Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Suropati

Jäsenet
  • Content Count

    55
  • Liittyi

  • Last visited

  • Days Won

    2

Suropati last won the day on August 14 2017

Suropati had the most liked content!

Community Reputation

56 Excellent

Recent Profile Visitors

The recent visitors block is disabled and is not being shown to other users.

  1. Eikö mikään riitä! Tämä oli ajatukseni, kun kuulin Iina Puskalan projektista, joka saa päätöksen huomenna. 42,2 kilometrin lenkki vuoden ajan joka päivä. Mitä mieltä olette tästä tempauksesta? Aiheesta on kirjoittanut niin YLE kuin HS uutissivuillaan. Myös YLE Puheen Nostossa haastateltiin Iina Puskalaan tänään: https://areena.yle.fi/1-4561368 (kohdasta 4:20) Mielenkiintoista Iina Puskalan projektissa on parikin seikkaa: - Iinan ennätys on suhteellisen vaatimaton 3:51:risat - Iina selvisi tavoitteistaan ilman urheiluvammoja (johtuuko siitä, että ei kilpaile kelloa vastaan, vaan juoksee maltilla?) sekä (älyttömin) - Iina tahkosi päivittäin 42,2 kilometriä juosten kahden kilometrin lenkkiä talonsa ympäri Tämä viimeinen on jotain aivan käsittämätöntä. Minulle pitkien lenkkien nautinto on siinä, että pääsee pitkälle ja kauas. Välillä olen jopa körötellyt bussilla etapin alkuun ja sitten juossut kotiin. Tuntuu hyvin oudolta, että ihminen ei pääse lenkillään pihaansa kauemmaksi. Mitä tästä kaikesta opimme? Fyysisesti paljonkin on mahdollista.
  2. Suropati

    Tromså Midnight sun maraton 16.6.2018

    Kiitos raportista! Tällaisia lukisi lisää enemmänkin. Itse olen käynyt Tromssassa teininä, joten siinä mielessä olisi hauska palata kaupunkiin juoksemaan maraton. Mutta kovin on kaukana ja tyyriskin. Ja kun noista sääolosuhteista ei koskaan tiedä.
  3. Suropati

    Paavo Nurmi Marathon, Turku, 18.8.2018

    Paavo Nurmi Maraton -raportti Pieni kesäretki Helsingistä Turkuun Kärpänen lennähti sääreltä toiselle. Raotin silmiäni: kymmenen yli kuusi. Enää on turha yrittää nukkua, tiesin. Nousin, keitin kannullisen rooibos-teetä, menin parvekkeelle. Aurinko paistoi vinosti puiden lomasta, kerrostalojen välissä lepäsi autuus. Kiitin kärpästä: Oli sittenkin hyvä aloittaa pitkä päivä kaikessa rauhassa. Yöllä olin keittänyt puuron valmiiksi, nyt ehdin keittää vielä punaisia linssejä. Retkilaukku oli jo pakattu, tarkistin vain, että tärkeimmät olivat varmasti matkassa: avain, puhelin, HSL:n matkakortti, Visa Electron ja kymmenen euron seteli. Puin päälle juoksuasuni ja aurinkolipan. Eteisessä odotti Adidaksen kenkälaatikko. Aioin tehdä suurimman etikettivirheen: juosta maraton upouusilla kengillä. Leikkasin tuotelapun irti, laitoin kengät jalkaan. Itäkeskuksesta metrovaunuun astui vain yksi matkustaja. Mies tutkiskeli penkkejä tarkkaan, ennen kuin uskalsi istuutua. Käytävällä pyöri tyhjä siideritölkki. Aukaisin aamiaisrasian, aloin syödä. Kampin terminaalissa päätin vielä käydä kaupassa. Ostin Alepasta kaksi banaania, kaksi riisipiirakkaa ja käsidesin vessassa käyntiä varten. Lappu WC-kopin ovessa ilmoitti, että ovi aukeaa soittamalla maksulliseen numeroon. Viisi minuuttia odoteltuani pääsin kahden naisen beesissä koppiin. Koppi oli epämukavan ahdas ja siivottoman oloinen. Kiirehdin kopista laiturille: Matkalipussa ohjeistettiin matkustajia saapumaan laiturille 15 minuuttia ennen lähtöä, jotta bussi pääsisi lähtemään aikataulun mukaisesti. Laiturilla ei näkynyt bussia. Kun lähtöön oli kolme minuuttia, bussi kaarsi portin eteen. Bussin yläkerrassa ilma oli raskas. Tämä on minun paikka, ihmiset huusivat toisilleen ympäri bussia. Kuski käynnisti moottorin kymmenen minuuttia aikataulusta jäljessä ja ilmoitti, että ajaa suoraan linja-autoasemalle. Silloin kello olisi 11.05. Juoksunumeroiden jako lopetettaisiin 11.15. Kun vieressäni istuva poika lähti vessaan, otin puhelimen esiin ja valitsin muistista kisatoimiston numeron. Kumarruin etupenkkiä vasten. Bussi on myöhässä, kuiskasin puhelimeen. Kuuluu tosi huonosti, reipas ääni puhelimessa toitotti. Bussi on myöhässä, huusin puhelimeen. Ei hätää, reipas ääni sanoi, juoksunumeron saa lähtöön asti. Olin niin helpottunut, että päätin vielä kysyä, pitäisikö ottaa taksi, vaikka mielessäni olin päättänyt, että taksia en ainakaan ota. Ei kannata, reipas ääni ilmoitti, koko ranta-alue on suljettu, parempi kävellä. Puhelun jälkeen päätin: En enää koskaan poistu Helsingistä! Kulutin aikaani hörppien vettä, syöden eväitä ja katsellen matkustajia. Kun sade alkoi rummuttaa bussia, kiinalaisperheen isä tähtäsi älypuhelimensa kohti ikkunaa. Poika takanani yskähti kymmenettä kertaa. Puristin käsidesipurkista nestettä kämmenelle. Bussin täytti kitkerä lemahdus. Nukkuvaa esittävä nainen nyrpisti nenäänsä. Mitä jos saan suonenvedon jo bussimatkalla, pelästyin, ja siirsin raajani istuimen alta käytävälle. Liikahtaessani bussin täytti lemahdus, nyt kainaloistani nouseva. Pitäisikö käydä vessassa pesulla, mietin. Revin laukkuni penkin alta, kunnes muistin, että vessassa ei ollutkaan vettä. Tungin laukun takaisin penkin alle ja potkaisin nukkuvaa esittävää naista. Nainen nyrpisti taas nenäänsä. Urheiluasuun pukeutunut nuorimies vilahti ohitseni käytävää pitkin. Onkohan sekin menossa maratonille, mietin. Nuorimies näytti tyyneltä kuin viilipytty. Hörppäsin vettä ja puristin käsidesiä kämmenille. Linja-autoaseman pihalla kaivoin kassista aurinkorasvapullon. Olin ostanut pullon Nepalista ja säästänyt sitä kuin aarretta tätä hetkeä varten. Pullossa luki SPF 110. Suihkittuani ihon nesteellä kysyin ensimmäiseltä vastaan tulevalta, missä on Aurajoki. Käsi nousi ja osoitti auringossa paistattelevaa tietä. Kuumuus painoi tukahduttavana noustessani mäkeen. Sivukadulta harppoi mies. Hymyilin miehelle: miehen t-paidan etumukseen oli kiinnitetty juoksunumero. Kisa-alueella vallitsi vilske ja vilinä, mutta aikaa ei ollut jäädä fiilistelemään. Kiirehdin Kaupunginteatterin lämpiöön, jonka perältä katseeni tavoitti juoksunumeroiden jakajat. Odottamatta silmäni täyttyivät kyynelistä. Sain soperrettua juoksunumeroni, minulle ojennettiin kirjekuori. Alakerrassa käteeni annettiin t-paita. Paita oli ruma, neon-oranssi. Jono vessaan oli pitkä, pukukoppien sijaintia en muistanut. Vilkaisin kummankin olkani, vaihdoin t-paidan päälleni. Laskin juoksutrikoot polviin, vuorasin nivuset vaseliinilla. Ulkona kaikui huuto: kunto-ohjaaja oli aloittanut ohjatun alkuverryttelyn. Se tarkoitti sitä, että lähtöön oli puoli tuntia. Painelin vauhdilla mäkeen, jonka laella kiemurteli jono. Bussi Helsingistä oli myöhässä, sanoin jonottajalle edessäni. Niin oli junakin, mies hymähti. Kysyin, voisinko etuilla: Mies oli menossa kympille, joka starttaisi 20 minuuttia maratonin jälkeen. Mies päästi minut edelleen. WC-jonossa etuilupyyntööni torpattiin: ”Olisit tullut ajoissa!” Takanani seisoivat maratonille lähtevät äiti ja tytär Porvoosta. Mietin naisten kanssa, ehtisimmekö vessaan vai pitäisikö käydä reitin varrella. Suuta kuivasi. Vilkaisin kaihoisasti vesipulloja naisten käsissä. Kolme minuuttia lähtöön, magnetofoni huusi, kun pääsin ulos bajamajasta. Lähtöalue oli jaettu kahteen karsinaan, maratoonarit seisoivat takimmaisessa, joen varressa. Missä jänikset ovat, ihmettelin. Käsi nousi ja osoitti oranssia ilmapalloa viereisessä karsinassa. Joku hakkasi kämmeniään yhteen. Kuului pamaus ja musiikin syke. Daruden Sandstorm! Aloin laittaa jalkaa toisen eteen. En katsellut sivuilleni, hädin tuskin eteenikään, juoksin vain sykkivässä ihmismassassa. Muutaman kymmenen metrin päässä keikkui oranssi ilmapallo, jossa olin näkevinäni numerot 4.00. Ehkä tämä tästä, mietin. Aurajoen toisella puolen reitti kulki sillan ali. Tästä olen juossut joskus, muistin. Ja nyt juoksen uudestaan, maratonilla. Ajatus tuntui huimaavalta. Kadun varteen ilmestyi ojennettu käsi ja muki. Tartuin mukiin, heilautin sen kohti suuta. Makeaa nestettä roiskui silmille asti. Tiet olivat pitkiä ja suoria, auringonpaiste armoton. Oranssi ilmapallo oli karannut tien päähän. Parempi aloittaa rauhallisesti, lohdutin itseäni, matkaa riittää juostavaksi. Leikiten juoksu ei kuitenkaan sujunut. Matkanteosta puuttui se keveys ja ilo, jonka muistin ensimmäiseltä maratonilta. Silloin olin juossut hymy huulilla, ottaen kontaktia kannustajiin reitin varrella. Nyt varoin katsomasta kehenkään. Silmissäni ei palanut voittajan katse. Ruissaloon saapuminen piristi mieltäni, tuntui kuin olisin palannut kotilenkille Itä-Helsingin vehmaisiin maisemiin. Nostin katseeni puiden lehvästöihin. Valtava tammi levitti oksansa ylleni. Imin itseeni puusta voimaa. Askel keveni, tuskin tajusin taittavani matkaa ylämäkeen. Tammikujan jälkeen maisema aukeni pelloksi. Juoksijoiden jono kulki katkeamattomana pellon molemmin laidoin. Tämä on maratonia parhaimmillaan, hykertelin. Ilma seisoi raskaana paikoillaan, mutta minä kiisin eteen päin. Sillalla ohitin miehen, joka juoksi tummassa puvussa. Sataman suoralla en enää nähnyt ilmapalloa. Juoksin velvollisuudentuntoisesti, odotin enää toisen kierroksen alkua. Juoksukaista edessäni jakautui kahtia. Toisessa luki Maali, toisessa Maratonin toinen kierros. Minä olen maratoonari, innostuin. Miten olin saattanutkaan toivoa, että voisin lopettaa matkan puolivälissä! Näyttö raksutti aikaa. 1:50. Jatkoin juoksua. 1:50, mietin. Sehän tarkoittaa tasaisella vauhdinjaolla loppuajaksi 3:40! Olinko vahingossa lähtenyt väärän jäniksen perään? Olinko todellakin juossut ensimmäisen kierroksen näin hurjaan vauhtiin? Epäusko vaihtui tunnemyrskyyn. Vaikka tiesin, etten jaksaisi samaa tahtia maaliin asti, olin innoissani: Tietoisesti en olisi ikinä moista uskaltanut! Juoksin nyt yksin. Isolla rahalla rakennetut kerrostalot kohosivat reitin varrella. Nenääni lehahti imelä tuoksu. Kuka polttaa hasista maraton-reitillä, huusin! Oli jano, juomapistettä sai odottaa. Sillalla kävi tuuli. Painoin jalkapohjan sillankaidetta vasten, annoin pohkeen venyä, tuulen virvoittaa. Aioin tehdä kaikkeni, etten joutuisi loppumatkasta kävelemään kramppien takia, kuten edellisellä maratonilla. Imeskelin suolakurkkuja, kiskoin juomaa kaksin käsin, kippasin vettä niskaani. Pysähdyin pikaisesti venyttämään pohkeet, kun näin sopivan tolpan. Päästin ohi juoksijoita. Tien toista laitaa vastaan tuli mies juosten. Kärkijuoksija! Taputin käsiäni yhteen. Pohkeessa tuntui nykäisy. Päästin ohi juoksijoita. Koska viimeksi olin itse ohittanut juoksijan? En muistanut. Sen sijaan muistin violetin paidan. Olin ohittanut paidan ensimmäisellä kieroksella, nyt paita meni minun ohi. Kylläpä sitä tullaan kovaa, naurahdin selälle. Mies vastasi, hieman yllättyneenä, että juoksisi kovempaa, jollei pelkäisi jalkojen kramppaamista. Jalat alkavat muutenkin painaa, vastasin. Näin violetin paidan vielä kaksi kertaa, juomapisteillä. Viimeisellä kerralla mies kannusti ”Hyvin menee” ja lisäsi ”Hauskaa tämä on”. En ollut aivan samaa mieltä, joten huusin: ”Maalissa ollaan kohta!”. Sekään ei ollut aivan totta. Päästin ohi juoksijoita. Jalat painoivat. Tunsin itseni hitaaksi. Ei näin hidas voi juosta alle neljän tunnin. Olinko sittenkin erehtynyt? Nähnyt omiani tai laskenut väärin? Heilutin käsivarsiani kylkieni sivuilla. Ne olivat ainoat raajat, joissa vielä oli voimaa. Ne lykkivät minua eteen päin. Kun ei tarvitsisi juosta Aurajoen rantaa. Kun ei tarvitsisi juosta ihmisten edessä. Missä se silta on? Eikö vielä tämäkään? Kilometrit vähenivät niin hitaasti. Olin päättänyt, että viimeiset viisi kilometriä juoksen pysähtymättä. Juoksen vaikka jalat sätkien. Ja niin juoksin jalat sätkien. Silta oli vihdoinkin edessäni. Päästin ohi juoksijoita. Maali ilmestyi eteeni. Näytöllä näkyivät numerot. Ensimmäinen oli 3. Kasvoni alkoivat nykiä. Tähän voisi lopettaa maratonraportin, mutta kerrottakoon vielä, että ilta Turussa oli mitä ihanin. Järjestäjien tarjoama ruokakassi oli täynnä herkkuja, puitteet Samppalinnan uimastadionilla hulppeat. DJ soitti hyvää musiikkia ja hierojan käsittely teki autuaaksi. Mieli oli korkealla: olin parantanut maratonaikaa edellisestä vuodesta 25 minuutilla. Juoksuni oli hölmö, mutta jollain tapaa hieno. Rauhallisemmalla alulla loppuaikani olisi todennäköisesti ollut parempi, mutta toisaalta tuntui hienolta juosta yltiöpäisesti ja todistaa, että kyllä näinkin maalin pääsee, ihan kohtuullisesti. Vielä oli käveltävä linja-autoasemalle, mutta askel tuntui jo melkein keveältä. Turun illassa oli viimeisen kesäillan tuntua. Lämpö helli, terassit pullistelivat ihmisiä, joita nyt uskalsi katsoa silmiin - mitali kaulassa. P.S. Kuten aina olisi kiva lukea toistenkin maratonraportteja. Käsittääkseni maratonille starttasi n. 500 juoksijaa.
  4. Suropati

    Paavo Nurmi Marathon, Turku, 18.8.2018

    Vielä yksi kysymys: Onko reitin varrella ajanottoa? HCM:ssä ilahdutti ajanotto 20 ja 30 kilometrin kohdalla. Itse en lähde tällekään maratonille kellon kanssa.
  5. Helteitä ei sittenkään ole luvassa, mutta voin silti vapauttaa sinut osallistumisoikeudestasi. 🙂
  6. Suropati

    Paavo Nurmi Marathon, Turku, 18.8.2018

    Kiitos taas! Tuttavapiirissäni ei ole ketään juoksua harrastavia, joten nämä neuvot ovat kullan arvoisia. Vuosi sitten juoksemallani ekalla maratonilla olin järjestäjien tarjoaman yhden geelipussin varassa. Ei ihme, että tuli nälkä loppumatkasta. Ekalla maratonilla 24 asteen, tyynessä ilmassa jalat kramppasivat pahasti loppumatkasta, vaikka join urheilujuomaa joka pisteellä. Mutta - toisaalta - olen tottunut juoksemaan yli 30 asteen trooppisissa oloissakin. Sitten taas olen kovasti hikoilevaa tyyppiä, enkä ole enää nuorikaan (suonenvedot ovat osan kehon ikääntymiskehitystä). Suoraan sanottuna, en tiedä, onko tarvetta suolatankkaukselle, mutta ehkä niitä suolakurkkuja voisi edes imeskellä. Olen jostain lukenut sellaisenkin, että hapatetut ja karvaat syötävät (suolakurkku, inkivääri yms.) olisivat jotenkin eduksi pitkäkestoisessa liikuntasuorituksessa. P.S. Lippua maratonille ei ole vielä ostettu. Joten jos joku ei pääsekään ks. maratonille, voin ostaa osallistumisoikeuden alehintaan. Myös kimppakyyti Helsingin suunnasta kelpaa.
  7. Suropati

    Paavo Nurmi Marathon, Turku, 18.8.2018

    1) Paavo Nurmi Maratonin reitistä: Olen tihrustanut karttoja. Onko todellakin niin, että maratonin toiselle kierrokselle lähdetään samaan suuntaan kuin ekalla kierroksellakin, eli Aurajoen rantaa pohjoiseen, niin kuin nuoli toisen kierroksen kartalla näyttää? Vai tuleeko se Korppalaismäen-pätkä toisen kierroksen alkuun (niin kuin loogiselta tuntuisi)? 2) Kestityksestä reitin varrella: Eikö tarjolla ole ollenkaan energiageeliä? Kuinka monta energiageeli pakkausta kannattaa varata maratonille? Millä pisteillä toisella kierroksella tarjotaan suolakurkkuja? Olen säästänyt sushi-einesateriasta minikokoisen soijaöljypullon. Olisiko soijaöljy parempi suolatankkaukseen (nestemäisenä)? 3) Onko maratonreitti varjoisa vai auringon alla juostava?
  8. Suropati

    Vauhdinjako maratonilla

    Täytyy ihmetellä ihan ääneen: Miten yllä kuvatulla vähällä juoksemisella pystyy juokseman maratonin aikaan 2.52? Villea: Juu, näin on. Itselläni ei ole lenkeillä mukana mitään mittareita, kun en sellaisia omista; olen luomujuoksija. Joskus lenkille lähtiessäni katson keittiön uunin kellosta ajan ja palatessani uudestaan. Tiedän siis, että peruslenkkini (se jonka olen heinä-elokuussa juossut joka toinen päivä) on mennyt parhaimmillaan aikaan 1.44. Ongelma on vain se, että en tiedä tarkalleen kuinka monta kilometriä on kyseessä. Google maps ei esimerkiksi tunnista polkuja Uutelan metsässä. Jotain 20 kilometriä, kai, vähintään. Ajattelin lähteä yrittämään neljän tunnin alitusta maratonilla. Eka se tuntui hurjalta tavoitteelta, mutta nyt taas tuntuu, että näillä juostuilla kilometreillä pitäisi olla varaa kovempaan tulokseen. Millaisella vauhdinjaolla kannattaa lähteä juoksemaan, siitä ei ole tietoa. Onko niin, että koska olen tottunut juoksemaan pitkiä lenkkejä, kannattaisi lähteä matkaan reippaasti? Miten jänikset juoksevat? Tasaisesti vai jonkun osuuden nopeammin vetäen?
  9. Suropati

    Paavo Nurmi Marathon, Turku, 18.8.2018

    Onko Helsingistä lähdössä juoksijoita omalla autolla Paavo Nurmi maratoniin? Jos mahtuu, kyyti kelpaisi. Voin osallistua myös bensakuluihin. Niin, ja jos joku haluaa myydä osallistumisoikeutensa nimenomaan maratonille, voin sellaisenkin ostaa!
  10. Kaikkien aikojen hellekesälle ei näy loppua. Näillä näkymin Paavo Nurmi Maraton 2018 juostaan tappohelteessä. Vapautankin sinut nyt juoksemasta tämän maratonin! Ostan juoksuoikeutesi alehintaan. Laita yksityisviestiä.
  11. Suropati

    Myydään

    Olen kiinnostunut! Millaista hintaa pyydät? (Voit vastata myös yksityisviestillä.)
  12. Suropati

    Helsinki Marathon 25.8.2018

    Maraton tälle kesälle on vielä haussa. Harmi, kun tämä kotikaupungissa juostava maraton on kaikin puolin vastenmielinen. Kamalan reitti, kamala lähtöaika. Mihin aikaan olette ajatelleet herätä, jos lähtö on 09.00? Itse nukun tähän aikaan... Miksi Helsingissä ei ymmärretä järjestää maratonia joka olisi Helsingin näköinen? Helsingistä ei te maailman mittakaavassa poikkeuksellista kaupunkiympäristö vaan viheralueet. Itse en tiedä toista pääkaupunkia, jossa olisi yhtä upeat metsät ja muut viherympäristöt. Helsinki ei tarvitse tällaisia korttelikierroksia vaan Helsinki Forest Marathonin! Vanhankaupunginlahdelta Vantaanjoen rantaa Haltialaan ja Keskuspuiston läpi Olympiastadionille. Eikö siitä tulisi jo maratonin mitta? Jos ei riitä, niin lähtö Rastilan leirintäalueelta, Tammisalon rantaa Herttoniemenrantaan ja Vanhankaupunginlahdelle jne. Ei ole vaikea ideoida metsäisiä reittejä Helsingissä. Luulisi, että tällainen, erilainen kaupunkimaraton kiinnostaisi myös maailmalla.
  13. Kävin lääkärissä oudon pohje/nilkkaongelman takia. Diagnoosiksi sain joko ruusu tai akillesjänteentulehdus. Miten voi olla mahdollista, että lääkäri ei pysty tekemään tarkempaa diagnoosia? (Olen kuvaillut tapauksen alempana ketjussa Outo pohjevamma.) Osaako joku selventää, millä nämä kaksi tulehdusta pystyy erottamaan toisistaan? Oireet alkoivat yhdessä päivässä: ensin pohkeen takaosan jäykkyytenä, jotka äityivät nilkan turpoamiseksi ja kuumeeksi käytyäni juoksemassa. Päivä 2: kävin lääkärissä, sain antibiootti- ja buranakuurin. Päivä 3: nilkassa ei enää tuntunut jäykkyyttä, sillä pystyi kävelemään normaalisti. Päivä 4: pohje ei taivu vielä normaalisti, mutta nilkan turvotus on laskenut ehkä hieman. Ruusulle (kuulemma) tyypillistä punotusta tai ihottumaa ei ole. Iho tosin kutiaa hieman.
  14. Suropati

    Jutteleminen kisoissa

    Kai tämän tänne uskaltaa kirjoittaa? Kun kerran juoksin HCM:n jänikset puhua pölöttivät keskenään kaiken aikaa. Tai ainakin näin luulen. En nimittäin jäänyt kuuntelemaan sitä pölinää vaan juoksin karkuun. Kun sitten 25km myöhemmin jänikset ottivat minut kiinni, pölisivät edelleen. Tosin sanottakoon, että ihan kivoja juttelivat ja lempeästi. Mutta silti.
  15. Suropati

    Outo pohjevaiva

    Minullakin on outo pohjevaiva, tosin erilainen. Tänään herättyäni huomasin heti että oikean jalan pohkeessa tuntui jäykkyyttä. Paikansin jäykkyyden pohkeen takaosaan, lähes keskellä pitkittäisen lihakseen. Lihas (tms) tuntui kipeältä/kireältä varsinaisen pohjelihaksen alapuolelta, ei niinkään akillesjänteen kohdalla. Tosin nilkasta törröttävän luun läheisyydessä tuntui myös kipua. Kipu tuntui vain kävellessä ja lähinnä jäykkyytenä. Pohjevenytysliike oli vaikea, eikä jalka venynyt lähellekään tavallista. Kyseinen, oikea akilles tai pohje ei ole koskaan oireillut. Outoa oli myös se, että kipu oli ilmestynyt yön aikana. Päivällä jalka ei ollut oireillut millään tapaa. Ainoa tavallisuudesta poikkeava fyysinen tuntemus oli päivällä tuntemani alaselkäkipu. Tämä oli tullut ollessani ostoksilla ja käveltyäni/oltuani jaloilla pari, kolme tuntia. (En tällekään keksinyt syytä.) Illalla selkäkipua ei enää ollut (venyteltyäni) eikä aamullakaan. En käynyt lenkillä kyseisenä päivänä. No. jäykästä pohkeesta huolimatta lähdin nyt iltalenkille. Tulos: lenkin jälkeen jalka turposi ja pieni kuume kohosi. Turvotus on nilkassa, nilkasta törröttävän luun ja akilleksen välissä Minusta kyse on hieman eri kohdasta kuin akillesjänteestä. Pohkeen lihaskin on kipeä. Kipua en tuntenut juostessa ollenkaan, mitä ylämäessä alkumatkasta vähän jäykkyyttä. Juoksu kulki vauhdikkaasti, tein enkat reitillä, jota olen juossut viime aikoina. (Juoksen nykyään peruslenkkinä lenkkiä, joka on hieman alle kaksi tuntia. Kesä on niin kaunis ja maisemat upeat uudella asuinalueellani.) Mistäköhän mahtaa olla kyse? Mikä avuksi? Kuinka kauan lepoa?
×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy