kilpailun" voittaja, vaikka todennäköisesti nämä oikeat juoksijat (kaverit) vetävät sen 2h nopeammin. Todennäköistä on myös se, että aika moneen paikkaan voi ottaa kipeää, mutta mietitään sitäkin sitten vähän myöhemmin.

Mitä tulee tuohon tuplaan, niin en millään jaksa uskoa etten siihen kykenisi ensi kesänä. Aika moni epäili viime vuotista kotirataironmaniamme ja sen läpiviemistä, vaikka vauhti oli vaan "retkeilyvauhtia" (-20h), ja itse käytin vielä ns. normifillaria. Ainoa mihin olin valmistautunut oli uinti ja se menikin reiluun puoleentoista tuntiin, vaikka vesi oli noin 18-19 asteista eikä märkäpuvusta ollut tietoakaan. Fillarilla olin vetänyt ehkä 60km ennen koitosta ja sekin meni läpi, vaikka paikat rupesivat brakaamaan jo 50km ajon jälkeen. Ja maratonikin meni lopulta, vaikka jalat olivat oikeasti ihan tohjona suorituksen jälkeen ja vaikka väistelinkin joitain olemattomia "lepakoita" 15km ennen maalia. Kotona hetken pelotti ihan oikeasti oman terveyden suhteen, mutta niin vain lopulta tuli nukkumatti ja herätessä olikin jo aika voittajafiilis.

Siitä sitten illalla töihin ja seuraavaan 64 tuntiin 40 tuntia töitä. Vähän vaikea oli mennä turvakengissä, kun jalat oli täysin rakoilla, ja akillekset narisi polvien kunnosta puhumattakaan, mutta villasukkaa vaan tauoilla jalkaan niin hyvin pärjäsi. Tai sitten vain aika on kullannut muistot.

Tämän vuoden Ironmaniin on jo jotain tehtykin, kun on 2-3kk suht hyvää harjoittelua takana, ja jos siihen laittaa päälle 13kk niin kunto on varmasti aivan eri planeetalta tähän tai viime vuoteen verrattuna, kun tuplaa lähdemme tavoittelemaan. Uinti menee ehkä 3,5 tuntiin, pyöräilyyn ehkä loppuvuorokausi, ja sitten on vuorokausi aikaa vetää pari maratonia läpi. Ehkä siitä selviää kuitenkin max 16 tunnilla, joten kun LA klo 06 starttaa niin SU klo 22 on kotona. Ehkä ei ihan tikissä, mutta kotona kumminkin.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Tällekin vuodelle riittää ihan riittävästi tapahtumia ja niissäkin on jo aivan tarpeeksi haasteita.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy