Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Sign in to follow this  
Tyttö

Keitä te olette?

Recommended Posts

Wilma on reilu 30-kymppinen nainen Oulun Seudulta. :venyttely

Teen työkseni ulkomaankaupan juttuja. Kotona on mies ja 4-vuotias koira.

Harrastanut olen liikuntaa koko pienen ikäni. Eka ns. harrastus taisi olla naperouinti, josta sitten aktiivista uintiharrastusta kesti vuosia. Sen lopettelin joskus murkkuiässä.. Sen jälkeen tilalle tuli jumpat, ulkoilu ja laskettelu. Tennistä, jalkapalloa ja pesäpalloa pelasin omasta mielestä tosissanikin joskus.. Eli on noita lajeja tullut harrastettua.

Juoksu tuli mukaan joskus alle parikymppisenä, tosin vasta viimeisen parin vuoden ajan olen yrittänyt puolitosissani harjotella. Maratonille tai puolikkaalle haaveilen menosta.. joskus tulevaisuudessa. :viheltely

Tänä päivänä harrastan ulkoilua/juoksua koiran kanssa ja ilman, kuntosalia ja jumppia, lattaritansseja ja puutarhanhoitoa (kevättä jo odotellaan!). Viimeisin päähänpisto on lumilaudan osto ja nyt yritän opetella sitä. :kädet

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä hieman taustaa meikäläisestä.

Olen 3 viikon päästä 39-vuotias kolmen lapsen (1,5 v. poika, 4 ja 7,5 v. tytöt) isä täältä Nurmosta. Lasten äiti, jonka perässä muutin Keski-Suomesta tänne lakeudelle, opettaa lukiossa nuoria laskemaan ja käyttämään tietokonetta. Koulutukseni on bioprosessitekniikan insinööri ja olen töissä Nurmon suurimmassa elintarvikeyrityksessä (vihje: viisi kirjainta ja alkaa A:lla) työntutkijana. Kellokalleksikin on joskus aikoinaan kutsuttu. Eli toimenkuva ei aivan vastaa koulutusta mutta eipä siitä haittaakaan ole. Laskemista ja datan muokkausta tietokoneella :tietokone tämä homma suurimmaksi osaksi on, kellojen kanssa käydään tarvittaessa tutkimassa työaikoja.

Aikoinaan koululaisena ja nuorena miehenä tuli urheiltua ahkeraan, lajeina about aikajärjestyksessä yleisurheilu, jalkapallo, lentopallo, enduro, motocross, jäärata. Moottoriurheilu sitten jäi hallituksen todettua sen yksimielisesti (-puolisesti) liian vaaralliseksi. Vaikka rikki ei mennyt muuta kuin nilkka, polvi ja olkapää kukin kerran ja pyörä joka kerta :viheltely .

Juoksemista olen harrastanut nuoresta pitäen vaihtelevasti. Suurempi rypistys tuli tehtyä reilu 10 vuotta sitten, kun asuttiin vaimon kanssa eri paikkakunnilla työpaikkojen takia. Töiden jälkeen ei ollut muuta kuin aikaa ja silloin tuli juoksenneltua muutama vuosi ihan säännöllisesti. Maratoniakin harkitsin mutta jostain syystä se jäi juoksematta. Lenkkeilykin hiipui pikkuhiljaa, kun muutimme saman katon alle –97 (eli vaimon syytä). Sitten tulivat lapset iloksemme ja harrastuksiksemme ja muu toiminta jäi vähemmälle.

Viime keväänä kuntoilu tai oikeastaan painonpudotus alkoi uudelleen, kun vaimo alkoi huomauttelemaan kaakusta, jota oli päässyt kerääntymään vyötärölle ihan kiitettävästi. Painoa oli vähän yli 90 kg, joka on aivan liian paljon vaatimattomaan pituuteeni 1,77 m verrattuna. Kyllähän tuo ylipaino itseäkin otti päähän. Eka 10 kg lähti 8 viikossa ruokavaliolla ja savimaahan kuutiometrin kuoppia kaivamalla. Maansiirtotyöt liittyivät puutarhasuunnitelman mukaisiin erilaisiin istutuksiin (ja niitähän riitti). Mukaan tuli myös rullaluistelu, joka on varsinkin sauvojen kanssa mukavaa puuhaa. Toinen 10 kg on sitten lähtenyt juoksulla ja sopivalla ravinnolla eli painoa on tällä hetkellä n. 70 kg. Kaikki vanhat housutkin mahtuu taas jalkaan, vyöt vaan ovat liian pitkiä…

Loppukesästä aloin sitten kokeilemaan lenkkeilyä. Ekat lenkit olivat n. puoli tuntia ja kauheata tuskaa kun ei jaksanut pitkääkään matkaa juosta vaan piti heittää kävelyksi. Pikkuhiljaa homma alkoi toimimaan ja ajatus maratonista alkoi itämään. Se kun on harmittanut koko ajan, ettei sitä tullut aikanaan tehtyä :itku . Syyskuussa alkoi säännöllinen harjoittelu ja nyt on sitten treenattu tämän vuoden alusta Sepon ohjelmien (alkuvuosi 4,5 h ja kohta alkaa 4 h) mukaan vähän soveltaen ja tarkoitus on juosta Seinämaraton 27.5.2006 alle 4 tuntiin. Viime kuussa kilometrejä kertyi Forerunnerin mukaan (301, hyvä vehje, voin suositella!) n. 230 ja omien testien mukaan hyvältä näyttää eli tavoiteaikaan saatan jopa päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmm. Ikää on 41, olen ammatiltani toimittaja. Kaksi lasta, kaksi kissaa, vaimo ja paritalo. Siihen kait loppuu sitten tavallisuus...

Nuorena kilpailin paljonkin, sitten boheemielämä vei mennessään, ja vasta muutama vuosi sitten löysin lenkkeilyn uudestaan. Silloin oli tavallaan liian myöhäistä: Paino oli kohonnut 130 kiloon. Siitä ehkä 15-20 kiloa läskiä. Joten tietäähän sen miten siinä käy kun tuon painoinen mies hurahtaa jouksuun. Nyt olen vammoja parannellut vuoden ja palaan pikkuhiljaa lenkkipolulle. Ai, niin, minullakin on todettu selkärankareuma, tosin ei yhtään niin paha kun Numerolla.

Juoksun ohella harrastukset liikkuvat lapset/mökki-akselilla. Niin, myös kirjallisuutta ja viinanjuontia pyrin harrastamaan jos vaan aika riittäisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi. Olen 36-vuotias (kohta 37, hyvää -69 vuosikertaa)7- ja 14-vuotiaiden lasten äiti ja yrittäjämiehen vaimo. Työskentelen myötätuntobisneksessä, eli ihmissuhdealalla ja opiskelen työn ohella.

Harrastan siis lenkkeilyä, kuten ilmeisesti muutkin tällä foorumilla. Lisäksi luen mielelläni ja teen käsitöitä. Olen myös siivoushullu. Aivan villiinnyn markettien siivousaine-osastolla. Mikään ei voita Tolun tuoksua siivouksen jälkeen!

Liikuntaa olen harrastanut jossain muodossa koko aikuisikäni. Juoksua tai hölkkää olen harrastanut viimeiset viisi vuotta, viime kesästä oikeastaan vähän tavoitteellisemmin. Ainoa saavutus toistaiseksi on puolimaraton viime syyskuussa. Haaveissa on ensimmäinen maraton ensi kesänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä toinen myötätuntoalalla työskentelevä, vajaa 4-vuotiaan esikoisen sanoin "joku sykoloki". Ikää on 30 ja tämä juoksuharrastus on lähtenyt lapasesta jonkinmoisen synttäreiden alla läpikäydyn kriisiin tuloksena. Ostin sykemittarin nopeusmittarilla ja nyt onkin tosi metkaa seurailla nopeuksia tai "hitauksia".

Lapsia siis kaksi, 4- ja 2-vuotiaat ja hoitovapaalla ollaan syksyyn asti. Miehen ja riiviöiden kanssa asustellaan pääkaupunkiseudulla.

Liikuntaa olen harrastanut suhteellisen monipuolisesti koko elämäni, juoksu on päässyt voitolle vasta lasten synnytyksistä selvittyä. Tämä on ajankäytöllisesti yksi tehokkaimmista harrastuksista ja voi lähteä milloin ja missä vain (kun lapsiperheen tilanne antaa myöten), siksi motivaatio on kova!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meikä on 22 vuotias naisen alku alunperin etelä pohojammaalta, Alavudelta. OY-tutkinto on plakkarissa, tällä hetkellä koitan saada graafisensuunnittelun opintoja purkkiin. Asustelen yhdessä avopuolisoni kanssa täällä Ikaalisissa ja lemmikkinä toimii Leevi-kissa. Valmistumisen jälkeen mielessä muutto avokin kanssa Jyväskylän suunnalle.

Juostua on tullut nyt vajaa puolisen vuotta, ens kesänä tavoitteena on puolimaraton, ensimmäistä kertaa elämässäni. Siksi, että saisin kroppani kuntoon, josta olen aina haaveillut (aina ollut hieman pullea, nykyisin kylläkin ns. normaali painoinen). Ja siksi, että näen todella kykeneväni siihen! 8) Ja puhumattakaan siitä, että juoksu tuntuu minulle luonnolliselta lajilta, nollaa mukavasti ajatuksia ja se on jotain, mitä voi tehdä ihan missä vain. Ja on kivaa! Aiemminkin on tullut juostua hieman, mutta aina on tyssännyt johonkin, joko motivaation puutteeseen tai liikaan ahnehtimiseen sekä tiedon puutteeseen. Nyt on lippu korkealla ja hyvin etenee! Hiljalleen oppii uutta ja tutustuu omaan kroppaan ja sen toimintaan. Olen vakuuttunut, että tällä kertaa mennään eikä meinata...

:innostunut

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi.

Itse olen 25 -vuotias nuori nainen Espoosta. Espooseen olen kulkeutunut Pohjois-Savosta töiden perässä.

Harrastelen ainoastaan tätä liikkumista ja koirastelua, itsellänikin on mäykky. 8)

Pienempänä tuli hiihdettyä keskivertona kilpaa, mutta se riitti kun meni iskän kanssa sukset ristiin (milloinkas ne ei menisi...). Hiihto riitti sitten ja aloin juoksemaan ja monenlaista muutakin lajia tuli silloin kokeiltua, mutta mitään tavoitteellisuutta ei ollut mukana.

Maratonille innostuin syksyllä -04. Satuttiin nykyisen miehekkeen kanssa treffailemaan Helsingissä samaan aikaan kun HCM :a juostiin ja sitä katsellessa tuli mieleen että pystyisin minäkin. Asia piti kokeilla Vantaan maratonilla ja onnistuihan se... sitten tuli jalkavamma ja juoksu loppui vähäksi aikaa siihen. Keväällä -05 kokeilin Länsiväyläjuoksua ja HCR :a että tulisi kokemusta puolikkaastakin, mutta maraton jäi juoksematta kun ei napannutkaan. Tänä talvena innostuin taas hiihdosta ja treenailin sitten viime viikonlopun Finlandiaan.

Tulevaisuuden suunnitelmissa olisi osallistua taas Länsiväyläjuoksuun huhtikuussa ja juosta Vantaan maratonilla syksyllä, toivottavasti saan pitkään hukassa olleen juoksumotivaation kaivettua jostain esiin!

Olen erittäin hitaanlainen aloittelija, varsinainen diesel ja tämän vuoksi rankemmat aikatavoitteet ovat muiden heiniä. Harjoittelukin on sitä sun tätä, mutta pääasiahan onkin se että tekee edes jotain! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epsu on 46-vuotias mieshenkilö Helsingistä. Akateemisen loppututkinnon olen suorittanut joskus 80-luvulla. Perheeseen kuuluu rakas vaimo Ansku.

Liikuntaa olen harrastanut koko ikäni, etupäässä ja ainoastaan korista noin 35 vuotta. Pelipaikka on korin alla, kun pituutta on huimat 168 cm. Viimeisen vuoden aikana on tullut juostua ja käytyä kuntosalilla säännöllisen epäsäännöllisesti pari kertaa viikossa. Vieläkin miellän itseni joukkuepelaajaksi, en juoksijaksi. Mutta eiköhän molemmat voi sovittaa yhteen.

Mielimusiikki on tällä hetkellä keski-ikäisten miesten suosikki, eli Maija Vilkkumaa.

Muuten harrastan lintuja, tavoitteena oppia tuntemaan yleisimmät lintumme. Lisäksi harrastan perho- ja virvelikalastusta. Sidon itse perhoni ja joka vuosi uskon sitoneeni sen oikean "tappajan". Tämän vuoden tavoite on saada yli 10 kg:n lohi, suurin saamani on 14.1 kg.

Töissä olen softafirmassa, joten konetta naputellaan päivät ja illat.

Juoksutavoite: Kempeleessä maraton elokuussa ja seuraava Tukholmassa 2007. Meitä on kolme kaveria menossa Tukholmaan juhlimaan Timon 50-vuotispäiviä maratonin merkeissä, mutta haluan kokeilla maratonia ennen sitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

minä olen 36-vuotias hidas hämäläinen tampereelta. Opiskeluaikoina kiersin pohjois-karjalan ja savon ja pääkaupunkiseudun, ja nyt olen takaisin tampereella ja sitä mieltä että tämä taitaa olla sittenkin paras paikka minulle asua. Poikamiehen elämää vietän ihan tyytyväisenä. Palataan vielä tuohon hitauteen: Hitaaksi minut on paljastanut Forerunner. Olen juoksennellut tammi-helmikuun pelkkää pitkähköä pk-lenkkiä, ja kilometrivauhtien keskiarvo on 5,43/km. Se on semmoiset 10-20 sekuntia hitaampaa kuin joskus vauhdistani kuvittelin. Pahus.

3.40:n koirakuva oli kerrassaan mieltä lämmittävä! Meidän talon yölliset haukkujat ovat tekemässä minusta hyvää vauhtia koiravihaajan, mikä on väärin. Täytyisi aina muistaa ettei se ole koiran vika...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taisinpa itsekin kirjoitella jo jotain tuolla vanhalla palstalla, mutta tässä vähän, jos joku ei ole siellä vieraillut.

Olen 46v naikkonen Satakunnasta ja kahden pojan äiti. Perheeseen kuuluu lisäksi sohvaperuna (mies) ja 5kk vanha Shiba -poika. Ja iästä huolimatta mieli käy vielä rippikoulua. Perusluonteeltani olen optimisti, sillä asioilla on taipumus aina jotenkin järjestyä. Koulutus on hallintonotaari, mutta koulun kansliassa teen päivätyötäni. Täällä kun ei koulutusta vastaavaa työtä juurikaan ole tarjolla. Mutta onpahan sentään jotain. Reilut kymmenen vuotta ehdin olla uinninvalvojana ja uimaopettajana ennen opiskelua. Siis aikuisena tuli hankittua vielä korkeakoulututkinto.

Juoksuharrastuksen aloitin uudelleen (pentuna tuli juostua paljonkin, mutta lyhyitä matkoja) 2004, kun yksi syövästä parantnut nainen pyysi mukaan Eurajoki -juoksuun enkä kehdannut kieltäytyä. Lisäksi nivelprsorin lääkitys on jäänyt kokonaan pois. Siinäpä sitä haastetta monelle, jotka tuskailevat sairauksien kanssa.

Juoksu on nimenomaan harrastus, vaikka välillä "hallitseekin" ajatuksia. Vauhdit eivät päätä huimaa, mutta jonkunhan on aina oltava viimeinen, vai mitä, ja tässä siis sopiva ehdokas siihen hommaan. Toukokuussa olen menossa HCR:n ja elokuussa HCM:lle, jos vain paikat kestävät. 1st.gif

Koirat ovat rakas harrastus, samoin käsityöt ja puutarhanhoito.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauhdit eivät päätä huimaa, mutta jonkunhan on aina oltava viimeinen, vai mitä, ja tässä siis sopiva ehdokas siihen hommaan. Toukokuussa olen menossa HCR:n ja elokuussa HCM:lle, jos vain paikat kestävät. 1st.gif

Tässä on katsokaa nyt oikein tyypillinen huippuvaarallinen ja arvaamaton kilpakumppani juoksukilpailuun. Tietää helkutin tarkkaan mihin kaikkeen vielä kykenee mutta hämää kilpakumppaneitaan vähättelemällä itseään ihan :kieli törkeällä tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mies vuosikertaa -65, syntyjään kainuulainen, Vuolijoelta, josta Jyväskylän (yliopisto) kautta Tampereelle. Perheestä löytyy vaimo ja kolme lasta (-96, -00, -02). Teininä tuli pelattua lentopalloa alasarjoissa. Lentis on edelleen mieluinen juttu. Juoksemisen aloitin elokuussa-05, ja nyt siis tavoitteena maraton Forssassa. Kesällä mielelläni vedän myös rullaluistimet jalkaan. Muina harrastuksina lasten harrastuksiin kuljettaminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

34-vuotias syntyperäinen savolainen, Tampereen ja muutaman ulkomaan kautta kymmenisen vuotta sitten pääkaupunkiseudulle päätynyt - ja vahvasti näyttää siltä että täällä myös pysytään. Savossa lähinnä vuan lommaillaan. 3,5 -vuotiaan pojan äiti, työssä viestintäalalla.

Urheillut olen enemmän tai vähemmän koko aikuisikäni. Opiskeluaikana yliopiston kattava urheilutarjonta ja extraurheilullinen poikaystävä (nykyinen aviomies) veivät mukanaan. Silloin tuli treenattua eri lajeja melkein puoliammattilaistahtiin... eniten kävin aerobickissä, punttisalilla ja karatetreeneissä. Juoksuun minulla on aina ollut viha-rakkaussuhde; yleensä olen tehnyt joka kevät yhden säännöllisen juoksulenkin ja todennut että ei ole minun hommaani tämä. Joinakin vuosina olen saanut jolkoteltua syksyyn asti. Kunnes viime kesänä naapuri sai innostettua lenkille useammankin kerran ja sille tielle jäin. Nyt ollaan enemmän tai vähemmän vakavasti matkalla kohti 1/2:kasta ja miksei täyspitkääkin maratonia.

Tällä hetkellä juoksu onkin melkein ainoa laji jota harrastan (uinnin ja kotona lenkin jälkeen tehtyjen lihaskuntotreenien lisäksi). Totesin että tämä sopii elämäntilanteeseeni parhaiten: kiireinen työ ja pitkät päivät, pieni lapsi ja yhtä kiireinen aviomies = treenaamaan pitää päästä kotiovelta silloin kun on sopiva aika, ei minkään valmiiden jumppa-aikataulujen mukaan. :innostunut

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy