Pyöräilylehden 5/2017 kolumnisti Alexander Stubb raportoi Frankfurtin maratonistaan otsikolla "Se ensimmäinen kunnon seinä". Harjoittelu oli mennyt hyvin ja päivän kunnon piti olla OK. Seinä tuli kuitenkin vastaan. Puolikkaat olivat 1.30 ja 1.49, siis vähän keskivertoa pahempi sippaus. A analysoi syytä tähän: "Tiedän tasan tarkkaan, miksi juoksu meni penkin alle. Olin jättänyt punttitreenit lian vähälle. Kilometrejä oli kyllä enemmän, mutta core ei vain pysynyt kasassa. Maraton ei ole kiinni sydämestä ja sykkeestä vaan raa'asta voimasta."
Pidättekö tällaista arviota oikeana? Itse arvelisin, ettei ukko ollut tavoitteeseensa nähden sittenkään harjoitellut riittävästi. Tai toisin sanottuna tavoite oli liian kunnianhimoinen ja alkuvauhti liian kova.