Villikissa

Oon kuullu,et tuol Silvolassa olis hyviä reittejä,mut en vielä oo sinne eksyny. Kesällä ajattelin juosta tästä Vantaanpuistosta,jossa asun, tohon Silvolaan ja kävästä uimassa ja juosta takas.

Mä juoksen vantaankosken viertä, martsari, petikko aluetta. Kiinnostaisi lähteä vaikka kesällä kiertämään petikon metsiä tai petaksen metsäreitit.

Mä söin jouluna ihan ilman huonoa omaatuntoa kaikkea hyvää. En edes liikkunu liialti,mutta ei mulla kyllä paino yhden joulun takia muuttunu suuntaan eikä toiseen.

Mielenkiintoista tässä on se,että miksi juuri yli tunnin kestävä juoksu olisi vaarallista? Eikö kaiken logiikan mukaan kaiken yli tunnin kestävän liikunnan sitten pitäisi olla ihan yhtä tappavaa?

;) ei opi vaikka kuinka halolla päähän lyötäs. Jotkut oppii helpommin joitain asioita ja toiset toisia. Vahvuudet on eri asioissa

Kyllä mun mielestä ainakin tuo pelinlukutaito on älykästä. Ei siihen ihan kaikki pysty

hyi,sairasta. Miten pätkitty ja sahattu luu voi toimia alkuperäistä paremmin?

Niin tuo kyllä saattaa erottaa tavallisen harrastajan kilpaurheilijasta. Mieheni on harrastanut urheilua sm-tasolla ja poikani on kovaa vauhtia menossa sinne. Itse olen aina ihmetellyt tuota "luonteen piirrettä " molemmilla ja mietin aina itsekseni,että helpommallakin voisi itsensä päästää :) Itse olen kilpailuhenkinen ja tykkään ylittää itseäni,mutta se paras huipputulos ei kiinnosta ihan niin paljon,että suorituksen epäonnistuttua harjoittelisin 24/7 jotta seuraavan kerran voittaisin. Se mitä olen huomannut on aivan järjetön periksiantamattomuus, joka on joskus jo rasittavuuten asti pakottava voima molemmilla perheenjäsenilläni.

Mutta periytyykö ne urheilugeenit vai onko niistä suurinosa opittuja asioita, joita lapsi on imenyt perheensä tavasta elää?

tässä muuten löytämäni linkki, jossa hieman aihetta sivuava aihe http://yle.fi/uutiset/huipulle_tahtaavat_nuoret_vain_luulevat_treenaavansa_kovaa/5069898

täysin samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa. Sen takia ne kaikki fyysiset tyypit ei huipulle pääsekkään

Täytyy tähän kommentoida tuota Sinkkosen salibandy juttua eli toki monet tämän ajan huiput ovat aloittaneet pelaamisen vanhana,koska laji on niin uusi ja minun ikäiseni huiput eivät vielä ihan kauhean organisoituneita treenejä pystyneet lapsina harjoittamaan. Laji on myös muuttunut todella paljon tässä 20v, aikana. Toki huipulle pääsee keskitason pelaajatkin, jos vaan intoa ja motivaatiota löytyy (se on olennaisinta tässä asiassa), mutta se ei pois sulje sitä,että jos joku on erittäin lahjakas lapsena, sekä motivoitunut treenaaja pääsee hän huipulle myöskin. Eivät kaikki lahjakkaat lopeta kesken. On oikeastaan täysin sattumaa kenen innostus kestää ja kenen lopahtaa,mutta vaikka lahjakas lopettaisikin niin ei se silti pois sulje sitä,että hän on lahjakas ja tulee aina olemaankin

Mun mielestä lahjakkuus on aivan eri asia kun motivaatio,innostus ja intohimo. Voi olla lahjakas tyyppi,joka olis huippu,jos jaksais treenaa ja sitten motivoitun ja innostunut tyyppi, jolle laji on intohimo, vaikka lahjakkuudelta olisi keskitasoa. Toki tämä keskitason tyyppi voi juurikin intohimon ja motivaation kautta päästä huipulle, mutta jos lahjakas treenaisi samalla intohimolla,niin taatusti olisi tätä keskitason tyyppiä parempi.

ja sitten vielä tuohon ,että lahjakkuus mitataan siinä onko helppoa,kivaa ja vaivatonta haluaisin sanoa,että mielestäni noilla asioilla ei pysty mittaamaan lahjakkuutta. Esim. joku voi pelailla lätkää tai jalkapalloa,se voi olla helppoa,kivaa ja vaivatonta,mutta ei se silti tarkota,että ihminen omaisi lahjoja vaikka nhl-jäälle tai edes sm-tasolle.

mulla isä on nuorena ollut lähes sm-tasoa uinnissa. Miehen suorituksia ei tietenkään voi laskea, koska ne ei periydy mulle ;)