Jump to content
Juoksufoorumi.fi


kurppa

Juoksu-unia

Recommended Posts

Olin ennen unta edellis pävinä/viikkoina kuunnellut tyttäreni kanssa rölli cd:tä ja paljon.

Olin olympia maratonilla juossut kärki porukassa koko matkan. Matkaa maaliin oli enää vajaat 5km Kärjessä oli enään minä ja joku venäjän poika. Mulla alkoi olla eväät syöty ja samalla vänäjän poika nykäs jäin joitain matrejä ja tuntui että peli oli pelattu. Kun matkaa maaliin oli vajaat 2km eroa venäläiseen alle 50metriä. Jostain syystä päässäni alkoi soida Täältä tulee hirmuinen rölli eikä se lähtenyt pois. Mua alkoi naurattaa ihan hirveesti se kappale ja tv:stä tuttu Rölli hahmo. Huomasin samalla että olin saavuttanut venäjän poikaa ja menin samalla ohi heittämällä. Maalissa Mika Saukkosen haastattelussa. Kiitin tytärtäni ja vaimoani hienosta isänpäivä lahjasta ja tietenkin Allu Tuppuraista hienosta kappaleesta ja rölli hahmosta.

:1st:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en päässyt olympiamaratonille tai edes pk-lenkille. Viime yönä vastusti vakavasti lenkille lähtö. Ei löytynyt sukkia, ei sykemittaria, kalsareita trikoita, ... Kun jotain olin löytänyt ja lähdin metsästämään seuraavaa, aiemmin löytyneet joutuivat hukkateille. Sitten loppui aika enkä enää ehtinyt lenkille. Siis heräsin kovasti turhautuneena.

Kotona on ollut remontin takia paikat aika sekaisin jo viikkotolkulla. Tavaroiden löytyminen on ollut tiukassa. Lenkkikamppeet ovat tosin ne ainoat, jotka ovat visusti tallessa ja löytyvät aina!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on ollut aika usein juoksu-unia. Viimeinen uni liittyi jotenkin taas lenkkarihankintoihin, mutten muista enää miten se meni. Viikko sitten viikonloppuna näin sellaisen unen, jossa olin jossain valtavalla Stadionilla, jossa oli monia kymmeniä tuhansia juoksijoita tai jopa satatuhatta. Jotenkin tuli natsi-Saksa mieleen, mutta uneni ei ollut kyllä mustavalkoinen ja kaikki varusteet olivat nykyaikaa. Kilpailu oli ilmeisesti kymppi ja siellä oli eri lähtöryhmiä. Olin lähtemässä tekemään ennätystäni, mutta ongelma oli se, että piti osata valita oikea lähtöryhmä 400 metrin ennätyksen perusteella. Alkoi hermostuttamaan, koska en ole koskaan juossut 400 metrin matkaa ja mietin, että kuinka se muka kertoo mitään kympistä. Miten osaan valita oikean ryhmän, jotta saan sopivanvauhtista porukkaa ympärilleni.

Olin ajatuksissani vienyt alussa varustepussini kohtaan, josta 1.20 nelosen menijät lähtevät ja nyt en tiennyt mitä sille varustepussille tapahtuu, kun en tiennyt mihin ryhmään menen ja mistä se pussi sitten kisan jälkeen sadantuhannen pussin joukosta löytyy, jos olen eri lähtöryhmässä ja kun se roikkuu vain siellä jossain naulassa. Aloin mennä puolittain paniikkiin, kun tajusin, että ennätysyrityksestäni ei ehkä tule mitään ja tulin hyvin agressiiviseksi. Kun tilanne alkoi kiristyä niin heräsin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin lähtemässä tekemään ennätystäni, mutta ongelma oli se, että piti osata valita oikea lähtöryhmä 400 metrin ennätyksen perusteella. Alkoi hermostuttamaan, koska en ole koskaan juossut 400 metrin matkaa

Ehkä sun täytyy sitten vetäistä se yksi nelisatanen, jotta tiedät missä mennään :thumbsup:

Viime yönä mä olin odottamassa starttia ja mulla oli ihan älyttömän kuuma. Tajusinkin että mulla oli kettuturkki ylläni lähtöviivalla (tosielämässä en käytä turkiksia) :icon_rolleyes: Vaan kun heräsin, mulla oli edelleen kuuma; koirani oli tunkenut sänkyyn ja piti kuonoaan kaulani päällä :snoopy:

Että kun seuraavassa Aktiassa näette naisen turkissaan lähtöviivalla - se olen sitten minä :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä sun täytyy sitten vetäistä se yksi nelisatanen, jotta tiedät missä mennään :thumbsup:

No onneksi seuraavana tiistaina oli ohjelmassani 10x400m. Ne olivat toki vetoja 400m hölkkäpalautuksella, eikä täysiä vedettäviä rypistyksiä, mutta sain sentään jotain käsitystä, kun eka veto meni 1.21. Sinänsä 10km lähtöryhmien määrääminen 400m ennätyksen mukaan on hermoja kiristävää, koska sen verran eri lajeista on kysymys. Toisessa pitää olla lihaskimppu ja toisessa kestävyysjuoksija. Yhteistä taitaa olla ainoastaan se, että kumpikin matka on kauheata tuskaa täysillä juostaessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juoksu-unen takia nukuin pommiin.

Ideana oli ilmeisesti se, että halusin juosta kympin ja maratonin enkat saman päivän aikana. Olin osallistunut aiemmin päivällä MidnattslÃ¥ppetin tyyliseen massakymppiin (joka tosin päivällä) ja se meni hyvin. Sitten menin Ympyrätalon takana olevaan puistoon, jossa oli HCM:n expo. En ollut kympin takia tankannut mitään ja expossa jaetut eväät olivat huonot. Numerolapun lisäksi sieltä sai pullan, ison paketin voita ja jonkun kolmannen tavaran. Tombekin oli siellä ja kovaäänisesti rähisi tiskillä: missä se paita on? Meille kerrottiin, että paidat ovat niinä muovikasseissa numerolappujen kanssa. Lähtöön oli puoli tuntia ja vielä piti vaihtaa vaatteet, tankata hiilareita jne. Kiire oli jälleen tulossa, mutta onneksi heräsin siinä vaiheessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime yönä oltiin finlandiamaratonin lähtötunnelmissa. Myöhäisen ja talvisen ajankohdan vuoksi osallistujamäärä oli kutistunut noin seitsemäänkymmeneen.

Lähtöalue oli Väinönkadulla parnelsin kohdilla. Tien yli oli viritetty lakanaplakaatti, jossa luki "lähtö ja maali."

Kävin ennen starttia tutustumassa reittiin ja se oli kovin huonossa kunnossa. Suuria jäälohkareita oli halkeillut tiellä jossa piti juosta. Tämä tie sijaitsi Kuikassa.

loikin jääpalojen päällä lohkareelta toiselle ja samalla olin tyytyväinen hankkimiini nastalenkkareihin.

Kulku oli keveää ja maisema suorastaan vilisi silmissä. Katsoin garminista että nyt mennään 3:35/km ja ei edes tunnu pahalta. Ajattelin että ilmanmuuta ennätyskunnossa ollaan!

Herätyskello soi ennen lähtöä - harmi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin eilisiltana raportteja Hakunilan Uuden Vuoden juoksusta. Vaikka ne olivat siloteltuja versioita (vrt. P-Korean tv leikkasi Parempi kuin Beckham -elokuvasta 10min) niin silti tuli nähtyä Hakunila-painajainen tänä aamuna.

Olin siis joutunut Hakunilaan kilpailemaan ja kaikki meni taas tutusti päin honkia. Yksi älytön homma oli se, että siellä kiinnitettiin numerolaput asuihin teipillä, pysäköinti oli nyt hankalassa paikassa ja tuli paniikki kun lähtöä ennen oli vielä taskussa paljon kolikoita. Juoksuun päätin lähteä jostain kumman syystä lyhythihaisessa paidassa, mutta pitkissä trikoissa. Muutenkin siellä oli haastavat olosuhteet. Jonkun rakennuksen pihalla oli ensin pettävä jääpinta, jonka alla oli joku 40-50cm vettä, jonka alla oli uusi pettävä pinta.

Onneksi olen nyt hereillä, enkä joudu Vantaalle livenä, eikä tarvitse miettiä Hakunilan fiaskokilpailuja toivottavasti vähään aikaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juoksu-unissani on kaksi pääluokkaa: (1) unet, joissa juoksu on lähestulkoon lentämistä, mutta kisareitti on täysin absurdi ja joudun esim. odottamaan kunnes loppumattomalta tuntuva ihmisjoukko ylittää tien, tai kulkemaan jonkinlaisen passintarkastusjonon kautta. ja (2) unet, joissa kunto on korkealla, mutta jo kisan lähtöviivalle pääsyn tiellä on täysin absurdeja esteitä. Olen mm. osallistunut kisaan, jossa pukuhuoneena toimivat Stockmannin urheiluosaston sovituskopit ja lähtö oli Runebergin patsaalla ilmeisesti Taiteiden yönä, ja etsimään lähtöpaikkaa davincikoodimaisten vihjeiden varassa.

PS Hakunilassa on toki mahdollista parantaa ennätyksiään hyvän kelin sattuessa, mutta yleensä sinne kannattaa lähteä hakemaan (a) hyvältä tuntuvaa suoritusta eli onnistunutta vauhdinjakoa ja sisukasta jaksamista, ja (B) kamppailuja tuttuja ja tutuksi tulevia eli muita samantasoisia juoksijoita vastaan. Eli kannattaa unohtaa rekordit sekä ahdistava sekuntien kyttäys ja olla iloinen ja kiitollinen kanssakilpailijoista ja siitä kuinka heidän avullaan saa itsestään paremmin tai jopa enemmän irti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näin viimeviikolla ensimmäisen uneni maratonista. Selvitin sen aikaan 3h + jotain (oikea tavoitteeni on alittaa 5 tuntia Tukholmassa) ja jo unessani ymmärsin että jotain on pielessä. Lopulta järkeilin, että olen juossut vasta puolikkaan, enkä kerkeä enää laivaan jos juoksen toisenkin puolikaan. Unessani minulle kuitenkin vakuuteltiin kovasti, että tämä on täyden maratonin aika.

Ne unet joissa juoksen niin lujaa, että lähden lentoon ovat täydellisiä! Ja todentuntuisia...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh, unissani olin salille menossa, ovella oli jengi nuoria huligaaneja mustissa takeissa. Eräs heistä kysyi, miksi jalkoja pakottaa treenin jälkeen ja aloin luennoida maitohapoista. Joku irvileuka kommentoi taustalta, että "kyllä täti tietää". Mitähän palstan Sigmundit tuosta tulkitsis?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sama kisa ja kaksi unta siitä saman yön aikana. Meni siis valtaosa nukkumisaikaa saman "kuin täi tervassa" -tapahtuman setvimiseen. Kyseessä oli siis hyvin erikoinen 4km kisa, johon lähettiin farkuissa. Juoksusta ei tullut mitään, joten ensin piti vaihtaa vaatteet ja sitten matkaan. Mukana oli yksi rinnakkaisluokan jannu, joka yläasteella juoksi jo 80 luvulla cooperissa yli 3400m, sen jälkeen en ole sitä jannua nähnyt. Veljeni oli kanssa mukana. Alkusuora meni itseltäni ihan ok, mutta sitten tuli se "tervassatarpominen", en päässyt mihinkään. Tuntui, että jalat ovat oikeasti kiinni maassa, koska tein hirveästi töitä, mutta eteneminen oli vaivalloista. Veljeni, joka ei ole hirveästi juossut, pääsi kanssa karkuun.

Rataa ei ollut myöskään merkattu, joten tuli epätietoisuus, mitä reittiä pitää mennä. Juoksin jonkun kanssa Hietsussa kohti krematoriota, kun takana tulevat kaikki lähtivätkin oikealle pellon poikki eli teimme pidempää lenkkiä. Jossain vaiheessa vedimme äkkioikean kurvin polulle ja siinä tuli vedettyä naamat johonkin mutalätäkköön ja risuaitaankin. Sen jälkeen maali tulikin hyvin äkkiä, vaikka eteneminen olikin tuskaisaa. Muutama tunti myöhemmin uusi uni ja sama kisa, eikä juokseminen ollut yhtään helpompaa. Menee hirveästi energiaa yöllä, kun joutuu tollaisia väkinäisiä unia näkemään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä oon nähnyt painajaisia tulevasta tukholman marasta. Yleensä aina olen haahuilen jossain tukholmasa muutamaa tuntia ennen starttia. Viimeisemmässä tajusin yhtäkkiä että tänäänhän se maraton on - itseasiassa kahden tunnin päästä. Tajusin myös etten ollut tankannut saati haalinut juoksukampeitani mukaan. Jostain syystä löysin tieni paikalliseen ruokakellariin jossa ainoata ruokaa käytännössä oli katosta roikkuvat makkarat ja isot tynnyrilliset suolalihaa ja minähän olen kasvissyöjä. Aloin sitetn närppiä tankkausta silmällä pitäen suolalihan palaa joka maistui ihan kamalalta samlla miettien mistä saisin jouksureleet. Söin lihaa aikaste paljon ja mulla oli ihan kauhean pahaolo ja sitten muistin että tanskaushan pitäisi olla hiilihydraattipitoista eikä proteiiniä. Tajusin kaiken menevän totaalisesti pieleen - lisäksi jouksuvarusteita en ollut löytänyt. Onneksi heräsin ennen starttia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy