Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Flunssan jälkeen HCR vai ei ?


Guest Tuulitukka
 Share

Recommended Posts

Viime maanantaina alkoi kurkkukipu, ei kuitenkaan kuumetta, mutta voimat pois. Vasta tänään suhteellisen ok päivä. En ole juossut metriäkään sitten viime maanantain, enkä varmaan vielä huomennakaan pääse lenkille.

Joten viikko aikaa HCR:ään ja taitaa käydä niin, että yhden - kaksi pikku lenkkiä kerkeen vetään ennen sitä.

Onko järkeä osallistua ollenkaan ? Tuleva viikko menee vielä pääosin lepäilyn merkeissä. Elimistö ei kuitenkaan kovin koville tässä flunssassa ole joutunut, kun ei ollut kuumetta eikä jäänyt yskääkään kurkkukivun jäljiltä.

Olen nyt aivan kahden vaiheilla. Mitään hyvää tulosta en sinne kuitenkaan voi lähteä tekemään. Suuri pettymys kyllä on, jos en pääse !:9999:

Link to comment
Share on other sites

Mulla alkoi varmaan sama tauti samaan aikaan. Arkipäivät olin juoksematta ja torstain Paloheinämara jäi väliin (tosin se oli työpäivä minulle - onneksi), perjantaina olin jo Summasen maralla n. 20 min normaalia varovaisemmin ja sunnuntaina Paloheinän maralla n. 35 min normaalia varovaisemmin.

Tämä ei ollut neuvo - jokainen on vastuussa omista päätöksistään.

Link to comment
Share on other sites

Itse olen sitä mieltä, että tämä tauti voi jopa parantaa menoa lauantaina, kun elämäni kovimman kuukauden päälle tulee hiukan lepoa.

Ja toimii käytännössä. Ainakin omalla kohdalla kaikki "huikeat" tulosparannukset ovat tulleet sairastelun jälkeen. Pakkolepo ennen kisoja = profit.

Link to comment
Share on other sites

Vaikka lepäilisit koko viikon. Mulla oli angiina kaksi vuotta sitten viikkoa ennen HCR:ää. Kisaa edeltävään iltaan asti oli epävarmaa, pääsenkö viivalle. Ah ja voi miten muistankin ne tuntemukset...Etenkin kun se oli eka puolikkaani. Kävin silloin lääkärissä vielä tutkituttamassa kurkkuni ja mittauttamassa tulehdusarvon, ja pääsin kuin pääsinkin matkaan. Oli se hienoa, vaikka vähän varovasti sen reissun juoksinkin. Että paree kuitenkin reilusti lepäillä, ei se kunto tässä enää mihinkään karkaa.

Ja tuostapa muistui mieleeni sitten se ensimmäinen kokomarani. Sitä edeltävänkin viikon makasin, sairaalassa ketarat kattoa kohti, kun tyttö oli keuhkokuumeessa. En sentään minä. Se oli sitä superkompensaatiota varmaan, hörpittiin urheilujuomaa ja kerättiin kaikki hiilarit talteen.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy