Sivustohaku

http://kilpailukalenteri.fi/?cs=16&nid=20962 06.01. klo 11:00 alkaen: M: 60m, 200m, 1000m, 3000m, korkeus N: 60m, 200m, 1000m, 3000m, korkeus N17: kiekko P15: 60m, 200m, 1000m, korkeus, kiekko T15: 60m, 200m, 1000m, korkeus, kiekko P13: 60m, 200m, 1000m, korkeus, kiekko T13: 60m, 200m, 1000m, korkeus, kiekko P11: 60m, 1000m, korkeus, kiekko T11: 60m, 1000m, korkeus, kiekko P9: 600m, pituus T9: 600m, pituus Itse mietiskelen vielä 1000m ja 3000m välillä. Ainahan tietty on mahdollista juosta molemmat.

Viime sunnuntaina 19.7.2015 juostiin järjestyksessään ensimmäinen Repovesi Trail Run Repoveden kansallispuistossa. Ajattelin avata kisasta ketjun näin takautuvasti ja kirjoittaa kisasta lyhyen raportin, jos joku kaipaa kisasta tietoa tulevia vuosia varten. Repovesi Trail Runin matkat olivat 5 km, 10 km ja 21 km. Tapahtuma painottui kuntotapahtumaksi, mutta mukana oli myös kilpasarja. Järjestäjinä tapahtumassa olivat käsittääkseni Kouvolan Suunnistajat ja Kouvolan Varuskunnan Urheilijat. Kilpailukeskuksena toimi Tervajärven sisääntuloportti ja sen parkkipaikka, joka oli jo tälläk osallistujamäärällä (kaikki sarjat ja matkat huomioiden 80 osallistujaa) jo aikalailla täynnä. Tässä linkki tapahtuman verkkosivuille, josta löytyy tarkempaa tietoa kisasta, kuten kartat reiteistä. Itse juoksin kisassa 21 km reitin, joka kuitenkin gps-mittauksen perusteella oli noin 19,5 km. Reitti kierteli mm. Tervajärven ympäri ja sen pohjoispuolella. Reitti oli hyvin monipuolinen ja oikein mukava juosta. Paikoin reitti oli ainakin tällaisen kuntoilijan mittapuulla hyvinkin tekninen. Paikoin reitillä pääsee juoksemaan suht leveää ja tasaista hiekkatietä, mutta paikoin vedetään hyvin kapeaa ja kiemurtelevaa polkua kera juurakoiden ja kivien. Osa reitistä kulki kallioilla. Pitkospuita oli myös jonkin verran ja rappusia muutamassa kohdassa reittiä. Pitkospuut olivat paikoin läpimädät ja sateen jäljilta todella liukkaat, mutta onneksi monessa kohtaa pystyi vetämään pitkospuiden vierellä. Reitiltä löytyy tasaisiakin pätkiä, joissa vauhti pääsee kiihtymään kuntoilijallakin. Vastapainoksi on ihan riittävästi korkeuseroja, joissa tällaisen vähemmän kokeneen ja ei niin osaavan polkujuoksijan meno tyssäsi ja muuttui kävelyksi. Reitillä ei ole luonnollisesti mitään pitkiä uuvuttavia nousuja vaan lähinnä lyhyitä jyrkähköjä nousuja ja laskuja. Haastetta varmasti riitti myös kokeneemmillekin polkujuoksijoille. Ensimmäisen kisan voitti huippusuunnistaja Jonne Lakanen ajalla 1.38.07, joka on mielestäni melkosen käsittämätön aika. Reitillä oli kahdessa kohtaa vesihuolto, mutta nämä huoltopisteet ohitettiin 21 km:n kisassa kolmeen kertaan, joten huolto oli kyllä ihan riittävä. Ajanotto tapahtui Emit-järjestelmällä eli jokainen kantoi sormessaan emit-korttia, jota leimailtiin muutaman kerran juoksun aikana ja lopuksi maalissa. Emit-systeemi toimi tällaisessa kisassa oikein hyvin. Kisa oli mielestäni ensikertalaisilta kaikin puolin hyvin järjestetty. Osallistumismaksu ennakkoon oli 30 euroa, mikä ei ollut paha, kun vastineeksi sai mm. hyvin merkityn reitin, vesipisteet, ajanoton ja maalissa juomaa ja sämpylää/pullaa. Itselleni ei kantautunut tietoa, että jengi olisi harhautunut pahasti reitiltä. Muutamista lyhyistä pummeista kuulin, mutta esim. itse pysyin koko ajan reitillä. Toki mulle reitti oli yhdeltä vaellusreitiltä osaksi tuttu. Suosittelen siis mieluusti tätä tapahtumaa ja toivottavasti se järjestetään jatkossakin. Tuota 21 km reittiä tai Tervajärven ympäri menevää reittiä kannattaa myös käydä juoksemassa ihan ilman kisaakin. Sopii esimerkiksi mainioksi treenipaikaksi meille etelän juoksijoille esim. Vaarojen maratonia varten. Reitiltä löytyy yksi kaivo, josta voi täydennellä vesivarantoja.

3 suomalaista . jäätävää katseltavaa...

Myydään hyviä kisa/harjoitussuksia. 1. Salomon S-lab skate, pakkaskelin suksi. Hionta suora matala 7. ei siteitä. NNN-exelerator kisko, johon siteen voi asentaa työntämällä. Pohja virheettömässä kunnossa ja kelivoideltuna valmiina ladulle. Salomon tallihiihtäjä Jari Mäkelän vanha suksi (http://tulokset.hiihtoliitto.fi/urheilijat/jari-makela-1/) 2. Fischer RCS skate plus. kostealle/0-kelin suksi. Hiottu em kelille vinokuvio ja uunipohjustettu Sportin muhoksella. Muutama naarmu pohjassa jotka eivät kokonaan lähteneet hiotuksessa. Sis Rottefella R4 siteen kiskolla. Keijo Kurttilan vanha suksi. 3. Peltonen Supra WCR WSB trasparenttipohja. Märälle ja likaiselle lumelle. Suora 7 kuvio. Pohja virheettömässä kunnossa. ei sisällä siteitä. suksessa NNN-kisko mihin siteen voi asentaa työntämällä. Kaikki sukset 80kiloiselle +-5kg. Suksien hinta 180Eur/pari yhteystiedot saa yv:llä. Sukset Oulussa

Keskiviikkona pidin vaparin ja kun torstaina oltiin liikkeellä, niin päätin tehdä viimeisen kovan rataharjoituksen ennen ensi viikon 800m kisaa jo torstaina perjantain sijasta. Tähän vaikutti myös se seikka että Adidas Ambition piikkarini olivat saapuneet ja himotti lähteä niitä testaamaan. No, alkuverkkana Ace4:lla 3 km @ 3:53/km ja melko jäykkää oli meno, jalat ei tuntuneet palautuneen tiistaisesta vielä riittävästi. Sitten vaihto pikkareihin ja Adidas Ambition piikkareilla pikkasen alkuun kevyttä jotta saan jonkun tuntuman niihin. Kevyiltä ja ennen muuta tasapainoisilta ja vakailta tossut tuntuivat, näillä ei juoksua ja askellusta tarvitse ottaa varovasti, kaatumisvaara on pieni. Erinomaiset tossut. Aivan toista siis kuin Arriboilla joilla olin kaatua parikin kertaa, niin epävakaan oloiset ne ovat. Tarkoitus oli paljastuneesta huonosta palautumisesta huolimatta juosta 6x200m, palkkarina 2 min. hölkkää. Ekat 2 vetoa menivät kyllä ihan aiottua kisavauhtia, mutta sitten väsymys alkoi tuntua ja näkyä ajoissa. Raskasta oli meno kahden vedon jälkeen. Olinkin jättää vedot kolmeen, mutta tein sitten kuitenkin aiotut kuusi. Kyllä tämä nyt vaatii lepoa ja vain kevyttä juoksua ennen kisaa. 200m vedot torstaina: 1. 29,20 2. 29,87 3. 31,87 4. 35,55 5. 34,82 6. 34,04 Yhteensä torstaina juoksua 9,35 km, joista 6,1 km Ace4:lla ja 3,25 km Adidas Ambitioneilla.

Puolittaisella telakalla olen ollut sitten epäonnisen OriRunin jälkeen, harjoittelemaan ei ole pystynyt kuin ajoittain. Käytännössä yhden hyvän harjoitusviikon olen pystynyt juoksemaan. Ja kun Linnahölkkä ja Forssan Ratakymppikin jäivät nilkkavaivan ja revähtäneen oikean etureiden vuoksi väliin, niin päätettiin sitten lähteä Porin Jazz-hölkkään. Odotusarvo ei siis ollut kovinkaan korkea, vaivoja kun on piisannut ihan liikaakin. Koska oikea etureisi vaivasi edelleen, niin edellinen päivä oli täysin lepoa. Aikaisin aamulla sitten matkaan lähdettiin koko perheen voimin. Kun oltiin tankattukin jo valmiiksi, niin ajettiin ilman pysähdyksiä Poriin ja äkkiäkös se tapahtumapaikkakin löytyi. Ei muuta kuin ilmoittautumaan, numerolappu jo valmiiksi rintaan, juoksukamat päälle ja alkuverkalle. Jalkoihin laitoin juuri hankkimani Asicsin Hyperspeed 6:t, jotka ainakin liikkeessä vaikuttivat nopeilta ja vaivattoman kevyiltä juosta. 4,5 kilsaa alkuverkkaa ja hyvissä ajoin lähtöpaikalle. Lämmintä oli, kun Tampereella oli satanut lähipäivät, niin Porissa ei sateesta ollut tietoakaan. Vatsavaivoja oli runsaasti alkuverkan aikana ja toivoin niiden loppuvan ja hieman vatsa asettuikin, hetkiseksi. Juoksu alkoi ja Mahlamäen Jouko ampaisi heti alun jälkeen kärkeen ja minä tietysti iskeydyin kantaan. Alussa juostiin pehmeällä hiekkatiellä jolla Hyperspeedit toimivat kuin unelma ja pian siirryttiin asfaltille. Noin 3:10/km vauhtia mentiin ja hieman jouduin sipsuttaan ja hidasteleen sillalle tultaessa, kärkeen en kuitenkaa tohtinut mennä. Jotain 800m juostuamme tultiin sitten lyhyeen nousuun ja jokin aika sitten revähtänyt oikea etureisi kramppasi siinä heti ja jouduin antaan periksi, Mahlamäki karkasi. Pystyin hetken menoa rauhoiteltuani kuitenkin jatkamaan, mutta muu joukko tietenkin saavutti minut ja kolme tyyppiä painui ohi. Tasaista asfalttia ja hetken päästä pikkuinen nousu ja loivaa alamäkeä. Mukavan runsaasti oli katsojia kannustamassa juoksijoiden menoa. Pian tuli jyrkkä käännös vasempaan ja kohta saavuttiin taas hiekkatie osuudelle. Ekat 2 kilsaa täyttyi ja aikaa oli mennyt 7 minuuttia ja rapiat. Takaa joku juoksija tuli rinnalle ja kiristin hieman, mutta oikean etureiden kipuloidessa oli sitten pakko antaa periksi ja tyyppi meni ohi. Puolessavälissä saavuttiin sitten metsäiselle kinttupolku-osuudelle, kantoja törrötteli maasta ja tarkkana sai olla. Vatsavaivat myös palasivat kolmannen kilsan lopulla ja hetken ajattelin keskeyttää. Hylkäsin sen ajatuksen ja päätin vain hölkötellä, josko vatsavaivat loppuisivat. Ne vain pahenivat ja kun etureisikin vaivasi, niin kun sukellettiin metsästää taas hiekkatielle ohitti ensin juokseva kaksikko mies ja nainen minut ja sen jälkeen vielä kaksi miesjuoksijaa paineli ohi. Vilkaisin mittaria ja näin kuinka järkyttävän hitaasti nyt juoksin ja kirsitin väkisin vauhtia. Ohitin minut hetki sitten ohittaneet 2 miesjuoksijaa ja juoksin nainen/mies kaksikon peesiin. Näin sitten juostiin seuraavat kilsat kapealla metsäpolulla, ohi ei päässyt/mahtunut ja päätin vain peesailla ja yrittää lopussa ohi. Aivan lopussa nousussa tossut hieman lipesivät ja kaksikko sai otettua hieman kaulaa ja maali oli jo lähestymässä. Samaan aikaan takaa tuli joku sinipaitainen juoksija loppukiriin, ehkä jotain 4:00/km vauhtia ohi minusta. Ajattelin että mitä ihmettä, eihän tuo ole mikään oikea loppukiri ja laitoin uuden vaihteen silmään. Läheskään täysiä ei tarvinnut juosta, menin heittämällä ohi ilmankin. Loppuaika painui tällä 7,7km reitillä kuitenkin päälle 30 minuutin, eli virallinen loppuaikani oli 30:23 min. Ei siis kulkenut, mutta viime aikojen telakoiden jälkeen en muuta odottanutkaan. Palvelu 8 Tunnelma 9 Erittäin hyvä, joskaan ei voita Teivocupia. Hinta 8 Ihan kohdillaan. Järjestelyt 9 Toimivat hyvin kaikin puolin. Reitti 7,5 Puolet nopeaa ja hyvin juostavaa ja toiset puolet taas hankalaa kinttupolkua, siksi ei voi antaa tätä enempää pisteitä reitistä. Yhteensä siis 41,5 pistettä. +Sopii erittäin hyvin myös lapsiperheille Porin kaupungin leikkipuiston läheisyyden vuoksi.

Sunnuntaina käytiin koko perheen voimin kesän toisessa maastojuoksutapahtumassa, eli Orirunissa. Kivassa, lämpimässä kelissä sai ilon juosta, olisko joku +22-23 ollut?  Ilmoittautuessa oli kohtelu varsin tylyä, tuntui siltä että ilmoittautujia vastaanottamassa/rahastamassa ollutta lihavaa tummahiuksista tyttöä ei kiinnostanut palvella kaikkia juoksemaan tulevia, juoksijan "pärstäkerroin" näytti ilmeisesti vaikuttavan. Orirunissa oli ilmeisesti sitten hänen mielestään jonkinlainen naamaraja. Tyttö ei vaivautunut edes katsomaan minua silmiin kun lähestyin, eikä vastannut mitään kun tervehdin ja vasta uudestaan sinnikkäästi tervehtiessäni ja sanottuani että "olisin kympille tulossa", nosti hän hitaasti ja veltosti katseensa. Surkeaa asiakaspalvelua siis. On erittäin epäurheilijamaista, epäammattimaista ja ennen muuta lapsellista käytöstä syrjiä jotakuta maksavaa asiakasta, vain sen vuoksi että ei satu pitämään tämän ulkonäöstä. Tyttö oli ilmeisesti järjestävän kuntokeskuksen työntekijä.  Tämä näissä erittäin harrastelijamaisesti järjestetyissä tapahtumissa juuri on vikana, epäoleelliset asiat (kuten kilpailijan ulkonäkö) varastavat huomion niiltä oikeasti tärkeimmiltä, eli kilpailijoiden suorituksilta ja ajoilta joita he juoksevat.  Pienen etsimisen jälkeen pukuhuone löytyi, vaikka sitä ei ollut merkitty mitenkään. Pikkasen tuuli ja laitoinkin mahdollisimman kireät vaatteet ylleni, minimoidakseni tuulen vaikutukset. Vaihdoin äkkiä vaatteet ylleni, pukuhuoneen vessa oli valitettavasti tukossa ja jouduin käymään yleisö-WC:ssä. Sitten alkuverkkaa tekemään ja siinä huomasin reitin olevan melko vaativa, jo alussa oli jyrkkä, ainakin reilun 300 metrin nousu, kilometrin juostuani käännyin takaisin ja juoksin vielä yhteensä 3 kilsaa täyteen. Lähtöön ei varsinaisesti kuulutettu ja olin myöhästyä kympin startista. Kaikki järjestelyt eivät siis toimineet toivotulla tavalla. Pukuhuoneita sai etsiä ja vessa oli tukossa.  Juoksu alkoi ja alun jyrkkä nousu ei sitten tuntunutkaan jaloissa juurikaan, kun otin sen hitaasti ja varovaisesti. Minun lisäkseni pääryhmässä oli aluksi 6 muuta juoksijaa ja kun huomasin että kenelläkään ei ollut mitään vetohaluja, vaan juoksu oli melkoisen verkkaista, niin päätin tehdä irtioton että saisin edes muutaman tyypin tiputettua kärkiryhmästä. Eli päätin juosta niitä omia vahvuuksiani hyödyntäen, tasaisella ja alamäissä olen loistava, mutta nousuissa taas heikko. Alun hidasvauhtisen nousun jälkeen painuin melko pian kärkeen, lisäsin vauhtia roimasti tasaisella ja loivissa alamäissä ja sain kuin sainkin tehtyä eroa muihin, eli onnistuin irtiotossani. Lopulta, pitkässä ja jyrkässä ylämäissä ensin kaksikko ja heti heidän perässään vielä yksi juoksija saavutti minut ja menivät saman tien ohi. Sain kuitenkin kolme alun kuudesta tyypistä tiputettua rohkeasti juoksemalla. Jatkoin edelleen omiin vahvuuksiini luottaen, sen minkä jäin nousuissa, sain aina kiinni alamäissä ja tasaisella ja jopa saavutin kolmosena juoksevaa. 5,5 kilsan kohdalla sitten nousin kolmanneksi ja lisäsin samantien hieman vauhtia. Reitin vaihteleva, pehmeä alusta (kuntorataa, juuripolkuja, pururataa, soraa) vaikeuttivat juoksua ja ponnistusta. Lopun nousuissa pyrin käyttämään käsiäni enemmän ja vauhti kasvoi.  Ohittelin 15 minuuttia aiemmin lähteneitä puolimaratoonareita ja panin parastani. Ja tästä on vielä sanottava, että oli täydellinen virharviointi laittaa puolimaratoonarit ja kympin juoksijat samalle reitille ja lähtemään noin lähekkäin toisiaan. Kun puolimaratoonarit starttasivat klo 11:30, niin kympin juoksijat lähtivät jo 11:45, aivan liian aikaisin. Sillä kympin kärki juoksi kolme minuuttia kovempaa vauhtia/km kuin hitaat puolimaratoonarit ja itsekin saavutin jo joskus viiden kilsan haminoilla yhdessä juoksevan puolimaratoonari nelikon joka juoksi rinnakkain ja jätti hyvin vähän tilaa ohitukselle. Toki vielä senkin jälkeen ohitin vielä mm. yhden puolimaratoonarin ylämäessä, tilaa oli silloin yllin kyllin. Kisassa selvästi nopeammille täytyisi ymmärtää antaa tilaa. Rinnakkain juokseminen ahtaalla pururadalla hällä väliä tyyliin ei kuulu juoksukisaan, eikä ole sitä toisten huomioon ottamista ja urheilullisuutta jota itse arvostan. Osa juoksijoista nimittäin kisasi Orivedellä ihan tosissaan.  Ja tämä kaikki olisi vältetty ihan vain sillä, että olisi laitettu kympin juoksijat lähtemään 15 minuuttia myöhemmin, eli tasan klo 12.   Sitten tultiin lopun jyrkkään laskuun, alle 1km matkaa maaliin, yritin juosta sen mahdollisimman kovaa, jyrkkyydestä piittaamatta ja vauhtini kasvoi. Yhtäkkiä tunsin kuinka lensin lensin halki ilman ja seuraavaksi olin maassa polvillani, toisen kyynärpään sain sentään eteen, enkä lyönyt päätäni. Yritin nousta heti, aikaa hukkaamatta, mutta jouduin jostain syystä nousemaan varovasti. Yritin juosta ja se onneksi onnistui, enkä joutunut keskeyttämään. Juoksin varovaisesti lopun alamäen ja saavuin viimeiselle osuudelle, hiekkakentälle ja juoksin vain maaliin. Sain mitalin ja tuotepussin käteeni. Mitali oli ihan ok, mutta tuotepussi ihan rupuinen, sisältäen vain banaanin, Teho-energiapatukan ja Teho-urheilujuoman. Sijoituksestahan ei tässä juoksussa ketään palkittu, vaan kaikki osallistujat saivat samat jutut.  Virallinen loppuaikani oli 39:25 min., sijoitus yleisen sarjan 3. ja tossuina Adios Boost 2:t, +23, erinomainen sää. Tutkailin maalissa vaurioitani ja niin molemmat polveni, kuin oikea kyynärpää ja vasen olkapääkin olivat auki. Myös nilkkani kipuloi. Päätin mennä pesemään mutaiset haavani suihkuttelin lopulta pukuhuoneen viereisessä kylpyhuoneessa itseäni tovin. Loppuverkkaa vielä 7,5 km ja sitten takaisin autolle ja lähdettiin ajelemaan kotiin. Kotona sitten huomasin/tunsin nilkkani kipuloivan entistä pahemmin, otin Buranan ja hieroin siihen Trombosol Fortea. Illan aikana oikea nilkka turposi silti suureksi, vaikka itse kipu laantuikin.  Mutta joo, maastojuoksu on vaarallinen ja rankka laji, jyrkät mäet haluaa ottaa varovasti, niihin liittyvien riskien vuoksi ja silti ne juoksee usein liiankin lujaa.  Kokonaisuutena Orirunista jäi huono maku suuhun. Jos nyt kiteytän tämän, niin sanoisin että Orirun on harrastelijamaisesti järjestetty ja ylihinnoiteltu kylähölkkä, negatiivista olivat mm. muutama paha järjestelyissä tapahtunut moka, sekä tyly kohtelu jota koin ilmoittautuessani. Ja varsinkin ilmapiiriltään epäurheilijamaisin ja huonoin kaikista niistä kymmenistä juoksutapahtumista joihin olen osallistunut vuosien varrella.

Itse aloitin juoksu-urani aikoinaan nuorena 800m juoksijana ja mailerina ja henkisesti olen aina maileri ollutkin, niin myös juoksutyyliltäni. Ja viikonlopun jälkeen tein päätöksen palata noille matkoille loppukesästä. Juhannusviikonloppuna kävin nimittäin erään 7km maastojuoksun ja se meni aivan penkin alle. Täysi fiasko siis. Selitellähän aina voi, tyyliin harjoitusta pehmeällä pururadalla/soralla ei juurikaan ollut, reitti oli pahoine nousuineen yyber vaikea, tai jotain muuta vastaavaa. Kylmä fakta on kuitenkin se, että edes runsaalla harjoittelulla tuskin onnistuisin ikinä maastojuoksussa. Pitka mailerinaskeleeni joka toimii tasaisella asfaltilla ja radalla, ei toimi millään maastossa, ei vaikka kuinka treenaisin. Ennen kisaa tein vajaan kolmen kilsan alkuverkan ja huomasin kuinka raskas reitti on, nousuja riitti. No, sitten kisa alkoi. Ekaa kertaa etenin upouusilla Adios Boost 2:sillani. Juoksin alussa kolmantena, nousuja oli jo alussa, vilkaisin mittaria ja se näytti että mentiin 3:19/km vauhtia. Lisäsin hiukan vauhtia ja siirryin toiseksi. Ekan kilsan lopun pahat nousut veivät vauhdit ja tipuin taas kolmanneksi. Ekan kilsan jälkeen nousut tuntuivat vain pahenevan ja ekat 2 kilsaa veivät lopulta 7:27, eli noin 3:43/km vauhtia mentiin se. Tämä oli minulle vielä melko hidasta vauhtia, niin kisassa kuin treeneissäkin olen juossut paljon paljon kovempaa ekan kaksitonnisen ja usein. Kolmannella kilsalla alkoivat sitten todelliset vaikeudet. Jalat menivät täysin jumiin vaativissa nousuissa. Jonkinlaisen vauhdin sain sentään pidettyä ja puolimatkaan tulin kaikkien sarjojen juoksijoista viidentenä. Toinen puolikas oli sitten yksi vaikeimpia koskaan, yritin totaalisen jäykillä jaloilla juosta ja jouduin lähes kävelemään jyrkimmässä mäessä. Kun tavoite oli juosta alle 4:00/km vauhtia koko pätkä, niin maalissa mittari näytti keskivauhtia 4:10/km. No, nyt olisi tietenkin hyvä aika haukkua mittari maan rakooon ja väittää että oikeasti juoksin muka kovempaa. Ja jos olisin heikko ihminen, niin tekisin. Mutta kyllä se mittari karun totuuden vain näyttää, maastossa ei kulje.  Silti ensi viikonloppuna juoksen todennäköisesti kympin maastokisan Orirunissa Orivedellä, eikä reitti ainakaan vaikeampi voi olla kuin viikonlopun maastokisassa. 3:40-3:45/km vauhtia avaan sielläkin ekat kilsat ja loput sitten niillä voimilla mitä jäljellä on. Penkin allehan sekin kisa mennee, mutta kun on niin lähellä, niin käydään nyt juoksemassa. Tossuvalinta on vielä mietinnässä, Ace1:t toimivat loistavasti jokin aika sitten juoksemallani omalla 9,6 km lenkillä (3:56/km), eivätkä ole yhtä tunnottomat kuin juuri hankkimani Adios Boost2:t. Eli onko aivan huono idea ajatella että juoksisinkin maastokympin Ace1:llä Adios Boost2:n sijasta? Tossut ovat tosin ärsyttävän kapeat, mutta silti saattaisivat toimia Adios Boosteja paremmin. Viimeistelynä perjantaina tai lauantaina lyhyitä vetoja, eli 300m tai 400m vetoja joilla haen tarvittavaa herkkyyttä Oriruniin. Â