Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Sivustohaku

Showing results for tags 'nuts'.



More search options

  • Hae avainsanoilla

    Erota avainsanat pilkulla.
  • Hae henkilön mukaan

Sisällön tyyppi


Juoksufoorumi.fi

  • Yleistä
    • Yleistä keskustelua juoksusta
    • Harjoittelu
    • Tapahtumat
    • Varusteet
  • Juoksu ja terveys
  • Triathlon, hiihto & suunnistus
    • Hiihto
    • Triathlon
    • Suunnistus
  • Yleinen keskustelu
    • Yleinen keskustelu
  • Juoksufoorumi VIP
    • Alennuskoodit
    • Yleistä
  • Maraton alle 3h's Keskustelu
  • Maraton alle 3h's Ketjut
  • Painonpudottajat's Ketjut

Blogit

There are no results to display.

There are no results to display.

Product Groups

  • Converted Subscriptions
  • VIP - jäsenyys

Hae...

Hae tulokset jotka...


Milloin

  • Start

    End


Milloin päivitetty

  • Start

    End


Rajaa hakutuloksia...

Liittyi

  • Start

    End


Group


Website URL


Asuinpaikka


Interests


Coopperi


10km


Puolimaraton


Maraton


Tavoite

Found 6 results

  1. Myydään 2 hengen 2 yön majoitus ajalle 24.- 26.5 Alakitkasta (Villa Iglu) hintaan 178 €. Vastaa ja jätä numerosi tai soita/tekstaa 0407244575. Jari
  2. Moi Olen ekaa kertaa lähdössä Ylläs-Pallaksen pitempään hölkkään heinäkuussa (jos en hajota jalkoja Kokkolan ultralla...). Pitäisikö/ kannattaisiko sauvat olla mukana? Ikinä en ole juostessa tai vaeltaessa käyttänyt. Kolme maratonin mittaista tai pitempää polkujuoksukisaa olen viimeisen kahden vuoden aikana vetänyt. Yksin niistä Pallakselta Hettaan v. 2016 vesisateessa ja myrskyssä. Tuolloin en ainakaan sauvoja kaivannut. Ääh.. ois varmaan pitänyt laittaa tonne varustepuolelle tää ketju. Pahoittelut!
  3. ToivaJu

    Nuts KK160 2018 (dnf)

    Viime syksyn onnistuneen vaarojen maratonin 130 kilometrin jälkeen tätä juoksuvuotta odotin kovasti. Asetin kauden 2018 tavoitteekseni UTTF-kiertueen läpäisemisen. Talven harjoittelu käynnistyi mukavasti ja tammikuulle tuli n. 200 kilometriä juoksua, jonka lisäksi hiihdin ja pelailin pipolätkää jonkin verran. Helmikuussa ehkä liukkaiden teiden aiheuttamana vasemman jalan polvi alkoi ärtymään juoksusta. Jo pienenkin juoksemisen jälkeen polven takana alkoi tuntua painetta ja juokseminen ei tahtonut onnistua. Helmi-maaliskuulle ei juoksua tullut yhteensä kuin reilu 100 kilometriä. Maaliskuussa pääsin näyttämään jalkaani magneettikuvissa, ilokseni kuvissa ei näkynyt mitään poikkeavaa. Käyttämällä kompressiosäärystintä tukemassa vasenta polvea, ei talvella vaivanneesta kivusta ollut juuri tietoakaan. Pääsin siis juoksuharjoittelun makuun kunnolla taas huhtikuun alussa. Karhunkierroksen 160km kisaan oli kuitenkin aikaa enää vajaa parikuukautta, päätin kuitenkin yrittää saada kuntoni riittäväksi Rukan kisaan mennessä. Huhtikuulle kertyi 300 km juoksua ja kaikki vaikutti olevan ihan hyvin. Juoksin vielä toukokuussa kaksi viikkoa ennen KK:ta puolimaratonin Joensuu Runilla. Tulos ei kuitenkaan ollut lähellekkään sitä mitä toivoin. Yritin parantaa ennätystäni 1:27:xx, mutta jäinkin tuosta reilusti ja löysäilin viimeisen viisikilometria ja Joensuun puolikkaalta oli tyytyminen aikaan 1:31 ja rapiat päälle. Tämä oli kuitenkin odotettu tulos, sillä tehoja en ollut juossut koko talvena laisinkaan. Viimeisen kaksi viikkoa otin rennosti tekemällä vain muutaman kevyen juoksuharjoituksen. Aiheutin vielä itselleni harmaita hiuksia juoksemalla KK:n alus viikolla kotipoluilla ilman polvitukea ja talvella vaivannut polvikipu muistutti itsestään. En antanut asian häiritä vaan luotin että polven tukeminen auttaa itse kisassa. Kisareissun hetki koitti ja suuntasimme perheeni kanssa kohti rukaa torstaina kilpailun aattona. Kisakeskus olikin jo Rukalla rakentumassa kun saavuimme majoitukseemme joka oli aivan kaiken ytimessä Ruka-Villagessa. Pakkailin illalla varusteeni ja reppuni valmiiksi jotta aamulle jäi vain kisamateriaalin noutaminen ja dropbagien toimittaminen järjestäjille. Juoksureppuun varasin selkääni 1,5l rakon urheilu-juomaa ja rinta taskuihin 7,5dl elektolyyttijuomaa kahteen lötköpulloon, tämän lisäksi kannoin mukanani geelejä nautittavaksi tunnin välein. Kuva: Katriina Toivanen Lähtöalueelle saavuin 15min ennen starttia. Tunnelma oli mahtava ja porukkaa oli kokoontunut runsain joukoin kannustamaan kaikkia KK:n perusmatkalle lähtijöitä. Kaikkiaan 160km matkalle oli lähdössä noin 115 henkeä. Asetuin lähdössä arviolta joukon kärki kolmannekseen. Lähtölaukaus tapahtui klo 12:00 ja rohkea joukko lähti taivaltamaan kohti Karhunkierroksen toista päätä Hautajärveä. Jo ensimmäiset nousut Rukalle ja Valtavaaralle saivat hien irtoamaan kovasti. Alun ruuhkan jälkeen oma paikka pitkäksi venyneessä letkassa vakiintui matka kohti ensimmäistä huoltopaikkaa Konttaista 6,4km kohdalla alkoi. Nestettä kului paljon ja rintataskuissa olevat 7,5dl oli juotu jo hyvissä ajoin ennen Konttaisen pistettä. Konttaisella täytin nopeasti pulloni ja laitoin niihin elekrolyyttitabut sekaan. Huollossa oli tarjolla juomisten lisäksi pientä purtavaa suolaista ja makeaa. Otin suklaata matkaevääksi ja reissu jatkui. Konttaisen huolto: 6,4km väliaika 56min , pysähdys 1min. Kuva: https://onevision.kuvat.fi/kuvat/Sport+Events+/sport+events+2018/NUTS+KARHUNKIERROS/ Seuraavaan huoltoon Juumaan oli matkaa edessä n 17km. Alkumatka tuntui turhan ripeältä ja annoin edelläni menneen porukan mennä omaa vauhtiaan ja jatkoin tästä eteenpäin omaa vauhtiani. Rukan ja Valtavaaran laskuissa talvella vihoitellut polvi tuntui ärtyneeltä, tämä kuitenkin unohtui kun kilometrejä tuli lisää. Juuman huolto tuli vastaan helposti ja matkanteko tuntui tässä vaiheessa oikein mukavalta. Nestettä kuilui taas paljon ja olin juonut 7,5dl etutaskuista ja muutamia muutamia kertoja selästä. Huollossa täytin vain etupulloni 7,5dl. Juuman huolto: 23km väliaika 2t58min, pysähdys 2 min Kuva: @allaboutlapland Nopean huollon jälkeen matka jatkui aina reilun 30 kilometriin saakka hyvin. Kilometrit 30-50 olivat hankalia. Nestettä kului paljon ja oli kuuma. Oliko alun vauhti sittenkin liikaa. Jouduin pudottamaan vauhtia ensisestään, kävelin pitkiä pätkiä ja nautiskelin energiaa runsaasti. Täytin pullojani virtaavista puroista ja joesta useaan kertaan ennen seuraavaa huoltoa. Selässäni oleva urheilujuomarakko alkoi tyhjentyä myös uhkaavasti. Pari kilometriä ennen Oulankaa hiljainen matkanteko ja energian tankkaaminen alkoi tehota ja matkan teko alkoi taan maittaa hyvin. Oulangan huoltoon saapuessa fiilis oli jo mitä mainioin. Oulangassa sai ensimmäistä kertaa käyttää omaa dropbagia johon oli ennen lähtöä saanut jättää huoltotarvikkeita järjestäjän kuljetettavaksi reitin varrelle. Täytin juoksurepun energia varastot, söin ja join huolellisesti. Varustuksessa en kokenut mitään korjattavaa olevan joten matka sai taas jatkua. Oulanka huolto: 53km väliaika 7t29min, pysähdys 9 min Kuva: NUTS Karhunkierros 2018 © David Ariño Kävelin ensimmäisen kilometrin huollon jälkeen. Vasemman jalan jalkaterä oli muuttunut pikkuhiljaa hieman araksi, en antanut tämän kuitenkaan häiritä. Oulangan jälkeen oli mukavaa neulaspolkua ja juoksu alkoi taas maittaa mukavasti. Nestettä kului edelleen paljon. Jossain vaiheessa huomasin että juomani eivät tule riittämään Hautajärvelle saakka. Harvensin juomistahtia ja aloin kyttäilemään paikkaa missä pääsisin täyttämään pullojani. Lopulta riittävän virtaava puro osui kohdalle ja sain täytetyksi pulloni. Juoksu kulki koko matkan Hautajärvelle saakka hyvin ja sijoitus itse kilpailussa oli kohonnut. Hautajärvelle saavuin hyvissä voimin ja hyvällä fiiliksellä. Väliaika 11t25min oli itseasiassa parempi mitä osasin ennalta odottaa, en tosin asettanut itselleni muuta tavoitetta kuin maaliin pääsemisen. Söin järjestäjän tarjoaman pizzan ja tankkasin taas energiaa reilusti. Vaihdoin päälle pitkähihaisen paidan ja virittelin kellooni laturin paikoilleen jotta akku riittäisi maaliin saakka ja koko reisusta jäisi dataa ladattavaksi jälkipuintia varten. Hautajärvi huolto: 82km väliaika 11t25min, pysähdys 28 min Pitkän huollon jälkeen ulkoilma tuntui viileältä, vaatteiden lisääminen oli hyvä juttu. Vaikka oli keskiyö ei uni kuitenkaan painanut, ainoastaan pitkän matkan tuomat rasitukset alkoivat kangistaa. Jalat kuitekin tuntuivat yllättävän hyviltä ja onnistuin etenemään jopa juosten. Vastaan tuli jatkuvalla tahdilla puoleen väliin saapuvia kilpailijoita. Toisiamme tsempaten sivuutimme toisemme. Matkan teko maistui kohtuullisesti aina sataan kilometriin saakka. Vasen jalkaterä joka vihoitteli jo alkuillasta ja sen johdosta vasemman jalan nilkka ja sääri kipeytyivät niin pahasti ettei juoksusta eikä oikein kävelystäkään tullut enää mitään. Viimeisen kymmenen kilometriä ennen Oulankaa pyörittelin mielessäni keskeytystä ja matkanteon järkevyyttä. Takaa alkoi tulemaan kilpailijoita ohi paljon kovemmalla vauhdilla mitä itse pystyin könkkäämään. Viimeinen viisi kilometriä Oulankaan taisi viedä 1t30min, tälläkin vauhdilla olisin toki maaliin ennättänyt ennen sen sulkeutumista mutta jalan särkeminen kohtuuttomaan kuntoon ei tuntunut sen arvoiselta. Niinpä Oulankaan saapuessa ajassa 16t 45min ja 110 km taivaltaneena olin jo tehnyt päätöksen että reissu jää tässä kesken. Istuin huollon suojissa melkein tunnin pohtien jatkamista, olotila ilman jalan kipua olisi ollut hyvä ja mieli teki jatkaa matkaa. Mutta jo huoltopöydän ääreen linkuttaminen hakiessani juomista oli niin tuskaliasta että jatkamisaikeet kariutuivat mielestä. Luovutin gps-seuranta laitteen järjestäjälle ja ryhdyin odottamaan raatobussia. Kuva: Jukka Toivanen Keskeyttäminen harmitti ja harmittaa vieläkin, UTTF jäi nyt saavuttamatta. Olisinko kuitenkin voinut linkuttaa maaliin saakka viimeisen 50 km? Miksi näin kävi, sama kipu meinasi jättää matkan kesken myös Kolilla edellisenä syksynä. Juoksinko liian vaimentamattomalla kengällä? Onko vain niin että jalkani ei kestä moista rasitusta? Voisinko harjoittelussa tehdä jotain, mikä vahvistaisi jalkaterien kestävyyttä. Näitä asioita olen nyt pohtinut reilun kuukauden... Kävin jo Karhunkierrosta seuraavana tiistaina kuntorasteilla suunnistamassa vajaan 10 km, jalkaholvi oli arka mutta hölkkäilemään pystyi. Eihän siinä juurikaan järkeä ollut, mutta halusin todistaa itselleni että lihakset toimivat ja että Karhunkierroksen rasitukset eivät olleet liian suuret. Jukolan viestiin saakka pidin harjoittelun minimaalisena. Vasemman jalan jalkaterä oli kipeä parisen viikkoa Rukan jälkeen, Jukolassa juokseminen onnistui kuitenkin jo täysin ilman kipua. Tämän kesän kisakalenteri uudistui välittömästi Rukan keskeytyksen myötä. Hetta-Pallaksen 134km siirtyy nyt vuoden päähän ja UTTF odottaa vuonna 2019. Rogainingin 24h SM-kisat tuli kalenteriin mukaan ja Vaarojen 130km päättää vuoden. Noiden väliin mahtuu ehkä jotain lyhyempää. Kuva: https://onevision.kuvat.fi/kuvat/Sport+Events+/sport+events+2018/NUTS+KARHUNKIERROS/
  4. NUTS Pallas 134km En edes muista enää kuinka päädyimme vaimoni ja ystävien kanssa vuonna 2015 NUTS Karhunkierroksen 53km matkalle lähtemään, mutta se oli vuonna 2013 alkaneen elämäntaparemontin eräänlainen ensihuipennus - muutaman maratonin jälkeen jotain uutta ja ihmeellistä. Saavuttuamme tuolloin 2015 toukokuussa perjantaina Rukahoviin ja nähtyämme 160km kilpailun lähdön, päädyimme seuraamaan noita 160km ”GPS-pallukoita” Rukahovin aulaan odottaessamme omaa lauantain lähtöämme. Vaikka minulla ei tuona iltana ollut vielä oikein mitään kosketusta ultrajuoksuun, tuo urhoollisten sotureiden eteneminen kansallispuiston yöhon teki minuun lähtemättömän vaikutuksen - halusin olla yksi noista pisimmän matkan tyypeistä joku päivä. Tunne oli ihmeellisen voimakas. Osana 2016 polku-ultrasuunnitelmaa löysin itseni NUTS Köykkyrin ”kisassa” 2015 Marraskuussa tunkkaamassa 6 tuntia laskettelurinnettä sohjossa ees taas. Asioikseen Kempeleeseen lento tuota varten - ei mitään järkeä, ja niin vaan sitten vielä istuin Joken kanssa pienessä laskettelurinteen kopissa tuon 6h kisan jälkeen maksamassa YPH 134km osallistumismaksua. Vuoden 2015 Pallas-Hetta 55km aurinkoisessa säässä oli aivan mahtava kokemus yhdessä vaimoni kanssa, joten se oli luonteva valinta ensimmäiselle pidemmälle ultrajuoksulle. Alkuvuodesta 2016 varattu luontainen ”reality-check” oli Karhunkierros 80km, jossa onnistuin yllättämään itseni ihan totaalisesti, varsinkin kun olen ollut sellainen fiilis-treenaaja ilman mitään suurta systemaattisuutta. Noin 14 kuukautta unelman syntymisestä perjantaina 15.7.16 klo 16 saavuimme Ylläkselle hotelli Saagalle, josta kaksi tuntia myöhemmin tapahtui 134km kisan lähtö. Unelmieni täyttymys oli lähellä. Vuosi oli mennyt ilman isompia vammoja nousujohteisesti. Olin samalla lähtöviivalla porukan kanssa, joiden ”pallukoita” ja huikeita suorituksia olin tuntikaupalla kelaillut GPS-seurannoissa ja lukenut jokaikisen blogin vähintään ”muutamaan kertaan”. Sain hyvää kannustusta kisapäivänä tutuilta ja erityisen tärkeä oli erään kokeneen ultraaja-kaverin puhelinsoitto, jossa päätettiin että maaliin sitten mennään oli mikä tahansa. Ennen lähtöä kävin moikkaamassa paria tuttua ja paiskaamassa kättä mm. Juuson ja Micken kanssa, joiden kisaamista on tullut ihaillen seurattua. Itse asiassa tulin lopulta moikanneeksi koko tulevaa kärkikolmikkoakin. Kovaa jengiä. 134km reitistä en ollut ensimmäisen 80km pätkään kartalla muuten pahemmin tutustunut, mutta heti kärkeen vedettävä nousu Ylläksen laelle ei ollut jäänyt huomaamatta. SInne sitä lähdettiin sitten kapuamaan klo18 ja Epun lupaamaa rankkaa rakkaahan se koko nousu oli. Melkoisen hyvä mahdollisuus saada itsensä jumiin jo ensimmäisen puolen tunnin aikana, mutta itse pistelin tavoilleni uskollisesti rauhassa ylös joukon keskivaiheilla. Mitään sijoitustoiveita en ollut itselleni asettanut, unelmani oli maaliinpääsy ja siitä oli pidettävä kiinni. Sää oli aivan mahtava ja odotin innolla edessä olevia maisemia ja keskiyön aurinkoa. Jalassa oli Hoka ATR Challengerit, joita olin yhden parin suutarikuntoon jo Karhunkierroksella saanut. Pallaksen dropbagiin laitoin eväiden ja vaihtovaatteiden lisäksi sauvat, mikä osoittautui itselleni loistavaksi ratkaisuksi. Hokan pohjat hajosivat tälläkin kertaa. Ylläksen huipulta näki käytännössä jo Pallaksen ja Äkäslompolon puolella päädyin juoksemaan yhdessä ”KVn” kanssa. Ylläksen jälkeen toinen merkittävä nousu oli jälleen rakka-kurua pitkin seuraavalle huipulle. Aika jäätävä paikka, mutta sieltä alas tultiin jälleen helpompaa pätkää. Jälkikäteen katsottuna näiltä vaiheilta alkoi pikku hiljaa nousuni. Tuntureiden jälkeen reitillä oli paljon metsäpätkää ja siellä mentiin eteenpäin porukassa jutustellen. Ennen toista huoltopistettä tulin yksin viiden hengen letkan perään ja sen juoksijat herättivät sen verran kunnioitusta että menin jonkin aikaa perässä - alkoi tulla pelko että olin aloittanut liian lujaa. Tämähän oli matkana itselleni täydellinen hyppy tuntemattomaan. Juoksu sujui todella hyvin joten sitten yhdessä sopivassa paikassa koukkasin porukasta moikaten ohitse. Kolmannen huollon jälkeen törmäsin Pekkaan ja tästä lähti toinen todella mukava juoksukimppa joka kesti Pallakselle asti. Ennen Pallasta alkoi olla jo väsy, kävelimme jo paljon, ja keskeyttäminen sinne oli käväissyt mielessä mutta toki olen sysännyt ajatuksen saman tien syrjään. Rakot jaloissa olivat vaivanneet jo pari tuntia (paikoin reitti oli kostea). Erityisen rasittavaa oli se että ”Pallas 5km” kyltin jälkeen mentiin jonkun matkaa ja törmäsimme….toiseen ”Pallas 5km” kylttiin. Kun ”Pallas 3km” kyltti tuli ikuisuuden jälkeen, huusin ruman sanan kovaan ääneen ja päätin alkaa juoksemaan hitaasti. Hölkkäilin Pallakselle itsekseni n klo 06.30 ja tunnelma oli aika mahtava jo tuossa vaiheessa kun tiesi että kunnon levähdystauko oli edessä. Tommi, joka oli mennyt ohitsemme aiemmin oli pikku hiljaa tekemässä lähtöä kun saavuin. Pyysin nuudelit, ei maistunut. Tilasin pitsaa ja kokista. TAIVAALLISTA! Järkkäilin dropbagistä rakkolaastaria ja teippiä jalkoihin mutta eihän siitä mitään tullut. Roskiin koko sähellys ja kuivat sukat + paita päälle voimakkaan pännimisen vallassa. Rakot seuraisivat loppuun asti. Hetken tuumailin kenkienkin vaihtoa mutta päätin pitää Hokat jalassa. Paita vaihtui lyhythihainen + aamuyöllä lisätyt irtohihat kombinaatiosta kuivaan ja puhtaaseen pitkähihaiseen. Lähdettyäni eteenpäin nousemaan ylös alkoi pikku hiljaa satelemaan mutta ajattelin sen vain hieman virkistävänä vaihteluna kunnes noin 20 min myöhemmin puolessa välissä Pallasta hurjassa puuskatuulessa ja vaakasuorassa vesisateessa olin kaivamassa takkia päälle repustani. Kamat meinasivat kuvainnollisesti lentää käsistäni kuin tuhka tuuleen mutta sain puettua ja matka jatkui. Ainoa asia mikä harmitti oli se että en ollut vaihtanut pitkiä housuja päälle huollossa. Myöhemmin kuulin että kun tuo myrsky alkoi niin ilmeisesti juuri kukaan ei ollut lähtenyt Pallakselta ylös ja huoltoteltta oli suurin piirtein meinannut lähteä lentoon. Jatko Pallakselta sinänsä oli itselleni ihan selviö enkä edes lopulta harkinnut keskeytystä. Valvottu yö ja 80km ei tuntunut mitenkään erityisen pahalta tuolla hetkellä. Siellä sitten Pallakselta eteenpäin sauvakävelin ja hölkkäilin yksikseni surkeassa säässä ja näkyvyydessä kohti Hettaa. Olin iloinen että olin juossut reitin edellisenä kesänä hyvässä säässä. Muita kilpailijoita ei näkynyt edessä eikä takana ja parilta vaeltajalta kuulin että edessä oltiin n. 10min päässä. Yksin siis rauhassa. En muistanutkaan kuinka hankalasti kuljettava reitti oli kivien suhteen ja rakot tekivät hommasta tunti tunnilta kivuliaampaa. Tuntui että koko vasemman jalan kantapääni oli ”irti” ja niinhän se nahka sitten olikin kun illalla hotellissa vammat tarkastin. Valokuva on olemassa mutta enpä tuota taida kenenkään yökötykseksi jakaa. Myrsky heikkeni hieman jossain välissä kunnes se teki uuden hyökkäyksen yksin taivaltavaa ultraajaa kohtaan ja aloin pelkäämään hypotermian uhkaa kun tuntui että kropan lämmön tuotanto oli siinä rajalla että riittääkö. Tuohon tilanteeseen liittyi ensikohtaamiseni ilmeisesti ”ultrajuoksun ytimen” kanssa. Minua oli varoitettu matkasta mielen syvyyksiin ja sieltä se totaalinen 15 sekunnin romahdus yht´äkkiä tuli. Onneksi tajusin kaivaa GoPron repun sivutaskusta nopeasti ja taltioida tuon itkunsekaisen miniromahduksen (teemana maaliin ja lämpöön pääsy) kaatosateessa keskellä tunturia. Saa nähdä uskallanko itsekään katsoa jälkikäteen. Hetki siitä ja huusin tuleen niin että varmaan Hettaan kuului ”Yeah, nyt mennään eikä meinata!!!”. Melkoista mielen ailahtelua hetkellisesti. Montellin majalle saapuessani edessä näkyi naisjuoksija (ilmeisesti naisten 4s lopulta) jota tavoitin, mutta hän poikkesi majaan sisälle kun itse jatkoin tetsaamista eteenpäin. Jälkikäteen kuulin että hänelle oli ollut myös hieman huolia sään ja reitillä pysymisen suhteen. Alakulo jatkui mutta eteenpäin oli mentävä ja muutama kilometri myöhemmin tapasin Tommin ja tämä lämmitti suuresti mieltä erityisesti sen takia että enää ei tarvinnut taivaltaa itsekseen. Hyvä seura oli enemmän kuin tervetullutta. Tommin kanssa tultiin sitten koko loppumatka maaliin ja haluan vielä kerran kiittää häntä reissusta. Sauvojen Pallakselta mukaan ottaminen oli toinen reissun pelastus koska en millään olisi enää pystynyt pelkästään juoksemaan riittävästi lämmön ylläpitämiseen. Ikuisuudelta tuntuneen tamppaamisen jälkeen saavuimme lopulta Hannukurun huoltoon jossa viiden minuutin seisoskelu sai viimeisetkin lämmöt katoamaan ja vartin verran oli pakko juosta väkisin ja tempoa sauvaa jänkhään sekä pitkospuuun jotta sai jotenkin kehon vielä kerran heräämään. Kilometrit eivät sitten tunturissa kovin nopeasti edenneet sauvakävellen, mutta maali mielessä eteenpäin kahlattiin. Pyhäkeron nousu saapui viimeinkin ja siinä vaiheessa todella pitkästä ja loivasta noususta ei jaksanut olla harmissaan kun tiesi että sen jälkeen reitti olisi enemmän tai vähemmän alamäkeä ennen viimeistä tiellä mentävää kymppiä. Näkyvyys oli heikko ja sumussa kivet alkoivat näyttää rakennuksilta ja muutamaan kertaan näin jo mielessäni Pyhäkeron huipun mutta se olikin harhaa. Keron huipulla olevan kiviröykkön näkeminen oli iloinen asia mutta ei sitä jaksanut enää väsyneenä juhlia. Sinänsä juostavaan alamäkeen sain kuitenkin jonkinlaista hölkkää välillä aikaiseksi. Jalkoihin sattui luonnollisesti ihan törkeästi. Nyt myös vasemman jalan akillesjänne sattui jokaisella askeleella. Rakot molskuivat jalanpohjissa. Viimeisessä huollossa Pyhäkeron alla alkoi olla jo hieman vapautuneempi fiilis maalin lähestyessä ja Tommin ideasta pistäydyimme autiotuvan sisällä muutaman minuutin. Siellä oli pari vaeltajaa lepäämässä ihanassa lämmössä ja aika nopean vihaisesti oli repäistävä itsensä ulos mökin ihanasta raukeasta syleilystä. Pääasiassa Tommin tsemppaamana hölkkäiltiin ja käveltiin Hokien hajonnut pohja läpsyen viimeistä kymppiä ja noin 1km ennen maalia oli suureksi yllätyksekseni vanhin tyttäreni vastassa. Liikutus meinasi tulla välittömästi mutta se purkautui vasta maalissa. Tommin ehdotuksesta mentiin yhdessä maaliin ja hieman harmillisesti olin tuloksissa häntä yhden pykälän edellä, vaikka hän oli selkeä mentori kaksikossamme viimeiset 25km reissusta. Monilla muilla painoi reissussa varmasti KKn 160km juoksu vielä. Jossain vaiheessa aamupäivällä oli käynyt mielessä että soitan vaimolleni ja kehotan harkitsemaan, kannattaako 55km kisaan lähteä sään puolesta, mutta ilmeisesti iso osa tästä meni lopulta oman väsymyksen piikkiin. Aika vähän 55km kisaajat loppujen lopuksi säätä valittelivat. Keskeytysprosentti 134km matkalla oli lopulta lähellä viittäkymmentä jakautuen kaikille huoltopisteille. Oma systeemini piti taas hyvin ja geelejä meni parikymmentä kappaletta. Erilaisia patukoita toistakymmentä. Vihreitä kuulia (NAM!!!) huolloista varmaan iso rasiallinen yhteensä. Herkkusuu-ominaisuus on hyvä lähtökohta ultraamiselle? Omaa ja järjestäjien elektrolyytti/urheilujuomaa ja merisuolaa isolla kädellä läpi reissun. Joitain minimaalisia vatsakipuja oli mutta mitään isoja tyhjennysharjoituksia en tehnyt. Unelmani on saavutettu! YPH Finisher!!! Pakko myöntää että tuo joukkoon kuuluminen oli yksi ajuri tässä unelmassa omien rajojen testaamisen ja luonnossa ultraamisesta ”nauttimisen” lisäksi. Kuulin maalissa suureksi yllätyksekseni että olin sijoittunut viidenneksitoista. Oma käsitys matkalla oli 25-30 välissä, josta olisin ollut jo positiivisesti yllättynyt. Maalissa pystyin pidättelemään jotenkin kyyneleitä kun järjestäjä sekä sukulaisiakin oli valokuvaamassa ja hienoa huoltoa sain myös monilta ihmisiltä. Ilon itku tuli sitten autossa ajaessani muutaman kilometrin matkan maalista majapaikkaan. Hotellissa suoraan kuumaan suihkuun ja vällyjen alle horkassa makaamaan. Yöpöydälle tuotu poropizza ja kokis olivat luonnottoman hyviä mutta pitsasta en jaksanut syödä kuin puolet. Illalla jaksoin käydä tunnin unien jälkeen Hetta-hotellissa moikkaamassa vanhoja ja uusia tuttuja. Oli kivaa! Uni tuli helposti. Kuuluisaa kommenttia ”pitää tehdä siitä mistä tykkää” lainatakseni polku-ultrat ja luonnossa juokseminen tuntuvat minun jutultani ja selkeästi olen parhaimillani tuollaisissa hyvin hitaita lihassoluja ja omien kykyjen tuntemusta vaativissa reissuissa ja luultavasti sillä tiellä tulen jatkamaan. Ensi vuoden ajatukset ovat jo kehkeytymässä mutta kokeillaan nyt tuo oman seuran Endurancen HUR 12h ensin. Last but not least, kiitos NUTS- tyypit ja kaikki vapaaehtoiset jälleen kerran!!!
  5. kiljander

    Köykkyri 6h

    Lähinnä lyhyen muistini ansiosta (ryytyminen unohtuu nykyään jo lähes heti maaliviivan jälkeen) ilmoittauduin jo hyvissä ajoin tähän ratkiriemukkaaseen loskapainiin edellisen vuoden tapaan. Vuonna 2015 kävin Kempeleessä rymyämässä 6h laskettelurinnettä ensimmäisen kerran käytännössä ilmaan mitään mäkiharjoittelua, joten vaikka vihreitä kuulia ei huollossa ollutkaan tarjolla, totesin 6h mäkitreenin olevan milloin tahansa todella hyvän idean. Olinhan käynyt sentään melkein kymmenen, tai ainakin yli viisi, kertaa Jättärillä alkuvuodesta 2016 (ehe, ehe). Halvat lennot varasin jo kuukausia etukäteen ja edeltävän yön nukuin mukavasti "anoppi/appiukkolassa" muutaman kilometrin päässä kisapaikasta - liikuntaa ja sukulaissuhteiden hoitoa kätevästi samalla reissulla. En pahemmin tankkaillut tähän tapahtumaan vaan söin vain hieman enemmän parina edeltävänä päivänä vedenjuontia unohtamatta ja kas, 2kg tuli vaakaan lisää hyvin helposti. Pullan suuntaan en nykyään uskalla edes katsoa kun ne siirtyvät ilmarajapintaa pitkin suoraan jenkkakahvoihin tällä iällä. Saavuin kisapaikalle heti yhdeksän jälkeen ja menin Pyrinnön majalle vaihtelemaan kamoja. Samalla sain vaihtaa muutaman sanan parin kovanluokan tekijän kanssa (mm. mr. TRuo ja MMat): Mukavaa oli taas muutaman kuukauden tauon jälkeen tavata muitakin legendoja (VPLar, NUTS- heput jne...). Siinä sitten kikkailtiin mäen alla viimeiset 15min löperöä puhuen ja kello 10 NUTS- töötti törähti lähettäen 6h porukat mäkeen. 1h ja 4H sekän Funrun- lähdöt tapahtuivat myöhemmin. Reittihän on noin 400m pitkä jossa ensin noustaan verttiä n 25-30m Köykyrin laelle ja sitten lasketellaan kelistä riippuen vedessä, lumessa, mudassa tai loskassa vasempaa sivustaa takaisin. "Yllättävän teknistä". Huoltoa (urheilujuoma ja monenlaisia pikku herkkuja) saa siten vaikka joka kierroksen jälkeen alhaalla. Edellisenä vuonna pääsin 6h:ssa 84 kierrosta ja nyt ainoa tavoite oli parantaa tätä tulosta. Ennen kisaa huhuiltiin ja uhottiin mahdollisen reittiennätyksen syntymisestä joka oli 105 (?) kierrosta TKau (?) ennen 2016 tapahtumaa - sen verran kovia nimiä oli siellä kärkiporukoissa lähdössä matkaan. Rauhallisesti, rauhallisesti, kipusin Northern Trail Runnersin Urhojen perässä ensimmäisiä kierroksia eikä mennyt aikaakaan kun kisan voittaja ja hänen perässään muu kärki ohitteli jo kierroksella ylämäkeen juosten (!!!) meitä muita. Itse en todistetusti ottanut yhtäkään juoksuaskelta nousussa, koska se taktiikka olisi johtanut DNF- paljuun jo ennen aikojaan. Ensimmäisestä DNFstä tosin kisan ansiokas juontaja (TTak) tarjosi jo n. 30min kohdalla purkkia urheilujuomajauhetta - siinäpä olisi ollut oiva keino saada kerrankin 1. palkinto edes jossain kisassa. Noin tunnin kohdalla pysähdyin hetken mielijohteesta juontajan luokse ja ilmoitin keskeyttäväni, mutta ei tämä jekku uponnut lainkaan. Naurua päälle ja seuraavalle kierrokselle. Keli oli ennustettua parempi ja vaakasuora lumimyrsky oli onneksi mennyt ohi edellisen yön aikana mutta rinne oli paikoin hyvin liukas ja ilman nastareita ainakaan itselläni sinne ei olisi ollut mitään asiaa. Sauvat olivat itselläni koko reissun tunkkaustukena. Alamäki oli loskainen ja liukas ja ilmeisesti yllättävän vähän mitään onnettomuuksia tapahtui. Joskus 2h10min kohdalla katsoin kelloa kun ensimmäinen huono hetki tuli ja ajattelin että tästä ei tule yhtään hauskaa mutta puolen välin (3h) krouvissa olin jo ylittänyt 50 kierrosta muutamalla rundilla. Tästä tein nopean laskutoimituksen että 100 on utopiaa tulevan hyytymisen seurauksena mutta n. 95 voisi olla realisimia. Noilla main taivaalta tuli myös ihan kunnolla vettä ja 101% kastuminen oli tosiasia. Kylmäkin meinasi tulla jossain kohdassa. Oli tosin mukava havaita että ilman loukkaantumista edellisen vuoden tulokseni tulisi ylittymään melko reippaasti. 4h kisasta bongailin myös muutamia uusia (mm. MikkoMyy ja Zumteufel tältä palstalta, ALei, jne...) ja vanhoja tuttuja Suomen polkujuoksuporukoista. Myy veteli kyllä äärimmäisen miehekkäästi juosten rinteen aina sinne puoleen väliin meidän tamppaajien ohitse. Viimeiset pari tuntia menivät jo selvitymisen puolelle lähinnä henkisesti ja mielenkiinnolla kuuntelin välillä tuloksia joissa roikuin siinä sijoilla 5-7 kaikkien edellä olevieni mentyä menojaan jo ajat sitten. Yksi kärkimies lähti ilmeisesti muille asioille puolen välin kohdalla. Sen jälkeen meitä olikin iso ryhmä 1-3 kierroksen sisällä, joista osan kanssa oli mukava vaihtaa pari sanaa siinä ylöstemutessa. Viimeisen puolen tunnin aikana sain kuitenkin vielä olosuhteisiin nähden suht hyvävoimaisena jonkinlaisen loppukirin aikaiseksi ja laskin että rynnimällä hieman kovempaa ehtisin vielä yhdelle "bonuskierrokselle" juuri ennen 6h torven törähdystä. Maalitorvi kuuluikin kun olin nousemassa viimeistä kertaa ylös puolessa välillä rinnettä ja oma arvioni kierroksista oli siinä 96-97 kieppeillä, mutta lopulta niitä olikin tuloksissa Gretzkyt 99. Voittaja veti käsittämättömät 122kpl ja jokainen edelläni ollut rikkoi entisen "mäkiennätyksen". Matkaa omaan kellooni tuli juuri ja juuri ultran verran (44km) ja nousua 2830m. Maalissa join vielä kunnolla ja rupattelin hetken Zumteufelin kanssa. Sitten menin NUTS- kojulle ja riipaisin hytisevänä ennakkoilmoittautumisen ensi kesän YPH134km kekkereihin ja painuin pesulle Pyrinnön majalle. Siellä sain vielä tilaisuuden jutella kisan voittajan ja muutaman muun mukavan tyypin (MLah, MKou, MSar...) kanssa pikkujouluillallisen aikana sekä ottaa muutaman "palkkarin". Kun bileiden tunnelma oli jo hyvässä nousussa, appiukko tuli ajallaan hakemaan ja heitti kentälle. Sunnuntaina oli todella väsy, jalat olivat suht ok, mutta maanantaina lihaksiin iski todella kova krapula ja portaat tekivät varsinkin aamulla pitkästä aikaa todella tiukkaa. Nyt keskiviikkona hyvin kevyen kävelyn ja kuntosalin jälkeen jo helpottaa mutta lihaksissa tuntuu edelleen. VMaksin sanoin tuota tunkkaustakin on varmasti vaan tehtävä enemmän jos siihen haluaa tottua. Helppoa mutta varsin karua. Ohessa on kuva tapahtuman helpoimmalta 20m pätkälrä. Ensi kerran NUTSaillaan sitten toukokuun viimeisenä viikonloppuna toivottavasti 160km edestä. Kiitti järjestäjille ja muille tamppaajille!
  6. kiljander

    Karhunkierros 80km

    Laitetaan tämäkin nyt tänne jälkikäteen että säilyy muistoissa NUTS Karhunkierros 80km 27-29.5.2016 Saavuimme Rukalle perjantaina iltapäivällä ja rekisteröitymisessä kotikatsomon iloksi huomasimme että olimme molemmat saaneet GPS- seurannat kisaan. Mrs Kiljander oli viime vuoden tapaan Trail Tourin 53/55km (kumpi lie totuus) kisassa ja itse olin siis ottanut haasteeksi Karhunkierroksen juoksemisen Hautajärveltä Rukalle (80km). Kisa ei paljoa ihme kyllä jännittänyt etukäteen – ainoastaan jo pitkään kipuillut oikea polvi harmitti, mutta lähinnö vain siitä näkökulmasta että toivottavasti en joutuisi keskeyttämään sen takia. Itse asiassa koko perjantain jalat kuopivat maata ja himo päästä matkaan oli kova. Hyvä merkki. Olin kaverini kanssa lähdössä 80km matkalle ja sovimme että klo 05.00 tapaamme aamupalalla. Herätyskello oli soimassa 04.45 ja heräsin 03.00. Pyöriskelyä sängyssä ja n klo 04.00 alkoi jostain kuulua bassorummun (?) jytkytystä ja siinähän se loppuyö sitten kuluikin hereillä. Olo oli kuitenkin ihan virkeä 45min bussimatkan jälkeen ja 07.00 törähti lähtölaukaus. Varusteena lyhythihainen paita, irtohihat (aamulla vielä alle 10C), jotka jäivät Oulankaan, lyhyet juoksutrikoot ja Hoka ATR Challengerit. Tavoitteena oli olla n. 10.15 Oulangassa ja juoksu sujui hyvin kevyesti – ensimmäisiä hienoja maisemia oli jo alkutaipaleella. Jälkikäteen pallukoita katsellen olimme lähtökohtaisesti liian lähellä kärkeä alussa, mutta homma sujui niin mikäs siinä. Jossain klo 09.00 kieppeillä syntyi ajatus että olisimme Oulangassa klo 10.00 kannustamassa naisväkeä lähtölaukauksessa mutta sovimme että ei oteta siitä stressiä. Oulankaan (n. 27km) saavuimme kuitenkin ”vasta” 10.06 ja dropbag- ruokailuun / tuhrailuun meni 10min (liikaa), mutta karjalanpiirakka x 2 ja pari suklaapatukkaa upposivat sulavasti. Jo alusta lähtien olin keskittynyt tankkaamiseen ja Oulankaan mennessä geeliä on oli mennyt 5kpl ja nestettä kaikki 3 litraa. Sieltä 3l lisää mukaan. Videokuvaa GoProlla sain otettua ihan mukavasti hienoista maisemista ja juoksusta mutta mitä pidemmälle kisa edistyi sitä vähemmän jaksoi kaivaa sitä repun taskusta. Ennen Oulankaa juoksukaverini oli varoitellut pari kertaa sykkeistään ja otimme hieman rauhallisemmin alkupätkän sieltä. 80km kilpailijoita meni pari kolme ohitsemme siinä ja 35km kohdalla kaverilleni tuli ensimmäinen kramppi. Käveltiin siinä yhdessä ja hölkättiin vähän välillä. Itse olin totaalisen täynnä virtaa ja puolenvälin (41km/41km kyltti) jälkeen oli vaikea yhteinen päätös erkaantua syntynyt. Lämmin halaus ja sopimus että maalissa tavataan. Siinä oli joku 35km matkaa maaliin kun 80km kisailijoiden selät alkoivat taas tulla vastaan. Homma rullasi todella hyvin ja ohitin useampia edellämenneitä (sijoitus kuulemma 23 => 15 tällä välillä). 55km kilpailijoita oli jonkin verran ilmestynyt eteen ja Kitkajoen hienoissa maisemissa siinä penkalla oli oikein ruuhkaakin mutta tässä oli ihan hyvä mahdollisuus itsellenkin liittyä letkaan ja ottaa iisimmin. Hienoa yhteishenkeä ja mukavaa juttua yhdessä oli kaikilla matkan pituudesta riippumatta! Kitkan jälkeen (50km juostu) alkoi ilmeentyä ensimmäisiä tunteita että ultrakisassa ollaan. Tapasin naisten 80km kolmosen jolla oli ollut pahoinvointia ja sovittiin että tulee peesissäni podiumille (näin lopulta oli käynytkin – terkut ja onneksi olkoon!). 31km ja 53km kisaajien letkaa syntyi yhä enemmän ennen Juumaa ja siinä porukassa mentiin niin että minä vedin pääasiassa. Juttua lensi nyt paljon vähemmän kun väsytti jo jonkin verran. Repussa oleva kännykkäni piippaili suht tiheään (nyballe ja isille kiitos väliaikatiedoista joita en tosin kisan aikana alkanut lukemaan). Juumassa munasin huollossa aika pahasti. Porukkaa oli kuin pipoa ja jonottamisen lisäksi olin jo niin väsynyt että en meinannut saada juomasäiliötäni millään kiinni. Pari- kolme minuuttia sitä riuhdoin ja kirosin ja olin jo pyytämässä apua kun tajusin että olin taittanut sen yläosan väärinpäin. Kymmeniä kertoja tehty juttu joka ei väsyneenä vaan onnistu. Metsässä olin myös nähnyt mummon marjamättäällä joka olikin todellisuudessa iso kanto. Muutakin ”porukkaa” tapasin syrjäsilmällä siellä korvessa ja pari juurta muuttui kyykärmeiksi joita piti väistellä (normisettiä kuulemma). Juumasta Kumpuvaaralle meni vielä ihan hyvin mutta nyt jo käveltiin vähän lievempiäkin ylämäkiä. Ohitin kuitenkin edelleen luultavasti lyhyempien matkojen porukkaa. Ruuhkaa reissussa ei kuitenkaan mielestäni ollut. Kumpuvaaran jälkeen Konttasen päällä tuli yksi pieni harha näköalapolulle mutta huutelemalla löysin takaisin reitille. Siinä viimeisen 15km pummipaikassa (jossa mrs Kiljander oli mennyt ihan kunnolla vipuun) huudeltiin porukkaa sieltä mäestä takaisin reitille. Paljon oli juuri siinä risteyksessä tullut ongelmia ja se oli ainoa paikka missä reittimerkinnöissä oli parannettavaa. Näiden pummien jälkeen järjestäjät olivat käyneet kuulemma korjaamassa merkinnät kesken kisan Viimeinen 10km on sitä ihan saamarin vaikeaa nousua ja laskua ja pelimerkit alkoivat olla itselläni pöydässä ja tiesin että kisa oli mennyt hyvin, joten menin hitaasti ja varmasti kävellen pääosin. Helpossa kohdassa hieman hölkkää. Konttasen huoltoon alas tulin jo varsin heikossa hapessa. 3 litraa juomaa Juumasta oli loppunut jo kolme kilometriä aikaisemmin ja koko reissulla tippui n. 10-11l yhteensä. Sää oli upea koko päivän mutta ei kuitenkaan liian kuuma, mutta juoda piti paljon. Geelit menivät alas enää tippa kerrallaan ja ainoa juoma joka kiinnosti lopussa oli vesi. Vettä join sitten 1l yhdellä kulauksella Konttaisessa. Vilkaisin kellosta siinä särpiessä että 1h20min olisi aikaa alle 11h suoritukseen. Muistin edelliseltä vuodelta että 1h15min meni aikaa viimeiseen 6.5km matkaan joten ei muuta kuin yrittämään. Portaissa joutui jo pari kertaa puuskuttamaan ja yksi 80km kisaaja kuittasi minusta uudelleen ohi. Kuten tyypillistä, Valtavaara ei vain suostunut tulemaan ja aina piti mennä vielä yhdelle huipulle ennen kuin sinne päästiin. Suunnattoman rankkaa ja pahaa teki vaikka maisemat olivat fantastiset. Olin 11h:n aikataulusta siinä jo hieman jäljessä mutta toisaalta tästä eteenpäin oli sitten jo pätkiä missä pystyi ihan juoksemaan. 500 metriä ennen maalia aikaa oli kuitenkin vielä joku 5-6min 11h alitukseen ja sieltä tultiin hyvällä jalalla alamäkeen aikaan 10.57 ja risat. Näemmä menin tänä vuonna lähes minuutilleen samaan aikaan (n.7.50+) sen 53/55km kuin viime vuonna mutta pohjilla oli nyt 3h6min juoksua Oulankaan. Sen verran on siis kunto kasvanut. Suuri syy on tässä varmasti huhtikuun maralle talvella tehty valmistautuminen sekä jonkinlaisen mäkitreenin (kiitos nyba!) mukaanotto. Maalissa tavoilleni uskollisesti eläimellinen huuto ja tuuletus. En olisi voinut kuvitellakaan (vmaksin, jamon ja isin veikkauksista huolimatta) tällaista suonenvetopäivää itselleni. Sijoitus taisi olla 16/114. Antaa paljon positiivistä energiaa jatkoon ja lähes epäuskoinen olo on tuosta. Mrs Kiljanderilla meni myös 53km hienosti. Upea päivä molemmilla vaimon muutaman minuutin pummista huolimatta. Polvisärky oli matkassa alkutaipaleella mutta meni ohi tai unohtui Oulangan jälkeen. Viime yönä heräsin jomotukseen illallaotetusta särkylääkkeestä huolimatta. Menin Hoka ATR Challengereilla koko matkan ja kengät olivat todella hyvät, mutta hajosivat pohjasta minkä huomasin vasta maalissa. Totaalinen pohjan repeämä enkä osaa sanoa mahtaako suutari noita melko uusia kenkiä saada parsittua kasaan. Harmi. Nyt sunnuntaina täällä on +22C ja käytiin uudestaaan Rukan huipulla käppäilemässä fiilistelemässä viimeistä kilsaa ennen lennon lähtöä. Paluu arkeen ja katsotaan miten tästä kohti Pallasta. 134km tuntuu ylitsepääsemättömältä haasteelta tällä hetkellä. Kiitos kannustajille ja järjestäjille. Todella hienosti hoitivat Eppu & co lähes 1000 osallistujaa Rukalla!
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy