Jump to content
Juoksufoorumi.fi


puttex

Jäsenet
  • Content Count

    14
  • Liittyi

  • Last visited

Community Reputation

70 Excellent

Profile Information

  • Gender
    Male
  • Asuinpaikka
    Espoo

Converted

  • Coopperi
    2940
  • 10km
    43:48
  • Puolimaraton
    1:38:38
  • Maraton
    3:30:27
  • Tavoite
    alle 3:15

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. puttex

    Takaisin tavoitteisiin

    Kahden vuoden blogitauko. Harrastettu hölkkäilyä. Yritin 2017 parennella vauhtia, mutta tulokset jäi. Syksyn tultua tein päätöksen lopettaa liian ohjelmoitu treeni ja mennä kokonaiskuorman ohjaamana. Talvikaudella vapaa-ajan fokus ollut täysin kahden alppijunnun huoltamisessa, siinä ei hirveesti tavoitteellista juoksua ehtinyt tehdä tai siitä ois saanu vaan stressiä. Paljon tullut kyllä itse laskettua, 2017-18 53 hiihtopv ja 2018-19 47 hiihtopäivää (kaikki Lappia, Ruotsia ja Alppeja). Viime syksynä käytiin kyllä tarkastamassa kunto Rantapuolikkaalla ja Itämerimaralla Hangossa. Puolikas meni 1:42 ja rapiat, vähän hiipumista, ja 3.5min 2016 enkoista. Hankoon mentiin vastoin yleistä mielipidettä ja kyllä siellä tuuli niin perhanasti. Kahden kierroksen reitti, jossa jonnekin 33-40km osuudelle osuu kohti lounasta menevä pätkä jolla voi herkutella länsituulella. Viime syksynä sitä oli 8-9m/s. Lähdin vetämään alle 3:35 target aikaan, eli eka puolikas juostiin 1:45:00 tasan. Siis liian kovaa. Noutaja tuli jo 26km kohdalla. Oh boys - voi veljet - kuinka raskasta oli vetää yksin keskellä Täktomin metsiä täysin valot sammuneena. Se toka puolikas 1:57 ja loppuaika siis 3:42:12. Jälkikäteen sanottuna aika hyvin ryssitty juoksu, mun 12. mara, eikä hirveesti ole vuosien varrella viisastuttu. Toisaalta 3:42:12 ei oo ihan paska aika. Viimeisen parin viikon aikana on kypsynyt uljas pläni. Treenaan nyt Janne Holmenin VK-painotteisella mara ohjelmalla kohta 3:30 aikaa tai sen alitusta. Ton löytää Juoksija-lehden sivuilta. Aikaa tiukkaa settiä, katsotaan miten ukko vetää ton. Tällä viikolla painoin maanantaina 10km 49min ja torstaina 10km 0:47:45. Eli 4:57min/km ja 4:46min/km. Jännää ett täysin samalla reitillä sykkeet oli 144 ja 142. Siis kovempaa mennen alemmat! Syy tietystä uudet Adios 4set. Tai tähtien asento. Sunnuntaina vuorossa testijuoksu 20km 4:59 min/km vauhtia. Eli 3 x VKta. Väliin Janne Holmen ehdotti höntsää, työmatkafillaria tms. Kerron muutaman viikon päästä miten toimii. Garminin kello on yo. seonnut. Tai rannesykemittaus ei ole luotettava alkuunkaan, niinkuin tiedämme. Kilpailuennuste on nyt 10km 38min, puolikas 1:24 ja täysmatka 2:56. Oispa hienot ajat. VO Max noussut helmikuun 48ml/kg 56:teen. Jätän noi omaan arvoon, mutta jos edes toi trendi olisi luotettava niin treeni puree. Vantaalla veri punnitaan. https://www.juoksija-lehti.fi/janne-holmenin-maratonohjelmat-kolmella/
  2. puttex

    3v synttärit tänään

    3 vuotta pompusta. En ole ihan juhlatuulella, kausi täytyi aloittaa uudestaan. Helmikuussa kostautui yhdistelmä paljon töitä, paljon treeniä ja mun alppijunnujen kisa- ja leiriviikonloput. Sain flunssan, joka loppui aika nopeasti ja palasin lenkkipoluille. Ehdin olla lähes limaton 5pv, mutta ekan laskupäivän jälkeen Obertauernissa flunssa joko iski takas tai sain uuden viruksen. Rimpuilin vähän vastaan, mutt sitt iski kuume ja siihen jäi laskut. Voi sitä ketutuksen määrää. Ton Itävallan leirin jälkeen vedettiin puolivaloilla vielä toista viikkoa, ja tuli käytännössä kuukauden treenitauko. Paluu treeniin oli masentavaa, viimeisen kahden viikona aikana mulla ollut vasta kaks hyvää treeniä. Niin se vaan menee, kokonaiskuormaa pitäis hallita koska flunssakierteessä häviää paljon enemmän. Bonuksena painonnousu jatkunut, 5kg viime vuoden pohjista joka on aika paljon kannattevaa kauden kisoihin. Täytyy myöntää etten oo ollut pitkään aikaan näin syvällä suossa. Järjellä tiedän ett aina on noustu, mutta tunteella kuitenkin aina mennään. Hyvää pössistä metsästäen. Ja nyt kun kieriskellään tässä tuskissa, niin muutama muistelo siitä maaliskuun päivästä v 2014. Se oli maaliskuinen sunnuntai ja ensimmäinen Tukholman maratonille valmistava 30km lenkki. Edellisenä torstaina oli satanut jäista tihkua ja Sporttiklubin lenkillä minua oli alkanut närästämään. Perjantai palauttavalla lenkillä ei mitään oireiluja. Mutta nyt, 30km lenkillä se närästys alkoi heti, vaikka kyseessä PK vauhtinen lenkki. Oikea olkapää alkoi puutua jossain vaiheessa, paska lenkki ajattelin. Pari kertaa oli pakko pysahtyä ja yrittää röyhtäisemällä lopettaa ketku olo. Mietin mita olin syönyt tai eikö uusi urheilujuoma sopinut mulle. Juoksin koko lenkin, kun sykkeet odotusten mukaiset ja vauhti pysyi suunnitelmassa. 21km kohdalla tosin jouduin repimään sykevyön pois koska se puristi rintaa. Mietin jatkanko matkaa vai lopetanko, mutt päädyin jatkamaan täydet 30km koska niin oli ohjelmassa. Ja koska 30km on aina vähän Via Dolorosa, niin oli varannut musiikiksi tolle lenkille Mozartin Requim kuolinmessun ja Pink Floydin Delicate Sound of Thunder. How spooky. Onko ihmisen alitajunta jotenkin paremmin perillä mitä siellä kehossa tapahtuu? Kaikki ei oo lukeneet tai ei muista tätä tarinaa, mutt juoksin siis ton treenin loppuun asti ja suoritin normaalit huoltohommat kotona. Sitt hyppäsin sohvalle lepäämään ja rupesin googlaamaan oireita ja tuloksella 2/5 oiretta rupesin epäilemään sydäriä. Soitin Jorviin ja kysyin saisinko sillee suht nopeasti EKG:n. Auto alle ja Jorviin jossa kolmen vartin jonotuksen jälkeen EKG joka ei näyttänyt mitään. Sairaanhoitaja sanoi että lääkäri tulkitsee tän sitte ja pisti mut jonoon jossa olin 3 TUNTIA! Kun olin ihan normaalinoloinen (vs kylmähikinen kuolemanpelkoinen kivuissa kierivä). Päivystyksen nuori lääkärikään oikein keksinyt mitään, mutt teetti kuitenkin verikokeet TnT troponiiniarvojen määrittämiseksi. Niitä tunnin odotellessa sain luvan ajaa kotiin syömään illallista. Palasin sairaalaan 22:30 jolloin lääkäri soitti mulle parkkikselle ja pyys äkkiä huoneeseen. Juoksin Jorvin parkkikselta mäen ylös ja sain kuulla ett mut otetaan sisään. Kardiologi Kai Kiilavuori aloitti samantien UAP hoidot, eli aspiriinia, nitroo suoneen ym. Ultralla ei näkynyt mitään ihan tavatonta, ja puhuttiin jostain mikrorepeytymistä. Seuraavana aamuna troponiini arvot oli jatkaneett nousua ja siitä kiirehdittiin äkkiä varjoainekuvaukseen, jossa todettiin tromposyyttien tukkima vasen päävaltimo LAD (eli siis plakki revennyt valtimon seinästä ja sitä paikkamaan tulleet trombosyytit tukkivat myös koko suonen). Ja pallokerhon jäsenyys sieltä tuli, kolme stenttiä pitää siellä nyt auki mestoja. Kardiologii kysyi jälkeenpäin miten helkkarissa mä oon voinut juosta 30km lenkin LAD täysin tukossa ilman rytmihäiriöitä. Ja seuraavan kerran noiden oireiden tultua soitat ambulanssin vartin päästä etkä yritä juosta koko 30km. No oireita ei oo onneks tullut, ja ton tapahtuman jälkeen oon juossut 6 maraa joissa PB parantunut 3:54 => 3:30. Vanhaa tarinaa siis edellä, mutt tässä edelleen ihmetellään tota päivää. Maratonharjoittelu ja -juoksu vaatii kovaa päätä, siinä siirretään kipukynnystä. Ja ne endorfiinit, runner's high. Ainakin noi tulee mieleen, miten sitä voi juosta maraton spessun sydäri päällä. Vähän pelottavaa, kun kuitenkin on kirjoitettu ett silloin kuin pääkoppa käskee lopettaa niin kroppa kyllä jaksaa vielä. Mun tapauksessa ei niin ollut, vähän sattui, mutt koska noi herkkua on ollut? Veljet ja siskot. Glad to be alive. Kaaduin, mutt voitin juoksevan elämäni takaisin. Viivalla nähdään!
  3. Frankfurt oli ja meni. Mietin tässä jaksaako kirjoittaa, mutt dokumentoidaan nyt tämä kausi. Lensin lauantai aamuna mestoille, kävin hakemassa juoksunumeron heti aamusta ja sen sai suht ripeästi vielä klo 11. Pakollisen pussin sai sitten aivan toisesta päästä hallia, ja etukäteen tilatut paidat oli piilotettu keskelle hallia. Kävin vielä ihailemassa maalia, hienompaa näyttämöä seuraavan päivän ennätyksellä saa hakea. Sieltä sitten hotellille, 4 tähden Beethoven (Beethovenstrassa 46), vajaan kilsan päässä startista, 95 EUR huone. H-hetki oli sopivasti talviaikaan siirron takia klo 12 Suomen kesäaikaa, joka sopi minulle mainiosti. Hotellissa oli tasoon nähden juuri odotettu monipuolinen aamiainen klo 6:30 lähtien eli sopiva. Aamu pikkaisen viileä ja kirkas taivas eikä yhtään tuulta. Startissa oli vajaa 10 astetta eli mitä parhain keli. Lähdin matkaan ”vireneissä” ja Tukholman finisher T-paidassa, samassa missä Vantaalla oli tullut 3vk aikaisemmin puolikkaan enkka. 3.loosista eli 3:15-3:30 juoksijoista kesti 3min päästä starttiviivalle. Frankfurttiin lähdettiin siis 5s hitaammalla tavoitevauhdilla kuin Rotterdamiin, tavoitteena saada tuo 3:30 puhki. Aikaisempiin 9 maraan verrattuna ekat 10km oli todella ruuhkaista, mutkissa vauhdit sakkas ja tuli turhia kiihdyttelyjä. Epäilin kyllä Garminin vauhtien luotettavuutta pilvenpiirtäjien keskellä, mutta silti taisin vähän hermoilla. Plan oli juosta vain 500m keskaria tuijottaen siinä hetkessä, mutt oli pakko ruveta seuraamaan kumuloituvaa keskivauhtia. Eka 5km meni 24:33 eli aika 2s alle 24:35 target ajan (4:55min/km) ja toka 24:39. Sitten tuli vapaata baanaa ja kiristin hieman fiiliksissä niin ett puolimatkassa olin 44s edellä aikataulua ajalla 1:43:00, ja edelleen 25k kohdalla 42s edellä. 25k-30k tuli pari huonoa kilsaa, tosin yksi mäkinen kilsa, keskari 5:00min/km mutta oltiin vielä 18s aikataulusta edellä. 30k jälkeen seuraavalla legillä oli pari huonompaa kilsaa ja kisakellon mukaan keskari 5:07 ja 35k kohdalla siis oltiin 41s jäljessä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt seurata paremmin kumuloituvaa keskaria, ja taistella, mutta olin siirtynyt takaisin 500m keskivauhdin tuijotteluun. 35-38k meni vielä 5:17 min/km ja 38-40k meni 5:40min/km; noi kilsat tuhos sen mitä oli jäljellä. Loppupätkä 12min tasan, ei ollut yhtään voimia loppukiriin kuin esim Rotterdamissa, missä vedin viimeiset 2.2km 11:19 eli 40s kovempaa! Maalissa oli valot pois päältä, enpä paljoa nauttinut. Mitä tästä kisasta jäi sitten käteen. Varpaan kynsikin tekee lähtöä, viimeks sössinyt noin 4v sitte. 3:30 alituksen missaus jäi harmittamaan. Kiitos Kuivalaisen keskustelun ja hyvän purun, olo vähän parani. Vedin antaumuksella shampista Finskin busineksessa ja lentoemot piti meitä melkein sankareina. Pieniä syitä epäonnistumiseen löytyy. Alun pumppailut, kellon kanssa pelleily, liian vähän geeliä lopussa, yhden juomapisteen missaus kun muki putos lennossa, coren heikkoudet, … Ei voi edes sanoa Seppo Rädyn viisautta. Ei toi nyt ihan huono kisa ollut, minuutin jäi keväällä juostusta enkasta, mutta kun nyt piti pystyä performoimaan. Maratonien tylyys tuli taas nähtyä, puoli vuotta tehty töitä ja tulos tuhotaan vartissa. Kauden plussiksi pitää laskea Rotterdamissa juostu enkka 3:30:27 yrjöilystä välittämättä. Samoin ehdoton highlight oli Vantaalla puolikkaan enkka 1:38:38 oikein kypsällä juoksulla hyvin tarkkaan targettiin. Hienoja hetkiä oli myös treeneissä. Vaativan valmentajan kehut voi lämmittää pitkään mieltä. Kauden miinuksia oli Rantakymppi ja Runner Twilight puolikas. Molemmissa lähdin keulimaan ja pataan tuli. Eiku leuka rintaan ja kohti uusi pettymyksiä. Tuo ei sovi mun optimistiselle luonteelle. Lähdetään korjaamaan. Olen onnistunut syömään 3kg painoa ylös kesästä lähtien, tuo ei helpota juoksua, nyt taulussa 79kg (181cm). Target: 75kg. Sitten haluaisin hakea vapariuinnin kautta coreen voimaa, kun niin helpolla lintsaan coretreenissä. Kolmanneksi päätettiin lyödä maratonjuoksu vähäks aikaa poikki ja lähteä hakemaan lyhyemmiltä matkoilta vauhtireserviä. Palataan asiaan sitte vuoden päästä.
  4. 3:31:44. 35km asti okish mutt sitt perkeleen Deutsche Bank kaatu mun päälle. Puolikkaat 1:43 ja 1:48:44. Minen jaksanut. Oli muuten todella ruuhkasta 3:29 jänistennkohdalla alussa. Mentiin varmaan 15km hirveellä pumppaamisella. Nyt tarttee tehdä katoin tolle corelle. Paketti ei pysy vaan kasassa loppuun asti. Upgradasin itteni businekseen ja vedän perseet.
  5. Täytyy sanoa ett nyt on hyvät vibat. Toi maali on niin hieno ettei parempaa mestaa ole tuulettaa uutta enkkaa. 3:27 hakusessa, se plus 3min pois Rotterdamista. Joskus sitte ehkä lähemmäs sitä 3:0x, mutt meikäläinen tarttee siihen hyvät rasvat tai uuden pallolaajennuksen. May the force be with you.
  6. Meikäläinenkin viivalla. Tukholman keskeytyksen unohtaneena aion juosta maaliin tapahtui mitä tapahtui, sen verran hienot puitteet. ja sää on edelleen lupaava, 8 astetta startissa ja 2 m/s, eli 7km/h. http://www.foreca.fi/Germany/Frankfurt_am_Main/details/20161030 Muistakaa pojat talviaikaan siirtyminen eli startti on Suomen kesäaikaa 12 mikä sopii lorvijoille kuten minä.
  7. puttex

    Apina putos niskasta

    Tukholman keskeytystä seurasi sarja lisää epäonnistumisia. Tulosta ei syntynyt ei millään ja apina alkoi painaa niskassa. Heinäkuun 1. kilpailtiin Sporttiklubin kunniakkaassa 7-ottelussa ja 4 vuoden tasainen parannus katkesi. 6 lajia sakkas, ja ainoastaan korkeushypyssä paransin, siis lajissa josta mä en hahmota mitään mitä hypyn aikana tapahtuu. Jätetään toi itse cm-lukema kertomatta J. Pahinta oli kuitenkin, että kaikista 7-ottelun lajeista mun vahvin eli 800m huononi 3s, 2:51teen. Heinäkuussa taion sitten 270km, joka mulle isoin kuukausimäärä. En ole koskaan mässäillyt määrällä vaan laadukkaalla treenillä. Mutta heinäkuussa juoksu kulki hyvin ja tein aina ohjelman mukaiset lihaskuntotreenit. Vauhdit saattoivat vähän nousta, siitä lisää alempana. Elokuun 6. oli ohjelmassa Twilight Run and Walk puolikas. Ohjelmassa luki 4:40 target vauhti, mutt lähdin beachiltä kuin tykin suusta ja painoin ekat kilsat 4:30-4:35 min/km. 4:40 vauhdin 1:38 aika tunti liian huonolta ja lähdin hakemaan 1:36 tulosta. Meilahden mäet ja yhteensä 600m beachihiekkaa yhdessä ton liian kovan alun kanssa toi, yllätys yllätys, täydellisen rommauksen. Edellinen hyvä puolimatka oli kahden vuoden takaa Vantaalta aikaan 1:41:42, jonka onnistuin toki alittamaan huonollakin juoksulla, ajalla 1:40:52. Seuraavan katastofin aika oli Espoon Rantakympillä. Alkuverkoissa ja koordeissa tuntui niin hyvältä että lähdin taas keulimaan. Coachin ohje oli 4:18, mutt juoksin 4:13 ja 4:09 kilsat alle. 7 kilsan jälkeen hyydyin, ja loppuaika 43:58 minuutin targetista. Taas sama homma, 43:00 aika tuntui liian huonolta ja olin sitä mieltä ett tänään juostaan 42 alkava aika. No ei toi loppuaika jäänyt kuin 10s enkasta, mutt kunnon piti olla 43:00. 45v lääkärintarkastuksessa todettiin lääkärin kanssa yhdessä, että alhaisiin 115/70 verenpaineisiin oli tullut nousua. Kun kerron vielä tulospettymyksistä ja käytiin läpi vähän työkiireitä, reissuja ja normaalin sirkuksen pyörittämistä kotona, lääkäri tykkäs ett lievää ylirasitusta havaittavissa. Otin tuon samantien huomioon ja mietin mitä tehdä. Juoksu on rakkauteni ja niin ovat lapset. Olen nyt kiinnittänyt huomiota ns kaikkeen sälään, lisännyt unen määrää (vaikka olen aina nukkunut paljon), ym millä palautumisen saisi maksimoitua. Kävimme coachin kanssa läpi treenit, ja PK puolelta löytyi kohtalainen määrä liian kovaa juostua lenkkejä. Nyt PK2:t on juostu 20s AeK:lta, PK1:t minuutin AeK:lta. Vetotreenien vauhteihin ei ehkä oo tullut kiristystä, mutta olen yrittänyt tehdä pidemmät alkulämmöt, ja juosta sarjat ehjästi nousevina ja mahdollisimman hyvällä juoksutekniikalla. Vantaalla 8.10. oli sitten palkkapäivä. Olin vähän pakkoraossa, ennen Frankfurttia oli aivan välttämätöntä juostu hyvä, tasainen, kypsä juoksu, tasan coachin asettamaa 4:40 vauhtia (loppuaika 1:38:30) Ja sen tein. Alkumatkan sääret oli tulessa, penikkatautimainen olo, mutt luotin Dr Endorfiiniin ja 10km kohdalla tuli pelastaja. 10-14km juoksu oli tosi upeaa, sen jälkeen kuin pari huono kilsaa, mutta heitin aivot narikkaan ja ajattelin ett kipu on aivoissa, paino nyt se vika vartti, ohikiitävä hetki elämässä. Ne kaks kilsaa poislukien, juoksin 4:36-4:43 kilsoja, vika täys kilsa 4:31 ja maalisuora 3:45 vauhtia. Loppuaika 1:38:38. Taisinpa oppia jotain juoksemisesta. Nyt pitäisi olla aika lailla tikissä Frankfurttiin, siellä lupaan tehdä taas saman eli planin mukaan ilman keulimisia ja aivot narikassa. Ei tässä tarinassa mitään ennenkuulumatonta ole. Olen istunut luennolla kuulemassa Katja Mjösundin kertomana kokonaiskuormituksesta ja palautumisesta, kun yhdistetään vaativa työ, tavoitteellinen (kilpa)kuntourheilu ja koti/lapset sirkus. Mutta jos alkaa tuntua siltä että tuloskehitys sakkaa, niin ei kannata ekaksi katsoa treenejä vaan sitä muuta kalenteri ja miettiä palaudutko tarpeeksi.
  8. Neiteilykshän toi meni kun oli pinkkiä kompressiota. Lopetetaan heti kun tulee hiki.
  9. Tukholmassa tuli sitten taas risteiltyä noroviruslaivalla. Kumihanskat oli mukana, mikä yhdessä vaseliinin kanssa herätti suuria tunteita hyttikavereissa. No norolta vältyttiin, tosin ei ne oddsit tainnu olla enää kuin 0.5-1% luokkaa. Mutta kyllä toi antoi maratonille taas yhden muuttujan lisää, eli yksi lisää näitä ei välttämättä juoksijan hallinnassa oleva olosuhdelisiä.Norosta ei nyt sen enempää, vaan piehtaroin sunnuntai-iltana morkkiksen ja ketutuksen keskellä. Yhdeksäs maraton, ja ensimmäistä kertaa keskeytys. Tein sen aika heppoisasti ex tempore 26.5k kohdalla lääkintäteltan edessä. Lähdin ihan rauhassa matkaan, 4:50 tavoitevauhtia. Rotterdamiin verrattuna vedin reilu puoli minuuttia hitaamman ekan puolikkaan. Aurinko oli onnistunut pehmittämään mua ja Koknästornetin lenkki oli jotenkin kuuma. Rimpuilin 3:30 jänisten edessä ton pätkän, vaikka olin ohittunut ton porukan ennen puolimatkaa. Vauhti ruppes sakkaa pahasti. 21k-25k otin 15s/km pataan. 27. kilsaan osu sitte 5:22min/km, Rotterdamissa tota vauhtia mentiin vasta 35k jälkeen. Jano oli kova ja kelasin nopeasti ett tää kisa on hajoamassa. Pysähdyin juomapisteelle ja kävelin lääkintäteltalle ja kerroin ett vauhti sakkaa, helvetin kuuma, 2v sitte sydäri, pitäisköhän olla fiksu ja lopettaa. Saikku suositteli ehdottomasti ja mainosti ilmastoitua taxia. Moraalitonta vai ei. Tukholman on hieno kisa ja pelkän tunnelman takia ois tietenkin pitänyt kiertää vielä toiste kaupunki. Toisaalta nyt on nopeampi palautuminen. Päästään coren kimppuun, katotaan fyssarin kanssa eri heikkouksia. VK treeniä ja vedetään muutaman alimatkakisa. Fine, hyvä idea oli. Jos olin ehkä vähän paahtumassa niin sydäripotilaana ehkä toi olla ihan fiksu veto. 2014 kesällä Heinolan puolikkaalla yritin 33 asteessa enkkaa, loppuajaksi tuli 1:44 sijaan 1:52. Söin rannalla lihiksen ja fantan ja yrjösin kotimatkalla 7 kertaa. 7 kertaa 8 kisassa ennätyksen saavuttaneena voi putki joskus katketa. Oisko pitänyt juosta hiipuva 3:35? Ehkä toi hiipuva sana on tossa se miks oli ok keskeyttää. Jos olisin osannut lukea päivän kuntoa, laivassa huonosti nukutun yön huomioiden, ja oisin hahmottanut ton kelin, niin sitä ois voinut lähteä 10-15s hitaammalla vauhdilla ja sitten vaikka kiristää jos siltä tuntunut. Jälkiviisaudella voi sanoa ett 3:24 tavoite Tukholmaan 3:30 Rotterdamin jälkeen ei ollut realismia sää ja reitti huomioiden. Viime vuonna Tukholma meni 3:36:36, en halunnut fiilistä ett vedin tänä vuonna saman ajan. Ja ett Rotterdamin 3:30 olis vain reitin ansiosta. Siellä muuten pulahti 25k juomapisteen juomat ton 27k kohdalla, mutt jatkoin sisukkaasti matkaa. No turha tätä märehtiä. Tehty mikä tehty. Ei ne tukholmalaiset ehkä huomanneet mun puuttumista tokalta rundilta, ja kovasti toivottivat tervetulleeksi taas ens vuonna. Ai niin, meidän hytti kokonaisuutena performoi kun Juha Y juoksi PB:n 2:58. Terveen miehen paperit. Hurja jätkä. Eikä valitellut kelistä mitään. Onnittelut
  10. Näköjään liikaa. Startissa eka, sitt joka 5km kohdalla.
  11. puttex

    Rotterdam Marathon 2016

    Non ni. Rotterdam takana. Nopea rata, hyvät järjestelyt, kannustava yleisö, hieno keli... Olin startissa hyvissä ajoin. Tein lyhyen alkuverkan ja kevyet koordit. Vasemman puolen Wave 1 karsinasta pääsi lähtemään heti A ja B eliitin perässä. En tiedä oliko jännitystä mutten osannut hengittää oikein ja oksetti. Kanuuna laukesi ja matkaan 4:50 targetvauhtia. Eka kilsa pikkasen kovempaa, 4:42, mutta sain rauhoitettua menon nopeasti.,Vasen jalka ja erityisesti pohje kipuili ja ajattelin ett tulisi äkkiä tunti täyteen ja endorfiinit kehiin. Ekat 5 x 5km kaikki nätisti 4:50 keskaria. Puolikas meni 1:42:02, target oli siis 1:42:00. Janotti 25k kohdalla jo melkoisesti, ja otin geelin ja veden juomapisteeltä. Mutt kun tiski oli pitkä kuin mikä niin nappasin vielä urheilujuoman. Ja perhana, eikös 26k kohdalla Erasmusbruggen jälkeen onnistunut sitten oksentamaan vatsan tyhjäksi lennossa. Siinä vaiheessa olin vetänyt jo 6 geeliä, ja kolme jäljellä, mutta päätin lopettaa ne, kuten myös urheilujuoman ja vetää vain vettä. Vatsaa kivisti, ja oli pakko hellittää vauhtia. 25-30km legillä tuli minuutti pataan targetista. Seuraavalla legillä oli vielä vaikeampaa, ja vauhdit tippui vitosen pahemmalle puolelle. Huusin itselleni koko ajan jaksaa,jaksaa ja onnistuin tarrautumaan yhteen ohittajaan jolle kerroin sydäritarinani ja mentiin 3-4km yhdessä. 35k juomapisteellä uskalsin ottaa taas geeliä, mutt meno oli tosi tahmaista. Jossain 38k kohdalla kolme Mexico paitaista tuli ohi, ja sain niistä sytykkeen ruveta kisaamaan. Vuorotellen mentiin edellä maaliin asti, valitettavasti Team Mexico voitti Suomen kirvelevästi. Jossain 39k..40k kohdalla oli viel juomapiste ja otin yhden geelin. Vikalle kilsalle sain yleisön pauhatessa hyvä kirin vihdoin alle vitosen vauhtia muttei se riittänyt. Loppuaika kirvelevä 3:30:27. Tavoite 3:24:00 karkasi yrjöilyyn, vaikka piti olla tarpeeks marginaalia 3:30 alitukseen. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. No ei. Mutt hei, enkka tuli taas. 7 kertaa kahdeksasta startista on parannettu. Sydärin jälkeen neljä starttia ja joka kerta enkka. Tukholmaan käy nyt tie, 3:2x pitää saada tauluun. Vannoin kyllä itelleni etten enää juokse Västerbrota. No silta se vaan on.
  12. puttex

    Avaussanat

    Kohta kaksi vuotta puolimatkan krouvista. Vai oliko se kolmenkympin muuri. Eka vuosi meni kivasti, murskasin kaikkien matkojen ennätykset ml cooperin ja slaagista riitti paljon kerrottavaa. Toka vuosi ollut sitten välillä vaikeampi, kun tuo on niin so-last-season. Vaikeampi sen takia, että ton pitäisi olla historiaa mutta sitä elää pienen alituisen pelon kanssa. Vähän niinkuin pimeessä metsässä kävelisi - jos oikein höristää korvia niin alkaa siellä täällä risahdella oksat. Ja kun mulla on jo historiaa ilman ennakkovaroitusta tulleesta, lähes kivuttomasta infarktista, niin sitä välillä aina epäilee miten tuolla jossain on asiat. Treeni kulkee hyvin ja viime syksynä Tallinnan maralla parani enkka kolmella minuutilla (3:33:11) Tukholmasta 2015, joka taas 18min sydäriä edeltäneestä enkasta. Rotterdamin maraa kohti juostaan. Kohta loppuu PK 2 kausi ja tulee omasta mielestä vähän lyhyt 6vk marajakso + 2vk kevennystä loppuun. Aikatavoite ollut aina parannus edelliseen enkkaa, ja 6/7 kerroista niin myös käynyt. Ekalla kertaa se olikin aika helppoa, mutt 3. mara Tukholmassa 2013 päättyi pahaan hyytymiseen. Vaikea sanoa oliko silloin jotain ennakko-oiretta. HCM:llä kaksi kuukautta myöhemmin tuli kuitenkin 5min parannus. 19.3. ois Aktiacup jossa kymppi antais vähän vinkkiä mikä on vauhtikestävyys, mutta samaan aikaan ois U10-U12 sarjojen alppilajien kansalliset loppukilpailut Himoksella. Tästä tuli nyt lyhyt avausblogi. Tuon 23.4.2014 tarinan voi lukea coachin sivuilta tai kaivella vuoden 2014 viimeisen Juoksija-lehden. http://www.minnasyvala.fi/sivut/erilainen-matka-maratonille/
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy