Jump to content
Juoksufoorumi.fi










kurppa

Juoksu-unia

Recommended Posts

Juoksin Hakunilan kymppiä ja tikkarimies poisti minut kisasta (kuin tuomari kilpakävelijän, paitsi että välineenä oli se iso merkkikeppi, jolla autot pysäytetään). Kun kysyin syytä moiseen, osoittautui että minulta puuttui OTC-todistus. Se vaatii kuulemma oppitunneilla istumista iltaisin ja kurssin suorittaminen kestää minimissään kaksi vuotta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime yönä tuli vedettyä taas muutama kilometri paljain jaloin ,eikä tuntunut ollenkaan pahalta, vaikka irtolunta oli jalkakäytyvillä reilut 10 senttiä! Jostain syystä olen monta kertaa aiemminkin ollut unissani paljasjalkajuoksija, ja aina harmitellut, että miksi taas läksin ilman kenkiä, kun jalkoja alkaa paleltaa ja irtokivet tuntuu ikäviltä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen oli niin väkivaltaisia toimintaunia, jolloin nukkuminen jäi vähiin, joten oli mukava päästä taas juoksu-unien pariin, vaikka olikin irvailijoita kuvioissa. Unessani näet Berliinin maraton olikin näin alkukeväästä. Olin jostain syystä lähtenyt hölkkäämään sen jollain goretexkengillä. Reissu oli muutenkin kummallinen, sinne lähdettiin nimittäin asuntoautolla (jollaista en ole ikinä käyttänyt) ja kaverin kanssa ajettiin ensin ihan non stop Barcelonaan saakka, siellä sitten kiireellä jotain kunnes Berliiniin. Kilpailukalenteri näytti siltä, että maratoneja olisi lyhyin väliajoin useita, jonka vuoksi en voinut täysiä juosta. Kisa meni kuitenkin suht hyvin, kun juoksin n. 3½h vaikken juossut täysiä.

Erikoista oli sitten se, että kisan jälkeen Helsingissä oli urheiluhierontaputiikki, joka oli ulkona ja oli kesä (vaikka piti olla alkukevät) ja siinä sitten jotkut ulkopuoliset kyselivät, mikä oli loppuaikani niin jouduin tunnustamaan, etten muista. Sanoin, etten muista viimeisistä kilometreistä mitään. Luulivat, että olen ollut niin puhki, etten muista ja irvailivat, ettei se about 3½h tulos ole mistään kotoisin. Hikeennyin, mutten voinut tehdä mitään, koska olin hieronnassa naama alaspäin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänä aamuna heräsin ensimmäiseen (muistamaani) juoksu-uneen. Olin ollut Helsingissä jollain salilla juoksemassa matolla, tulin ulos sieltä ja totesin kelloon katsomalla, että nyt on siis tosi kiire Tukholman maralle vievään laivaan , kun kerran ovat sen marankin lähtöä aikaistaneet. Seuraavaksi soitin äidilleni ja pyysin häntä tuomaan juoksukenkäni terminaaliin valmiiksi (lloogista: olin tulossa juoksemasta - ei juoksukenkiä, soitin äidilleni - vanhempien luona asunut viimeksi vuonna -93). Siitä alkoi Calamari union - tyyppinen selviytymistarina läpi Helsingin ja päätyen viime hetkellä laivalle, jonka laskusiltaa jo vedettiin pois. Totesin vielä viimeiseksi kiukustuneena "ettei se mutsi voinut sitten edes niitä kenkiä tuoda" ja aloin murehtia miten ne ehtii aamulla Tukholmasta hankkia... semmosta.. ja herätessä kello oli 0515, hyvää uniaikaa olisi ollut jäljellä vielä liki puolitoista tuntia muttei toivoakaan nukahtamisesta. Toisaalta oli mukavan rauhallinen ja piiitkä aamu, harvinaista herkkua varsinkaan arkisin

Share this post


Link to post
Share on other sites

ja herätessä kello oli 0515, hyvää uniaikaa olisi ollut jäljellä vielä liki puolitoista tuntia muttei toivoakaan nukahtamisesta. Toisaalta oli mukavan rauhallinen ja piiitkä aamu, harvinaista herkkua varsinkaan arkisin

Tuossa on vaan se ongelma, että jos on rankkatreenivko ja menee nukkumaan klo 1-2 niin koko päivän voi olla kuutamolla. Sen takia toivon, etten saa liian usein toimintaunia, koska jos unet jää vähiin niin kuula on jumissa. Tänään heräsin suunnitellusti klo 7, mutta jalat olivat niin väsyneet, etten pystynyt nousemaan ennen klo 8.30. Aina ei siis pelkkä uni riitä, vaan jalkojen lepuuttelua voidaan tarvita enemmänkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aktiassa taas viime yönä. Siellä ilmoitettiin, että on -20C, vaikka oli luvattu plussaa. Niinpä kerrottiin myös, että reitti on muuttunut ja ensimmäiset tietävät kuulemma mistä juostaan. Startti paukahti ja lähdin etsimään alkumatkasta jotain pipoa päähäni. Ei löytynyt maassa lojuvasta vaatekasasta. Matka jatkui ja juokseminen oli hankalaa, koska minulla oli normaalit goretex-talvikengät, eivät siis juoksukengät. Ne olivat liian pienet ja nauhat olivat todella löysällä. Yritin huudella, mistä saisin Wave Elixirit. Reitti oli todella sokkeloinen, jossain vaiheessa oli jotain lippuja osoittamassa suuntaa. Puolessa matkassa juostiin jossain sairaalan sisällä ja kun eksyttiin jossain portaissa niin faijani, joka oli näköjään mukana juoksemassa, sanoi, että tässä ei ole mitään järkeä, keskeytetään. Pohdin pitkään, että voinko keskeyttää, koska ikinä en ole keskeyttänyt ja jos siitä tulee sitten tapa. Pitkällisen asian vatvomisen jälkeen keskeytin raskain mielin. En olisi niillä kengillä toista vitosta pystynyt juoksemaan. Meno oli aivan sama kuin armeijassa, jossa kenkien koko oli puolestaan monta nroa liian iso, eikä niitä saanut kiristettyä, eikä ollut sukkiakaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy