Keitä te olette?

[Kuutiojuuri]

Ainakin me uudemmat voimme esittäytyä täällä, kun emme vanhalle foorumille ehtineet.

Minä olen 24-vuotias proviisori Espoosta, kohtuukuntoilijataustasta juoksemaan aktiivisesti aloin noin puolitoista vuotta sitten ja oikeastaan vahingossa. Töistä oli sponsori joka maksoi osallistumismaksut mm. puolimaratonille ja ystävätär ruinasi mukaan, joten piti treenatakin vähän. Sen jälkeen vaihdoin paikkakuntaa ja löysin juoksuporukan, jonka mukana tuli lenkkeiltyä, lähdettyä länsiväylälle ja toisellekin puolikkaalle, joka kyllä meni ihan pieleen (=jääräpäisesti omin jaloin piti välttämättä raahustaa maaliin vaikka jalat oli aivan ei mieltä asiasta). Nyt treenaan HCR:lle, ja leikin ajatuksella Tukholman maratonista jonakin vuonna. Eli minun kohdallani asiat vain ovat johtaneet toisiin...

Muita harrastuksia on pitkä lista, mm. lattaritanssit, jousiammunta, lumilautailu, musiikki ja käsityöt. Lisäksi hingun koiraa, jonka kanssa pääsisi taas agilityradalle.

Edit: pitää vielä mainita yksi minua motivoiva seikka: olen niin surkean onneton pikajuoksija, että yksinkertaisesti uskottelen että juoksijanlahjani ovat täysin kestävyysjuoksun puolella. Pitäähän niistä (kuvitelluistakin) lahjoista ottaa ilo irti! ;)

[3.40]

Olen 46-vuotias yhden lapsen, kolmen koiran, ja yhden kissan kaksinhuoltajaäiti Karjalohlta (nyk).

Syntynyt Raahessa 1959, josta muutto kokkolaan synnytyslaitokselta suoraan. Sieltä Hämeenlinnaan isovanhempien luo kaksi vuotiaana, kun äiti sai kahitysvammaisen pikkusiskon, eikä jaksanut molempia hoitaa.

Hämeenlinnassa kävin keskikoulun, josta ammattikouluun, ja sieltä sähköasentajana ulos. Töissä vuoden verran ja teknilliseen koluun tietoliikennetekniikkalinjalle. Siellä puolitoista vuotta, kunnes iski hämärä tulehdussairaus, joka romautti yleiskunnon ja teki kroonisen tulehduksen toiseen lonkkaan kestäen lähes vuoden. Tutkittiin keskussairaalassa kaikki mahdolline, mutta ei löytynyt syytä ennenkuin ahellitti. Opiskelut jäivät kuitenkin siinä hässäkässä.

Sitten Helsingistä löytyi hyvä työpaikka, ja muutto sinne. Siellä naimisiin ja töissä kinnteistöjen sähköasennushommia tehden. 80-luvun loppupuolella alkoivat taas tulehdukset. Nyt kovia kipuja alaselässä, ja kyynärniveletkin tulehtuviat joksikin aikaa. Pitkiä sairaslomia, nukkumattomia öitä ja sellaista jäynää teki tauti tuntematon. Lopulta vuonna -91 työpaikkalääkäri, joka oli seurannut hommaa mutaman vuoden ajan, otti homman vakavasti ja laittoi varmuuden vuoksi Kivelän sairaalan reumapolille tutkimuksiin. Röntgekuvista suora diaknoosi: selkäranareuma. Tauti oli jo pitkällä, ja Lisäksi rankimmassa vaiheessaan, johon kovia kipulääkkeitä, ja sulfapyriiniä.

Töistä B-lausunnolla määräaikaiseläkkeelle ja uudelleenkoulutukseen.

Kuukausi- ja vuosikaudet valvotut yöt ankarine rankakipuineen olivat hoidelleet tässä vaiheessa hommat jo siihen mallin muutenkin, että avioliitto oli kivillä ja pikkunätti tulevaisuus Oulunkylässä omassa pikku kaksiossa muuttunut parin sadan tonnin pankkivelaksi ilman maksukykyä. Menin kuitenkin teknilliseen opistoon sähkövoimatekniikkaa lukemaan, ja kaksi vuotta sain kahlattua, ja muutaman kurssinkin loppuun suoritettua, kunnes sekin korttitalo romahti. hylsyjä oli kolmannen vuoden alussa kahdesta ainesta taakkana, ja opioidikipulääkitys oli vaihtunut salakavalasti "omatoimiseksi" ,ja luisui hyvää vauhtia kohti täyspäiväistä rohtopuodin pitoa, joka lopulta koulun loputtua riistäytyi käsistä kokonaan alettuani hoitamaan pankkilainojani sen avulla. Päätepiste tuolle kehitykselle tuli vuoden -96 lopussa, jonka jälkeen suoritin eräänlaisen laitoskuntoutuksen, joka kesti pari vuotta.

Laitan tähän Kolmen sepän lääkäriasemalla ortoped. dos. Juhani nurmen kirjoittaman B-lausunnon eläkehakemusta varten, joka sitten johti pysyvään työeläkkeeseen, ja 100 %:ksi invalidiksi Kelan määrittämänä:

"Kyseessä on 36-vuotias sähköasentaja, joka on sairastanut selkärankareumaa vajaan 25 vuoden ajan. Hoidettu mm Kivelän sairaalassa. Sairauskertomusasiakirjat olleet käytettävissäni. Lääkityksenä ollut Salazopyrin ja Naprometin. Saanut lukuisia fysikaalisia hoitoja avokuntoutuksena. Laitoskuntoutusvaihetta ei ole läpikäyty. Joutunut jättämään sähköasentajan työnsä 1991. Sittemmin opiskellut Helsingin teknillisessä oppilaitoksessa, mutta opiskelu keskeytynyt.

Tutkittava on rakenteeltaan asteeninen. Liikkuu tasaisella normaalisti. Selän oikoryhti. Lannerangan taivutukset ovat lähes kokonaan poissa ja taipuu lonkista. Etutaivutuksen määrä mittanauhalukeman lisäyksenä vain n. 0.5 cm mitattuna 7:nnen kaulanikaman okahaarakkeesta 1:sen ristinikaman okahaarakkeeseen. Kaularangan liikkuvuus jonkin verran rajoittunut, mutta ei sanottavaa arkuutta. Yläraajafunktiot kohtalaisen hyvät, neurologisia puutoksia niissä ei ilmene. Rintalastan ja kylkiluiden liitoskohdat ovat aristavia. Thoraxin seinämän ympärysmitta sisä- ja uloshengityksen erona on vain 4 cm. Vasemman lonkan sisäkierto on n. 20 astetta vajaa. Muutoin alaraajoissa ei mainittavaa poikkeamaa.

Tutkittavasta otetaan uusi röntgebkuva lannerangasta, jossa todetaan, että ristinivelet ovat täysin hävinneet ja lanneranka on nikamiltaan bambumaisesti toisiinsa liittynyt, bambumaisuus jatkuu rintarangan alueelle. L 2/3 - välissä erittäin kookkaat spondyloosinokkamuodostumat.

Tässä vaiheessa lääkityksenä tulehduskipulääkitys, lähinnä Naprometin. Lisäksi omaehtoinen kuntoliikunta ja jumppa. Suosittelen laitoskuntoutusvaihetta.

Ammatillista kubtoutusta yritetty mutt aopiskelu ei tuottanut toivottua tulosta. Työpaikkaa ei nykyisellään ole. Ollut tässä vaiheessa pois ansiotyöstään viiden vuoden ajan enkä usko, että ammatillisella kuntoutuksella on mahdollisuuksia.

Tutkittavan sairaudesta aiheutuu pysyvä työkyvyn väheneminen, enkä usko, että kuntoutustoimilla voidaan työkykyä palauttaa. Ehdotan eläkeratkaisun myöntämistä toistaiseksi."

Siinä oli numeroukon työelämälle ja opiskeluyrityksille viimeinen naula arkkun ja arkku multiin. Selkärankareumaan ei ole tehokkaita lääkkeitä, paitsi aivan parina viime vuonna on tehty jonkilainen läpimurto alalla, ja nyt on uusia lääkkeitä jo käytössä, jotka purevat. minulle ne tulivat liian myöhään, mutta oma tautini on kymmenisen vuotta ollut nyt pysähdyksissä.

On kiistatta osoitettu että ne potilaat, jotka pystyvät haraastamaan säännöllisesti aerobista liikuntaa runsaasti, omaavat paremman puskurin taudin aktiivivaihetta kohtaan, ja osa meistä elää loppuelämensä täysin ilman uusia tulehdusjaksoja, kunhan yleiskunnosta huolehditaan hyvin syömällä riittävästi ja liikkumalla paljon.

Siinä syy miksi se numeroukko ei muuta tee kun juoksee ja juoksee vaan, eikä työtä tee. Liäkärin määräyksestä.

[Juoksu-Unelma]

Juoksu-unelmani on joskus oppia juoksemaan väsymättä :innostunut

Sillä välin lahjoitan työvoimaani perheyritykselle ja hoivailen kahta koulupoikaa ja härnäilen yhtä aviomiestä ja opiskelen tehottomasti. Harrastan juoksemisen lisäksi kaikenlaista kirjoittelua. Olen ehdottoman radikaalilla tavalla optimisti ja vaivaiset 42 vuotta vanha.

[M.BoneS]

29 vuotias mies ja asustan kerrostalokaksiossa Espoossa avopuolison kanssa kaksistaan.

Kotoisin olen Merikarvialta, missä asuin lukion loppuun saakka. Tuohon aikaan en saanut aikaiseksi säännöllistä urheiluharrastusta. Välillä kyllä kävin lenkillä tai kuntosuunnistuksissa ja sählyä pelailtiin kaveriporukalla lukioaikaan. Enimmäkseen vapaa-ajan harrastukset painottui kuitenkin telkkarin katseluun ja tietokonepeleihin.

Lukion jälkeen siirryin Otaniemeen ja teknillisestä korkeakoulusta tuli paperit hankittua. Opiskeluaikana aloitin varsinaisen juoksuharrastuksen ja ensimmäinen maraton taittui aikaan 3.51 vuonna 1998. Opiskeluaikana syntyi myös kerho Juoksijateekkarit (JuoTe), jonka perustamisessa loppuvuodesta 2000 pääarkkitehteina touhusivat allekirjoittanut sekä nimimerkki Maileri, ja meidän lisäksi toistakymmentä enemmän tai vähemmän aktiivista juoksijaa.

Nyttemmin olen oman alan töissä ja työmaa on tällähetkellä 75% Espoossa ja 25% Oslossa.

Juoksu pysyi vuosikausia sitkeästi sellaisella 40-50km viikossa tasolla ja ennätykset on kehittyneet hitaanpuoleiseen tahtiin. Maraton ennätys on sitkeästi jäänyt kolmen tunnin väärälle puolelle. Nopeamman kehityksen jarruna on olleet laiskuus treenata eli motivaation puute sekä aina innostuksen kasvaessa tulleet vaihtelevat nivelvaivat. Nyt on into ja määrät taas kasvaneet ja tulevaisuuden suunnitelmat enemmän ultrapuolella. Paikatkin tuntuu kestävän paremmin kuin ennen (kokemus, lihaskuntoharjoittelu ja astanga jooga auttaa). Pikkuhiljaa alkaa mieleen hiipiä ajatuksia, että ehkä sittenkin minustakin voi vielä tulla jotakin juoksijana.

Juoksun ja täydentävän harjoittelun lisäksi harrastuksia on vähänlaisesti. Nettipokeria pelailen jonkin verran, mutta voitot on pikkurahoja. Vannoutuneena hevimiehenä tulee musiikkia kuunneltua ja keikoilla käytyä. Soittotaidon opiskelu on jäänyt pitkäaikaisesti jäihin. Kitaraan tarttuu ehkä viisi kertaa vuodessa ja aina sen laskee vartin päästä turhautuneena käsistään. Näyttää siltä, että tekniikan alalla on leipä jatkossakin tienattava. Ei irtoa leveämmät tulot juoksu-urheilusta, pokerista eikä rock-tähteydestä.

Muuta ei sitten ole tapahtunutkaan, eli ei tästä vielä omaelämänkerrallista romaania syntyisi, toisin kuin vaikkapa numeroukon vaiheista.

[tunturisopuli]

Lirkutellaan nyt vielä tännekin, vaikka vanhan foorumin puolella jo tuli höpistyä pääpiirteittäin.

Eli ikää on kertynyt 28 vuotta ja nykyinen loppusijoituspaikkani on Kajaani. Putkahdin maailmaan 500 km päässä rannikolla ja muutaman mutkan kautta sekä miehen perässä on tullut tänne eksyttyä. Ei lapsia, eikä eläimiä.

Köpöttelyn lisäksi tykkään hiihtää ja suunnistaa sekä vaeltaa. Ja yhtä peltilehmää tulee harrastettua eli ukon kanssa ropataan sitä ja käydään merkkikerhon tapahtumissa. Koulutus- tai ammattiasioista ei mitään ihmeempää muuta kuin sen verran, että vääriä valintoja on tullut tehtyä ja nyt on ikää niin paljon, että ei auta kuin kitua. Täytyy kai olla tyytyväinen, että saa olla töissä ja saa laskunsa maksettua.

Penskana tuli liikuttua aktiivisesti mm. jalkapallon parissa. Potkupallo tuli kuitenkin lopetettua 16-vuotiaana, kun hitaus piti jatkuvasti vaihtopenkillä, eikä ollut motivaatiota ruveta harjoittelemaan nopeutta. Sen jälkeen sitten säännöllisen epäsäänöllistä sohvaperunointia ja pari vuotta sitten työkaverin houkuttelemana aloin suunnistaa. Sen jälkeen on hiihtomäärät lisääntyneet sekä vähitellen myös lenkkeily tuli ohjelmaan. Viime keväänä köpöttelin ensin elämäni ensimmäisen puolikkaan, sitten vielä pari puolikasta lisää ja syksyllä ekan maratonin.

Hitauteni takia en tule koskaan yltämään mihinkään huippuaikoihin, mutta ajatuksenani on pysyä niin hyvässä kunnossa, että jaksan juosta joka vuosi 1-2 maratonia alle 4:30. Toinen haave on pitkä laturetki (60-70 km) joka talvi.

[Holle]

Olen 45-vuotias veteraanijuoksija Kaarinan Kuusistosta.

Nuorempana tuli harrastettua yleisurheilua melko monipuolisesti ja muutama piirinmestaruuskin tuli saavuttettua eri lajeissa.

Seurasi pari vuosikymmentä hiljaiseloa kuntoilupuolella. Mutta noin 5 vuotta sitten heräsi kiinnostus taas liikuntaa kohtaan.

Vuoden ja noin 2000km jälkeen uskalsin osallistua ensimmäiselle maratoonilleni (HCM 2002), aika 4.10 paikkeilla.

2004 osallistuin Tukholman maratonille ja loppuaika painui taas yli 4 tunnin (4.06), tavoitteestani huolimatta alittaa se.

2005 Forssassa mentiin ekaa kertaa alle 4 tunnin (3.56)

Tänä vuonna tarkoitus juosta pari maratonia, Yyteri sekä Joutseno. Aikaa olis tarkoitus parantaa 3.30-3.45 pintaan.

Kiinnostus myös ultramatkoille on kova. Ehkä jo ensi vuonna eka 100km juoksu tavoitteena.

[T.A.]

Tämmönen aihehan on hyvä, että tietää vähän ketä on nimimerkin takana...

T.A.:n takana on 24-vuotias opiskelija. Tällä hetkellä vielä Jyväskylässä, mutta parin kuukauden päästä Tampereella, mistä olen myös kotoisin. Asutaan yhdessä tuon yhden toisen nimimerkin kanssa, joka kirjoittaa tänne ehkä aktiivisemmin kuin minä... Opiskelen Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa ja Jyväskylästä pitäisi ensi jouluun mennessä valmistua. Gradun parissa siis täälläkin touhutaan, niin kun taisi jotkut muutkin palstalaiset.

Urheilua olen harrastanut oikeastaan aina. 10 vuotta jääkiekkoa ja sen jälkeen maraton- ja ratamelontaa. Nyt kaikkein suurin into on kohdistunut juoksuun, mutta esimerkiksi tuo melonta täytyy kyllä taas ensi kesänä ottaa paremmin mukaan kuvioon.

En minä oikein osaa muuta kirjoittaa, mutta tässä nyt vähän jotain.

[Guest Samara]

Jaa että kuka minä olen? No 12-vuotias (kohta kolmetoista) tyttö, joka harrastaa kaikenlaista tyhmää. Olen aikalailla tavallinen murrosikää läpikäyvä pillittävä pentu, joka etsii vielä omaa paikkaansa tässä suuressa maailmassa, ja mietiskelee syntyjä syviä...

Toisiin harrastuksiin tällä tytöllä kuuluu laulaminen, piirtäminen, kirjoittaminen, (melkein koko päivän) hän kuuntelee myös musiikkia, ja tykkää tanssahdella joidenkin hyvien biisien tahdissa. Kirjoja hän lukee paljon, etenkin iltaisin, ja käy suunnilleen kerran kahdessa viikossa kirjastossa kavereittensa kanssa. Ja siis juoksun (ja hiihtämisen näin talvella) voi laskea tämän tytön vapaa-ajan täytteisiin.

Samarapa jaksaa aina olla myös tietokoneella (totta), ja tykkää pelata, tehdä pelejä, kirjoittaa, nettailla, tehdä nettisivuja, suunnitella niitä, piirtää paintilla ja adobella, sekä muutenkin ohjelmoida kaikenlaista.

Lemmikkiasiaa seuraavaksi. Koira ja kissa kuuluu perheeseen, ja kaksi tyttökesyrottaa (Viivi ja Syntska) myös. Ai niin, ja kaksi apinaisosiskoa kanssa.

Samara on siis suhtkoht tavallinen (vai niin!) 12-vuotias tytteliini. Juuh. Ja muuten, Samara ei ole oikea nimeni, ja olen keksinyt sen vain suojellaksenne teitä kauhealta (hyi!) nimeltä.

[roadrunner]

Vuosimallia -69 oleva kolmen lapsen isä täältä hämeestä (hitaita ollaan juu...)

Lapsuudessa asuin aivan pirkanhölkänreitin varrella ja niitä hikihatussa keekoilijoita tuli aina käytyä katsomassa, kummaa porukkaa...

Ei paljoa tullut tuolloin liikuttua, vähän sarjahiihdoissa sivakointia, vuoden tai kaks, siinä mitätön kilpailutaustani.

Ihan huvikseen sitten hiihtelin kyllä, kun siinä pururadan vieressä asuin.

Varusmiespalvelu koitti kesällä -88 ja tuolloin coopperissa meni lähes harjoittelematta 3125 (vieläkin oma enkka :silmät ) Silloin kuitenkin ajattelin jotta voishan sitä kuntonsa eteen jotain tehdäkkin.

Intistä pääsee onneksi pois ja niin pääsin minäkin, juoksuharrastus tyssäs siihen.

Easy living oli edessä :kitara :juom 8)

No väsyyhän sitä mies riehumiseen ja tulee aika asettua aloilleen.

Vaimon kanssa tavattiin kylläkin paikallisessa "menomestassa" ja ihan jurrissa (siis minä)

Tavattu oltiin kyllä aikaisemminkin, asuttiin samassa kerrostalossa joskus skideinä.

Vaimo on enemmänkin urheilua harrastanut (YU, hiihto) niinkuin koko heidän sukunsa.

Appiukon velipojan harrastus sai sitten minut maratonin pariin, varsinkin kun vaimon siskonmies oli tukholmassa juossut ekalla marallaan 4.20 kieppeille...

Tavoite oli selvä, alle neljän on päästävä, näin tapahtui -02 HCM.ssä 3.58 ja osia.

Viime vuosi meni harakoille liiallisten tehojen takia, tänä vuonna sitten olen lähestynyt uuden ennätyksen tavoittelua ihan toisella tavalla, hämäläisille sopivasti, hitaasti kiiruhtamalla.

Niin ja nyt sitten kuulun niihin keekoilijoihin jotka painaa siellä pirkassa tippa nenänpäässä kohti tamperetta.

Minkähänlainen olen sitten ihmisenä ? - Ei uskalla kysyä vaimolta :viheltely

Suht rauhallinen, elämänmyönteinen toohottaja.

- Jokohan tuli kaikki, siinähän minä :heilutus

[Leppo]

Olen aktiivinen sivusta tarkkaaja jo vanhan palstan ajoilta mutta superegoni kehittyneisyys (=ujous) laittaa kirjoittamaan palstalle harvakseltaan edes nikin suojassa. Ikää piakkoin 37v, juoksuun starttasin n 30 ja risat kriisissä ainokaisen syntymän jälkeen, kun aiemmin harrastin vain "oikeaa kulttuuria". Paikat ovat kestäneet 7 maratonia, jotka ovat viime aikoina pysyneet nippa nappa alle 4t. Olenkin viime aikoina käräyttänyt itseni lukuisia kertoja ultrapalstalta ja kurkkimassa Masokistin Unelman tuloksia, ei hyvänen aika... Perhettä on eskarilainen ja ymmärettävästi suopea mies. Muita harrastuksia jonkinlainen kiinnostus filosofiaan ja kaikenlainen lukeminen - sekä työ. Pohjoisesta Lapin raukoilta rajoilta tänne Väylän varteen on jämähdetty, Tornio on Kauko Röyhkän sanoin Suomen Twin Peaks ja voin allekirjoittaa sen. :lumiukko

[Lanttu]

Koskapa kaikki tähän mennessä esittäytyneet ovat lähinnä rippikouluikäisiä, niin pitää yhden seniorinkin ilmoittautua narsistien joukkoon. :viheltely

Siis olen 58 v, avioliittoakin takana 35 ajastaikaa, mukulat lentäneet jo pesästä kymmenkunta vuotta sitten.

Yrittäjäelämää takana yli 20 v, mutta vuodesta 2000 alkaen töissä ilman omistussuhdetta ja siitä viimeiset puoli vuotta osa-aikaeläkkeeellä.

Olen harrastanut suunnistusta koko ikäni, nimenomaan harrastanut omaksi ilokseni ja lievittääkseni tupakoinnin aiheuttamaa terveysriskiä.

Nelisen vuotta sitten aloin pidentää lenkkejäni ja puolittain salaa itseltänikin juoksin -03 marraskuussa ensimmäisen maratonini Vammalassa, aika 5.05. Nyt on plakkarissa 4 muutakin maratonmitalia ja seuraava tulee Tukholmasta kesäkuussa.

Mutta eihän se riitä, että ihminen vain juoksee ja suunnistaa. Talvisin hiihtelen täällä etelässä ja parin viikon ajan myös Lapin hangilla. Pirkan hiihdon olen hiihtänyt kerran mutta joka talvi on ohjelmaan kuulunut joku pitkä laturetki, Jos ei muuta nii Huovinhiihto Säkylässä.

Olen mukana parissa kimppahevosessa ja seuraan niitten edesottamuksia sekä pelaan totoa, en nyt uhkapeluriksi itseäni kuitenkaan kutsu.

Shakkia olen pelannut myös pikkupojasta alkaen ja siinä olen paljon lahjakkaampi kuin tässä kuntourheilussa!

Kesät menee mökkeillessä Turun saaristossa ja vapaa-ajan ongelmia poistaa myös vaimon koira sekä lukeminen.

Niin ja sitten pidän yllä aktiivisesti nettisivujani!

Arvatkaa, ehdinkö katsella TV:stä kaikki Dallasit ja Peyton Placet??

[lumimies]

Olen paria viikkoa vaille kakskymppinen miehenalku tampereleelta. Yritän kirjottaa itseäni ulos lukiosta tänä keväänä. Toivon mukaan opiskelu jatkuu intin jälkeen Helsingissä Japanin kielen merkeissä.

Juostua on tullut vaihtelevasti ehkä pari vuotta. Joskus ollut kyllä pitempiäkin taukoja. Sinä isompana liikuntaharrastuksena on ollut erilaiset kamppailulajit. Nykyään tulee harjoteltua lähinnä Taichita.

[Oppressor]

No niin, tämä on reippaasti alle 36 (melkein 2 kk) ja aiemmasta elämästä olemassa 11 v rakas tytär. Asuinkumppanin kanssa pidetään yllä taloutta vantaan koillisimmassa nurkkauksessa. Ammatiltaan auktorisoitu ja käytännössä toimistotyöläinen (koulutuksen suoma etu?) ja yrittäjä. Koulutus ktm tosin ns. pitkän linjan kautta (opiskelu jyu.ssa alkoi -00).

Hölkkäiltyä on tullut vuodesta 1992, maratonille siirryttiin kaverin kanssa 1997 kun ei lyhyemmillä matkoilla kulkenut mihinkään - tiedä sitten onko tuo paljoa parantunut siitä :viheltely Maroja takana 7 läpijuostua ja elämäni kunnossa 04 yksi keskeytetty stch.ssa (angiina). Talvisin tulee hiihdeltyä ja vikan 3 v aikana on tullut käytyä konttaamassa kerran pari näissä massahiihdoissa (tänä talvena kuitenkin 4 jos terveys säilyy). Hiihdossa mottona - välineillä ei ole varaa hävitä yhtään.

Mara on kulkenut 3.36 ja toiveissa olisi sitä parantaa ja ehkä joskus kun aikuiseksi kasvaa juosta satku. Ikinuorelle tuntuu olo ja vikassa kuinka vanha olet kyselyssä olin 24 v........ asuinpaikasta sydän vetää takaisin Pohjois-Karjalaan...

[3.40]

Tässä lisäksi meidän koirat: "Sissi" 3 v., joka on äänessä, "Niki" 2 v., jonka häntä näkyy ja Patti 1 v 3 kk joka kuuntelee. Patti on 4 kk:n okäisenä tuossa Nickissä juoksemassa. Kuva otettu viime keväänä.

Kuva on otettu tällä viikolla tuossa takapihalla, ja laitan sen tähän.