Sivustohaku

Kertokaapa kokemuksianne maksimisykkeen kehityksestä iän myötä! Yleinen väite on, että maksimisyke laskee noin yhden pykälän joka ikävuosi. Tämä perustuu käsittääkseni laajoihin tutkimusaineistoihin väestöstä yleensä. Miten käy aktiiviliikkujalle? Siitä on käsittääkseni aika vähän luotettavaa seurantatietoa. Olen lueskellut Joe Frielin kirjaa "Fast after 50". Hän tuntuu olevan sitä mieltä, että maksimisykkeen lasku ei ole aktiiviharrastajalla välttämättä totta, eikä ainakaan niin nopeaa, kuin yleensä väitetään. Friel ei kirjoita pelkkää mutua, vaan takana on laaja tutustuminen tieteellisiin tutkimuksiin. Oma kokemukseni tukee ainakin jossain määrin Frielin ajatusta. Aloittelin uutta aktiiviharrastamista melko pitkän hyötyliikkumisjakson jälkeen noin kymmenen vuotta sitten. Silloin maksimisykkeeksi sain 167 bpm. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, maksimisyke on noin 175 bpm. En toki väitä, että maksimi varsinaisesti olisi noussut noin paljon. Kyse lienee enemmänkin kyvystä ottaa itsestään kaikki irti. Väittäisin silti, ettei se maksimi ole laskenutkaan tänä aikana. Frielin ajatuskulku aiheesta on suurin piirtein (muistinvaraisesti) tämä: - Ihmisten liikkuminen yleensä vähenee iän myötä ja maksimisyke laskee. Laajat aineistot ja käsitys keskimääräisestä laskuvauhdista perustuvat väestöön keskimäärin, eivät aktiiviurheilijoihin. - Aktiiviliikkujillakin on yleistä muuttaa harjoitteluaan iän myötä leppoisan köpöttelyn (Long Slow Distance) suuntaan. Yläreservi jää pois käytöstä ja enää ei päästä maksimeihin. - Ikääntyvän "aktivistin" pitäisi polarisoida treeniään entistä enemmän. Kevyet tosi keveinä ja huoltavinakin. Erityisesti pitää huolehtia palautumisesta, joka iän myötä hidastuu. Toisaalta pitää panostaa entistä enemmän yläreservin ylläpitoon. Pitää siis tehdä oikeasti kovia treenejä, jottei huippusuorituskyky katoa. Tämä ei siis kuitenkaan tarkoita, etteikö peruskestävyys olisi edelleen tärkeää. Frielin ajatus on kuitenkin, että sitä on rakennettu vuosikymmeniä eikä se katoa yhtä helposti kuin revittelykyky. Tuttavapiirissäni on ikääntyvä yleisurheilija, lajeina esim 60 m juoksu, kolmiloikka, moukari. Hän on harrastanut huipulla nuorena, pitänyt treenitaukoa ruuhkavuosina ja nyt palannut takaisin tositreeniin. Kertoi juuri tehneensä oman kolmiloikkaennätyksensä pari viikkoa ennen 50-vuotispäiväänsä. Tämä on tietysti vähän eri juttu kuin maksimisyke mutta kuitenkin kuvaa ikääntyvän potentiaalia kehittyä oikealla treenillä.

Hei, työkaverini (35 vuotta) haastoi minut (51 vuotta) ja toisen työkaverini (45 vuotta) Malminkartanon mäkijuoksuun. Hänen mukaansa iällä ei ole merkitystä, koska hän on minua tällä hetkellä noin 20 kiloa painavampi, pitäneekö paikkansa?

Googlettamalla löytyi helposti vanha laskuri iän vaikutuksesta (maraton)tulokseen: http://www.marathonguide.com/fitnesscalcs/ageequivalent.cfm Tällä voi sitten lohduttautua jos tavoiteaika jää vuosien kuluessa saavuttamatta :-)