Sohvaperuna liikahtaa

[Siiri]

Olen silloin tällöin käynyt näitä sivuja aikaisemminkin katselemassa, mutta aikalailla hepreaahan monet noista viesteistä ovat, outoine lyhenteineen.

Taustaa:

Ikää himppa yli 40, painoindeksi 20, juossut en ole koskaan enempää kuin mitä koulussa pakolliset eli esim. cooperissa enimmäkseen kävelyä, kun juoksukuntoa ei ole ollut minkäänlaista.

Kaikki vapaaehtoinen liikuntaharrastus lopahti n. 10 vuotta sitten, n. 7 vuotta sitten oli vuoden mittainen aktiivinen kausi (= 3-4 pitkää kävelylenkkiä viikossa), mutta sen jälkeen kaikki liikunta taas jäi. Pari vuotta sitten aloin jälleen tehdä kävelylenkkejä (1-2 krt/viikko) ja sitten juoksun/kävelyn vuorottelua (1 min, 3 min, 1 min, 3 min jne), mutta siihenkin tuli puolen vuoden tauko, kunnes n. 1,5 vuotta sitten palasin kävelylenkeille (1-2 krt/viikko).

Pari kuukautta vuorottelin juoksua ja kävelyä lyhyissä jaksoissa. Vähitellen juostu aika piteni, ja elämäni ensimmäisen kerran juoksin yhtäjaksoisesti 30 min reilu vuosi sitten. Lenkkeilin edelleen (vain) 1-2 krt/viikko, mutta silti puoli vuotta myöhemmin eli viime syksynä juoksin elämäni ensimmäisen 10 km.

Nyt:

Tammikuusta olen yrittänyt ehtiä lenkille 2-3 krt/viikko, joskus neljäkin krt, mutta vastaavasti on myös niitä viikkoja, kun lenkille on tullut lähdettyä 0-1 krt. Viikossa on tullut yleensä n. 10-25 km (mutta on myös niitä 0-5 km viikkoja).

Vauhti on mitä on, vuosi sitten se oli 6,2 km/h (nyt kävelenkin kovempaa kuin silloin juoksin), nyt 7,7 km/h tuntuu ok:lta (hengästyttää, mutta ei tunnu pahalta), 8,0-8,7 km/h jaksan lenkin lopulla juosta pari viimeistä kilometriä (tuntuu vaikealta enkä tee sitä joka kerta). Tarkoittaa käytännössä, että 5 km lenkkiin kuluu aikaa n. 40 min ja 10 km lenkkiin n. 1 h 20 min eli tuskastuttavan pitkään.

Sykemittari (Suunto) on tullut joskus ostettua, mutta ei juurikaan käytettyä, koska en saa sitä pysymään paikoillaan kunnolla, eikä mittari välillä saa yhteyttä lähettimeen. Silloin kun sykettä olen yrittänyt katsoa, se on ollut n. 145-155, paitsi ekan 10 min aikana vähemmän. Mittari rääkäisi ikävästi aina, kun syke nousi 150:n yli, joten otin äänen pois , enkä muutenkaan ole jaksanut mittaria tuijotella, vaan mennyt sen mukaan miltä on tuntunut.

Ainoa tavoite oikeastaan on se, että saisin itseni jatkossakin harrastamaan (ja ehtisin harrastaa; aika on perhesyistä iso rajoite, ja käytännössä se on aina äiti, joka joustaa omista menoistaan, jos on tarve) jotain liikuntaa edes sen pari kertaa viikossa. Neljänkymmenen vuoden kuluttua olisin mieluummin airasamulin kuin vanhainkodissa 80-luvun sukkahousuheviä kuunteleva rapistunut vanhus, joka ei enää käsivarttaankaan saa nostettua .

Toinen, pienempi tavoite on sitten se, että olisihan se kymppi kiva juosta edes vähän nopeammin, mutta miten sen saisi toteutumaan?

[Ironman]

Toinen, pienempi tavoite on sitten se, että olisihan se kymppi kiva juosta edes vähän nopeammin, mutta miten sen saisi toteutumaan?

Moikka!

Jos sä pystyt käymään 2-3 kertaa viikossa lenkillä, niin mä rytmittäisin harjoitukset seuraavasti.

1. Peruslenkki 40-50 min hölkkää peruskestävyysalueella, neljän p:n sääntö, pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta. Jos tuntuma on liian raskas, niin kävelytaukoja mukaan.

2. Vauhtikestävyysharjoitus: 3-4 min kerrallaan juoksua reippaasti, saa hengästyä ja sitten 3-4 min kävelyä ja samaa menoa toistetaan kunnes kellossa on noin 40 minuuttia. Eli näin: Reipasta juoksua 3-4 min, kävelyä 3-4 min, reipasta juoksua 3-4 min, kävelyä 3-4 min jne. Sitten kun kunto kohenee voit lyhentää kävelyosuuksia ja pidentää juoksuosuuksia.

3. Viikon pitkä lenkki: 1h 30 min hölkkää peruskestävyysalueella, neljän p:n sääntö taas. Ja kävelytauot mukaan, jos tuntuu että ei voi puhua vaivattomasti.

Pitkää lenkkiä voi sitten pidentää hieman kun kunto nousee.

Tsemppiä hienon harrastuksen parissa!

[Matami Mutkakurvi]

Olen silloin tällöin käynyt näitä sivuja aikaisemminkin katselemassa, mutta aikalailla hepreaahan monet noista viesteistä ovat, outoine lyhenteineen.

Taustaa:

Ikää himppa yli 40, painoindeksi 20, juossut en ole koskaan enempää kuin mitä koulussa pakolliset eli esim. cooperissa enimmäkseen kävelyä, kun juoksukuntoa ei ole ollut minkäänlaista.

Kaikki vapaaehtoinen liikuntaharrastus lopahti n. 10 vuotta sitten, n. 7 vuotta sitten oli vuoden mittainen aktiivinen kausi (= 3-4 pitkää kävelylenkkiä viikossa), mutta sen jälkeen kaikki liikunta taas jäi. Pari vuotta sitten aloin jälleen tehdä kävelylenkkejä (1-2 krt/viikko) ja sitten juoksun/kävelyn vuorottelua (1 min, 3 min, 1 min, 3 min jne), mutta siihenkin tuli puolen vuoden tauko, kunnes n. 1,5 vuotta sitten palasin kävelylenkeille (1-2 krt/viikko).

Pari kuukautta vuorottelin juoksua ja kävelyä lyhyissä jaksoissa. Vähitellen juostu aika piteni, ja elämäni ensimmäisen kerran juoksin yhtäjaksoisesti 30 min reilu vuosi sitten. Lenkkeilin edelleen (vain) 1-2 krt/viikko, mutta silti puoli vuotta myöhemmin eli viime syksynä juoksin elämäni ensimmäisen 10 km.

Nyt:

Tammikuusta olen yrittänyt ehtiä lenkille 2-3 krt/viikko, joskus neljäkin krt, mutta vastaavasti on myös niitä viikkoja, kun lenkille on tullut lähdettyä 0-1 krt. Viikossa on tullut yleensä n. 10-25 km (mutta on myös niitä 0-5 km viikkoja).

Vauhti on mitä on, vuosi sitten se oli 6,2 km/h (nyt kävelenkin kovempaa kuin silloin juoksin), nyt 7,7 km/h tuntuu ok:lta (hengästyttää, mutta ei tunnu pahalta), 8,0-8,7 km/h jaksan lenkin lopulla juosta pari viimeistä kilometriä (tuntuu vaikealta enkä tee sitä joka kerta). Tarkoittaa käytännössä, että 5 km lenkkiin kuluu aikaa n. 40 min ja 10 km lenkkiin n. 1 h 20 min eli tuskastuttavan pitkään.

Sykemittari (Suunto) on tullut joskus ostettua, mutta ei juurikaan käytettyä, koska en saa sitä pysymään paikoillaan kunnolla, eikä mittari välillä saa yhteyttä lähettimeen. Silloin kun sykettä olen yrittänyt katsoa, se on ollut n. 145-155, paitsi ekan 10 min aikana vähemmän. Mittari rääkäisi ikävästi aina, kun syke nousi 150:n yli, joten otin äänen pois , enkä muutenkaan ole jaksanut mittaria tuijotella, vaan mennyt sen mukaan miltä on tuntunut.

Ainoa tavoite oikeastaan on se, että saisin itseni jatkossakin harrastamaan (ja ehtisin harrastaa; aika on perhesyistä iso rajoite, ja käytännössä se on aina äiti, joka joustaa omista menoistaan, jos on tarve) jotain liikuntaa edes sen pari kertaa viikossa. Neljänkymmenen vuoden kuluttua olisin mieluummin airasamulin kuin vanhainkodissa 80-luvun sukkahousuheviä kuunteleva rapistunut vanhus, joka ei enää käsivarttaankaan saa nostettua .

Toinen, pienempi tavoite on sitten se, että olisihan se kymppi kiva juosta edes vähän nopeammin, mutta miten sen saisi toteutumaan?

Mie kyllä sinuna tässä vaiheessa jättäsin kilometrit pois ja keskittyisin katteleen kelloa.

Kilometrejä voi mittailla varmaan kuukauden parin päästä, mutta nyt ne voi tuntua turhauttavilta. Jos alat miettiin sitä, et 5 km ja 40 min, niin se voi tuntua alkuun loputtomalta suolta.

Sen sijaan ajattelutapa, "hitto, 40 min hölkkää ja muutama min kävelyä, ai vitsi kun hieno"

Toi Ironmanin ohje oli hieno.

[jarmohenrik]

Ja Matamin ohje vähintään yhtä hieno! Eikä se 8 min/km niin hirveen hidasta ole, ainakaan talvikeleillä... Eihän???

[GrigoriSoiros]

Ja Matamin ohje vähintään yhtä hieno! Eikä se 8 min/km niin hirveen hidasta ole, ainakaan talvikeleillä... Eihän???

Ei ole nimittäin lumikengät jalassa on ihan hyvä vauhti ;=)

Vaikka tais jiähä lumikenkäilyt 10 - 9 min/km tasolle.

[jarmohenrik]

Sitähän minäkin koko talven tein, lumisilla kengillä... :grin:

[villho]

Jos aika on rajoite, niin onko mitään mahdollisuutta käyttää esim. työmatkoja kuntoiluun? Esim. pyörällä tai julkisilla (siten, että jäätkin bussista pois jo hyvissä ajoin ja kävelet loppumatkan)?

[kurppa]

Mie lähtisin kattoon tätä systeemiä siltä kannalta, mihin on mahdollisuus, eikä siltä, mihin ei ehdi.

Eli pienten lasten äidillä ei ole sitä aikaa aina kovin kovasti. On lasten harrastuksia, ehkä vuorotyötä ja kaikkia muita velvoitteita. Ja jos työmatkat ovat kovin pitkät ja ei pääse julkisilla, ei niitäkään voi hyödyntää.

On alettava miettiä, että miten siirrän liikunnan kotiin.

Minulla on kotona hyppynaru, jumppapallo, tasapainolauta, tanko ja irtopainot ja nyrkkeilysäkki. Näillä saan aikaiseksi jo ihan kivan kuntoilutuokion.

Ja jos aika on kortilla, ei kannata stressata, ehtiikö tarpeeksi pitkiä lenkkejä. Se voi mennä äkkiä siihen, että pähkii, kannattaako lähteä jos aikaa ei ole kuin vähän yli puoli tuntia. Lyhyet lenkit useasti nostavat kuntoa ihan hyvin. Alussa juoksin itse n. 3km lenkkejä ja niilläkin alkoi kunto nousta ihan kivasti.

Ensin yrittäisin saada liikuntaa säännölliseksi, ennen kuin alkaisin miettiä, juoksenko tänään kovempaa vai pitempää vai hitaampaa. Eli liikuntaa säännöllisesti joka viikko (huom. myös niitä keveämpiä viikkoja) monipuolisesti. Kaikki muukin liikunta vaikuttaa siihen juoksukuntoon.

Eli nopeudesta ei kannata minusta nyt vielä stressata vaan keskittyä siihen, että keksii monipuolisia tapoja harrastaa sitä liikuntaa. Nopeus tulee sitten ajan myötä ja elämäntilanteen helpotuttua.

[GrigoriSoiros]

Ja jos aika on kortilla, ei kannata stressata, ehtiikö tarpeeksi pitkiä lenkkejä. Se voi mennä äkkiä siihen, että pähkii, kannattaako lähteä jos aikaa ei ole kuin vähän yli puoli tuntia. Lyhyet lenkit useasti nostavat kuntoa ihan hyvin. Alussa juoksin itse n. 3km lenkkejä ja niilläkin alkoi kunto nousta ihan kivasti.

.

Kurppa puhhuu asioo, nyt kun meillekkin tulla tuppas 3 jäläkeläinen niin olen lyhentänyt lenkkejä jopa 30minuuttiin. Esim viimevkolla oli 2 kappaletta 30minuuttisia kun ei kerenny muuta. No siitä sain oppia että kovilla vkoilla tuommoset 30-45min saattaa olla ihan OK juttu, ei tullu väkisin vääntämisen makua ollenkaan

Forssan jälkeen kokeilen uutta lähestymistä, eli pk-lenkit 50/50 siten että esim 20-40min kpyörällä ja sen jälkeen 4-5km juosten. Sitä en tiijä onko hyvä, mutta meijän työpaikan tyky kaveri suositteli kokeilemaan ja säästelemään jalkoja. Siis kuntopyöräillessä voit katella muksua ja kun lähtee lenkille ottaa rattaisiin mukaan.

Tuolla toisessa ketjussa puhuttiin koirailusta ja kuten siellä puhuinkin olen yhdistänyt pitkikset/ koirailun ja vauvailun samaan pakettiin. Toimii miusta tosi hyvin, ja vaimokin on kerrankin patistamassa lenkille ;=)

Muutenkin vaimon suhtautuminen lenkeilyyni on muuttunut positiivisemmaksi kun pidän junioria mukana pk-lenkeillä.

[essu]

Itse sain myös noista työmatkoista lisäaikaa treeneille, eli sopivassa kohdassa pois bussista tai sitten koko matka juosten kotiin. Lopputuloksena saa peruslenkin ajalla tehtyä joko (puoli)pitkiksen, kun matka-aika menisi muuten hukkaan tai sitten vaihtoehtoisesti normilenkin paljon lyhyemmässä ajassa.

Muutenkin vaimon suhtautuminen lenkeilyyni on muuttunut positiivisemmaksi kun pidän junioria mukana pk-lenkeillä.

Tämä yleensä toimii Tällä viikolla (tosin nyt olen isäkuukaudella yksin kotona) tuli ennätyskilsat - 53 km vaunujen kanssa. Ja kun vaunut tahi kundikaan eivät enää ole kevyimmästä päästä (yhteispaino noin 30 kg), niin jalkoihin tuntuu saavan kivasti voimaakin lisää.

Sairasen kanssa olen myös samoilla linjoilla siitä, että noita lyhyitä lenkkejä kannattaa myös tehdä - jos hyvin käy, niitä voi saada parikin samalle päivälle, vaikkei olisi mahdollisuutta tehdä yhtä tunnin lenkkiä. Mutta periaatteena tietenkin on, että lyhytkin treeni on parempi kuin ei mitään, kunhan sen saa tehtyä ilman suurempaa stressaamista.

[Siiri]

Mie kyllä sinuna tässä vaiheessa jättäsin kilometrit pois ja keskittyisin katteleen kelloa.

Hmm, kuka mitenkin tykkää . Minusta kellon tuijottelu on ihan vihon viimeistä . Huomaamattomimmin aika näyttää kulkevan, kun matolla juostessa tuijottelee televisiosta hyvää sarjaa 8) .

[Siiri]

On lasten harrastuksia, ehkä vuorotyötä ja kaikkia muita velvoitteita. Ja jos työmatkat ovat kovin pitkät ja ei pääse julkisilla, ei niitäkään voi hyödyntää.

Joo ei ole julkisia täällä meillä. Aamulla pari bussia ja illalla toiset pari bussia . Eivätkä mokomat tee mutkaa lasten hoitopaikan kautta ;D .

Minulla on kotona juoksumatto. Muuta harrastevälinettä ei, eikä mahtuisikaan...

Ja jos aika on kortilla, ei kannata stressata, ehtiikö tarpeeksi pitkiä lenkkejä. Se voi mennä äkkiä siihen, että pähkii, kannattaako lähteä jos aikaa ei ole kuin vähän yli puoli tuntia. Lyhyet lenkit useasti nostavat kuntoa ihan hyvin. Alussa juoksin itse n. 3km lenkkejä ja niilläkin alkoi kunto nousta ihan kivasti.

Lenkkeilyssä ja siihen tarvittavassa ajassa on ainakin joillain meistä harrastajista sellainenkin huomioitava seikka, että lenkin jälkeen on pakko käydä suihkussa, pestävä hiukset, rasvattava iho, pestävä lenkkivaatteet ja kenties vielä tukkaakin/naamaakin laitettava. Eli oli lenkki sitten 30 min tai 60 min, niin sen lisäksi siihen muuhun toimintaan kuluu aikaa 45-60 min.

Edellä mainitusta syystä myös ajatus lenkistä työmatkalla tuntuu suorastaan mahdottomalta . Ja missä ne työvaatteet ja eväätkin kuljettaisi, käsveskasta puhumattakaan .

Eli nopeudesta ei kannata minusta nyt vielä stressata

Niin... olen itsekin miettinyt, että ehkä sitä nopeutta kuitenkin tulee vähitellen lisää. Onhan sitä tässä viimeksi kuluneen 1,5 vuodenkin aikana tullut ilman sen ihmeempiä yrityksiä.

[Siiri]

kokeilen uutta lähestymistä, eli pk-lenkit 50/50 siten että

Ahh, tämä on just tätä kieltä, josta olen ihan ulkona *raapii päätään*, eli mitäs tuo nyt sitten maallikkokielellä tarkoittaakaan?

[Siiri]

Itse sain myös noista työmatkoista lisäaikaa treeneille, eli sopivassa kohdassa pois bussista tai sitten koko matka juosten kotiin.

Teillä on kuulkaa miehet kotona Hyvä Palvelu, kun ei itse tarvitse välittää lasten kuljettamisista *mutisee hieman kitkeränä* niin että muistattehan aina silloin tällöin tehdä aaltoja vaimolle .